Koronapäiväkirja: alkuviikon häämietteitä

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta varmaan jo kolme viikkoa, mutta olosuhteet ovat muuttuneet niin tiuhaan tahtiin ja omatkin tunteet ovat vaihdelleet sen verran, että olen vältellyt asiaa tähän asti. Kirjoitin tämän postauksen luonnoksen eilen illalla, ja jo senkin jälkeen mielentilani on muuttunut ja myös osa suunnitelmista. Siispä jaan tämän kahteen osaan päivämäärien mukaan, vaikka tekstistä tuleekin ökypitkä. Ensin siis eilisen tunnelmat, lopussa tämän päivän - skippaa sinne asti jos vain tuoreimmat tiedot kiinnostavat! (Ja ehkä suosittelenkin sitä, jos haluat hieman positiivisemman lukukokemuksen!)


30.3.

Monen ihmisen elämä on mullistunut vain muutaman viikon aikana, ja samaten monen kevään ja kesän hääparin suunnitelmat kokeneet suuren kolauksen. Moni on jo ehtinyt perua tai siirtää juhlansa, ja varmaan vähintään yhtä moni miettii, pitäisikö.

Haluaisin nyt alkuun sanoa, että saamme olla todella onnekkaita, kun suurin viruksen aiheuttama ongelma meidän elämässämme on huoli ja epävarmuus häiden onnistumisesta suunnitelmien mukaan. Tiedän, että monen terveys ja/tai toimeentulo on maailman tilanteen vuoksi vaakalaudalla, ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia heitä kohtaan. En siis tahdo vähätellä kenenkään tilannetta, vaikka tässä tekstissä harmittelenkin omia pienempiä huoliani. Olen monta kertaa tässä muutaman viikon aikana ehtinyt olla kiitollinen siitä, miten hyvin meillä on asiat. Meillä kummallakin on työ, jossa etätyö onnistuu hyvin (enkä itse muuta teekään), eivätkä työpaikkamme ole todennäköisiä pulaan joutuvia, vaikka virustilanne pitkittyisi (tietenkin tämä tulee varmasti jollain tapaa vaikuttamaan jokaiseen työpaikkaan). Sekä me että kaikki läheisemme ovat terveitä, ja meillä on yllin kyllin ruokaa ja mainiot ulkoilumahdollisuudet. Häitä lukuunottamatta virustilanne ei ole aiheuttanut huolta henkilökohtaisessa elämässämme.

Meidän suunnitelmamme juhlia häitä kesäkuun alussa on toistaiseksi edelleen voimassa. Tiedän Facebookin hääryhmistä, että monet myöhäisemmätkin kesähäät on jo peruttu, mutta emme ole vielä halunneet tehdä sitä päätöstä. Varmaa ei ole oikeastaan mikään, ja haluamme seurata tilannetta vielä joitakin viikkoja.

Joka tapauksessa aiomme mennä naimisiin aiottuna päivänä. On mahdollista, että kaavailemamme 100 hengen häät kutistuvatkin vaikka kymmenen osallistujan juhliin, mutta vihkiminen pitää.

Suurin huoli ja pelko tällä hetkellä on se, että Charlien perhe ei pääsisi Englannista tänne. Heidän British Airwaysin kautta varaamansa lennot peruttiin jo, mutta he varasivat uudet Finnairin kautta vielä samana iltana. Noista lennoista ei ole vielä kuulunut mitään, mutta yhden Charlien bestmanin Finnair-lennot (tosin eri matkustuspäiville) peruttiin tänään. Lienee siis sanomattakin selvää, että tältä kannalta tilanne on hieman ahdistava. Pieni toivonhiven estää suurimman surkuttelun vielä toistaiseksi, mutta kyllä olen jo ehtinyt itkeä ainakin pari kertaa sitä mahdollisuutta, etteivät Charlien vanhemmat pääsisi näkemään poikansa naimisiinmenoa. Kuitenkin sekä he että Charlie tuntuvat olevan sitä mieltä, että vihkimistä ei silti pitäisi siirtää. Tavallaan ihailen tuota asennetta, koska en tiedä, olisinko itse niin jalo/epäitsekäs, jos kyseessä olisi oman perheeni poisjääminen.

