torstai 25. huhtikuuta 2019

Mitä seuraavaksi?

Olemme nyt siinä onnellisessa asemassa, että suurimmat yksittäiset häihin liittyvät asiat ja varaukset on nyt tehty: meillä on juhlapaikka, pitopalvelu ja viimeisimpänä valloituksena hääkuvaajat. Tämä pyhä kolminaisuus on pyörinyt alusta asti mielessäni joukkona tärkeimpiä hommia, joihin oli helppo ja pakollistakin paneutua kunnolla heti hääsuunnittelun alettua. Myös vieraslista on mahdollisia, myöhempiä muutoksia lukuunottamatta selvillä, ja vieraille on ilmoitettu naima-aikeista save the date -kutsujen myötä. Pientä teemanpoikastakin on mietitty.

Nyt huomaan itsessäni pientä päättämättömyyttä. Mitä tehdä, kun tärkein on tehty? Tiedän toki ahkerana hääblogien ja -lehtien kuluttajana, että nythän ne suunnittelut vasta varsinaisesti saavat siivet alleen, kun ns. pakolliset asiat on hoidettu. Häiden järjestämiseen liittyy vielä tusinoittain yksityiskohtia, jotka kaipaavat hoitamista. Jonkinnäköiset juhlat saisi kuitenkin aikaan jo näillä tähän asti hoidetuilla jutuilla - muu on lähinnä hienosäätöä. Mihin suuntaan sitä sitten lähtisi seuraavaksi?

Hääsuunnittelun tie, mihin viet?

Olemme hieman jo selvitelleet sitä ihan oikeasti tärkeintä, eli vihkitoimitusta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että maistraateissa voi olla eroja vihkijöiden varausasioissa, ja että yli vuotta aiemmin voi olla turhaa edes yrittää tehdä varauksia virka-aikojen ulkopuolisista vihkimisistä. Tietenkään siitä ei ole mitään haittaa, että asiaa tiedustelee jo nyt.

Olen myös antanut itselleni luvan alkaa suunnitella hääpukuasiaa pidemmälle, ja minulla onkin tuolla luonnoksissa tekstiä omista hääpukuhaaveistani. Pukuasia ei ole työlistalla kuitenkaan ihan seuraavana, sillä en halua alkaa varata mitään sovitusaikoja vielä näin aikaisessa vaiheessa.

Ei ole lainkaan hullua alkaa suunnitella hääkutsujakaan ja niihin tulevaa tekstiä jo lähikuukausina, sillä etenkin englantilaisten kutsut olemme ajatelleet lähettää/toimittaa jo joulun alla, kuten myös save the datet viime jouluna. Näin he saavat noin puoli vuotta aikaa tehdä matkajärjestelyt. Suomalaisten kutsut lähetämme varmaankin alkukeväällä. Save the datejen tekeminen kesti kauemmin kuin olin ehkä odottanut, joten täytyy varmistaa, että varsinaisiin kutsuihin on tarpeeksi aikaa - niihin kun täytyy saada täsmälleen tarkat tiedot ja infot karttoineen. Sitä ei ole vielä päätetty, että teemmekö jälleen kutsut itse vai tilaammeko ne jostain.

Näiden lisäksi on tietenkin vielä vaikka mitä hommia, ja tässä onkin ehkä havaittavissa pientä runsaudenpulaa, kun mahdollisuuksia on niin paljon! Miten te etenitte hääsuunnitteluissa, kun nämä suuret, "pakolliset" rastit oli saatu pois alta? Onko meillä kenties vielä tekemättä jotain tärkeää, joka olisi hyvä hoitaa mahdollisimman aikaisin?



perjantai 12. huhtikuuta 2019

Hääkuvaajamme

Jälleen yksi tärkeä virstanpylväs on takana: olemme nimittäin varanneet hääkuvaajat! Tämä oli ainakin ajatuksen tasolla itselleni paljon mukavampi hoidettava kuin esimerkiksi pitopalvelu, mutta kuvaajien etsintä osoittautui loppujen lopuksi yllättävän stressaavaksi projektiksi. Hääkuvaajaehdokkaat tunkeutuivat jopa uniini, vaikka mikään muu hääsuunnitteluasia ei ole (toistaiseksi) vaikuttanut minuun niin. Mutta nyt kuvaajat on löydetty ja olemme hurjan tyytyväisiä!

Meille on tulossa siis sekä valo- että videokuvaaja. Olin toivonut sitä alusta asti, ja Charliekin innostui videokuvauksesta, vaikka hän ei ollut tainnut alun perin ajatella koko asiaa. Pyrimme ensin löytämään toimijan, joka tarjoaisi molempia, mutta jolla olisi eri henkilöt kumpaankin tehtävään. Tämä olisi ollut ehdottomasti helpointa, ja yhden puljun pakettihinta tulee usein luonnollisesti halvemmaksi kuin kahden täysin erillisen kuvaajan.

