Keväisiä kukka- ja päivähaaveita

Lämpimän toukokuun myötä ainakin meidän lähiseudullamme oli monta viikkoa aivan huikea kukkaloisto, mikä ruokki entisestään ajatustani luonnonkukista häihin. Nyt kesäkuussa kukkapaljous on hieman laantunut, mutta en tiedä johtuuko se siitä että on ollut viileämpää, vai eikö kesäkuu ehkä yleensäkään ole kesäkukkien parasta aikaa.

Ehdoton lempikukkani on "aina" ollut lemmikki. En oikein edes tiedä, mistä tämä ihastus kumpuaa, mutta hennonsinisenä vilkkuva lemmikkirykelmä on sellainen näky, joka ihan rehellisesti saa sydämeni pamppailemaan! Minusta olisi ihanaa, jos saisin niitä osaksi hääkimppuani. Jopa siinä määrin, että olen alkanut haaveilla toukokuisista häistä osaksi ihan vain lemmikkien takia :D Mehän emme ole vielä hääpäivää päättäneet, mutta viime aikoina minua on muutenkin alkanut miellyttää ajatus loppukeväästä tai alkukesästä. Ne ensimmäiset lämpimämmät päivät loskaisen kevän jälkeen, kun maa on jo kuivunut ja lehdet alkaneet puhjeta puihin, ovat minulle jotenkin todella mieltäylentävää aikaa! Ja siispä noina päivinä tänä keväänä minulle heräsi ajatus, että olisi oikeastaan aika ihanaa mennä sellaisena aikana naimisiin.

Keväinen toiveikkuus on tietenkin suureksi osaksi sään varassa, joten pelkkä tietty päivämäärä ei takaa toivottua ilmaa, valitettavasti. Mutta olen ehdottanut Charlielle vaihtoehdoksi esimerkiksi toukokuun toiseksi viimeistä tai viimeistä viikonloppua, jolloin kesä alkaa olla jo korvilla, mutta ollaan vielä kuitenkin keväässä.

Ja tosiaan, näihin aikoihin myös lemmikin pitäisi kukkia ;) Totta kai tämäkin riippuu täysin kyseisen kevään säätilasta - jos on ollut viileää, kukilla voi kestää kauemmin. Tämä toukokuu oli poikkeuksellisen lämmin, joten monikin kasvi on saattanut kukoistaa ihan eri aikaan kuin yleensä. Onkin hyvä, että tässä on vielä pari vuotta aikaa, niin näkee vähän ensi keväänkin tilannetta ja voi paremmin varautua.

Keräsin parikin isoa kimppua lemmikkejä silloin, kun ne olivat parhaimmillaan. Ne ovat tosi kauniita yksinäänkin, kuten yllä huomaa, mutta voi olla että esimerkiksi hääkimppuun kaipaisi kuitenkin myös jotain vähän "jykevämpää". Lemmikit ovat niin hentoisia kukkia, että ne saattaisivat hukkua taustaansa, vaikka se olisikin vain valkoinen hääpuku. En haluaisi kuitenkaan että kuvissa näkyisi vain nippu epämääräisiä varpuja :D Onhan se toki muutenkin mielenkiintoisemman näköistä, jos kimpussa on muutamia erilaisia kukkia ja kasveja, värejä ja tekstuureja. Ja jos lemmikkejä ei satu olemaan tuohon aikaan saatavilla tai päädymme valitsemaan häille muun ajankohdan, niin sitten mennään sen mukaan. Kuten sanottu, nämä ovat vain haaveiluja! Varsinkin luonnonkukat ovat siitä jänniä, että niistä saa vähällä vaivalla luotua tosi kauniita yhdistelmiä (ainakin tällaisen kukkaummikon silmään :D), joten en aio luoda kukka-asiasta itselleni ongelmaa.

Millä perusteella te olette valinneet hääpäivänne, jos syy oli jokin muu kuin juhla- tai vihkipaikan aikataulu? :)

Ihana Santorini - matkatunnelmat osa 2

Nyt viimeinkin seuraa jatkoa toukokuiseen Kreikan-matkaamme, jonka alkuosasta Ateenassa jo kirjoittelinkin. Ateenasta matka jatkui siis lautalla kauniille Santorinin saarelle.