Charlien polttarit on myös jouduttu perumaan, sillä hänen ja hänen Englannista tulevien bestmaniensa oli määrä matkata Wieniin pitkäksi viikonlopuksi huhtikuussa. Peruuntuminen oli minulle kova paikka silloin kun se varmistui, mutta Charlie ei ole vaikuttanut asiasta ollenkaan yhtä masentuneelta. Luulen, että hän näyttää välillä urheampaa naamaa kuin minä (joka en siis yleensä näytä ollenkaan urheaa naamaa).

Vaikka se ei kivaa olekaan, niin minun on pakko yrittää varautua siihen, ettei kukaan ulkomaalaisista vieraista pääse paikalle. Tiedän, ettei se tule vähentämään pettymystä, jos muutkin lentoliput perutaan, mutta ainakin sitten on entistä ilahduttavampaa, jos joku onnistuu keinottelemaan itsensä tänne.

Moni samassa tilanteessa oleva voi varmaan samastua siihen, että häiden suunnittelu ei innosta enää juuri ollenkaan eikä juhlia tee mieli kauheasti edes ajatella. Charlie on ollut tosi hyvä ja kannustanut meitä kuitenkin tekemään suunnitelmia entiseen malliin, vaikka tahtimme on kyllä silti viime viikkoina hidastunut.

Pinnallisin huoli liittyy hääpukuun. Jos juhlat kutistuvat, miltä tuntuu käyttää pukua, jota "kukaan" ei edes näe? Kai sitten kuitenkin olin toivonut pääseväni näyttäytymään suurelle joukolle niin paljon kauniimpana kuin arkielämässä. Tämä nyt kuitenkin on ihan typerä ajatus, jolle myöhemmin varmaan nauran.

Murheen alhon alhaisimmissa onkaloissa välähtää usein sellainen ajatus, että miksi "juuri meidän" häidemme kohdalla käy näin ja miksi näin kävi "juuri minulle". Mietin, miksi meidän piti lykätä juhlia näin pitkälle, vaikka ihan hyvin olisimme ehtineet järjestää häät viime vuonna, jos olisimme halunneet. Välillä tuntuu epäreilulta, että muut ovat saaneet juhlia häitään ilman mitään ongelmia vain viikkoja tai kuukausia ennen pandemian iskua, mutta toisaalta ajattelen myös, että onneksi he ovat saaneet juhlia. Vielä helmikuun lopulla mekin olimme häissä, joiden aikana raivonnut myrsky varmaan harmitti monia sen päivän hääpareja. Nyt minäkin toivoisin, että voisin palata hieman taaksepäin siihen aikaan, jolloin suurin huoli oli sade hääpäivänä. Tuo hääpari ehti myös viettää häämatkansa, kun taas meidän matkamme tullaan mitä luultavimmin perumaan. Sitäkin ehdin harmitella aikaisemmin, mutta tätä nykyä en ole hirveästi edes ajatellut asiaa. Häämatkalle pääsee aina. Mutta lienee niin, että mitä useampi asia uhkaa peruuntua, sitä vähemmän yksittäiset jutut harmittavat. Jos häät eivät olisi lainkaan vaarassa mutta häämatka peruuntuisi, varmasti lannistuisin siitäkin kovasti.

Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään energiaa ajatella juhlien siirtoa toiseen ajankohtaan. Vaikka varaukset saisi varmaan aika helposti siirrettyä, tuntuu valtavalta henkiseltä harppaukselta alkaa suunnitella juhlia jollekin toiselle päivälle. Varmaan jollain tapaa juhlistaisimme suuremmalla joukolla, jos kesäkuun juhlat pitää kutistaa, mutta en tiedä olisiko tuo joukko kuitenkaan satapäinen. En siis rehellisesti sanottuna tiedä, miten juhlien käy, jos ne eivät toteudu aiotusti kesäkuussa.

