Sormusasioilla

Minun on pitänyt jo pitkään käydä pienennyttämässä kihlasormusta, sillä se on "aina", eli nämä tänään tasan kymmenen kihlakuukautta, tuntunut aavistuksen liian löysältä. Varmaan valitsin kihlasormuksenhakureissulla sormuksen koon liian varovaisesti. Ihan päättömästi se ei pyöri sormessa, mutta tuntuu suurimman osan ajasta kuitenkin olevan vähän vinossa, ja saan usein olla korjaamassa sen asentoa. En yleensä pelkää että se putoaisi, mutta uidessa olen huomannut vetäväni käsiä automaattisesti vähän nyrkkiin.

Sormus menee välillä vinoon joko tällä tavalla tai niin,
että keskikivi liukuu selvästi jommallekummalle puolelle.

Pari viikkoa sitten otin vihdoin härkää sarvista. Olimme Charlien kanssa käymässä kaupungilla muutenkin, ja ajattelin että voisin käydä näyttämässä hänelle Love Me Do -messuilla sovittamaani vihkisormusehdokasta ja samalla hoitaa tämän pienennysasian. Suuntasimme siis Stockmannin yläkerran E. Lindroos -liikkeeseen, josta kihlasormuksemmekin on hankittu.

Selitin tilanteen myyjälle ja pohdin ääneen, miten paljon sormusta on edes järkeä lähteä pienentämään, kun tietyissä lämpötiloissa sen koko kuitenkin tuntuu ihan hyvältä ja joskus kuumalla jopa vähän tiukalta/ahdistavalta. Myyjä antoi minulle kokeiltavaksi kihlasormustani puolta kokoa pienemmän sormuksen. Se tuntui heti oikean jämptiltä, eikä lainkaan tiukalta. Sitten kokeilin toista samankokoista sormusta sen kaveriksi simuloimaan vihkisormusta, ja kas - enää sormus ei sujahtanutkaan sormeen, vaan sitä piti kunnolla ujuttaa ja pyöritellä, minkä tuloksena oli hemaisevan punainen sormi. Ilmeisesti tiukempi sormus "pullisti" sormen ihoa juuri sen verran, että toinen samankokoinen sormus ei enää mahtunut kauniisti. Olin vähän hölmistynyt: pitäisikö kihla- ja vihkisormusten olla siis erikokoiset?

Myyjä suositteli kohdalleni sellaista ratkaisua, että tilaisin vihkisormuksen pienemmässä koossa (eli siinä jota olin juuri sovittanut), jolloin se pitäisi kihlasormusta paikallaan, ja jos viikon tai parin yhteiskäytön jälkeen kihlasormus vieläkin tuntuisi liian suurelta, se kannattaisi pienennyttää vasta sitten. Varsinkin kun kihlasormus saattaisi olla oikean kokoinen vain neljänneskokoakin pienempänä, myyjä ei suositellut niin vähäistä pienennystä ennen molempiin sormuksiin totuttelua.

Mutta nyt niitä kuvia suosikistani, joita jo viimeksi lupailin! Tämä Sandbergin Suvituuli-malliston uutukainen oli oikeastaan ensimmäinen tähän asti kokeilemistani vihkisormuksista, joka aiheutti pieniä hykerryksen tunteita. Se on hyvin samantyyppinen kuin kihlasormukseni, mutta mielestäni juuri sopivan erilainen, jotta ne sopivat selkeästi yhteen mutta eivät näytä samalta sormukselta. Kihlaan erona sormuksessa ei ole keskikiveä, ja mantelinmuotoiset kohdat ovat sileää valkokultaa kihlasormuksen timanttien sijaan. Olen ollut "huolissani" kihlan ja kokotimanttisen rivitimanttisormuksen yhdistelmän liian bling-blingistä vaikutelmasta, mutta en haluaisi vihkisormuksen olevan täysin säihkeetön, koska se taas näyttäisi mielestäni liian erilaiselta kihlan kanssa. Tämä on täydellinen välimuoto!

