Teimme hääpäivälle alustavan aikataulun oikeastaan jo ennen
pitopalveluiden tarjouksiin perehtymistä. Halusimme tehdä näin sen takia, että pystyisimme paremmin hahmottamaan, kuinka kauan esim. cateringin pitää olla paikalla ja kuinka monen tunnin ajalle haluaisimme hääkuvauksen. Alustava aikataulu tulee varmasti elämään, kun hääpäivän koko ohjelma selviää ja pääsemme suunnittelemaan päivää pitopalvelun ja valokuvauksen osalta tarkemmin, mutta tässä vaiheessa raaka aikataulu on auttanut jo paljon!
Aikataulu syntyi muuten aika helposti, mutta selvästi isoin tässä vaiheessa noussut kysymys liittyy potrettikuvien ottamiseen. Ottaako kuvat ennen vihkimistä vai vasta sen jälkeen? Olen ollut "aina" sitä mieltä, että haluaisin ensikohtaamisemme tapahtuvan vasta niinsanotulla alttarilla. Aikataulun kannalta se kuitenkin näyttää pulmalliselta. Haluamme panostaa valokuvaukseen, emmekä koe mukavaksi odotuttaa vieraita perusteellisen kuvaussession ajan. Täksi ajaksi järjestettäisiin tietenkin vähintään jokin cocktail-tilaisuus, ellei muutakin ohjelmaa, mutta silti tuntuisi vähän hassulta "hylätä" meidän takiamme tulleet ihmiset heti seremonian jälkeen. Koska vihkiminen ja juhlat vietetään samassa paikassa, kuvia ei voi ottaa samalla kun vieraat siirtyvät juhlapaikalle. En myöskään tiedä, pystyisinkö nauttimaan valokuvaustilanteesta, jos mielessä olisi kiireen tuntu.
Juuri nyt näyttää siis aika todennäköiseltä, että potrettikuvamme otetaan ennen vihkimistä. Keinotekoinen "first look" -kuvaus ei tunnu minusta luontevalta ajatukselta, vaikka olenkin nähnyt monia ihania kuvia tällaisista tilanteista. Minusta valokuvien oton ennen vihkimistä ei kuitenkaan tarvitse automaattisesti tarkoittaa myös first look -kuvauksia. Olen vähän leikitellyt ajatuksella, että tapaisimme jossain ensin ihan kahdestaan ja menisimme sitten yhdessä kuvaukseen. Toisaalta jos kuvat kerran joka tapauksessa otetaan ennen vihkimistä, miksi ei sitten saman tien kuvaututtaisi myös ensitapaamista. Sen voisi toteuttaa niinkin, että sulhanen seisoo jossain, sitten minä menen lähelle ja käännyn itsekin selin, ja sitten käännymme samaan aikaan ja siitä joko saadaan kuvia tai ei :D Rakennettu olkapään koputtelu -tilanne ei tunnu yhtään omalta
(ja varmaan nyt kun sanon näin niin löydän itseni reilun vuoden päästä juuri tässä puuhassa).
Vaikka olemme tällä hetkellä kallistuneet tähän, asiaa täytyy vielä pohtia. En ole vielä täysin valmis luopumaan ensikohtaamisesta vasta vihkitilaisuudessa. En oikein pysty kuvittelemaan, miltä alttarille astelu tuntuisi jos toisen on ehtinyt jo nähdä. Vihkiminen varmasti tulee jännittämään joka tapauksessa, joten en näe etukäteen otettuja kuvia ainakaan jännityksen murtamisen kannalta.
Minusta olisi myös kiva, jos olisimme potrettikuvissa oikeasti jo aviovaimo ja -mies. Tulisiko ennen vihkimistä otetuista kuvista jälkeenpäin pienintäkään sellaista ajatuksen murua, että "niin, emmehän me tuolloin olleet vielä naimisissa"? Tämä on vähän tyhmä ajatus, mutta en voi kieltää, etteikö tämä olisi käynyt mielessäni. Toisaalta joitakin "vihittyjä" kuvia saataisiin joka tapauksessa, sillä haluaisimme muutaman potretin myös iltahämärässä.
Pari käytännön asiaakin minua mietityttää. Mitä vihkisormuksille tehdään, jos kuvat otetaan ennen vihkimistä? Laitetaanko ne näön vuoksi sormiin kuvia varten, otetaan pois ja laitetaan sitten pian uudestaan, kun siihen on virallinen "lupa"? Entä miten palauttaa jännitys toisen näkemisestä vihkitilaisuutta varten? Kuvausten ja vihkimisen välille täytyisi jäädä tarpeeksi palautumisaikaa. Tietenkin yksi mahdollisuus on marssia alttarille yhdessä, mutta jotenkin en näe tätä meille sopivana ratkaisuna.
Tästä tekstistä varmasti välittyy niin tuntemani kaksijakoisuus kuva-asian suhteen kuin taipumukseni jossitteluunkin. Olisinkin enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan teidän mielipiteitä ja järkeilyjä suuntaan tai toiseen. Jos otatte/otitte kuvat vasta vihittyinä, mitä vieraat tekevät sillä välin ja kauanko aiotte käyttää kuvaukseen aikaa? Ja jos joku osaa vastata noihin käytännön kysymyksiin niin se on plussaa! :D