Toivon, että kukaan ei loukkaannu mistään tämän postauksen ajatuksista tai sanavalinnoista. Tämä tilanne koskettaa kaikkia ja varmasti ihan jokainen on joutunut tai joutuu luopumaan jostain kivasta viruksen vuoksi. Haluan kuitenkin rehellisesti kertoa myös katkerista hetkistä, vaikka pääosin suhtaudun tilanteeseen mielestäni yllättävänkin rauhallisesti - toistaiseksi varmaan lähinnä sen toivonmurenan kuin oman mielenlujuuden ansiosta.


Kiinnostaisiko teitä edelleen kuulla suunnitelmista, vaikka tilanne on mikä on? Minulla on luonnoksissa parikin juttua, jotka on kirjoitettu ennen tämän virustilanteen puhkeamista, jotka nyt tuntuvat itsestäni hieman turhilta. Toki julkaisen ne silti, mikäli niihin on kiinnostusta!

Myötätunnon toivotukset kaikille samassa tilanteessa oleville hääpareille ja tietenkin kaikille, joiden elämää tämä virus muuten koskettaa ikävästi. Tämä menee kuitenkin ohi ja kaikesta selviää. Hääasiassa olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että kaikkein tärkeimpään virus ei voi vaikuttaa: Me pääsemme yhä naimisiin ja saamme olla yhdessä. Läheiset vieraamme ovat edelleen läheisiämme, vaikka emme pääsisi juhlapuvuissa yhteiskuviin. Meillä on oikeastaan kaikki hyvin.


***


31.3.

Ihmeellistä, miten tiuhaan mielialat voivat vaihdella. Minulla oli tänään varattu aika hääpuvun muokkauksiin ompelimoon, ja vaikka aikaisin aamulla suhtauduin asiaan alakuloisesti, jo pari tuntia myöhemmin aloin odottaa aikaa innolla ja muutenkin ajatella häähässäkkää valoisammalla mielellä. Tämän päivän fiilikset ovat siis olleet pääosin hyvät ja rauhalliset.

Tämä päivä on siksikin erilainen kuin eilinen, että kävimme tänään pitkän keskustelun varasuunnitelmasta (joka vaikuttaa jo sekin aika kivalta). Leikimme, että häät olisivat tänä viikonloppuna, ja pohdimme sen puitteissa, miten ne järjestäisimme. Nythän tilanne on vielä vähintään 13.5. asti se, että ulkomailta ei pääse Suomeen, eikä yli 10 hengen kokoontumisia saa järjestää. Myös Uudenmaan rajat ovat kiinni (tämänhetkisen tiedon mukaan 19.4. asti), joten sekä valo- että videokuvaajamme olisivat estyneitä tulemaan (valokuvaaja tulee Haminasta, videokuvaaja Joensuusta asti). Vaikea ehkä kuvitella eilisen vuodatuksen perusteella, mutta tällä hetkellä suhtaudun asiaan neutraalisti enkä epätoivoisesti.

Siispä nykyrajoitusten mukaan järjestäisimme häät näin: Jos ilma on hyvä, pitäisimme vihkimisen edelleen ulkona Suomenlinnassa vain minun perheeni kesken. Olisimme sitä ennen kyselleet Facebookin hääkuvaajaryhmästä, pääsisikö joku pk-seutulainen kuvaaja ikuistamaan potretit ja vihkimisen lyhyellä varoitusajalla. Varsinainen juhla olisi pienimuotoinen piknik Suomenlinnassa. Mahdollisesti yrittäisimme virittää jonkinlaisen videoyhteyden vähintään Charlien vanhemmille ainakin osaksi aikaa. Jos ilma olisi niin huono, ettei kannattaisi lähteä Suomenlinnaan, vihkiminen ja juhla pidettäisiin kotonamme tai lähellä asuvan isäni kotona (tosin häneltä ei ole vielä kysytty, heh). Kuvat voisi ottaa vaikka läheisessä rannassa, jonne pääsisi autolla huonon ilman aikana.