Kihlan kanssa se näyttää tältä:

Kokeilin myös paria muuta sormusta, mutta niistä en niin vakuuttunut.

Vaikka olin alun perin ajatellut, että minulle sopiva ratkaisu voisi olla vain parin vierekkäisen timantin sormus, niin jotenkin en kuitenkaan tykkää tuosta sormuksen runkojen välisestä kontrastista. Vaikka sormukset ovat samasta mallistosta, niin ainakaan tässä kuvassa ne eivät mielestäni sovi yhteen lainkaan. Yksinään tuo toinen sormus on mielestäni tosi kaunis, mutta kaipaisi ehkä toisenlaista paria.

Tämä taas on yllättävän kiva yhdistelmä ja näistä kolmesta toiseksi paras, mutta ei aivan kuitenkaan vedä vertoja tuolle ekalle. Tykkään pelkistä mantelinmuotoisista istutuksista enemmän kuin pelkistä pyöreistä. Tämä saattaisi kuitenkin olla liian häikäisevä yhdistelmä kaikkine kivineen, ja muodot eivät mielestäni näytä yhdessä yhtä kivoilta kuin ekassa.

Love Me Do -messuilla sain myös suosikkisormuksestani oikein hyvän tarjouksen, joka on voimassa vuoden loppuun asti tiettyinä Sandbergin esittelypäivinä eri kauppakeskuksissa. Viimeistään joulukuun puoliväliin mennessä, kun esittelyjä pidetään meitä lähimmissä keskuksissa, pitäisi siis päättää, haluanko ottaa tarjouksesta vaarin ja hankkia vihkisormuksen puolitoista vuotta ennen hääpäivää (mikä tuntuu aika holtittomalta). Toisaalta jos mieluinen sormus on löytynyt ja vielä hyvään hintaan, niin mikäs siinä. En halua kuitenkaan hosuakaan, koska kihlasormus löytyi niin salamana, etten ehtinyt ottaa sovittelusta iloa irti :D Ajattelin siis vielä käydä eri liikkeissä kokeilemassa muidenkin suunnittelijoiden ja mallistojen sormuksia ja kysyä myyjiltä, minkälaista sormusta he suosittelisivat kihlasormuksen kaveriksi. Vaikka en lopulta tekisikään päätöstä näin aikaisin, niin messutarjouksia kyllä varmasti ehtii myöhemminkin saada ja hyödyntää.

Oletteko te osuneet kerralla oikeaan sormuksen koon kanssa ja ovatko teidän kihla- ja vihkisormukset täysin samaa kokoa? Entä kuinka aikaisin teidän mielestä on sosiaalisesti hyväksyttävää hankkia vihkisormus? :D (Osaan jo aavistaa häähumputtajien mielipiteen, mutta kysyn silti!)

Love Me Do -messut ja blogimiitti

Vajaa pari viikkoa sitten lauantaina oli pitkä, herkullinen ja häidentäyteinen päivä, kun osallistuin ensi kertaa Love Me Do -häämessuille morsiamena ja samoin ensi kertaa bloggaajana. Olin saanut kutsun messujen blogimiittiin, mistä olin todella innoissani! Päivä lunastikin odotukseni täydellisesti. Tässä pitkässä tekstissä kerron miitistä, yleisistä messutunnelmista ja messujen konkreettisista antimista omia häitä ajatellen.

Päivä alkoi mukavalla Kovasen taksikyydillä Kiasmalta messupaikalle Kaapelitehtaalle, ja vaikka minun olisi ehkä ollut logistisesti järkevämpää suunnata sinne suoraan kotoa, halusin totta kai siirtyä messuille samalla kyydillä muiden bloggaajien kanssa. Pienen sekoilun jälkeen paikansimme emäntämme, Never Say Never -blogin Susannan, joka johdatti meidät blogiloungeen, jonne saatoimme jättää enimmät tavarat.

