Hääviikonlopun majoitukset

Olen alusta asti toivonut, että voisin viettää häitä edeltävän yön yhdessä kaasojen kanssa ja aloittaa sitten hääaamuna kaunistautumisen samassa paikassa. AirBnb-asunto olisi sopinut tähän tarkoitukseen hyvin, sillä hääaamuna on tuskin juurikaan aikaa esim. nauttia hotellin aamiaista. Jotenkin minua kuitenkin houkutti hotelliyöpyminen, ja päädyinkin tutkimaan pääkaupunkiseudun tarjontaa jo joitain kuukausia sitten. Halusin, että kaikki kolme kaasoa ja minä voisimme yöpyä samassa huoneessa, joten se karsi osan hotelleista pois jo kättelyssä. Tärkeää oli myös se, ettei majoituspaikka olisi kovin kaukana Kauppatorilta, josta lautta hääpaikkaan lähtee.

Sopivimmat hotellit näillä kriteereillä oli Kaisaniemessä sijaitseva Hotel Arthur sekä Scandic Grand Marina Katajanokalla, joissa kummassakin oli tarjolla neljän hengen huoneita kohtuulliseen hintaan. Luin melko paljon asiakasarvioita molemmista ja yritin tiirailla nettisivujen kuvia mahdollisimman tarkkaan. Hotel Arthur vaikutti kuvien perusteella hieman parhaat päivänsä nähneeltä ja ainakin pari asiakasta oli kokenut huoneiden kunnon vähän heikoksi. Scandic Grand Marina oli hiukkasen kalliimpi, mutta huoneet näyttivät mukavammilta ja sijaintikin oli kerrassaan täydellinen. Päädyin varaamaan meille sieltä Superior Plus -huoneen, jossa pitäisi olla sopivasti tilaa sekä neljän yöpymiseen että laittautumiseen, kun seuraamme liittyy aamulla kaksi kampaajaa ja meikkaajaa. Se maksoi yhdeltä yöltä ja neljältä henkilöltä yhteensä 195 e, mikä on mielestäni yllättävänkin edullinen hinta ottaen huomioon, miten hyvin huone sopii tarpeisiimme. Toivottavasti siellä on aamulla tarpeeksi luonnonvaloa!

Kuvat: Scandic Hotels

Bestmanien ja sulhasen yöpymispaikka varattiin tämän vuoden ihka ensimmäisinä päivinä. Ainakin yksi kolmesta bestmanista tulee puolisonsa kanssa, ja yhden avecin tilanne on vielä epäselvä, joten Charlie katsoi parhaaksi varata AirBnb-asunnon, jolloin ei haittaa, jos yksi yöpyjä ei pääsekään. Charlie ei tietenkään myöskään yövy siellä kuin yhden yön, kun taas bestmanit useamman, joten ratkaisu oli sekä joustavampi että edullisempi kuin hotellihuoneiden varaus kuudelle ihmiselle. Tuo asunto sijaitsee Helsingin päärautatieaseman lähellä, mikä on sekä kätevää lentokentältä tulijoille että kohtuullisen helppoa hääaamun kannalta.


Ulkomailta tuleville häävieraille suosittelimme Hotel Katajanokkaa, jossa Charlien vanhemmat ovat yöpyneet useammalla Suomi-visiitillään ja viihtyneet hyvin. Hotelli tarjoaa hääseurueille alennuskoodin, ja Charlien perhe ja moni muu vieras onkin jo varannut huoneensa sen turvin. Vanhaan vankilaan rakennettu hotelli on varmasti hauska majoituskohde ulkomaan vieraille!

Kuva: booking.com

Vaikka olen aina silloin tällöin ohimennen miettinyt hääyön majoitusta meille, itse hääparille, olin ehkä mielessäni lykännyt päätöksen tekoa siitä syystä, että tiedän, ettemme tule viettämään huoneessa paljonkaan aikaa. Saavumme vasta yöllä juhlien jälkeen, ja sunnuntaiaamupäivällä meidän täytyy hakea juhlapaikan varastosta omat tavaramme pois. Vaikka olisi ihanaa yöpyä jossain luksuslukaalissa, ei tuntunut järkevältä varata sellaista vain käytännössä muutaman tunnin takia. Mekin päädyimme siis lopulta varaamaan hääyöksi huoneen Hotel Katajanokasta, jossa voimme nähdä ainakin osan häävieraista aamiaisella ja josta voimme lähteä yhdessä halukkaiden apureiden kanssa tavaroidenhakuun.

Minusta voisi olla kiva jatkaa hääviikonloppua vielä yhdellä, vähemmän käytännönläheisellä hotelliyöllä vaikka jossain muualla keskustassa, kun juhlapaikka-asiat on saatu sunnuntaina päätökseen ja ulkomaan vieraat hyvästelty. Voi kuitenkin olla, että säästämme tuon rahan häämatkan yöpymisiin. Olemme muutaman viime viikon aikana vihdoin päättäneet häämatkakohteen, joten siitäkin täytyy kirjoitella pian!