Erotuksena eiliseen minulla on nyt myös energiaa ajatella isojen juhlien siirtämistä, vaikka tähän asti ajatus on ollut pelkästään uuvuttava. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että emme aseta mitään uutta tiettyä päivää paristakin eri syystä. Ensinnäkään emme halua päättää uutta päivää ennen kuin voi varmaksi sanoa, että koronatilanne on siihen mennessä ohi. Vaikka nyt ei tunnu kovin todennäköiseltä, että rajoitukset jatkuisivat vaikkapa lokakuuhun asti, mitä jos syksyllä tai talvella tulee uusi piikki? Ehkä ei, mutta sitä on mahdoton sanoa juuri nyt. Toiseksi, englantilaiset vieraat tarvitsisivat paljon pidemmän varoitusajan. Emme voi pyytää ihmisiä maksamaan uudestaan lentolipuista ja hotelleista, varsinkaan jos tilanne on epävarma. Kolmanneksi (toisaalta nämä kaikki liittyvät toisiinsa), isojen juhlien "pointti" olisi tutustuttaa kaksi sukua toisiinsa ja juhlia kaikki yhdessä kahden "kulttuurin" yhdistymistä. Isojen, alkuperäisten suunnitelmien mukaisten juhlien järjestäminen vain minun sukulaisilleni ei tunnu mielekkäältä, koska haluamme juhliin nimenomaan molempien suvut.

Sen sijaan voisimme järjestää vaikka jotkut rennommat hääpäiväjuhlat vuoden tai parin päästä, sitten kun tiedetään tilanteen olevan ohi. Tällöinkään ne eivät varmaan olisi näin suuren mittakaavan pippalot, vaan varaisimme vaikka jonkin ravintolan, jolloin moni asia hoidettaisiin meidän puolestamme. Englantilaisetkin saisivat toki tulla, jos vain haluavat ja pääsevät, mutta se ei olisi silloin oletuksena. Menemme vaikka itse sinne jossain vaiheessa juhlimaan, mikäli elokuun Englanti-juhlat eivät toteudu.

Päättelimme, että varmaan huhtikuun lopulla tiedotetaan, mikäli rajoituksia päätetään edelleen jatkaa vaikkapa kuukaudella (koska nyt on maaliskuun loppu ja uusi tiedotus tuli eilen). Jos näin on, päätös on tehty meidän puolestamme: emme tietenkään järjestä "lainvastaisia" juhlia. Aiomme tehdä lopullisen päätöksen toukokuun alussa, ellemme tiedä jo sitä ennen esim. englantilaisten pääsystä.

Ainakin juhlatilavarauksen voimme peruuttaa maksutta, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Joitain peruutusmaksuja joutuisimme varmaan maksamaan esim. pitopalvelulle ja muusikoille, mutta sitten vain maksamme.

Jos rajoituksia hellitetään vaikka kokoontumislupien osalta, tuohon pienempään juhlaan on helppo lisätä lähimpiä perhepiirin ulkopuolisia ihmisiä.

Näistä asioista keskustelu toi minulle aika rauhallisen ja hyvän olon. Pikkujuhlat kuulostavat oikeastaan aika ihanilta, ja niistä puhuessa tuli välillä sellainenkin olo, että "kiva, nyt ei tarvitse suunnitella isoja juhlia". Se tuntui syylliseltä, mutta tiedän, että tuo positiivisuuden välähdys johtuu siitä, että sitten tämä iso musta epävarmuusmörkö olisi poissa. Ei siitä, että en haluaisi niitä kaksi vuotta suunniteltuja isoja juhlia. Epätietoisuus on se, mikä tätä kaikkea värittää harmaaksi ja ikäväksi. Muutaman viikon päästä tiedämme jo enemmän, ja silloin osa kiveä vierähtää sydämeltä, oli lopputulos mikä tahansa.



Tällaista vuoristorataa olen siis tämän alkuviikon aikana ajellut. Jos olette jaksaneet lukea tähän asti, olisi kiva kuulla teidänkin ajatuksia, olitte sitten missä tilanteessa tahansa. Tsemppiä kaikille, pysykää terveinä ja iloista viikkoa!


