torstai 8. elokuuta 2019

Historian havinaa hääpukuun

Hei taas aivan liian pitkästä aikaa! Nyt pääsi käymään se, mitä olin yrittänyt välttää. Olen mielessäni pyrkinyt päivittämään blogia edes kerran tai pari kuussa, mutta heinäkuu tuli ja meni ilman tekstin tekstiä. Olen hyväksynyt sen, että minun ei tee mieli olla jatkuvasti pohtimassa häitä, mutta nyt 10 kuukautta ennen täytyy hieman ryhdistäytyä, jotta kaiken ehtii hoitaa rauhassa. Aivan ”häittä” kesä ei ole sujunut, vaan heinäkuussa juhlittiin ystäväni Annan kauan odotettuja häitä, joissa olin yksi kaasoista. Kirjoitan juhlista, kunhan Anna on päässyt käsittelemään niitä ensin itse. Sen voin kuitenkin sanoa, että kaikki meni upeasti ja suunnitelmien mukaan!

Mutta nyt tämän päivän aiheeseen. Vaikka hääpuku tuntui nuorempana melkein sulhastakin tärkeämmältä elementiltä, niin nyt hääsuunnittelun ollessa ajankohtaista olen suhtautunut mekkoasiaan yllättävänkin stoalaisesti. Olen vasta ihan lähiaikoina alkanut katsoa pukuja oikeasti sillä silmällä ja rohjennut ottaa asiassa ensimmäisen varsinaisen askelen. Varasin nimittäin sovitusajat Helsingin Niinattareen ja Glamouriin, joihin suuntaan kaasojen ja äidin kanssa syyskuun alussa. Haluaisin käydä jossain vaiheessa myös käytettyjen hääpukujen liikkeessä Lovebirdsissä. Aion käydä myös parissa vintagehääpukuliikkeessä Lontoossa sulhasen ja minun Englannin-lomalla syyskuun lopussa. Matkan tarkoitus on sulhasen ystävän häät, joten tuolta reissulta tulee varmasti paljon kirjoitettavaa!

Minulla on ollut selkeähkö ajatus toivomistani hääpukutyyleistä vasta melko vähän aikaa. En edelleenkään tiedä, mikä vartalolleni sopisi parhaiten, joten haluan sovittaa eri malleja. Ei- ja kyllä-listat ovat kuitenkin jokseenkin selvillä. Ei-kategoriaan kuuluu olkaimettomuus, merenneitomalli, kaksiosaisuus, kiiltävä satiini, erittäin pelkistetyt puvut, muhkea prinsessahelma ja erilaiset aukot puvun selässä. Näistä kuitenkin sovittaisin mielelläni ainakin prinsessapukua, "koska voin".

Tällainen selkäosa ei juuri miellytä. Kuva

Kyllä-kuvausta täydellisesti vastaisi entisaikoja henkivä, kevythelmainen pitsipuku, jossa olisi pitkät hihat ja mahdollisesti jopa korkea kaulus. Hihojen pituudesta olen valmis tinkimään, mutta jos puku olisi muuten täydellinen, niin leveät olkaimetkin voisivat tulla kyseeseen. Huomioni kiinnittyy kuitenkin yleensä hihallisiin pukuihin. Lyhyistä hihoista ihastuttavat lähinnä "liehuvat" hihat, joita näkee ainakin boho-tyylisissä puvuissa. Pääntien suhteenkaan en ole ehdoton – vaikka korkea kaulus viehättää, niin en odota löytäväni monta vaihtoehtoa, jossa sellainen on.

Olen käynyt läpi sivukaupalla menneiden vuosikymmenten pukuja, ja ehdoton suosikkiajanjaksoni hääpukujen suhteen on 1900-luvun alkukymmen, ns. edvardiaaninen aikakausi. Englantilaisissa vintagehääpukuliikkeissä on saatavilla joitakin tämän aikakauden pukuja, mutta ne todennäköisesti maksavat mansikoita. Olisi kuitenkin aivan mahtavaa päästä sovittamaan sellaista! Nämä esimerkkien puvut ovat (olleet) myynnissä Abigail's Vintage Bridal -liikkeessä. Se sijaitsee harmillisesti sen verran kaukana Lontoosta, että en ehdi sinne syyskuun reissun aikana. Se ei ole kuitenkaan estänyt ihailemasta liikkeen pukuja netissä!

Varsinkin tuo vasemmanpuoleisin aiheuttaa voimakasta sydämentykytystä!

Oikeanpuoleisin puku Etsy, muut Abigail's Vintage Bridal


Yllätyksekseni olen huomannut, että edvardiaanista tyyliä on tavoiteltu myös monissa 1970-luvun puvuissa. Niinpä moni ihailemistani mekoistani onkin joko 1900-luvun alusta tai 70-luvulta! Alla olevan kollaasin vasemmanpuoleiset puvut ovat 1970-luvulta ja oikea yläkulma 1980-luvulta. 

Ylärivissa on upeita yläosia, alarivissä puolestaan esimerkkejä kauniista lyhyistä hihoista.


Myös 1920- ja 1930-luvuilta löytyy paljon kauniita hääpukuja, joista muutamia suosikkejani näkyy alla. Ne eivät kuitenkaan sykähdytä aivan niin paljon kuin aiemmat, vaikka 20-30-luvun tyyleistä tyylistä muuten pidänkin. 



1920-luvun pukuja. Vasen Etsy, oikea Abigail.

1930-luvun pukuja, molemmat Abigail. Oikeanpuoleinen on itse asiassa kaksiosainen, mutta kokonaisuus on upea!


Tähän mennessä olen ollut melko varma, että pyrkisin hankkimaan hääpuvun lopulta käytettynä, sillä ajattelin sen olevan todennäköisin keino saada minua miellyttävä puku. Hiljattain törmäsin kuitenkin ensimmäiseen "moderniin" pukuun, joka kolahti kovaa ja on jopa saatavilla Suomesta. Siinä yhdistyy oikeastaan kaikki lempielementtini, ja pieni laahus näyttää helposti käsiteltävältä. Tätä haluan ehdottomasti sovittaa! 

Enzoanin Leonora-puku hipoo jo täydellisyyttä!


En malta odottaa, että pääsen sovittamaan pukuja, mutta samalla tilanne myös jännittää. Kauheinta olisi, jos missään puvussa ei tulisi morsian-fiilistä tai edes kaunista oloa. En nyt usko, että niin käy, mutta toivon, että pystyn nauttimaan tilanteesta kaikin puolin!

Mitä ajatuksia puvut herättivät? Näkyykö näissä yksityiskohtia, joista pidätte tai ette pidä?