Me tehtiin lauttamatka Blue Star Ferries -nimisellä yhtiöllä, joka liikennöi lähes kaikille Kreikan saarille (ainakin tosi monelle!). Olimme ostaneet liput etukäteen netistä ja kävimme noutamassa ne satamasta lähtöaamuna. Laivaliput voi ostaa myös satamasta ennen laivan lähtöä, mutta kiireisimpään sesonkiaikaan voi olla silti hyvä varata ne netistä. Tähän sellainen varoituksen sana, että vaikka liput olisi ostanut kauankin aiemmin, niin paikat (ilmeisesti) jaetaan vasta lippuja tulostettaessa, ja me huomasimme vasta laivassa, että meidät oli pistetty istumaan useamman penkkirivin päähän toisistamme. (Olimme varanneet muutaman euron kalliimmat, nimetyt "air lounge" -paikat - halvimmilla lipuilla pääsi kyllä laivaan, mutta ilman nimettyä paikkaa.) Koska matka oli 8 tunnin mittainen, päätimme suosiolla etsiä vierekkäiset paikat jostain yleisistä tiloista, ja niitä onneksi olikin runsaasti.

Vaikka matka oli pitkä, oli silti hieno kokemus saapua saarelle lautalla ja nähdä miten määränpää läheni ja levittäytyi silmien edessä :D suosittelen kyllä, varsinkin lyhyemmillä matkoilla!

Lautta lähestyy Santorinia

Santorini-reissun alkuosa osoittautui meille hyväksi oppitunniksi siitä, mikä on oikeasti meille tärkeää lomalla, ja miksi kannattaa tehdä isojakin päätöksiä, jos se edesauttaa viihtyvyyttä. Kerroin aiemmassa postauksessa, että olimme valinneet Karteradoksen kylästä edullisen majoituksen, joka toimisi hyvänä tukikohtana retkiä ajatellen mutta jossa olisi mahdollisuus myös rentoutua uima-altaan äärellä (mikä meille oli tämän reissun ehdottomasti tärkein kriteeri). Majoituksemme Villa Margarita oli juuri sellainen kuin oli luvattu, mutta vasta paikan päällä selvisi muutama yksityiskohta, joiden vuoksi emme olleetkaan niin tyytyväisiä kuin olimme odottaneet. Huoneessamme oli tosi kylmä (ilmastointi ei siis ollut päällä), ja äänieristys oli olematon. Lisäksi majatalo sijaitsi jossain kummallisessa tuulitunnelissa, sillä allasalueella kävi koko ajan suorastaan kylmä viima, vaikka ulkona muuten oli juuri sopivan lämmintä. Altaalla ei siis tehnyt lainkaan mieli viettää aikaa, ja kun vielä heräsimme aamuvarhaisella kovaäänisten lintujen elämöintiin, olo ei ollut millään muotoa rentoutunut.

Olemme tottuneet "tyytymään" (emme sentään toisiimme, hehheh...) ja olemaan valittamatta, jos jokin ei mene odotusten mukaisesti. Nyt kuitenkin päätimme ronskisti, että jos loman löhöilytarkoitus ei toteudu senhetkisessä majapaikassa, niin mehän vaihdetaan maisemaa ja nautitaan loppulomasta täysin rinnoin. Ja se oli ehdottomasti joka ylimääräisen pennin arvoista! Muutimme kolmen Karterados-yön jälkeen vielä viideksi yöksi Kamarin kylään hotelli Zephyrosiin, josta löytyi vapaa hotellihuone. Muutosta oli erittäin hankala kertoa englantia puhumattomalle majatalon emännälle, mutta lopulta viesti meni perille (Googlen kääntäjällä oli osuutta asiaan) ja pääsimme uuteen majoitukseemme. Zephyros oli rento perheomisteinen hotelli, jossa oli myös oma hotellikissa ja -koira! Siellä kaikki oli mitä parhain päin, ja täydellinen rentoutuminen oli todellakin mahdollista, kun huone oli hiljainen, allasalue toimi ja rantakin oli lähellä. Ei siis kannata jäädä tuleen makaamaan ainakaan kun on kyse lomasta!