Millaiseen hääyön majoitusratkaisuun te olette päätyneet?

Brittiläisen kanssa naimisiin Suomessa - viralliset asiat

Avioliittoon liittyvistä byrokratiajutuista näkee harvemmin juttua blogeissa, mikä on vähän sääli - minua ainakin kiinnostaisi lukea muiden kokemuksia "paperisodasta"! Suomen järjestelmä ei ehkä ole varsinaisesti monimutkainen, mutta ns. aloittelijana minusta tuntui siltä ennen kuin aloin tutkia asioita tarkemmin. Vaikka viralliset asiat tuntuvat aika kuivakoilta, niistä saisi mielestäni hyödyllisiä kokemustarinoita! Ja ovathan ne sentään tärkein (tekninen) askel siihen, että pääsee oikeasti naimisiin.

Olin noin vuotta ennen häitä yhteydessä (silloiseen) maistraattiin vihkijän ja vihkiajan varausasioissa. Pääkaupunkiseudulla vihkijän varaus onnistui jo noin aikaisin, mutta olen ymmärtänyt, että tämä on riippunut suuresti eri alueiden maistraateista. Nyt maistraattien yhdistyttyä maanlaajuiseksi Digi- ja väestötietovirastoksi (DVV) alueellisia eroja ei pitäisi enää olla, mutta en tiedä, kuinka paljon ennen häitä vihkijä on nykyään mahdollista varata. Me saimme toivomamme vihkiajan heti, ja meille lupailtiin, että kaksikielinen tilaisuus onnistuisi myös. Vihkijän on tarkoitus olla meihin yhteydessä kevään aikana, joten emme tiedä vielä, kuka hän on tai muita tarkempia tietoja.

Monet varmasti tietävät, että avioliittoa varten täytyy hakea joko DVV:stä tai seurakunnasta avioliiton esteiden tutkintaa, jossa selvitetään virallisesti, etteivät kihlakumppanit ole esim. läheistä sukua toisilleen. Esteiden tutkintaa pitää hakea vähintään viikkoa ja korkeintaan 4 kuukautta ennen aiottua hääpäivää. Tutkintapyynnössä täytyy myös ilmoittaa avioliitosta seuraavat mahdolliset sukunimimuutokset.

Osa esteiden tutkinta -lomakkeesta

Koska sulhaseni ei ole Suomen kansalainen, meillä tuli tähän prosessiin pari ylimääräistä mutkaa. Ulkomaalaisten siviilisäätytiedot eivät näy Suomen järjestelmissä automaattisesti, joten heidän täytyy hakea oman kotimaansa viranomaiselta (meidän tapauksessa Britannian konsulaatista) siviilisäätytodistus ja toimittaa se Suomen viranomaisille (eli nykyään DVV:hen). Tuo todistus hyväksytään vain suomen-, ruotsin- tai englanninkielisenä, joten muunkieliset todistukset täytyy käännättää (paitsi joissain EU-tapauksissa). Meidän tätä ei tietenkään onneksi tarvinnut tehdä.

(Seuraava liittyy nyt nimenomaan Britannian kansalaisen tilanteeseen eikä välttämättä vastaa muiden maiden prosessia. Myös kirkolliseen vihkimiseen voi olla eri käytännöt.)

Mutta - tuon siviilisäätytodistuksen saaminen ei käynyt ihan käden käänteessä. Britannian konsulaatti vaatii sitä varten suomalaiselta kihlakumppanilta virkatodistuksen, jossa mainitaan henkilötietojen ja siviilisäädyn lisäksi myös vanhempien henkilötiedot. Monet henkilötietotodistukset (kuten syntymätodistuksen) voi tilata DVV:n nettisivuilta, mutta ei sellaista, jossa olisi ollut kaikki konsulaatin vaatimat tiedot. Minun piti pyytää DVV:stä puhelimitse oikeanlaista virkatodistusta, jonka sain postissa noin viikon kuluttua sen tilauksesta. Todistus palvelumaksuineen maksoi 16 euroa.

Sitten meidän piti varata käyntiaika Britannian konsulaattiin, jossa Charlien oli määrä antaa virallinen vala omasta siviilisäädystään. Käyntiin tuli varustautua seuraavilla asiakirjoilla: meidän molempien passit/henkilökortit ja minun uusi virkatodistukseni sekä sulhaselta syntymätodistus ja oleskeluoikeustodistus. Ajanvarauksen jälkeen Charlien piti täyttää vielä sähköinen lomake, joka muistutti DVV:n esteidentutkintapyyntöä. Lomakkeessa piti valita, haluaako vannoa valan uskonnollisesti (eli käsi Raamatulla, kirjaimellisesti!) vai uskontoon sitoutumattomasti (Charlie valitsi tämän vaihtoehdon).