Pääsimme tutustumaan ensimmäisten joukossa FujiFilmin Instax-pikakamerapisteelle. Oli hauskaa saada itsestäkin polaroid-kuva, mutta kameran hankinta ei ole toistaiseksi meillä harkinnassa, joten en keskittynyt teknisten puolten esittelyyn tarkemmin. Tämän jälkeen meillä oli messuilla vapaata kiertelyaikaa ennen loungeen katettua lounasta. Tässä välissä kiersin messualueen lähinnä yleisesti silmäillen ja ihaillen. Mieleeni jäi erityisesti kattauskilpailuun osallistuneet somistetut pöydät ja näyttely vanhoista hääkuvista menneiltä vuosikymmeniltä.

Tämä simppelin hempeä pöytä oli kattauksista oma suosikkini.

Lounaastamme blogiloungessa vastasi Food Camp Finland, ja voi miten sydämellistä palvelua saimmekaan heidän edustajaltaan, aurinkoiselta Ida-Marialta! Juuri se teki lounashetkestä erityisen miellyttävän, tietenkin herkullisen ruoan lisäksi. Meillähän ei vielä ole pitopalvelua varattuna häihin, joten olemme varmasti yhteydessä Food Camp Finlandiin tarjouspyynnön merkeissä. Pelkästään heidän nettisivujensa perusteella en välttämättä tohtisi ottaa yhteyttä (ja tuskin olisin heitä löytänytkään), sillä heillä tuntuu olevan niin monta muutakin rautaa tulessa kuin "pelkät" häät, mutta henkilökohtaisen tapaamisen perusteella ei tarvitse epäröidä.

Lounaan jälkeen meillä oli enemmän "vapaata" aikaa, joka minulla kuluikin tehokkaasti mm. kolmen hääpukunäytöksen parissa. Ensimmäisenä vuorossa oli kotimaisten suunnittelijoiden näytös. Toista näytöstä varten Vuoden hääpukusuunnittelija 2018 -kilpailun finalistit olivat suunnitelleet kolmen puvun mallistot. Heidi Tuisku voitti kokonaiset kolme kategoriaa: yleisön ja median suosikit sekä itse vuoden hääpukusuunnittelija -päätittelin. Itsekin äänestin häntä yleisöäänestyksessä, sillä pidin hänen mallistostaan kokonaisuutena eniten. Myös muilla suunnittelijoilla oli yksittäisiä pukuja, joista pidin kovasti. Pian kilpailunäytöksen jälkeen alkoi kansainvälinen häämuotinäytös, ja jäimmekin muutaman blogikollegan kanssa paikoillemme sitä odottamaan. En saanut näytöksistä juurikaan omia kuvia, mutta mm. täältä voi nähdä ainakin Heidi Tuiskun puvut.

Muotinäytösten jälkeen meille oli blogiloungessa tarjolla Patisserie Teemu & Markuksen herkullinen kakku. Tykkään tosi paljon tällaisesta luonnollisen näköisestä kakkutyylistä, johon kerrokset ja koristeet tuovat kuitenkin näyttävyyttä. Patisserie Teemu & Markus oli myös vastuussa yleisömäärän perusteella messujen ehdottomasta hitistä, eli hääkakkumaistajaisista. Jono oli monen kymmenen metrin pituinen!

