keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pihistämme bändistä

Selkein pihistyskohde häissämme tulee olemaan musiikki, sillä aiomme juhlia Spotifyn voimalla bändin sijaan. En koe joutuneeni hautaamaan bändihaaveita raskain sydämin pihistyksen pakottamana, vaan asia on ollut aika selvä alusta alkaen. Voikohan sitä edes siis kutsua pihistykseksi, jos päätöksen tekeminen ei ollut hankalaa? (Enhän ajattele, että "pihistäisimme" esimerkiksi hääautosta, koska juhlien saarisijainnin vuoksi autoa ei tarvitakaan.)

Vaikka elävä musiikki ihanaa onkin, bändi ei tosiaan ole ollut minulle tärkeä elementti missään vaiheessa hääsuunnittelua. Tähän on parikin syytä, jotka yritän nyt mahdollisimman hyvin purkaa päästäni, jossa logiikka ei kenties aina kulje niitä kaikkein tallatuimpia polkuja. En varmasti kuitenkaan ole ainoa, joka samankaltaisia ajatuksia on pyöritellyt.

Kuva

Suuri bändittömyyden edistäjä on totta kai budjetti, varsinkin kun tulemme käyttämään suuren summan hääkuvaajiimme. Olenkin itse asiassa rauhoitellut itseäni niin, että meillä on mahdollisuus saada toivomamme kuvaajat nimenomaan bändistä säästämämme potin avulla. Bändi on varmasti monelle häiden ykkösjuttu, mutta minun pohdinnoissani esimerkiksi videokuvaus on aina kirinyt edelle.

Bändi voi parhaillaan innostaa juhlijat tanssimaan pitkälle yöhön ja näin varmasti useimmiten käykin, mutta olen kokenut itse myös sen puolen, että bändin soittaessa voi tuntea olevansa konsertissa, jossa esiintymistä pitää kuunnella/katsoa juttelemisen kustannuksella. Tämä ei varsinkaan hääbändien kohdalla ole tietenkään tarkoitus, mutta jos tanssilattialla ei ole kovin täyttä enkä itse sinne jostain syystä olisi sillä hetkellä haluamassa, voisi olla vaikeaa jatkaa hengailua tuntematta pientä syyllisyyden tai velvollisuuden pistoa. Samasta ilmiöstä on kirjoittanut muun muassa Jotain keltaista -Iira. En ole itse kokenut tällaista tunnetta häissä, mutta joskus muulloin kylläkin. Näen kyllä ehdottomasti taitavan hääbändin riemukkaat puolet, ja olenkin todella innoissani lähdössä juhlimaan bändin tahtiin ystäväni Annan häihin kesällä. (Toivotaan ettei meidän päätös hirveästi kaduta näiden bileiden jälkeen!)

Nyt tullaankin niihin kohtiin, jotka saattavat herättää ihmetystä ainakin joissain, mutta kenties onnistun selittämään nämä jotenkuten ymmärrettävästi. Oikeasti suuri syy sille, etten ole innostunut bändistä, on se, että soittajat tulisivat olemaan vieraita ja häiden kannalta "ulkopuolisia" ihmisiä. Mene ja tiedä, miksi tämä ajatus kohdistuu nimenomaan bändiin - tuleehan häissä olemaan myös pitopalvelun henkilökuntaa, puhumattakaan itse vihkijästä, joita emme tunne tai tule tuskin koskaan tapaamaan toiste. En osaa täysin selittää itsellenikään, miksi ajatus häiritsee. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että en uskoisi bändin kuin bändin koostuvan mukavista ihmisistä, jotka ovat innoissaan juuri meidän häistämme.

Spotify-listan puolesta puhuu sekin, että pidän lempikappaleistani sellaisina kuin olen oppinut ne tuntemaan, eli levytettyinä/nauhoitettuina versioina alkuperäisten artistien esittäminä. Tuntuu siis luontevalta, että myös häissä biisit kuullaan sellaisessa muodossa. Pidän totta kai elävästä musiikista ja cover-versioista, mutta on silti kiva saada Britneyt Britneynä ja Spaissarit Spaissareina (huomaa katu-uskottava musiikkimaku). Olen monesti kokenut pientä "pettymystä", kun kivan kappaleen cover-versiossa ei olekaan soitettu tai laulettu jotain kohtaa sellaisena kuin olin odottanut :D Tämä saattaa kuulostaa ihan järjenvastaiselta, varsinkin kun tavallaan myös innostun tutuista biiseistä esimerkiksi katusoittajien soittamina ja jään innoissani kuuntelemaan niitä.




Meidän häihin voisin kuvitella bändiä (ja olen kuvitellutkin) oikeastaan vain siinä tilanteessa, että pitäisimme ceilidh/barn dance -tyyppiset bileet. Nämä "latotanssit" ovat perinteisiä englantilaisia ryhmätansseja, joissa juontaja näyttää askeleet ja huutelee sitten liikkeitä tanssin käynnistyttyä. Näissä myös parit vaihtuvat samaan tapaan kuin monissa vanhojentansseissa täällä Suomessa. Charlien isän 50-vuotissynttäreitä juhlittiin juuri barn dance -tyyliin (kuvassa), ja skottilainen versio ceilidh on minulle tuttu opiskelijavaihdosta Sheffieldissä, jossa kävin aika usein tällaisissa tansseissa. Tämä olisi ollut aika huikea tapa tuoda brittikulttuuria häihin, mutta en ehkä kuitenkaan haluaisi näin massiivista ohjelmanumeroa, kun toiveena olisi kuitenkin tanssia myös "tavallisempaan" tapaan. Eipä tällaisia bändejä ole kovin helposti saatavillakaan täällä päin.

Täysin ilman livemusiikkia emme toivottavasti kuitenkin jää. Meillä on lähipiirissä lukuisia taitavia soittajia, joilta olisi ihana kuulla musiikkiesityksiä juhlien aikana, mikäli he vain suostuvat. Myös vihkitilaisuuteen "alttarilleastelun" ajaksi olisi kiva saada elävää musiikkia (varsinkin jos meidät vihitään ulkona), kenties jonkin jousiduon muodossa. Jostain syystä sello on minulle mieluinen soitin, vaikka en itse soita sitä enkä tunne ketään joka soittaisi. Toinen erityisen kaunisääninen soitin on huilu, joka on itse asiassa toinen Charlien soittimista pianon ohella. En ehkä kuitenkaan nakita häntä lurittamaan sisääntulomusiikkia minulle! :D

Miten siellä suhtaudutaan hääbändiin?