Viimein kaikki on hyvin, koska Unelmahäät alkoi

En varmasti puhu vain omasta puolestani kun sanon, että olen odottanut Satuhäistä kehittynyttä Unelmahäät -ohjelmaa kuin kuuta nousevaa! Satuhäät on ollut yksi parhaista suomalaisen viihteen muodoista, ja olen tosi iloinen, että se on taas ruudussa, vaikkakin hieman muuttuneena. Yhden jakson perusteella on vaikea sanoa, onko Unelmahäät täysin sama kuin entinen Satuhäät, mutta ainakin ne pari tärkeintä yksityiskohtaa oli tallella (kaikki varmaan tietävät mistä puhun). Ajattelin jakaa muutamia jakson herättämiä ajatuksia, toivottavasti ketään loukkaamatta!

Ensimmäisessä jaksossa oli oikeastaan melkein kaikki, mikä vanhoissa Satuhäissäkin oli hyvää. Omapäinen morsian aiheutti draamaa, mutta lopulta häät sujuivat hääparin toiveiden mukaan ja vierailla näytti olevan hauskaa.

Itselleni yksi pahimmista hääpainajaisista on se, että jokin asia jää aivan viime tinkaan, joten tämän morsiamen kenkä- ja koruetsintöjä häitä edeltävänä päivänä seurasin kauhunsekaisin tuntein. :D Minusta olisi hirveää, jos juuri ennen häitä pitäisi keskittyä mihinkään muuhun kuin rauhoittumiseen. Myös juhlapaikan koristeluhetki vaikutti todella stressaavalta. Kaikkeen ei tietenkään aina voi varautua, mutta toivoisin kuitenkin että itse siinä tilanteessa osaisin suhtautua yllätyksiin rauhallisella asenteella. Ainahan voi toki toivoa.

Juhlapaikka näytti kuitenkin loppujen lopuksi minusta aika kivalta, ainakin se vähä mitä näytettiin. Itse tila vaikutti valoisalta, ja sijainti lammen rannalla oli kaunis. Tykkään myös itse sellaista "kattokangaskoristeista", joita Unelmahäiden parilla oli.

Minusta oli kiva, että morsiamen italialaiset juuret tulivat myös häissä esiin, mutta ne taisivat kyllä viedä suurimman huomion. En myöskään ihan ymmärtänyt tarrojen liimaamista samppanjalaseihin. Tämän parin kohdalla häät olivat selkeästi enemmän morsiamen, eikä sulhanen vaikuttanut olevan ollenkaan kiinnostunut hääjärjestelyistä. Näin tämä varmasti joidenkin kohdalla onkin, mutta kyllä minusta olisi silti mukavaa, että häät olisivat joka näkökulmasta yhteinen juhla. Sekä morsian että sulhanen olivat kuitenkin selvästi tilanteeseen tyytyväisiä, joten se on tärkeintä.

Pari oppia omien häiden varalle sain tästä jaksosta:
1. muista varata sateenvarjo matkalle kampaajalta autoon
2. jos sulhanen soittaa häiden aamuna, älä tiuski vaikka mikä olisi
3. hanki hääkengät hyvissä ajoin, jotta ne ehtii ajaa sisään!

Ja pakko myöntää, että herkistyin, kun Orinoco Flow lähti soimaan. Se on yksi lempikappaleitani Enyalta, ja se olisi niin kiva soittaa omissakin häissä, mutta en tiedä, muistuttaisiko se kuitenkin vähän liikaa jostakin muusta. :D On aina hassua huomata, miten täysin tuntemattomien ihmisten (jotka eivät aina edes anna parasta kuvaa itsestään) televisiohäät saavat liikuttumaan: mitkähän itkuhanat sitten omissa häissä avautuvatkaan?

Kuka muu katsoi Unelmahäitä? Aiotteko katsoa seuraavatkin jaksot? Minä ainakin aion! :D


Kuva TV5

Kirjahenkisiä elementtejä häihin

Kuten mainitsin alustavia hääsuunnitelmia käsittelevässä postauksessa, haluaisimme tuoda häihin pientä kirjahenkisyyttä esim. koristeiden kautta. Vierastan teema-sanaa hieman, koska siitä tulee helposti mieleen överiys - se, että teemaa on tungettu häiden jokaiseen yksityiskohtaan niin, että ei voi katsoa mihinkään suuntaan ilman, että se lävähtää silmille. Teema on kuitenkin niin helppo ilmaus, että taidan silti välillä käyttää sitä :D mutta tarkoitus ei siis sentään ole teettää hääpukua vanhoista kirjansivuista tai vaatia vieraita pukeutumaan romaanihahmoiksi. Ajattelin kuitenkin listata muutamia maltillisempia tapoja tuoda kirjallisuuskiinnostusta näkyviin.

Pöytien nimet tai numerot

Pöytien kirja-aiheisia koristeluja tuntuu olevan lukemattomia (HEH), ja tämä onkin minusta yksi hauskoimmista asioista pohdittavaksi! Sen sijaan, että pöydät olisi vain numeroitu, minusta olisi ihanaa nimetä ne esimerkiksi suosikkikirjojemme mukaan, jolloin pöydässä voisi olla itse fyysinen kirjakin. Myös esimerkiksi kuvitteelliset kirjojen tapahtumapaikat voisivat toimia hyvin.