Jälkiviisaana täytyy sanoa, että olisi pitänyt tutustua messujen ohjelmaan tarkemmin ennen messupäivää, jotta valikoimasta olisi saanut kaiken ilon irti. Olin ollut siinä uskossa, että kahden viimeisen muotinäytöksen välissä ei olisi aikaa lähteä kiertelemään. Jos olisin kuitenkin perehtynyt ohjelmaan, olisin huomannut, että tuomaroinnin ja kilpailunäytöksen tulosten julkistamisen puitteissa näytösten väliin jäikin lähes tunti aikaa, jonka aikana olisi voinut jatkaa messuilua. Tauolla ehdimme kuitenkin nähdä muun muassa HiMo Clubin tanssinäytöksen, jossa näytettiin maistiaisia useasta eri tanssilajista. Bongasinkin eräästä tanssiryhmästä opiskelukaverini, jonka en tiennyt harrastavan tanssia! Missään nimessä näytösten välinen aika ei siis mennyt hukkaan. Täytyy kuitenkin seuraavia messuja ajatellen pitää mielessä, että ihan joka hääpukunäytöstä ei tarvitse jäädä seuraamaan. Pukuja on kiva katsoa, mutta kolme näytöstä verotti jaksamista ja aikaa sen verran, että itse näytteilleasettajien tarjonta jäi minulle tällä kertaa vähän hämärään. Ensi kerralla muistan siis varata enemmän aikaa messualueelle ja valita ohjelman joukosta yhden tai korkeintaan kaksi kiinnostavinta pukunäytöstä, jos aika ei muuten näytä riittävän kaikkeen.

Onneksi ehdin kuitenkin kartoittaa messuilta niitä kahta asiaa, joita olin etukäteen suunnitellut: pitopalveluita ja vihkisormuksia. Halusin jutella mahdollisimman monelle pitopalvelulle ja tunnustella niiden sopivuutta meille. Ehdinkin vierailla neljän eri pitopalvelun ständillä, ja tuloksena tästä oli kaksi konkreettista paikan päällä täytettyä tarjouspyyntölomaketta (Pitopalvelu Hupli ja Tommi's Kitchen), yksi yritys jolta aion pyytää tarjouksen (jo mainittu Food Camp Finland) sekä yksi "varmasti ihan hyvä, mutta ei sovi meille" -kokemus (nimi taisi olla Quickies Catering tai vastaava?). Yhtenä kriteerinämme pitopalvelulle on aiempi kokemus juhlapaikastamme sen poikkeavan logistiikan takia. Kysyinkin kokemusta pitopalveluilta heti kättelyssä, mutta ainoastaan jälkimmäisen edustaja vastasi jotenkin kierrellen, mistä päättelin että kokemusta ei ollut. Tarkennettuani kysymystä edustaja vastasi hieman kireän tuntuisesti, että "olemme ammattilaisia, osaamme kyllä hoitaa juhlapaikan kuin juhlapaikan" tms. Kykyjä en epäile ollenkaan, mutta meillä ei nyt vain ole kiinnostusta olla "koekaniineja" näin suuren asian kuin cateringin kohdalla. En muutenkaan arvostanut välttelevää vastausta suoraan kysymykseen. Onneksi minulla kuitenkin oli jo useampi potentiaalinen vaihtoehto taskussa ja korvan takana, myös muita kuin näitä messuilla tapaamiani.

Toisen tavoitteeni, eli vihkisormuskokeilun, sain täytettyä messujen loppupuolella, vaikkakin aika hätäisesti. Olin jo kuukausia aiemmin bongannut kiinnostavan yksilön samasta Sandbergin mallistosta, josta kihlasormuksenikin on. Halusin kokeilla tätä sormusta livenä ja samalla katsoa tarkemmin myös muita vaihtoehtoja, vaikka tässä ei kiirettä vielä olekaan. Tämä sormus ei kuitenkaan vakuuttanut minua kihlasormukseni kanssa yhdessä, mutta sen sijaan löysin toisen erittäin kiinnostavan vaihtoehdon, joka on jäänyt mieleeni kummittelemaan. Sain siitä tiedot mukaan ja sen verran hyvän tarjouksen, että hieman houkuttelisi käydä hankkimassa se jo tämän vuoden puolella, minkä ajan tarjous on voimassa. Olen käynyt sovittamassa sitä jo toisenkin kerran... Ajattelin kertoa tuosta visiitistä erikseen, joten odottakoon kuvatkin siihen asti, jotta tämä teksti ei nyt tästä enää veny.

