Kolmessa hääpukuliikkeessä

Niinattaren ja Glamourin lisäksi kävin yhteensä vielä kolmessa helsinkiläisessä hääpukuliikkeessä: Zazabellassa, White Dressissä ja käytettyjä pukuja myyvässä Lovebirdsissä. Ajattelin, että en tee omaa tekstiä joka liikkeestä, jotta en tuuttaa loppuvuotta täyteen pelkkiä hääpukuja.

Lovebirds-vierailu toteutui eräänä perjantaina. Olin tutkaillut pukuja liikkeen sivuilta useaan otteeseen, mutta puvut kuitenkin vaihtuvat liikkeessä niin tiuhaan tahtiin, ettei kaikkia ehditä edes lisätä nettiin. Jos käytetystä puvusta siis haaveilee, kannattaa vierailla liikkeessä vaikka parikin kertaa viikossa - uutta löytyy varmasti joka kerralla.

Tämä Minna Hepburnin 1920-luvun henkinen Maeve-puku oli suosikkini. Se oli unelmankevyt päällä ja siinä oli haluamaani vintagetyyliä. Puvun yleisilme oli kuitenkin mielestäni vähän "arkinen", varsinkin jälkeenpäin kuvista katsottuna.

Tätä pukua, jota sovitin toisella Lovebirds-käynnillä, harkitsin ihan tosissani ainakin sen päälläoloajan. Koko oli sopiva, sydänpäätie ja hameosan muoto kauniita eikä pitsiäkään puuttunut. Tykkäsin hieman pitsiliinamaisesta olemuksesta. Selän "aukko" ei ollut mieleeni, mutta sen olisi saanut muokattua helposti tavallisiksi leveiksi olkaimiksi. Jos puvussa olisi ollut vielä pitkät hihat, se olisi ollut todella paha vastus ykkössuosikilleni! Ehkä tästäkin kuitenkin kuvasta katsottuna puuttuu tietynlainen "vau"-fiilis. Kuulostan varmaan kamalan vaativalta, mutta kaikki hääpukuja etsineet varmaan tietävät tunteen!

Zazabellassa halusin käydä siksi, että olin ymmärtänyt siellä olevan aika suuri valikoima (ja todistanutkin sitä käydessäni siellä kaason roolissa). Sovitin siellä varmaan määrällisesti eniten pukuja ja paljon eri tyylejäkin, mutta mikään ei jäänyt kummittelemaan mieleen pidemmäksi aikaa.

Tässä puvussa tuli melkoisen kuninkaallinen olo! Vaikka en ollut lähtökohtaisesti ajatellut sileää satiinia pukuun, pidin siitä yllättävän paljon. Kyllä siinä oma viehätyksensä ehdottomasti on, vaikka pitsi tuntuukin minusta omemmalta.

Tämä puku taisi olla kaasojen suosikki kaikista siihen asti sovittamistani puvuista. Kuten Glamourin "mustan hevosenkin" kohdalla, mielipide onnistui yllättämään minut :D Tässä oli kyllä todella kaunis selkä.

Tässä puvussa oli aivan mielettömän upea helmapitsi, ja yläosan ja hihojen pitsikuvioinnit toivat jostain syystä mieleen joutsenen (hyvällä tavalla!). Monet sovittamani puolimerenneitopuvut (ylipäätään, ei vain Zazabellassa) olivat vaatteina suoranaisia taideteoksia - harmi vain, että ne resonoivat kanssani oikeastaan kaikkein vähiten. Niitä osui sovitukseen kuitenkin aika monta, osittain siksi, että niissä oli pitkät hihat ja helman muotoa on vaikeampi nähdä henkarilla. Ja joitain teki mieli sovittaa muuten vain.

Pakko nostaa esille vielä tämä Zazabellan puku tuon järisyttävän ihanan pitsin vuoksi! Katson sitä edelleen aivan sydänsilmin. En kuitenkaan harkinnut tätä itselleni yläosan (etenkin selän) liiallisen avoimuuden vuoksi. Nuo "olkaimet" tuntuivat myös aika kireiltä ja ahdistavilta.