Minun ei olisi tarvinnut osallistua konsulaattitapaamiseen, mutta halusin totta kai mennä mukaan. Turvatarkastuksen jälkeen meidät vietiin aika arkiseen virastohuoneeseen, jossa asiakirjoistamme otettiin kopiot ja siviilisäätytodistus allekirjoitettiin. Sitten oli valan aika, mutta se tapahtui paljon koruttomammin kuin voisi kuvitella :D (Onneksi sentään kuningattaren muotokuva valvoi tilannetta seinältä, että ei menty aivan harakoille.) Charlien piti pitää vasen käsi siviilisäätytodistuksen päällä ja lukea laminoidusta kortista ääneen teksti, joka kuului suunnilleen näin: "Täten minä, (koko nimi), vannon, että tämä on minun nimeni ja käsialaani ja että ohessa antamani tiedot pitävät paikkansa". Sitten homma olikin oikeastaan ohi, ja tästä piti pulittaa 62 euroa.

Osa siviilisäätytodistuksesta

Saatuamme Charlien siviilisäätytodistuksen olimme viimein valmiita hakemaan esteiden tutkintaa DVV:stä. En löytänyt mistään tietoa siitä, miten siviilisäätytodistus piti toimittaa DVV:hen, mutta soittamalla sinne selvisi, että se piti lähettää alkuperäisenä sinne postissa (maanlaajuinen postilokero-osoite sijaitsee Espoossa). Esteidentutkintapyyntö tehtäisiin edelleen normaalisti nettilomakkeella. Minulle sanottiin, että todistuksen oheen kannattaisi laittaa lapulla maininta siitä, mitä ja keitä paperi koskee, jotta se ja tutkintapyyntö saataisiin helpommin yhdistettyä virastossa. Näin teinkin, mutta silti minulle soitettiin tänään (noin viikko todistuksen lähettämisen jälkeen), että todistus oli "vihdoin löytynyt" ja että sitä oli etsitty "kissojen ja koirien kanssa". Olin ihan ihmeissäni tästä, ja huomasin vasta myöhemmin, että olin saanut aiemmin päivällä DVV:stä sähköpostia, jossa kerrottiin todistuksen puuttuvan edelleen. Se oli siis ehditty löytää sähköpostin ja puhelun välissä, onneksi! Jos olisin nähnyt sähköpostin ensin, olisin varmaan hermostunut aika tavalla. Virkailija kuitenkin vahvisti puhelimessa, että tutkintapyyntö oli hyväksytty ja että esteettömyystodistus postitettaisiin huomenna.

Näin avioliiton viralliset asiat on siis saatu aika lailla hoidettua! Siispä olen myös virallisesti päättänyt ja ilmoittanut, että tulen ottamaan Charlien sukunimen. Olin aika lailla päättänyt sen jo muutenkin, mutta oli silti tosi jännittävää sinetöidä päätös ja lähettää pyyntö menemään. Minulla ei ole mitään erityistä sidettä sukunimeeni, ja olen aina pitänyt sitä jopa vähän tylsänä. Se on siitä huolimatta suuri osa identiteettiäni, enkä ihmettelisi, jos nimenvaihdos tulee tuntumaan hieman vaikealtakin, kun se oikeasti tapahtuu. Haluan kuitenkin olla samanniminen tulevan mieheni kanssa, ja päätös tuntuu oikealta, vaikka se jännittääkin vähän.



Meillä koko prosessiin meni/tulee menemään kaikkine postituksineen yhteensä noin kuukausi (vrt. noin viikko esteiden tutkintaan, jos molemmat kumppanit ovat Suomen kansalaisia). Postin kulku vaikuttaa tähän paljon, joten samassa tilanteessa olevien kannattaa varata hommaan kunnolla aikaa! Konsulaattiinkaan ei välttämättä saa heti aikaa, tosin me satuimme saamaan ajan jo seuraavalle arkipäivälle.

Lyhyesti paperipolkumme meni siis näin: minulle virkatodistus DVV:stä 🠊 ajanvaraus Britannian konsulaattiin 🠊 virkatodistus, passit, sulhasen syntymätodistus ja oleskeluoikeustodistus mukaan konsulaattikäynnille 🠊 siviilisäätytodistus konsulaatista 🠊 siviilisäätytodistus postilla DVV:hen 🠊 avioliiton esteiden tutkinta netissä 🠊 esteettömyystodistus postilla kotiin 🠊 maali! 

Meillä kaikki kävi melko helposti, koska mitään asiakirjoja ei tarvinnut käännättää, ja Britannian konsulaatti vaati vain yhden paperin, jota meillä ei ollut jo ennestään. En nähnyt missään tietoa siitä, onko prosessi erilainen Euroopan/EU:n ulkopuolisten maiden kohdalla, mutta DVV:n sivut eivät ainakaan anna ymmärtää niin. Tietenkin joka tilanteessa täytyy muutenkin selvittää juuri itseä koskevat tiedot.

Toivottavasti tästä oli iloa edes jollekulle siellä, vaikka puuduttaviahan nämä paperihommat yleensä ovat. Olen tyytyväinen, että dokumentoin tämän vaiheen kuitenkin ainakin itseämme varten!