Tuon toisen kuvan romaanipariskuntien nimet pöydän nimenä on ihana idea sekin. Jostain syystä kolmannen kuvan kirjailijan nimi pöytänimenä ei kuitenkaan iske niin paljon, vaikka kuva on tosi kaunis, ja nimeen liitetty sitaatti on hauska ajatus myös. Sitaatteja voisi kuitenkin minun mielestäni hyödyntää eri tavoilla kuin pöytien nimissä. Tuo kuva itsessään kuitenkin miellytti, sillä Emily Brontën kirjoittama Humiseva harju (josta tuo sitaattikin on) on yksi lempikirjoistani.


Luennat vihkitilaisuudessa

Varsinkin siviilivihkitilaisuudessa, jossa ei lueta Raamatun kohtia, voisi olla kivaa jos joku lukisi jonkin tilaisuuteen sopivan kirjallisuusotteen. Mielestäni luennat ovat oivallisia tapoja antaa juhlavieraille väläyksiä hääparin ajattelumaailmasta, sillä ihmisistä kertoo paljon se, millaiset tekstit ja ajatukset kolahtavat heihin. Tämä pätee riippumatta siitä, ovatko luetut otteet Raamatusta vai jostain muusta tekstistä.


Hää- tai vieraslahjat

Jutellessamme kirjojen ja häiden yhdistämisestä esiin nousi jopa sellainen ajatus, että häälahjojen sijaan vieraita voisi pyytää tuomaan häihin jonkin oman vanhan kirjansa. Nuo kirjat voisi sitten kerätä johonkin hyllyyn tai vastaavaan, josta vieraat voisivat lähtiessään napata mukaan jonkun toisen tuoman kirjan. Itse vieraana tykkäisin kyllä tällaisesta, mutta joillekin vieraille tämä ei välttämättä olisi kovinkaan kiinnostava juttu. Mitäänhän ei tietenkään olisi pakko tuoda tai viedä. Tämä ajatus kaipaa tarkempaa miettimistä ja jalostamista, mutta jonkinlainen book swap voisi kyllä olla kiva, vaikka siitä ei tekisikään näin suurta numeroa.


Kutsukortit

Kutsukortit ja save-the-datet ovat siinä mielessä "vaaran paikka", että niissä teeman esiintuonti voi lipsahtaa mainitun överiyden puolelle. Tosin ymmärrän sen hyvin, sillä kutsut antavat esimakua itse juhlista, joten niistä tietysti halutaan tehdä yhtenäiset muun meiningin kanssa. En haluaisi kuitenkaan aiheuttaa vieraillemme kutsujen kautta sellaista tunnetta, että odotettavissa on jotkin massiiviset teemabileet, jos todellisuus on pikemminkin muutama kaunis yksityiskohta.

Kirjanmerkki-save-the-date on minusta tosi suloinen! Ja jos sitä vielä käytetään kirjanmerkin tarkoituksessa, häät eivät ainakaan pääse unohtumaan, jos vieras on aktiivinen lukija :D Tämäkin on taas tosi yksilöllinen juttu, mutta kirjanmerkki on mielestäni hauska, vaikka sitä ei oikeasti käyttäisikään. Varsinaisissa kutsuissa tämä ei kuitenkaan toimisi niin helposti, koska informaatiota täytyy saada mahtumaan korttiin enemmän kuin tuo muoto ehkä sallisi.

Save-the-date -korteista vielä sellainen huomio, että minusta ne eivät oikeastaan ole tarpeelliset, tai ainakin sellainen elementti, josta voisi helposti pihistää. Meillä kuitenkin on tulossa vieraita myös ulkomailta, joten häiden ajankohdasta olisi hyvä tiedottaa jo paljon ennen kuin varsinaiset kutsut lähetettäisiin, jotta vieraat voivat tehdä matkajärjestelyjä. Jonkinlaiset save-the-datet tullaan siis varmaan näkemään meilläkin. Ja onhan niihin paljon kaikkia ihania ideoita, kuten Something Gold -blogissa näkemäni magneetit!


Koristelut

Kuten taisinkin jossain jo mainita, kirjoista ja kirjansivuista saa mielestäni tosi kauniita koristeita. Sydämeni lähtee oikein läpättämään, kun näen mustia painettuja kirjaimia hieman kellastuneilla kirjansivuilla, näin yhtään nörtiltä kuulostamatta :D Varsinkin vanhemmissa kirjoissa on usein käytetty todella ihania kirjasimia! Lisäksi tämäntyyliset koristeet voi saada hyvinkin halvalla, sillä kirjoja saa monesta paikasta ihan pilkkahintaan ja ilmaiseksikin.

Tuo ylläoleva kuva ei nyt välttämättä ole mikään hääkoristeluidea, vaan sen tarkoitus on osoittaa, mikä (esimerkiksi) on mielestäni kaunista!

Tässä on mielestäni aika hauska: kirjan sivuista on muotoiltu pieniä lipuntapaisia, joihin on leikattu sydän. Itse kyllä tykkään ehkä enemmän kolmion muotoisista "viireistä", jos nyt tuon tyylisistä koristeketjuista puhutaan.

Pinterestissä ja muuallakin näkee paljon myös esimerkiksi kirjojen sivuista taiteltuja kukkia, jopa morsiuskimppuja.