Vaikka messulauantai oli pitkä enkä ehtinyt tutustua kaikkiin näytteilleasettajiin kovin hartaasti, päivä oli kuitenkin mahtava! Oli ihanaa päästä näkemään blogituttuja ja tapaamaan uusia ja juttelemaan häistä täysin rinnoin. Messupäivän päätyttyä jatkoimme vielä melkein kaikkien bloggaajien kanssa syömään, joten häähupi sai jatkua iltaan asti. Vaikka lähdin itse jo noin puoli kymmenen aikoihin, se tuntui vähintäänkin keskiyöltä aikaisin alkaneen päivän takia - ehkä tuolta tuntuu sitten häissäkin! Suurkiitos kaikille mukanaolijoille ja etenkin Love Me Don järjestäjille, kun sain olla mukana :)

Bloggaajat, messujen juontaja Juri Silvennoinen sekä Häät-lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki.
Kuva: Susanna / Never Say Never

Blogimiitissä lisäkseni olivat:

Kristallihäät
Jotain keltaista
Bride & co
Bridelisa
Tyttö tahtoo
Satumaista
Enää ei voi vaihtaa
Mon Rêve d'Amour
Häähumussa
ja emäntänämme Never Say Never

Jotain lainattua -vintagehääpukuvuokraamon avajaisissa

Pidän kovasti menneiden vuosikymmenten tyylistä etenkin vaatteissa ja kauneudessa, ja pukeudun toisinaan itsekin vintagetyyliin. Siksi olin erityisen iloinen, kun blogisähköpostiin tuli kutsu uuden, vintagehääpukuja vuokraavan Jotain lainattua -liikkeen avajaisiin. Nuo avajaiset järjestettiin eilen keskiviikkona, ja suuntasin paikalle mukanani yksi kaasoistani.

Jotain lainattua sijaitsee Helsingissä aivan Hakaniemen metroaseman tuntumassa osoitteessa Siltasaarenkatu 13. Rakennus on jonkinlainen monitoimitila, eikä sen ulkopuolella ainakaan avajaispäivänä ollut viitteitä vintagepukuvuokraamon olemassaolosta. Vahingossa liikkeeseen ei siis voi eksyä, mutta kunhan löytää numeron 13, on oikeassa paikassa. Liikkeeseen pääsee ajanvarauksella, joten vierailupäivänä on varmasti joku ovella vastassa.

"Teollisen" ympäristön keskeltä liikkeeseen astuminen on kuin matkustaisi ajassa ainakin viisikymmentä vuotta taaksepäin. Avajaispäivänä liikkeessä soi vanha musikaalimusiikki, ja nurkkahyllykössä oli koristeena ihania ajanmukaisia asusteita ja kruununa liikkeen omistajan isovanhempien ja muiden sukulaisten hääkuvia. Liikkeen ulkonäköön on selvästi panostettu, ja sinne oli todella mukava tulla.

Saimmekin aivan yksityisen tilaisuuden, sillä olimme paikalla heti avajaisten alkaessa, jolloin moni muu oli varmaan vielä töissä tai muissa menoissa. Tämä oli mielestäni ainoastaan hyvä asia, koska liike on melko pieni, ja näin mahduimme rauhassa selaamaan ihania pukuja ja kyselemään lisätietoja. Liikkeen omistaja Emma on silminnähden erittäin kiinnostunut vintagesta ja hänellä on siitä vahva asiantuntemus, mikä lisäsi meidän vierailijoiden hyvää fiilistä.

Ja ne puvut! Liikkeen vanhimmat puvut taisivat olla 20-luvulta ja tuoreimmat 80-luvulta, mutta suurin osa sijoittui 50- ja 60-luvuille, ellen ole aivan väärässä. Mielestäni pukuvalikoima oli yllättävän laaja ja pukuja oli enemmän kuin niin pienikokoiselta liikkeeltä välttämättä olettaisi. Ainakin erilaiset tyylit ja mallit olivat mielestäni oikein hyvin edustettuina.