Olimmekin tosi tyytyväisiä, kun löysimme kuvaajapariskunnan, jonka kuvaustyyli oli mielestämme upea, ja hintakin varsin kohtuullinen, kun suhteuttaa hääkuvausmaailmassa pyöriviin suuriin summiin. Tiedusteluviestin jälkeen selvisi, että he olivat vielä vapainakin meidän hääpäivänämme, joten pari päivää asiaa tuumailtuamme kirjoitimmekin haluavamme varata heidät. He olivat juuri tätä ennen lähteneet parin viikon lomalle, joten osasimme odottaa heidän vahvistuksensa viivästyvän. Lomalta palattuaan he kuitenkin vastasivat, että heidät olikin ehditty varata samalle päivälle jo ennen lomalle lähtöään eli he olivat epähuomiossa sanoneet olevansa vapaina. Tämä tuntui siinä vaiheessa maailman suurimmalta takaiskulta! Vaikka varausvahvistusta saikin odotella, olin ihan varma että kyseessä olisi vain muodollisuus, ja että meille olisi ehkä ilmoitettu, jos jonossa olisi toinenkin pari kärkkymässä varausta samalle päivälle. No, ei auttanut muu kuin heittää verkot uudestaan vesille. Kirjoitimme jo samana iltana hakuilmoituksen Facebookin Häät kuviksi -ryhmään, ja saimme siihen lopulta n. 60 vastausta.

Tästä alkoikin valokuvausstressin kakkososa. :D Ilmoittautuneita kuvaajia oli niin valtavasti, että meillä meni yhteensä ainakin kokonaisen työpäivän verran, kun kävimme heitä läpi yhtenä viikonloppuna. Siitäkin huolimatta, että muutamasta näki heti kättelyssä, että kuvaustyyli ei ollut sitä mitä haimme. Me olimme alkuperäisten kuvaajien kohdalla ihastuneet herkkiin, kevyisiin ja valoisiin värikuviin, joten liika dramaattisuus tai esim. mustavalkoisten kuvien ylisuuri määrä johti aika nopsaan kuvaajaehdokkaan diskaamiseen.



Meille nousi pian esiin muutama vahva suosikki. Kysymysmerkkinä ja stressin varsinaisena aiheuttajana olikin lopulta enää kuvausten hinta. Tuntui turhauttavalta "joutua" maksamaan paljon enemmän ns. kakkosvaihtoehdosta, ja kun oli jo ehtinyt mielessään orientoitua tiettyyn laatuun, siitä oli lähes mahdotonta enää joustaa, vaikka se olisikin hilannut hintaa alemmas. Keskusteltuamme asian perinpohjaisesti läpi tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että haluamme panostaa hääkuviin ja -videoon, koska ne ovat niitä harvoja konkreettisia asioita, jotka häistä jää käteen. Niihin satsaaminen ei voisi koskaan harmittaa, kun taas satsaamatta jättäminen voisi. Onhan toki helppoa lausua jaloja sanoja, kun on mahdollisuus tehdä tällainen päätös. Osittain tämä johtuu siitä, että häihimme ei esimerkiksi ole tulossa bändiä, joten siitä säästetyt rahat käytämme ilomielin häiden taltiointiin.

Kuka meidän häämme sitten kuvaa? Videokuvaajaksi valitsimme Harri Säynevirran, jonka videointityyli vakuutti heti meidät molemmat. Itse kuvaus on myös hinnaltaan sama kuin alkuperäisen kuvaajapariskunnan videokuvaus, vaikka matkakulut Seinäjoelta (!) nostavatkin hintaa. Tuntuu hassulta tilata kuvaaja niin pitkän matkan takaa, mutta emme löytäneet samaa hinta-laatusuhdetta lähempää. Harri myös tarjoaa muutaman minuutin "trailerin" lisäksi pitkän häävideon, mitä olin toivonutkin.

Valokuvaajaksi puolestaan saamme Lotta Polvianderin, jonka kuvia olen ihaillut Instagramista siitä asti kun ylipäätään aloin keksiä seuraamaan hääkuvaajia. Onkin aika ihanaa ja hauskaa, että yksi näistä ensimmäisistä tuttavuuksista kuvaa loppujen lopuksi meidänkin häämme! Häntä oli myös alkuperäinen kuvaajaehdokas suositellut tilalleen. Lotta on ennenkin kuvannut häitä Suomenlinnassa, minkä laskimme suureksi plussaksi!

Vaikka etsinnät tuntuivatkin rasittavilta, niin olemme todella tyytyväisiä kuvaajiimme ja helpottuneita, että asia on hoidossa! Minä en ainakaan malttaisi odottaa, että näemme häämme näiden ammattilaisten vangitsemina :) Hintapuolikaan ei aiheuta enää stressiä, kun päätös on tehty ja ajatukseen on tottunut. Ainakin meillä hääkuvaus tulee olemaan selkeästi suurin kustannus pitopalvelun jälkeen, mihin kyllä osasimmekin varautua. En kuitenkaan usko, että tulemme katumaan panostuspäätöstä.