Paperikukat ovat taidokasta työtä ja kauniin näköisiä, mutta en kuitenkaan koe niitä omaksi jutukseni häämielessä. Haluaisin kukat ja varsinkin morsiuskimpun ihan oikeina kukkina. Paperikukissa on kuitenkin paljon hyviä puolia: ne ovat ekologisia, ne säilyvät muuttumattomina toisin kuin oikeat kukat ja ne voi tehdä juuri sellaisesta paperista, joka on tärkeä itselle ja jota mielellään kantaa lähellään hääpäivänä. Näin kerran kuvan morsiuskimpusta, jossa kukat oli taiteltu sen paikan kartoista, jossa morsiuspari oli toisensa tavannut. Tämä on mielestäni tosi kaunis ajatus ja toimii varmasti monella. Oikeiden kukkien tuoma tunnelma ja eläväisyys on kuitenkin itselleni tärkeää.

Kirjallisuushenkisiä ideoita häihin löytyisi netin syövereistä roppakaupalla lisääkin, ja ehkä niihin jossain vaiheessa palaankin, mutta tässä muutamia, joita toistaiseksi on tullut mieleen.

Mitäs mieltä olette? Oletteko te innokkaita lukijoita? Katsoisitteko karsaasti, jos häissä näkyisi silvottuja kirjansivuja? :D Ja näkyykö teidän häissänne jotenkin esim. harrastukset?


Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä

Made in Haven - Hotel Havenin häätapahtuma

Yritän nyt heti tuoreeltaan kirjoittaa eilisen Made in Haven -häätapahtumasta, joka järjestettiin Helsingissä Hotel Havenissä. Havenin tapahtuma oli ilmeisesti ensimmäinen laatuaan. Kaasoni Anna oli saanut tapahtumaan kutsun ja pyysi minut avecikseen, mistä olin oikein otettu. <3

En ole ikinä käynyt tämäntyylisessä häätapahtumassa, mutta tämä kyllä nosti riman korkealle :) Tapahtumasta jäi tosi hyvä mieli vielä näin seuraavallekin päivälle, eikä ihmekään, kun meitä niin hemmoteltiin.

Made in Haven oli mielestäni järjestetty tosi kivasti. Vaikka tapahtumassa oli aikataulutettu ohjelma, tunnelma oli kuitenkin rento eikä tullut sellaista fiilistä, että olisi pitänyt lopettaa edellinen puuha seuraavan numeron alta.

Tilaisuus alkoi yhteistyökumppaneiden pienimuotoisella haastattelulla, jossa ääneen pääsivät Hotel Havenin general manager Mika Makkonen, harpisti Anni Kuusimäki (joka muuten soitti harppua upeasti läpi tilaisuuden), Pertti Huhtilainen hääsuunnittelu Divinesta ja Kämp Span edustaja (en kuullut hänen nimeään, vinkatkaa jos olitte paikalla ja kuulitte!). Tämän jälkeen otimme käsittelyyn pöydän herkulliset antimet.

Kakkusuosikikseni pääsi passionhedelmä-valkosuklaamoussekakku, ja erittäin hyvänä kakkosena oli tuo vadelmainen suklaakakku. Hauska uusi tuttavuus oli myös omenainen moussekakku. En ole ikinä syönyt omenaa tuollaisessa "hienostuneemmassa" muodossa (vertailukohteena siis esim. omenapiirakka), mutta se toimi todella hyvin. Heräsikin kysymys, miksi omena ei ole suurempi juttu kakkumaailmassa.

Kakkua syödessämme alkoi Katri Niskasen ja Turon hääpukunäytös, johon meillä oli paikaltamme hyvät näkymät - mallit kun kävelivät huoneiden läpi niin, että näimme heidät suoraan edestäpäin. Kuiskuteltiinkin keskenämme, että ei äkkiseltään keksitty montaa parempaa tapaa viettää päivää kuin istua samppanjalasit ja kakkulautaset kourassa ja katsoa kun kauniit häämekot lipuvat suoraan kohti! Mallien kukkalaitteet tulivat La Reineltä, joka oli myös eräs tapahtuman yhteistyökumppaneista.

Muotinäytöksen jälkeen siirryimme yhteen omiin suosikkiosuuksistani eli sviittikierrokselle. Kierroksia pidettiin koko tapahtuman ajan (paitsi muotinäytösten aikana), mikä oli minusta tosi kiva idea. Kierroksille otettiin vain muutama osallistuja kerrallaan, mikä varmisti sen, että kaikki näkivät ja kuulivat kunnolla ja ennen kaikkea mahtuivat huoneisiin.

Näimme muistaakseni yhteensä neljä sviittiä, jotka olivat luokitukseltaan hieman erilaisia. Lähes kaikissa kierroksen huoneissa oli myös ihana näköala kohti merta ja Uspenskin katedraalia.

Minusta on aina kiva nähdä paikkoja, joihin ei tavallisesti pääse, ja hotellin hienot sviitit todellakin kuuluvat tähän kategoriaan. Esimerkiksi juuri Hotel Haven olisi varmasti ihana hääyönviettopaikka, ja täytyy ehdottomasti ottaa tämä harkintaan sitten, kun häähotellin varaaminen on meille ajankohtaista ja budjetti on selvillä. Kaunis näköala on minusta aika tärkeä osa hotellihuoneiden viihtyvyyttä yleensäkin, joten siltä(kään) kannalta Havenin huoneet eivät jättäneet kylmäksi.