Hotellikissa :D

Mitä me sitten teimme Santorinilla uima-allas- ja rantalöhöilyn lisäksi? Yksi oma kohokohtani oli aiemmassa postauksessa mainitsemani kävely/vaellus Firasta kalderan reunaa pitkin saaren pohjoiskärkeen Oiaan. Matkan pituudeksi oli merkitty 10-12 km ja eri lähteissä sen kestoksi 2-5 h omasta tahdista riippuen. Meillä meni kuitenkin lounas- ja muine taukoineen varmaankin noin 6 tuntia, jos en ihan väärin muista. Matkalla oli useita nousuja ja laskuja, ja varsinkin reitin loppupuolen nousu Oiaa kohti oli erityisen pitkä ja kivinen. Maisemat ovat kuitenkin henkeäsalpaavia, ja kävely on aivan ehdoton tapa nähdä Santorini koko vaihtelevassa komeudessaan: upeat valkoiset talot, tunnelmalliset kylät sekä karun kivikkoinen ja koskematon luonto. Jos kävelyreitti kiinnostaa, niin itse käytin tätä sivua apuna "suunnistuksessa" (käytännössä eksymisen vaaraa ei ole, mutta muutama maamerkki on hyvä tunnistaa).

Täältä kävely alkoi! Siellä se Oiakin juuri ja juuri näkyy taustalla.

Skaros Rock ja sinne viettävät portaat Imerovigli-kylän edustalla. Tämä on kävelyreitin vapaaehtoinen "lisäosa", johon kannattaa varata ainakin puoli tuntia ylimääräistä. Oia pilkottaa tuolta puun takaa. 

Näkymä Skarokselta kohti lähtöpaikkaa ja Firaa. Nuo kalliokerrokset ovat jotain aivan upeaa!

Reitin viimeisellä puoliskolla ei juurikaan ole rakennuksia ennen Oiaa (paitsi tuo yksinäinen hotelli kaukaisuudessa).

Tässä kohtaa oltiin jo voiton puolella :D

Oian auringonlasku oli patikkapäivänä hieman pilven peitossa, mutta olihan tämäkin nyt todella vaikuttava näky!

Kamariin muutettuamme teimme myös toisen kävelyretken, nimittäin Mesa Vouno -kukkulalla sijaitsevaan antiikin aikaiseen Theran kaupunkiin. Tänne ei ollut pitkä matka hotelliltamme, mutta reitti oli käytännössä pelkkää jyrkkää vuorenrinnettä, joten pari tuntia tähänkin taisi vierähtää. Sinä päivänä sattui olemaan jokin kansallinen (vai peräti kansainvälinen?) museopäivä, joten pääsimme Theraan ilmaiseksi. Se oli kiva juttu siksikin, että Thera ei ollut mikään tajunnanräjäyttävä kokemus. Jonkinlainen konteksti olisi ollut paikallaan, jotta ei olisi tuntenut katselevansa vain kivikasoja. Paikalla oli muutamia infotauluja, mutta ne oli kirjoitettu niin puisevasti etten ollenkaan jaksanut keskittyä :D Ateena-postauksessa mainitulta Rick Stevesiltäkään ei löytynyt Theraan ääniopastusta. Minulla kävi myös mielessä, että en ehkä jaksanut innostua Therasta niin paljon siksikään, että viime vuonna Italiassa tehty Pompeji-visiitti nosti muinaiskaupunkiriman niin valtavan korkealle. Kävelykiipeily oli kyllä kiva, ja reitti kulki suloisen pikku luostarin ohi, joka oli piilossa Kamarin puoleisella rinteellä.

Theraa

Harkitsimme käyntiä myös Akrotirin kylässä, jonka lähellä olisi ollut useampikin kiinnostava juttu: lisää muinaisjäänteitä Akrotirin arkeologisella alueella, saaren eteläkärjen majakka sekä "Red Beach", jota on jossain tituleerattu Santorinin kauneimmaksi rannaksi. Emme kuitenkaan tällä kertaa käyneet Akrotirissa, sillä tässä vaiheessa meillä oli enää kaksi päivää jäljellä ja halusimme käyttää vikat päivät vielä viimeiseen Oia-vierailuun (ilman tuntien patikoinnin tekemää veroa hehkeyteen) sekä löhöilyyn ja pakkailuun. Oiassa puolestaan jäi näkemättä Ammoudin kalastajakylä, joka sijaitsee aivan saaren kärjessä useamman sadan askelman päässä.

Lopuksi vielä muutama ravintolavinkki!