Stockmannin yläkerrassa sijaitsevassa White Dressissä sovituskokemus tuntui aika luksukselta valtavan sovitushuoneen ansiosta. Siellä asiointi oli hieman erilaista muihin liikkeisiin verrattuna, sillä siellä sovitettavat puvut valittiin kuvaston perusteella (myyjä saattoi myöhemmin tuoda omasta mielestään potentiaalisia pukuja).

Myyjä oli tomera, mutta asiantunteva :D

Tämä puku oli ehkä erikoisin kaikista, joita olen sovittanut. Olin bongannut sen liikkeen Instagramista, ja se olikin ainoa, jolla ajattelin olevan realistisia mahdollisuuksia. Livenä se ei kuitenkaan ihan vakuuttanut, enkä myöskään pitänyt rintsikkamaisesta selkäosasta. Trumpettihihat olivat kyllä aika kivat, vaikka ne toimisivat mielestäni paremmin pidempinä!

Tässä puvussa oli tosi kaunis yläosa, jonka illuusiotylli hämäsi silmää aika onnistuneesti. Oikeasti puku ei siis ole off-shoulder -mallinen, vaan sitä kannattelee verkkokangas, jonka reuna juuri ja juuri näkyy kuvassa.

White Dressin seinällä oli mainos puvusta, joka aiheutti pientä sydämentykytystä. Kävi ilmi, että puku olisi tulossa liikkeeseen seuraavalla viikolla, ja voisin tulla sovittamaan sitä myöhemmin. Teimmekin parin viikon päästä täsmäiskun White Dressiin vain sen puvun vuoksi, mutta jokin siinä kuitenkin tökki päällä ollessa. En ollut kovin pettynyt, sillä se puku oli lopulta ainoa todellinen haastaja suosikilleni, ja kun se ei vakuuttanut, lopullinen valinta oli helppo.

Aivan niin - hääpukuni on nyt löytynyt ja tilattu! Se olikin ensimmäinen hääpuku, jota koskaan sovitin. Halusin kuitenkin pohtia asiaa kunnolla ja nähdä muita vaihtoehtoja, sekä tietenkin ottaa kaiken ilon irti jännittävästä hääpukushoppailusta ja nauttia ajasta. Kävin kaikkiaan kuudessa eri hääpukuliikkeessä, mikä kuulostaa tavallaan paljolta ottaen huomioon miten aikaisin omaa pukuani sovitin, mutta hauskaa se oli! Olen myös iloinen, että en joutunut käymään mitään suurempaa mekkokamppailua pääni sisällä, vaan taisin aika hyvin tuntea itseni ja päädyin juuri sellaiseen pukuun, jollaisen olin sieluni silmillä itselläni nähnytkin. Nyt pitäisi vain odottaa huhtikuuhun asti, jolloin pukuni pitäisi saapua!


Mekkojutut eivät kuitenkaan aivan vielä ole lopussa, vaan kirjoitan lähitulevaisuudessa vielä yhdestä hääpukusovituksesta. Kävin Englannin-reissullamme eräässä lontoolaisessa vintagehääpukuliikkeessä, ja mielestäni se ansaitsee ihan oman postauksen. Jääkäämme odottelemaan sitä!

Englantilaisissa häissä: eroja ja oppeja

Teimme syyskuun lopulla reilun viikon reissun Englantiin, jonka päätarkoituksena oli osallistuminen Charlien parhaan ystävän (joka on yksi hänen bestmaneistaan) häihin. Odotin näitä juhlia erityisen innolla, sillä nämä olivat vasta toiset englantilaiset häät, joihin olen päässyt vieraaksi. Lisäksi sain vihdoin käyttää kaapissani pitkään odottanutta mekkoa ja siihen sopivaa hattua, jotka olivat puolileikillään inspiroituneet lady Kitty Spencerin asusta Harryn ja Meghanin häissä ;) (Muidenkin häävieraiden hatut ilahduttivat kovasti. Jollain sukulaisnaisella oli hattu, jonka halkaisija veti varmasti vertoja jonkin pienen petolinnun siipivälille.)