Kun palasimme huonekierrokselta, päätilassa oli juuri loppumassa toinen haastatteluosio, jonka ikävä kyllä siis missasimme. Olin luullut, että haastateltavina olisi samat henkilöt kuin aiemminkin, koska muotinäytöskin järjestettiin kaksi kertaa, mutta näin ei kuitenkaan ilmeisesti ollut. Olisi ollut hauska kuulla myös muiden yhteistyökumppaneiden osuudet, mutta onneksi heidän kanssaan pääsi juttelemaan jälkeenkinpäin. Pääsimme muun muassa tutustumaan valokuvaaja Oka Morikawan kauniiseen portfolioon.

Mahtavan lisämausteen tapahtumaan toi kaksi Kämp Span hierojaa, jotka tekivät 5-10 minuutin niska- ja hartiahierontoja omalla pisteellään. Mekin suuntasimme hierontanurkkaukseen, kun tuolit olivat vapaana, ja voin kertoa että tuli kyllä tarpeeseen. Minulla on niska ja hartiat aina aivan jumissa tietokoneella työskentelyn myötä, joten tartun aina ilolla hierontamahdollisuuksiin.

Tutustuimme myös Katri Niskasen suunnittelemaan Lumoavan korumallistoon.

Täytyy vielä mainita, että Anni Kuusimäen harpunsoitto loi tapahtumaan ihanan tunnelman. En ole ennen kunnolla ajatellut häiden musiikkipuolta, mutta harpistiajatus jäi kyllä nyt hieman kutittelemaan mieleen. Se voisi sopia hyvin vaikkapa morsiamen sisääntuloon tai miksei ihan vain taustallekin juhlan ajaksi, tietysti budjetin puitteissa. Charliekin tuntui aika kiinnostuneelta harpistiosuudesta, kun kerroin kotona hänelle tapahtumasta. Vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa, millaiseen ratkaisuun päädymme, mutta näiden häätapahtumien parasta antia onkin varmasti juuri uusien ideoiden ja kontaktien saanti.

Oli tosi hienoa päästä mukaan Made in Haven -tapahtumaan. Kaikki sujui jouhevasti ja me osallistujina viihdyimme erinomaisesti, mikä mielestäni kertoo siitä, että tapahtuma oli hyvin järjestetty. Toivotaan, että Hotel Haven jatkaa häätapahtumalinjalla jatkossakin!

Omat hääkokemukseni vieraan roolissa

Vaikka olen aina tykännyt häistä, on kuitenkin harmittavan vähän häitä, joihin olen itse päässyt osallistumaan vieraana. Ne ovat kuitenkin olleet sitäkin mukavampia kokemuksia. Ajattelin nyt vähän muistella noita häitä postauksen muodossa! En tiedä, miten kiinnostava tällainen teksti on lukijoiden kannalta, mutta itse ainakin luen mielelläni häätarinoita, vaikka ne eivät olisikaan kauhean yksityiskohtaisia :)

Olin niinkin vanha kuin 17, kun sain ensimmäisen kerran kutsun häävieraaksi. Morsian oli yksi läheisimmistä serkuistani (ja on sitä edelleen), joten olin häistä erityisen innoissani. Helsingissä Agricolan kirkossa järjestytystä vihkitilaisuudesta jäi mieleen varsinkin morsiamen astelu alttarille - samalla hääparin ystävät nimittäin esittivät Pokémon-ohjelman tunnuslaulun, josta morsiuspari oli muuttanut pari sanaa tilaisuuteen sopivaksi :D oli kyllä todella mieleenpainuva sisääntulo!

Vihkimisen jälkeen juhlat jatkuivat ravintola Saaressa. Juhlapaikalle siirryttiin veneellä (rantaan ei ollut pitkä kävelymatka kirkolta), mikä olikin tosi ihanaa tuona aurinkoisena elokuun päivänä. Paikka oli kesäpäivän kannalta oikein hyvä valinta, koska ravintolaa ympäröivät upeat kalliot ja merimaisema. Kallioilta saikin todella kauniita ja merellisiä hääkuvia.

Muistan, että ainakin sulhasen sisko esitti juhlissa muutaman laulun. Omia häitä ajatellessa minustakin olisi ihanaa, jos joku taitava sukulainen tai ystävä pitäisi jonkinlaisen musiikkiesityksen. Näissä juhlissa soitti bändi ainakin ruokailun aikana/jälkeen, ja ilmeisesti illan puolella oli jokin soittolista, mutta minun kyytini lähti ennen varsinaisten bileiden alkua, joten ihan varma en ole. Ruoka muistaakseni tarjoiltiin pöytiin, mutta juomapuolen järjestelyistä minulla ei ole mitään muistikuvaa, koska olin häiden aikaan vielä alaikäinen. Vaikka emme ehtineetkään jäädä juhliin kovin pitkäksi aikaa, niin mieleen jäi silti koko päivän osalta hyvin välitön ja lämmin tunnelma :)

Toiset häät, joissa olin vieraana, olivat Charlien tädin ja järjestettiin Englannissa. Näistä kemuista on noin 4,5 vuotta. Olin todella otettu, että sain tulla häihin mukaan, ja tietenkin innoissani että pääsin häihin ulkomaille! Häät satuttiin pitämään juuri samalla viikolla, jolloin lähdin Englantiin opiskelijavaihtoon, joten ei olisi voinut kuvitella hauskempaa tapaa aloittaa jännittävää vaihtovuotta. Saavuin siis opiskelukaupunkiin torstaina, nukuin yhden yön ja lähdin heti perjantaiaamuna hääviikonlopun viettoon, kun yliopiston tutustumisviikko alkoi seuraavana maanantaina.