Karterados:

- Katerina's Traditional Restaurant. Täällä kävimme varmaan 2-3 kertaa Karterados-aikana. Osaksi siksi, että ruoka oli hyvää, mutta oikeastaan alueella ei juuri ollut kilpailuakaan.

- Erotokritos Bakery. Tämä oli tosi hyvä leipomo, joka oli vain parin sadan metrin päässä ekasta majoituksestamme. Koska majoitukseen ei kuulunut aamiaista, ostimme aamiaistarpeet ekoina aamuina yleensä täältä.

Fira:

- Theoni's Kitchen. Selvästi rennompi ja vähän ehkä turistimainenkin paikka, mutta hieman syrjäisempi sijainti mahdollisti rauhan. Palvelu oli ystävällistä, mutta ei tunkeilevaa, ja täällä saatiin jättimäinen ilmainen jälkkäri :D Söimme Firassa vain kerran, joten muista paikoista ei ole kokemuksia.

Oia:

- Laokasti. Tänne raahauduimme sen patikkaretken jälkeen, jolloin hyvä ruoka ja viini tulivat enemmän kuin tarpeeseen :D Palvelu oli ensiluokkaista ja ruoka ehkä sitäkin parempaa!

- Elinikon. Tämä on aivan Oian kärjessä ja yksi niistä ravintoloista, josta kuuluisaa auringonlaskua on helppo seurata. Me tosin tulimme tarkoituksella syömään jo aikaisemmin, jotta pääsisimme lähtemään ennen turistimassoja, jotka vyöryvät ulos Oiasta heti auringon laskettua.

Kamari:

- To Pinakio. Tälle aivan ehdoton supersuositus! Taisimme ekalla kerralla maksaa yhteensä pääruoista ja juomista (olut ja neljänneslitran viinikolpakko) 26 e, ja tämän kaupan päälle tuli 1. alkuviinakset (en nyt muista minkä nimistä) 2. jälkiruoka ja 3. jälkiruokaviiniä (joka oli kuulemma punaviiniä johon oli sekoitettu hunajaa!). Kaikki oli vieläpä mielettömän hyvää, joten lienee sanomattakin selvää että tulimme tänne uudestaan :D Tämä oli kumpanakin kertana aivan täynnä, joten kannattaa tulla ajoissa tai varata pöytä, jos tänne mielii.

- Alexander. Täälläkin kävimme kaksi kertaa! Täällä oli paljon etenkin kalaa ja muita mereneläviä, mutta taisin kumpanakin kertana valita jotain muuta. Ekalla kerralla otimme jaettavaksi "Greek plate for two", jossa oli muutamia eri kreikkalaisia makuja. Täällä soitettiin myös elävää kreikkalaista musiikkia, mikä oli mukava lisä.

- Souvlaki Stop. Tämä on nyt sitä pikaruokaosastoa, josta sai muutamalla eurolla mukaansa runsaasti täytetyn pitarullan eli gyroksen.

Pelkäsin aluksi, että Kamarissa saisimme tyytyä vain nakit ja muusi -tyyppiseen Suomi-baariruokaan, mutta olinpa kovin väärässä. Kyllä sieltäkin löytyi loistopaikkoja kun vain viitsi etsiä etukäteen, eikä meitä loppujen lopuksi edes ahdisteltu tervetuloa mitä kuuluu -huuteluilla niin paljon kuin olin odottanut! :D

Alkuhankaluuksista huolimatta Santorinin-loma oli juuri sitä, mitä olimme kaivanneet. Olisi aivan upeaa päästä joskus yöpymään jossain kalderan puoleisessa kylässä, näköalalla totta kai! Noissa valkoisiksi kalkituissa kylissä se Santorinin todellinen taika nimittäin piilee. Jos varaa kalderayöpymiseen vain on, niin sieltä saisi varmasti mielettömän häämatkakokemuksen. Muilta osin Santorini on varmaankin aika tyypillinen lomasaari. En ehkä suosittelisi Santorinia keskikesällä, sillä saari on niin pieni ja kadut niin kapeita (ainakin kalderan puolella), että turisteilta ei varmaan näkisi eteensä. Totta kai jokaisessa suositussa lomakohteessa on varmasti täyttä kesäisin. Voisin kyllä hyvin lähteä Santorinille uudestaankin! Kiinnostavia matkakohteita vain on niin paljon, pelkästään jo Kreikan saaristossa...