Häät järjestettiin Moorland Garden -nimisessä hotellissa Lounais-Englannin Devonissa, samoilla seuduilla kuin mistä Charlie itse on kotoisin. Hotelli sijaitsee Dartmoorin nummilla, joten ajomatka hääpaikalle oli kerrassaan upea. Vaikka nummilla voi yleensä kokea Charlien toisen bestmanin sanoin "kaikki neljä vuodenaikaa saman tunnin sisällä", niin hääpäivänä sää pysyi onneksi kurissa eikä harmaista pilvistä huolimatta satanut kertaakaan.

Pysähdyimme ajomatkalla nummikuvia varten!

Kello 13 alkanut siviilivihkiminen pidettiin salissa, joka verhot aukaisemalla avautui myöhemmin suuremmaksi ruokasaliksi. Seremonia sujui muuten hyvin samalla tapaa kuin näkemissäni suomalaisissa häissä, mutta se yllätti, miten paljon hääpari itse oli äänessä. He toistivat vihkijän perässä useamman lauseen mittaiset vihkivalat, eli pelkällä "tahtomisella" ei brittihäistä suoriudukaan. Aivan lopuksi pari siirtyi vihkipaikalla olleen pöydän ääreen allekirjoittamaan vihkitodistuksen, minkä aikana toinen Charlien bestmaneista soitti pianolla taustamusiikkia. Todistuksen allekirjoittaminen on brittihäissä yleisön edessä tapahtuva suoritus, jonka jälkeen pari vasta julistetaan vihityiksi ja muut saavat taputtaa (ainakin siviilivihkimisissä).

Tämän jälkeen juhlaväki siirtyi juomatarjoilun kautta hotellin vehreälle pihalle, jossa muun muassa muodostettiin "konfetinheittokuja", jonka läpi hääpari juoksi, ja otettiin ryhmäkuvia. Paikalla oli myös morsiamen perheen juhlapukuinen koira, joka valloitti monet sydämet!

Noin 14.30 oli aika hääaterian, jota Briteissä kutsutaan nimellä "wedding breakfast". Pienen tutkimuksen perusteella nimi juontaa juurensa siihen, että ennen häitä paastottiin ja niinpä hääateria oli ensimmäinen ruokailu vähään aikaan. Nykyään se viittaa pikemminkin siihen, että kyseessä on hääparin ensimmäinen ateria avioparina. Näissä häissä tuo ateria oli perinteinen afternoon tea, jota itse rakastan ja odotin siis innolla!

Iltapäiväteetarjoilu koostuu tyypillisesti siroista voileivistä, skonsseista sekä kakkupaloista tai muista makeista herkuista. Skonssien kanssa pitää olla tarkkana: niiden väliin levitettävän kerman ja hillon kohdalla on hyvinkin "kinkku vai juusto ensin" -tyyppinen taisto Devonin sekä viereisen kreivikunnan Cornwallin välillä. Devonissa kerma kuuluu ehdottomasti levittää ensin ja sen päälle hillo, kun taas naapurissa toimitaan toisella tavalla (eli väärin).

Teen aikana kuultiin kolme perinteistä puhetta: morsiamen isän, sulhasen ja viimeiseksi bestmanin puhe. Kaikki puheet olivat erittäin hyvin mitoitettuja niin pituutensa kuin sisältönsäkin puolesta, joten minäkin käytännössä ketään heistä tuntematta viihdyin mainiosti.

Mitään varsinaista ohjelmaa häissä ei ollut, vaan päivän sana oli hengailu (vieraat lähetettiin "cocktailtunnille" ainakin kahteen eri otteeseen samalla kun henkilökunta järjesteli tiloja). Tämä sopikin meille hyvin, sillä Charlie ei tietenkään ollut pitkään aikaan päässyt juttelemaan kavereidensa kanssa. Vapaa-aika kuitenkin venyi myös odottelun puolelle, sillä iltapäiväteen ja myöhäisen illan ruoan (grilliruokabuffetin) välille jäi monta juomientäyteistä tuntia, joiden loppuvaiheessa havaitsin etenkin miespuolisissa vieraissa orastavaa nälkäväninää.