Sekä (siviili)vihkiminen että itse juhlat pidettiin hotellissa Lake Districtissä, joka on todella kaunis järvialue Pohjois-Englannissa. Hotellin ympärillä ei oikeastaan ollut muuta kuin ihania maisemia.

Näissä juhlissa oli aika rento meininki varmaan osittain senkin vuoksi, että hääparin molemmat osapuolet olivat jo aiemmin olleet tahoillaan naimisissa. Musiikista vastasi DJ ja ruoka haettiin buffetista, johon mentiin pöytä kerrallaan. Näidenkään häiden juomajärjestelyistä en muista paljonkaan: juomat kyllä haettiin hotellin baarista, mutta en muista oliko hääparilla piikki auki vai olivatko juomat omakustanteisia. Varmasti ainakin jotkut alkumaljat tarjoiltiin.

Vaikka itse en ehkä haluaisikaan järjestää häitä hotellissa, niin pakko myöntää että oli tosi mukavaa, että meillä oli omat huoneet, joissa sai laittautua ja levätäkin välillä. Vihkimisen ja ruokailun/iltajuhlan välillä oli useampi tunti, ja muistan itse ihan rehellisesti nukkuneenikin tuossa välissä :D olin varmaan niin väsynyt kaikesta matkajännityksestä, kun oli se vaihtovuosikin alkamassa. Eli tuollainen tukikohta oli kyllä vieraiden kannalta tosi huippu, varsinkin meidän jotka tulimme kauempaa. Ja tosiaan tuo juhlapaikka oli niin keskellä ei mitään, että tässä tapauksessa oli ehkä välttämätöntäkin, että vierailla oli yöpymismahdollisuus paikan päällä.

Kolmannet häät olivatkin sitten viime elokuussa, eli olen vasta aika hiljattain saanut uudet häät listaan! Tässäkin tapauksessa morsian oli yksi serkuistani. Hääpari vihittiin Helsingissä Johanneksen kirkossa, josta siirryttiin juhlimaan ravintola Stansvikiin Laajasaloon. Stansvik oli kyllä tosi ihana paikka ja sopi loistavasti kesähäille. Itsekin voisin kuvitella hääjuhlat johonkin samantyyliseen paikkaan. Luulen, että meidän oletetulla vierasmäärällämme Stansvikin tilat saattaisivat kuitenkin jäädä hieman ahtaiksi (näissäkään häissä ei ollut kovin paljon tanssitilaa), enkä tokikaan haluaisi omia häitä sellaiseen paikkaan, jossa olen ollut häävieraana. Puitteet olivat kuitenkin enemmän kuin kunnossa.

Myös näissä häissä oli buffettarjoilu, ja juomat olivat (ainakin?) alkumaljaa lukuunottamatta omakustanteiset. Ruokailun aikana ja jälkeen muutamat vieraista esittivät musiikkiesityksiä eri soittimilla, kun taas varsinainen tanssimusiikki myöhemmin illalla tuli soittolistalta. Jotain tämänkaltaista järjestelyä voisin hyvin kuvitella meidänkin häihin. Bändi ei ole ainakaan minulle mitenkään tärkeyslistan kärkipäässä, vaan olisin aivan tyytyväinen vaikka vain Spotifyhin, ja ihana bonus tosiaan olisi jos joku vieraista haluaisi jonkin kappaleen esittää. Mutta näistä asioista tulee varmasti lisää lätistyä myöhemminkin :D

Illan huipennukseksi saatiin vielä aivan upea auringonlasku, jolle kuva ei todellakaan tee oikeutta. Olin tosi iloinen hääparin puolesta, että he saivat kaupan päälle vielä näin mahtavan taustan lopuille hääkuvilleen. He valitsivatkin juuri yhden auringonlaskukuvista kiitoskortteihinsa.

Tänä vuonna ei taida harmi kyllä olla mitään häitä tiedossa. Saimme kylläkin jo yli puoli vuotta sitten kutsun Charlien serkun häihin Englantiin kesäkuussa, mutta niihin emme pääse. Serkkukaan ei kyllä ole Charlielle yhtään läheinen, joten emme olisi varmaankaan pelkästään niitä varten Englantiin asti lähteneet. Seuraavat häät ainakin näillä näkymin ovatkin sitten rakkaan ystäväkaasoni häät vuoden 2019 heinäkuussa!

Oletteko te olleet monissa häissä tai onko teillä tiedossa hääjuhlintaa vieraan asemassa lähiaikoina? :)

Mennään naimisiin - ekat häämessut morsiamena

Noin kuukausi sitten Wanhassa satamassa järjestettiin Mennään naimisiin -messut, joista onkin jo paljon kirjoitettu eri blogeissa. Ajattelin itsekin palata messujen tunnelmiin tekstin ja kuvien muodossa, vielä kun muistan niistä edes jotain :D

Nämä olivat tosiaan elämäni ensimmäiset häämessut, joihin sain osallistua morsiamena - vähän yllättäenkin. Olimme nimittäin sopineet ystäväni Annan kanssa jo joskus syksyllä käyvämme messuilla yhdessä, minä kun olen yksi hänen kaasoistaan. Sitten tuli uusivuosi ja kosinta ja tajusin ilokseni, että nyt voinkin tunnelmoida messuilla ihan morsiamenkin asemassa! Ja Annasta tuli samaan syssyyn yksi minun kaasoistani, joten oltiin molemmat tuplaroolissa paikalla. 