Kysykää ihmeessä jos kaipaatte lisätietoja jostain asiasta! Kiva kun jaksoitte odottaa matkakertomusta näinkin pitkään :)

Voihan vieraslista

Aluksi on pakko vain ihmetellä ja ihailla, että miten kummassa te olette saaneet vieraslistan kokoon?! :D Kohta alan uskoa, että tähän tarvitaan vähintään joku haltiatarkummi avuksi...

Vieraslista on meillä nyt yhtenä tärkeimmistä etapeista hääsuunnittelussa (ja on oikeastaan ollut koko ajan tähän asti), sillä vasta sen perusteella voi keskittyä kunnolla toiseen tärkeimpään juttuun eli juhlapaikkaan... Ja kun listan teko tökkii, niin suunnitelmatkin jäävät jumittamaan, kun eteenpäin ei oikein toden teolla pääse ennen kuin lista alkaa hahmottua lopulliseen muotoonsa. Näin meille oikeastaan kävikin aiemmin keväällä, osaksi toki myös sen takia kun häihin on vielä "niin pitkä aika". Suunnitelmat jäivät tauolle myös matkan ja matkasuunnittelujen vuoksi, ja päätimme että kotiuduttuamme nostamme taas hääkissan pöydälle. (Oi, olisipa ihanaa jos hääkissa olisi joku oikea juttu!)

Kyllä, kirjoitin "wedding cat" Pinterestiin.
Kyllä, olen väsynyt.

Meillä on kaksi rinnakkaista listaa: mun puolen vieraat ja Charlien puolen vieraat. Näiden nimien perään on merkitty, kutsutaanko henkilö Suomeen (varsinaisiin häihin ja juhliin) vai Englantiin (rennompiin juhliin) vai jopa molempiin. Suomen listassa oli alunperin jopa 140 henkilöä. Myönnettäköön, että ekaan versioon listasimme ihan kaikki mahdolliset sukulaiset (serkkuihin asti - ei sitä kauemmas sukupuussa) ja kaverit, jotta saisimme yleiskuvan tilanteesta. Asiaa hankaloittaa se, että meidän molempien suvuissa on kahdessa sukupolvessa avioeroja (= uusioperheitä = lisää ihmisiä) ja molempien molemmilla vanhemmilla on 2-4 sisarusta kullakin, ja näillä lapsia ja kenties lapsenlapsiakin... (No joo, kaikki varmaan tietää kuinka suvut muodostuvat...) Olemme päättäneet olla karsimatta vieraslistalta lapsia, koska etenkin Charlien suvun juhlissa lapset ovat aina olleet läsnä ja se tuntuu olevan siellä tärkeämpää kuin mitä olen suomalaisilta lukenut ja kuullut. Lapsia ei kuitenkaan hirveästi listalta löydy muutenkaan.

Muuttujia on useampia. Ensinnäkin listaa on vaikea karsia, koska teoriassa "samantasoiset" sukulaiset eivät käytännössä ole ollenkaan "samantasoisia". Tämä tekee karsinnan vaikeaksi siksi, että kaikki ovat usein paikalla samoissa sukutapaamisissa eli näemme kaikkia (lähes) yhtä usein, mutta kaikki eivät ole syystä tai toisesta meille yhtä läheisiä. Esimerkiksi Charlien puolella tällainen tilanne on isän kolmen sisaruksen kohdalla (sedän ja toisen tädin lapset ovat läheisiä, toinen täti ja tämän lapset etäisiä). Etäisiä sukulaisia ei tietenkään tee mieli kutsua, koska haluamme häihimme tuttuja ihmisiä. Mutta kun etäiset sedät ja tädit ovat kuitenkin tekemisissä läheisempien setien ja tätien kanssa ja tieto kutsujen saajista varmasti kulkee, miten voisimme olla kutsumatta myös heitä?

Toiseksi tuntuu kuitenkin absurdilta, että "pitäisi" kutsua joku vähemmän läheinen sukulainen jonkun läheisen kaverin kustannuksella - nehän ovat meidät häät! Kolmanneksi on vaikea löytää sopivia yli 100 hengen juhlatiloja, joten karsintaa on senkin puolesta pakko tehdä. Neljänneksi, vaikka tiedämme etteivät kaikki tule kuitenkaan pääsemään paikalle, niin suunnitteluvaiheessa ei voi kuitenkaan laskea sen varaan.