Omat suosikkini olivat kaikki 40-lukulaisia, mikä ei oikeastaan yllättänyt minua, sillä sen vuosikymmenen tyyli miellyttää silmääni muutenkin eniten. Löysin kaksi aika samantyyppistä pukua, joihin erityisesti ihastuin ja jonka tyylisiä haluan ehdottomasti sovittaa sitten kun koen oman puvun hankinnan ajankohtaisemmaksi. En olekaan tainnut juuri puhua hääpukutoiveistani, mikä johtuu siitä, että minulla ei ole asiasta vielä kovin selvää kuvaa. Alla olevista suosikeistani saa kuitenkin hieman osviittaa. Pitkät hihat ja pitsi ovat minulle erityisesti mieleen!

Kuvassa tätä ei näy, mutta tämä puku on sota-ajan tyyliin koottu saatavilla olevista kangaspaloista.
Helmassa näkyy yhdessä kohtaa palojen sauma, joka mielestäni lisää puvun viehättävyyttä. 

Viimeinen mekko on tosi ihana, mutta hääpukuun sen malli on omaan makuuni liian arkinen. Voisin kuitenkin hyvin käyttää tuollaista mekkoa muissa tilanteissa.

Suosikeissani, kuten monissa muissakin vintagepuvuissa, on se ongelma, että koot ovat hyvin pieniä. Aiemmin ihmiset olivat sirompia, joten vähänkään täyteläisemmän voi olla hankalaa löytää sopivaa vintagepukua. Jotain lainattua -liikkeessä oli kuitenkin yllättävän hyvin myös isokokoisempia pukuja, joten varmasti ihan kaikenkokoisilla ja -muotoisilla on mahdollisuus löytää unelmiensa vintageyksilö. Moni on varmaan kirppislöytöjen kohdalla tuntenut mieletöntä tuuria, kun on löytynyt täydellisesti istuva vaate. Vintagepukujen kohdalla tuo tunne on vielä voimakkaampi - kuin ihana vaate olisi odottanut kaikki nämä vuosikymmenet juuri minua! Emmakin puhui vintagen "taiasta", jonka voin itsekin allekirjoittaa, vaikka en kovin montaa oikeaa vintagevaatetta omista. Osa taiasta liittyy ainakin itselläni myös siihen ajatukseen, että joku viime vuosisadan puolenvälin kaunotar on käyttänyt vaatetta tai asustetta omana aikanaan, ja nyt se on minun hyppysissäni 2010-luvulla.

Vuokraamoajatus on siitä ihana, että samat kauniit puvut voivat ilahduttaa kymmeniä morsiamia ja silti pysyä liikkeessä niitä arvostavia käyttäjiä varten. Minulle puvun vuokraus tuntuu toistaiseksi vähän vieraalta - tavallaan sitä haluaisi hääpäivän puvun olevan käyttöhetkellä oma. Vuokraus ei kuitenkaan poikkea käytännössä yhtään siitä, että myy oman pukunsa eteenpäin häiden jälkeen. Vintagepukujen kohdalla vuokraus tuntuu järkevämmältä, koska kuten Emmakin sanoi, vintagekaupoista voi olla tosi vaikeaa löytää hääpukuja, puhumattakaan siitä että ne olisivat oikean kokoisia. Itsekin haluaisin edes jollain tapaa vintagesta muistuttavan puvun, enkä ole tähän mennessä nähnyt kovin monia seuratessani oman kaasotettavani (?) pukusovituksia. Olenkin melko varma, että tulen vierailemaan Jotain lainattua -liikkeessä sitten kun etsin omaa pukuani, vaikka en lopulta päätyisikään hankkimaan vuokrapukua.

Jotain lainattua on myös tulevan viikonlopun Love Me Do -messuilla, joita odotan jo kovalla innolla! Kannattaa pistäytyä heidän luonaan ihailemassa historiallisten helmojen havinaa :) Itse ainakin aion mennä katsastamaan varsinkin ne puvut, joita en vielä nähnyt avajaispäivänä.

Voisitteko te vuokrata hääpukunne? Tykkäättekö vintagetyylistä? Entä kävikö joku muukin noissa avajaisissa? :)