Olimme sopineet tapaavamme messulauantain toisen häämuotinäytöksen jälkeen, sillä siihen loppui hääbloggaajien miitti, johon Anna osallistui (hän kirjoittaa Bride & co -blogia). Saavuin paikalle noin varttia ennen muotinäytöstä, ja olin häkeltyä messutilan kojujen määrästä niin, että minulla kesti hetken löytää sali, jossa muotinäytös pidettiin. Sain kuitenkin oikein hyvän paikan, ja sali täyttyikin kunnolla vasta juuri ennen näytöksen alkua.

Ikävä kyllä en saanut itse näytöksestä kunnon kuvia hämärässä salissa, mutta oli huikeaa nähdä samassa paikassa niin paljon kauniita pukuja, joista monet olisi voinut hyvin kuvitella itsellekin. Tämä oli mielestäni yksi suurimmista eroista ensimmäisiin häämessuihini eli viime kevään Love me do -messuihin: Love me don näytöksen puvuista monet olivat jotenkin niin "muotinäytösmäisiä" (= erikoisia tai superkimaltelevia), että niistä ei saanut niin paljon irti kuin olisi tulevana morsiamena halunnut (vaikka en silloin ollutkaan vielä kihloissa). Mennään naimisiin -messujen näytös taas oli paljon hedelmällisempi itseäni ajatellen. Joukossa oli paljon erilaisia tyylejä ja malleja, joista tosiaan monet olisin hyvin voinut kuvitella itseni päälle.

Näytöksen jälkeen lähdimme kiertämään messujen näytteilleasettajien pisteet. Ehdottomasti parhaiten edustettuna olivat erilaiset kultasepänliikkeet, joissa kävikin kova kuhina koko sinä aikana, jonka messuilla vietimme. Mekin kävimme sovittelemassa muutamia mahdollisia vihkisormuksia. Oma suosikkini sovittamistani vaihtoehdoista oli kihlasormukseni kanssa yhteensopiva Sandbergin Suvituuli-malliston pyöreäosainen sormus.

"Tositarkoituksella" vihkisormusjahdissa en toki vielä tässä vaiheessa ole, mutta oli kiva kokeilla muutamia vaihtoehtoja. En ole myöskään vielä varma, haluanko vihkisormukseksi näin samanlaista sormusta kuin kihlasormukseni, mutta tämä pohdinta voi onneksi hautua vielä pitkän aikaa.

Messuilla oli myös paljon kauniita kattausesimerkkejä, joista muutamia napsin talteenkin. Meillä ei ole vielä mietittynä mitään väriteemaa tai juuri muitakaan koristelujuttuja, joten varsinaista vaaria en näistä vinkeistä ottanut (voiko noin edes sanoa? :D) mutta on aina mukavaa katsella kauniita asetelmia ja koristeita.

Otin myös talteen muutamien palveluntarjoajien ja juhlapaikkojen nimiä. Mikään yksi tietty ei kuitenkaan pompannut esiin, sillä messujen aikaan tiesin vielä nykyistäkin vähemmän siitä, mitä me omilta häiltämme haluamme. Minulla ei siis ollut mitään filtteriä tarjontaa tutkiessa, mikä ehkä aiheutti jonkinlaisen runsaudenpulan päässäni. Messuista saakin varmasti enemmän konkreettisia asioita irti sitten, kun hääsuunnitelmat ovat vähän pidemmällä.

Viime kevään Love me do -messut vertailukohtanani jäin näiltä messuilta kaipaamaan esimerkiksi jotain pistettä, jossa olisi voinut tutustua erilaisiin kutsukortti-ideoihin. Ainakaan sellaista en oman kiertelyni aikana huomannut. Ikuisena sokerihiirenä olisin myös kaivannut hääkakkumaistiaisia :D Itselleni Mennään naimisiin -messujen kohokohdaksi nousi ihana häämuotinäytös sekä yleinen mukava häähumutunnelma, joka oli mukava kokea ystävän kanssa. Tämän kevään Love me do -messut jäivät valitettavasti väliin, joten häämessuilu jatkunee seuraavan kerran vasta syksyllä.

Ja tervehdys kaikille jotka olette tähän blogiin eksyneet, ihana nähdä että tekstejä luetaan <3


Sormuskuva täältä

Reilu kuukausi kihlauksesta - alustavia hääsuunnitelmia

Jotta meistä ja häistämme saisi paremman kuvan, ajattelin koostaa vähän itseänikin varten muutamia seikkoja, joista olemme tämän ensimmäisen kihlakuukauden aikana keskustelleet. Hyvin alkuvaiheessahan koko suunnittelu vielä on, mutta muutamat suuret linjat ovat jo jotenkuten tiedossa.

Häävuosi. Päivää ei ole vielä päätetty, mutta olemme päätyneet siihen, että 2020 olisi häillemme sopivin vuosi, ja todennäköisimmin kesäaika. Koska meillä ei ole mitään tiettyä tärkeää päivämäärää kesäkuukausina, hääpäivän tulee luultavasti määrittelemään tulevan juhlapaikan varaustilanne, vaikka tämä ei kovin romanttiselta kuulostakaan :D

Vihkimismaa. Päätimme aika nopeasti, että häämme vietetään Suomessa. Vaikka mielikuvissani olisikin ihanaa mennä naimisiin joillain tuulisilla nummilla (käytännöllisyys onkin toinen tarina), Suomessa vihkiminen on käytännön kannalta paljon helpompi ja järkevämpi vaihtoehto.