Olen tietysti nähnyt kaikki mahdolliset hauskat häävieraspuut ja nuolisokkelot, mutta olen tullut siihen tulokseen, että niitä on paljon helpompi laatia kuin toteuttaa. :D Minusta vain tuntuu epämiellyttävältä karsia joku listalta pois siitäkin huolimatta, että jompikumpi meistä ei ole edes tavannut tätä, tai että mekään tuskin saisimme kutsua tämän häihin, kun muut "sukupuussa samantasoiset" saavat jäädä listaan. Ja silti voisin nimetä omaltakin listaltani useita ihmisiä, joiden läsnäolo häissä puoleen tai toiseen ei hirveästi hetkauta minua, vaikka näen heitä yhtä monta kertaa vuodessa kuin joitain läheisempiä ihmisiä. Kuulostan varmasti ihan hirveältä! Minulla ei vain koskaan ole ollut kovin läheistä suhdetta kuin harvoihin sukulaisiin, ja useaa sukutapaamista määrittää pikemminkin kohteliaisuus kuin oikea sydämellinen kiintymys. Voinko edes kirjoittaa näin? Puolustuksekseni sanon, että kun sukulaisia on paljon, niin sitä automaattisesti tulee vietettyä hyvin vähän aikaa suuren osan kanssa.

Täytyy varmaan vain ottaa jokin todella raaka karsintakeino käyttöön ja soveltaa sitä jokaisen kohdalla, no questions asked. Tämänhetkinen tavoite olisi saada Suomen listaa edes hiukan alle sadan (80 tuntuu saavuttamattomalta unelmalta), ja tällä hetkellä siinä taitaa olla 104 henkilöä. Eli vaikka kohta tekee mieli repiä hiuksia, niin on siitä ekastakin listasta tultu jo pitkä matka. Olemme myös ajatelleet jakaa osan alkuperäisistä vieraista "kakkoslistalle", josta voisi kutsua ihmisiä jos jotkut lähimmät ja tärkeimmät eivät pääse paikalle. Mitä mieltä olette tällaisesta järjestelystä, onko hyvä idea vai liian brutaalia?

Tiedän, että kaikki joille tästä asiasta voivottelen, tulevat sanomaan "tärkeintä on se että kutsuu vain oikeasti tärkeät ihmiset". Tiedän, että sanon itsekin noin kun voivottelen tätä itselleni. Mutta miksi on niin vaikea toteuttaa mantraa käytännössä? Antakaa vertaistukea ja muistuttakaa mulle, että nämä ovat "vain häät" :D


Kuvat täältä ja täältä

Vinkkejä Ateenaan - matkatunnelmat osa 1

Moi!

Uskomatonta että on jo kesäkuu! Toukokuu jäi hiljaiseksi blogikuuksi, mihin suurin syy on Kreikan-matkamme, josta aiemmin hieman jo kirjoittelinkin. Halusin kirjoittaa blogiinkin matkasta, ja muutama sitä tuntui toivovankin. Ajattelin aloittaa Ateena-osuudella ja kertoa erillisessä postauksessa tunnelmia Santorinilta. Hieman viiveellä tosin, sillä palasimme reissusta jo yli viikko sitten.

Vietimme matkan alussa kaksi päivää Ateenassa. Toukokuu tuntui olevan oivallinen aika visiitille, sillä lämpötilat pysyivät erittäin siedettävinä (vaikka hiki tuli silti) eikä tungostakaan ollut. Kaiken kaikkiaan tunsimme molemmat olomme Ateenassa mukavammiksi kuin viime kesä-heinäkuun vaihteen reissulla Roomassa, jossa oli tukalan kuuma ja "turistityrkyttäjiä" oli vastaan tulevista ihmisistä varmaan joka toinen. En tosin tiedä, kuinka suuri osa tästä Ateenan rauhallisuudesta johtui vain siitä, että matka ei ajoittunut korkeimmalle sesongille.

Ateenassa olisi varmasti voinut viettää vielä pari lisäpäivääkin. Ehdimme kuitenkin saada kaupungista hyvän "pikakuvan", ja ajattelin listata omat vinkkini kokemistamme kohteista ja ruokapaikoista!