P.S. Ompelimokäynti sujui mainiosti, ja nyt odotan innolla pääseväni käyttämään pukua, vaikka sen näkisikin moni vain kuvista. Minulla on välisovitus 4. toukokuuta, ja silloin joko saan puvun kotiin tai siihen tehdään vielä viimeiset muokkaukset.

Sittenkin DJ?

Häiden musiikkipuoli on ollut meillä tähän asti pihistyslistalla (jolla ei tässä vaiheessa tunnu olevan enää hirveästi asioita...), ja tässä kirjoituksessa kerroinkin aikeistamme juhlia Spotify-soittolistan tahtiin. Tuossa kysymys oli kuitenkin siitä, että emme hankkisi häihin bändiä, enkä tainnut mainita DJ:stä sanallakaan. Se ei oikeastaan olekaan juuri käynyt mielessä ennen tätä.

Olen aistinut sulhasesta muutaman kerran sellaista fiilistä, ettei hän ole ollut vielä valmis lyömään musiikkiasiaa täysin lukkoon. Hääsuunnittelun aikana on jo pari kertaa käynyt niin, että olemme aluksi suunnitelleet hoitavamme jotain itse/vaikeamman kautta, mutta sitten tulleet myöhemmin siihen tulokseen, että homma on parempi ulkoistaa pienestä lisämaksusta huolimatta.

Ja no, esiintyjien kohdalla ei aivan "pienestä" lisämaksusta ole kyse, mutta musiikin ulkoistaminen on alkanut tuntua aina vain houkuttelevammalta ajatukselta, ja nyt olemme alkaneet vakavasti pohtia DJ:n varaamista. Olisihan se kiva, että joku ulkopuolinen (ja ammattilainen) hoitaisi kaiken äänentoistoon ja valaistukseen liittyvän ja toisi vieläpä pelit ja vehkeet itse mukanaan. Juhlapaikallamme on kyllä jonkinlaiset äänentoistolaitteet, joihin olisimme voineet kytkeä soittolistan, mutta ei esimerkiksi mitään tunnelmavaloja.

DJ-kokemuksia lukiessani olen myös alkanut ymmärtää, että ehkä DJ:n kyvyllä lukea juhlaväkeä ja soittaa tilanteeseen sopivaa musiikkia todella on väliä. Aiemmin olen ajatellut, että totta kai pystymme itse rakentamaan sopivan soittolistan, kun kerran tiedämme mistä musiikista tykkäämme. Mutta etukäteenhän on vaikea sanoa, missä vaiheessa tanssilattialla on mikäkin tilanne. DJ pystyy myös vaihtamaan kappaleita saumattomasti ilman taukoja, mikä varmasti parantaa juhlinnan "sujuvuutta".

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että varmasti ihan kelpo bileet saisi aikaan myös alkuperäisellä soittolistasuunnitelmalla, vaikka se toki vaatisikin hieman säätämistä. Nyt kun DJ-ajatukselle on kuitenkin antanut pikkusormen, niin alkaa tuntua aika vahvasti siltä, että olisimme siihen päätymässä. Se tuo tietenkin aika suuren yksittäisen lisäyksen häiden kuluihin, mutta ainakin voi lohduttautua sillä, että DJ on varmaan ainakin puolet halvempi kuin bändi (jota meille ei tosin muutenkaan olisi ollut tulossa... :D).

Olemme olleetkin jo muutamiin DJ-palveluita tarjoavaan tahoon alustavasti yhteydessä, ja näyttää siltä, että näinkin lyhyellä varoitusajalla on vielä mahdollista saada soittaja. Jos joku osaa antaa DJ-suosituksia tai muita aiheeseen liittyviä vinkkejä, niin kuulisin mielelläni!


Onko teillä muuttunut mieli jonkin hääasian suhteen vielä aika myöhäisessä vaiheessa?


Kuva: Pixabay