Juhlat Englannissa. Aiomme pitää häiden jälkeen juhlat myös Englannissa niitä sukulaisia ja ystäviä varten, jotka eivät Suomeen pääse. Lisäksi on minusta mukavaa, että molempien kotimaat ovat jonkinlaisessa asemassa hääjärjestelyissä.

Vieraiden määrä. Tällä hetkellä kuvittelemamme vierasmäärä on 100 hengen paikkeilla (kunhan olemme ensin karsineet pelottavan suureksi paisunutta alkuperäistä listaa). Meillä on molemmilla suurehkot lähisuvut johtuen vanhempien monista sisaruksista ja sukuihin muodostuneista uusioperheistä, joten tämä automaattisesti nostaa henkilömäärää. Vieraiden lukumäärä tulee karsiutumaan aika rajusti (no niin, nyt tuli Salkkari-Roosa mieleen) siksikin, että monilla Charlien sukulaisilla ei varmaankaan ole mahdollisuutta tulla Suomeen. Haluamme kuitenkin kutsua virallisesti Suomeen nekin, jotka todennäköisesti pääsevät vain Englannin juhliin, joten suurempaan määrään lienee parasta varautua. Tämä on tällä hetkellä ehkä suurin kysymysmerkki, joka täytyy ratkaista ennen kuin voimme kunnolla paneutua juhlapaikan etsintään.

Vihkitilaisuus. Tällä hetkellä siviilivihkiminen on melko todennäköinen vaihtoehto meidän kohdallamme. Kuulumme kumpikin kirkkoon, mutta uskonto ei oikeastaan ole osa kummankaan elämää, joten tuntuisi hieman väärältä järjestää kirkkovihkiminen. Minusta kirkoissa on kuitenkin aivan ihana tunnelma, mikä olisi mukava saada omiinkin häihin, mutta tärkeämpää lienee se, että pystymme itse seisomaan vihkikaavan sanojen takana ja kokemaan, että vihkiminen on juuri meille luotu tilaisuus.

Juhlapaikka. Koska häihimme on tulossa vieraita myös ulkomailta, on luultavasti helpointa järjestää juhlat pääkaupunkiseudulla, missä vieraiden on helppo yöpyä (ja tietysti siksikin, että asumme täällä). Pidämme kovasti luonnosta, joten toivoisimme löytävämme kivan paikan esimerkiksi meren tai järven rannalta, tai vähintäänkin jostain missä on puita ja vihreää ympärillä. Jonkinlainen oma piha-alue paikalla olisi suotavaa olla. Olemme toistaiseksi katselleet sekä ravintoloita että paikkoja, joihin saa tuoda omat juomat. Juhlapaikan etsiminen helpottuu erityisesti sitten, kun vieraslista muotoutuu tarkemmin.

"Bridal party". Sekä kaasot että bestmanit oli päätetty oikeastaan jo monta vuotta ennen kihlausta. Meillä on kummallakin jo monen vuoden ajalta parhaat ystäväporukat. Hauska sattuma on se, että porukat ovat samankokoiset eli Charlielle tulee kolme bestmania ja minulle kolme kaasoa. Vaikka symmetrialla ei tässä asiassa olekaan väliä, niin minusta on silti tosi kiva ajatus, että meillä on sama määrä tärkeitä ihmisiä hääjoukkiossa.

Teemantapainen. Tämä ajatus on vielä erittäin lapsenkengissä, mutta olemme ajatelleet, että olisi kivaa jos häissä näkyisi jollain tapaa kiinnostuksemme kirjoihin ja kirjallisuuteen. Tätä olisi helppo soveltaa monin eri tavoin, esim. kutsukorteissa ja koristeissa. Minusta kirjat ovat todella kauniita esineitä, ja tästä voisi saada paljonkin irti menemättä kuitenkaan överiksi. En halua sentään, että häiden jokainen yksityiskohta kuvastaa teemaa, ettei tule ähkyä. Tästä voisin kirjoittaa enemmän ajatuksia ihan omassa postauksessaan jossain vaiheessa.

Budjetti puolestaan on sellainen asia, josta ei juurikaan olla juteltu. Vaikka onkin tullut tutustuttua hääjuttuihin jo aika paljon ja tietää suurin piirtein, mitä tiettyjen elementtien voi odottaa maksavan, niin omalla kohdalla tuntuu vielä hieman hankalalta hahmotella budjettia. Alussa varmasti helpottaisi jonkinlainen ajatus siitä, mihin häissä haluaa erityisesti panostaa ja mitkä asiat eivät taas ole itselle niin tärkeitä.

Tällaisia ajatuksia meillä on tähän mennessä ollut! Alunperin ajattelin, että emmehän me ole vielä mitään tehneet häiden eteen, mutta nyt huomaankin, että kyllähän tässä on jo aika monia juttuja mietitty edes jollain tasolla :) Tästä se lähtee!

Kuvat täältä, täältä ja täältä

Sormuksen valinnasta

Minulla ei ole koskaan ollut mielessä jotain tiettyä sormustyyppiä, joka olisi itselleni erityisen mieluinen kuin toinen. En ole koskaan pohtinut tulevaa sormustani samalla tavalla kuin olen joskus pohtinut hääpukuja. Minulla ei siis myöskään ollut kovin vahvaa mielipidettä siitä, haluaisinko itse valita sormukseni vai antaisinko sulhasen valita sen.