Aivan aluksi haluaisin antaa vinkin, joka ei liity itse Ateenaan vaan ylipäänsä matkailuun: jos haluaa saada enemmän irti matkakohteesta (tai ei halua maksaa opastetuista kierroksista turistinähtävyyksissä), kannattaa ladata netistä ilmaisia äänioppaita, joita löytyy suosituimpiin ja suurimpiin matkakohteisiin varmasti useampiakin. Me ollaan jo parilla eri matkalla käytetty matkakirjailija Rick Stevesin laatimia ääniopastuksia, jotka ovat olleet tosi hyödyllisiä! Ne eivät myöskään ole mitenkään nuivia tai pölyisiä, vaan hän kertoo faktoja mielenkiintoisella tavalla. Ekana päivänä Ateenassa kuunneltiin Rick Stevesin laatima Ateenan kävelykierros, jossa kuljetaan kohteesta kohteeseen ja samalla kuunnellaan tietoa kustakin kohteesta. Samalla saatiin yleiskuva kaupungista, minkä jälkeen oli helpompaa suunnistaakin. Suosittelen lämpimästi näitä "omatoimioppaita"!

Tässä kuunnellaan Rick Stevesiä :D

Tässä muutamia omasta mielestäni vierailemisen arvoisia paikkoja Ateenassa.

- Akropoliin kukkula. Tämä oli oikeastaan ainoa juttu, jonka tiesin etukäteen haluavani kokea Ateenassa. Akropoliilla sijaitsee kuuluisimpana Athene-jumalattarelle omistettu Parthenonin temppeli, mutta kukkulan päällä ja sen rinteillä on useita muitakin vaikuttavia rakennuksia. Sieltä on myös hienot näkymät itse Ateenaan! Akropoliille ei toistaiseksi voi ostaa lippuja etukäteen netistä, mutta ainakin näin toukokuussa pääsimme lipputiskille jonottamatta.

Parthenon

Herodes Atticuksen odeion-teatteri

Erekhtheion-temppelin naishahmoiset pilarit

- Anafiotikan kaupunginosa Akropoliin juurella/rinteessä. Tämän löysimme oikeastaan vahingossa tehdessämme yllämainittua kävelykierrosta. Kaupunginosa on tavallaan pieni pala saaristo-Kreikkaa kaupungin keskellä: valkoisiksi kalkitut talot ja kapeat kujat ovat kuin suoraan Kykladin saariryhmän saarilta, joihin myös Santorini kuuluu. Anafiotika sai alkunsa, kun Ateenaa alettiin rakentaa Kreikan pääkaupungiksi. Monet rakennusmiehistä tulivat juuri Kykladeilta (ensimmäiset Anafin saarelta, jonka mukaan kaupunginosa on nimetty) ja rakensivat itselleen kotisaaresta muistuttavat talot. Tämä oli mielestäni tosi viehättävä tarina, ja paikka oli todella suloinen! Rakastan pieniä mutkittelevia salakujia ja noita valkoisia taloja sinisine ikkunaluukkuineen.

Anafiotikaa

- Kansallispuutarha. Tämä viheralue sijaitsee aivan Ateenan keskustassa ja mainittiin useassa lähteessä "vihreäksi keitaaksi" kaupungin hälinän keskellä. Tänne oli mukava mennä viilentymään helteeltä. Puutarhassa sijaitsee myös pienimuotoinen "eläintarha" (ei siis maksa mitään), jossa jonkinlaiset käyräsarviset kauriseläimet, puput, hanhet, sorsat ja riikinkukot elävät sulassa sovussa parissa vierekkäisessä aitauksessa. Puistosta löytyy myös kilpikonna-allas.

Tämä oli ainoa kuva jonka näköjään otin puutarhasta!

- Jos shoppailua kaipaa, niin Ermou-kadulta löytyy monenlaista liikettä, muun muassa Sephora.

Olisimme halunneet ehtiä käydä myös Lykavittós-kukkulalla, joka on Ateenan korkein kohta, mutta sille ei jäänyt aikaa. Saimme kuitenkin ihailla sitä kauempaa moneen otteeseen.