Grillaus tapahtui tässä katoksessa.

Briteissä ei ole lainkaan tavatonta, että häävieraita kutsutaan kahdessa eri ryhmässä: ensin on ne tärkeimmät, jotka tulevat koko päiväksi, ja sitten on "iltavieraat", jotka liittyvät seuraan varsinaisten bileiden alkaessa (esim. työkaverit). Sattumalta Charlien vanhemmat saivat iltakutsun, sillä he tuntevat sulhasen ja sulhasen vanhemmat poikien kouluajoilta, vaikka vanhemmat eivät kai nykyisin ole sen kummemmissa tekemisissä. Niinpä pääsimme viettämään heidän kanssaan vähän lisää aikaa muutenkin lyhyen Devon-vierailumme aikana, mikä oli tosi mukavaa.

Meiltä kysyttiin juhlien aikana useammankin kerran, aiommeko ottaa näistä häistä vinkkejä omien juhliemme järjestämiseen. Kaksi suurempaa seikkaa nousi mieleemme, vaikka emme näistä paikan päällä puhuneetkaan. Ensinnäkin jo mainitun odottelun haluamme minimoida. Runsas jutteluaika oli tervetullutta, mutta vieraat pitää muistaa myös ruokkia hyvin. Meillä tämä ei tule olemaan yhtä vaikeaa, koska juhlamme alkavat kaksi tuntia myöhemmin kuin nämä häät, ja varsinainen ruoka syödään heti "vastaanoton" alkajaisiksi eikä vasta illan pimettyä.

Hääkakun koristeina oli kuulemma itsemaalatut Warhammer-figuurit.

Myös paljon muita makeita herkkuja oli ilta-aikaan tarjolla, mutta jostain syystä en jaksanut/ehtinyt maistaa yhtäkään!

Toinen onkeenotto liittyy häiden soittolistaan. Näiden häiden DJ soitti menevimmät ja tunnetuimmat biisit heti bileosuuden alussa, kun suuri osa vieraista halusi vielä jatkaa juttelua. Meille varsinaista tanssifiilistä ei oikein ehtinyt tullakaan, kun muuten sopivan hetken koitettua musiikki oli jo vaihtunut ilmeisesti hääparin oman maun mukaisiksi "nevahööd"-kappaleiksi :D Kyllä tanssilattialla oli ainakin kourallinen ihmisiä koko ajan, mutta ei mitään suurta valtausta. Tämän haluaisin suunnitella paremmin omiin häihin ja pitää huolen siitä, että soittolista on tasapainoinen eikä yleisiä suosikkikappaleita tule yhteen putkeen tai liian aikaisin. Makuja on tietysti monenlaisia, mutta itselleni paras tunnelma syntyy nimenomaan niissä "kaikkien tuntemissa" biiseissä, joiden kaikki sanat osaa ulkoa!

Lähdimme juhlista Charlien vanhempien kyydillä yhdentoista jälkeen, kun juhlien oli määrä päättyä puolenyön maissa. Tämä suomalaisen korvaan aikaiselta kuulostava lopetusaika on ymmärtääkseni aika tyypillinen Briteissä, joissa häät muutenkin alkavat yleensä aikaisemmin kuin Suomessa. Toki Suomessakin on monia juhlatiloja, joissa juhlien tulee päättyä keskiyöllä, eikä omammekaan tuntia myöhemmällä ajalla eroa tästä paljon.

Englantilaiset häät tuntuvat suorastaan seikkailulta, vaikka erot suomalaisiin eivät niin suuria olekaan. Olin onnessani kun minutkin kutsuttiin mukaan, vaikka olin tavannut sulhasen vain muutaman kerran enkä morsianta lainkaan ennen juhlia. Tästä on hyvä jatkaa omienkin häiden suunnittelua - ja saimmepa reissussa ollessamme hieman yllättäen toisenkin hääkutsun, nimittäin helmikuulle!