Molemmissa on puolensa. Jos sormuksen valitsee itse, saa tietenkin juuri sellaisen kuin itse haluaa. Toisaalta tällaisessa tapauksessa kihlaus ei yleensä tule niin suurena yllätyksenä, vaikka kosinnan ajankohta saattaakin yllättää. Tietysti sekin on mahdollista, että sulhanen kosii ilman sormusta tai esim. jollain jo olemassa olevalla sormuksella, ja oikeat sormukset käydään sitten yhdessä valitsemassa kosinnan jälkeen.

Jos taas sulhanen valitsee sormuksen, tilanteessa saattaa olla vähän enemmän jännitettävää, ainakin jos sormuksen ulkonäkö on itselle merkittävä asia :D Minusta on ihanaa kuulla tarinoita, joissa sulhanen on onnistunut valitsemaan morsiamelle mieluisen sormuksen, ja uskon, että sormus on täydellinen osaksi senkin takia, että morsian tietää sulhasen valinneen rinkulan juuri nimenomaan häntä ajatellen.

Charlie oli ehdottanut jo kauan ennen kosintaa, että tekisin Pinterest-taulun minua miellyttävistä sormuksista, jonka voisin sitten "hienovaraisena" vinkkinä lähettää hänelle :D Olimme kuulleet erään naimisiin menneen tuttavapariskuntamme tehneen näin. Tätä ennen en ollut juuri sormuksia ajatellut, joten en oikein tiennyt millä hakusanoilla edes lähteä etsimään. Minulla oli vasemman käden keskisormessa pitkään "köynnösmäinen" sormus (esimerkkikuva alla) josta pidin kovasti ja jollaista saatoin ajatella kihlasormukseksikin, mutta en tiennyt millä sanoilla tuollaista mallia kuvailisi. Pienellä hapuilulla löysin sitten "infinity"-sanan, joka tuntui kuvaavan hakemaani kierteistä tyyliä.

Valkokultaiset sormukset miellyttivät silmääni eniten. Tulin myös siihen tulokseen, että koska olin pitänyt pitkään sormessani yksinkertaisempaa sormusta, halusin kihlasormukselta jotain selkeästi erilaista, mikä minun tapauksessani tarkoitti köynnösmäisen rungon lisäksi keskikiveä. Olen myös vintagetyylin ystävä, joten taisin lopulta syöttää hakusanoiksi joitain vintagen, white goldin ja infinityn yhdistelmiä. Muutamia tallensinkin muistiin, mutta oikeastaan vain yksi sormus jäi loppujen lopuksi mieleeni.

Tämä oli kaunein sormus, jonka olin koskaan nähnyt. Sormus jäi Pinterest-tauluun useaksi kuukaudeksi, kunnes sitten joulukuun alussa Charlie otti asian taas esiin. Päädyimme siihen tulokseen, että menisimme katsomaan sormuksia yhdessä ja voisin sitten valita mieleiseni. Sitten hän ehdottikin sormusreissua jo samalle päivälle. Ensimmäisten innostuskihinöiden jälkeen ehdotin, että menisimme Stockmannin yläkerrassa olevaan E. Lindroos -kultasepänliikkeeseen, sillä olin käynyt siellä kerran ystäväni kanssa katsomassa hänelle sormusta, ja olimme saaneet oikein hyvää palvelua.

Liikkeessä näytin oikeastaan heti kättelyssä myyjälle tuota ylläolevaa kuvaa ja kysyin, olisiko heillä jotakin samantyylistä. Sydämeni jätti lyönnin väliin (kyllä, tämä on vakava asia!), kun myyjä sanoi "Joo, meillä taitaa olla tismalleen tuo sama". Hän nosti esiin tämän Sandbergin Suvituuli-malliston sormuksen.

Olin aivan ällistynyt: miten heillä saattoikin olla juuri sellainen sormus, jota olin itse kaavaillut? Tiesin, että aivan sama sormus tuo ei voinut olla, sillä Pinterest-kuva oli alunperin joltain ulkomaiselta korusivulta, ja Sandberghan on suomalainen yritys. Mutta oikeastaan sitä suuremmalla syyllä hämmästykseni oli valtava. Sovitin muutamaa muutakin sormusta, mutta jotenkin tämä Suvituuli vain aina palasi sormeeni. Charlien sanoin olin "entranced", lumoutunut, hurmaantunut. Siltä se todellakin tuntui! Charliekin löysi mieleisensä sormuksen liikkeen valikoimista, ja 10-15 minuuttia liikkeeseen astumisen jälkeen saimme mukaamme sormusten tiedot paperilla ostotapahtumaa varten ja lähdimme prosessoimaan tapahtunutta liikkeen vieressä oleville sohville.

Tässä vaiheessa en tietenkään tiennyt, missä vaiheessa itse kosinta tapahtuisi, mutta uskoin Charlien silti hankkivan sormukset pian, kun sopivat olivat kerran löytyneet. Ajattelin kuitenkin, että hänhän voisi jemmata niitä vaikka kuinka kauan.

Minun ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kuin vajaa kuukausi, sillä uudenvuodenaattona sain tuon kauniin sormuksen viimein sormeeni! Huomaan edelleen päivittäin pysähtyväni ihailemaan sitä, mikä on mielestäni tosi ihana tunne ja kertoo siitä, että sormus on minulle juuri oikea. Aivan niin kuin sulhanenkin ;)

Kuvat täältä, täältä ja täältä