Lykavittos-kukkula Anafiotikasta katsottuna

Ehdimme parin päivän aikana käydä myös tosi hyvissä ruokapaikoissa. Etsimme matkoilla ravintoloita aina TripAdvisorista, josta saamamme vinkit ovat lähes poikkeuksetta olleet hyviä. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä pari suositusta Ateenan syömälöistä!

- Kiouzin. Tätä emme olisi löytäneet sattumalta, sillä ravintola sijaitsi ehkä noin 10 min kävelymatkan päässä keskustasta suunnalla, jossa ei muuten tullut käytyä. Olimme täällä ainoat syöjät, mutta se todennäköisesti johtui vain siitä, että ruokarytmimme ei ole eteläeurooppalainen :D Tarjoilijanainen oli todella lämmin ja tuntui oikeasti tekevän kaikkensa, jotta meillä olisi mukava ruokailukokemus, kuitenkaan tunkeilematta. Vaikka kieltäydyimme jälkiruokalistasta täysien vatsojen takia, hän sanoi "I will bring you something, don't worry" ja toikin sitten hetken päästä meille minikokoiset pannacotat jälkiruoaksi! Oltiin ihan äimistyneitä, ja vaikka myöhemmin selvisi että "kaupanpäällisiä" jälkiruokia harrastettiin tosi monessa muussakin paikassa, niin tämä jäi jotenkin erityisen mukavana mieleen.

- Ellevoro. Tämä oli melko lähellä Akropolista, tosi suloinen paikka! Ruokasali näytti aivan jonkun kodilta. Tämä tuntui hieman fiinimmältä paikalta ainakin annoskokojen perusteella (jotka olivat silti täysin sopivia), ja hintakin oli hiukkasen korkeampi kuin esimerkiksi tuolla Kiouzinissa. Palvelu ei ollut niin tuttavallista kuin joissain muissa paikoissa, mutta silti hyvin ystävällistä. Ja ruoka oli älyttömän hyvää!

Ellevoro

- Makalo. Täällä kävimme itse asiassa vasta aivan loman lopussa, sillä meillä oli paluumatkalla Ateenan ja Helsingin lentojen välillä niin monta tuntia, että ehdimme tulla vielä muutamaksi tunniksi Ateenaan lounaalle ja kuljeskelemaan. Makalo oli näistä mainituista paikoista jotenkin "urbaanein", tuli hieman mieleen Tallinnan F-hoone ja sen tyyppiset. Palvelu oli sydämellistä, ja ruoka jälleen tosi herkullista.

- Mitropoleos-katu (Monastirakin aukion puoleinen pää). Tällä kadulla oli useita ruokapaikkoja, joista sai parilla eurolla napattua mukaan täytettyjä pitaleipiä, jotka sopivat loistavasti nopeaksi lounaaksi. "Istuva lounas" saattaa olla noin keskustassa aika turistihintainen, mutta parin euron pikaruoka on joskus enemmän kuin paikallaan, jos ei kaipaa kaikilta aterioilta rauhaa ja valkoisia pöytäliinoja.

Hotellimme Athens Diamond Homtel oli juuri sopiva pikavisiittiimme, sillä se sijaitsee aivan keskustassa, parin minuutin kävelymatkan päässä Syntagma-aukiolta, johon muun muassa lentokenttäbussi meidät jätti. Harkitsimme aluksi majoitusta sataman läheltä, koska lautta Santorinille lähti aikaisin aamulla, mutta olen tosi tyytyväinen, että valitsimme hotellin keskustasta. Kun alkoi väsyttää, oli helppo tulla hetkeksi lepäämään ja muutenkin virkistäytymään illallisia varten. Ja satamaankin oli vain noin 15-20 min metromatka. Muuten hotelli oli ns. perushyvä, tuntui että kauniilla sisustuksella yritettiin vähän peittää sitä, että rakennus ei ollut ihan priimakuntoinen (kylppärissä oli mm. homepilkkuja näkyvissä!). Mutta kuten sanottu, se toimi hyvin tukikohtana.

En tiedä, oliko tästä tekstistä välttämättä mitään hyötyä kellekään, mutta oli mukava palata matkatunnelmiin tätä kautta! Lähiaikoina jatketaan sitten Santorinin merkeissä, sitä ennen voi vaikka käydä lukemassa Tyttö tahtoo -blogin Hannan kokemuksia samaiselta saarelta :)