Häiden aatto

Kuten viimeisessä hääviikkotekstissäni kirjoitinkin, häiden aatto eli perjantai alkoi hotellitavaroiden pakkaamisella. Olimme onneksi saaneet hoidettua häähommat pääosin jo aiemmin viikolla, joten perjantaiaamunakaan ei ollut suurempaa kiirettä. Täysin hupijutuille ei kuitenkaan jäänyt paljon aikaa, mistä kertoo se, että tuota postausta naputellessani istuin samalla kylppärissä liottamassa jalkoja kotijalkahoitoa varten :D Olin toivonut, että joko torstaina tai perjantaina olisin ehtinyt tehdä jalkahoidon. Se ei kuitenkaan ollut välttämätön tehtävä, joten se jäikin aivan viimeisille minuuteille ennen kuin isäni tuli tuomaan auton ja auttamaan sen pakkaamisessa. 

Koska olimme pakanneet juhlapaikalle lähtevät tavarat järkevästi jo etukäteen, ne nostettiin autoon muutamassa minuutissa. Sitten Charlie saikin jäädä viettämään rauhallista viimeistä poikamiesiltaa (joka kuulemma kului pelaamisen ja perhe-Skypeilyn merkeissä), ja minä lähdin Anna-kaason kanssa tämän miehen kyydillä Helsinkiin perjantain hotellia kohti noin puoli viiden maissa iltapäivällä. Koukkasimme matkalla hääyöhotellin kautta, jonne vein yhden laukun jo odottamaan sekä maksoin yöpymisemme.

Scandic Parkin neljän hengen Superior Plus -huone osoittautui tilavaksi, mukavaksi ja tarpeisiimme juuri sopivaksi. Anna ja minä asetuimme taloksi muita odotellessa ja ihastelimme taidokkaita pyyhetaitoksia sekä meitä varten tuotuja skumppapulloa ja suklaapatukoita. Tämä oli muuten hotellilta todella kiva ja odottamaton ele :)

Kun muutkin kaksi kaasoa olivat saapuneet, lähdimme yhdessä läheiseen Manala-ravintolaan pizzalle. Oli tosi mukava viettää rauhallista iltaa ilman että tarvitsi miettiä esimerkiksi juhlapaikan koristelua tai viime hetken ostoksia, koska varsinaisia hommia ei enää siinä vaiheessa ollut. Osittain tämä johtui (toivottavasti) hyvästä suunnittelusta ja osittain juhlapaikan sisäänpääsypolitiikasta. Suomenlinnan juhlatiloihin pääsee yleensä koristelemaan vasta juhlapäivän aamuna, jos edellisenä päivänä on ollut varaus samassa tilassa. Näin poikkeusaikana olisimme tosin päässeet tilaan jo aikaisinkin perjantaina, mutta koska olimme jo tehneet lautan autovarauksen lauantaille ja muutenkin suunnitelleet kaiken tapahtuvaksi silloin, pitäydyimme siinä suunnitelmassa.

Palattuamme ruokailun jälkeen hotellille annoin kaasoille pienet lahjakassit, joiden sisällöstä voin kirjoittaa tarkemmin myöhemmin. Kaikki ainakin tuntuivat tykkäävän lahjoistaan, mikä oli tietenkin ihanaa! Loppuilta kului hyvin rennoissa merkeissä jutellen, valokuvia ottaen ja kuka mitenkin seuraavaan päivään fyysisesti valmistautuen. Alun perin oli tarkoitus viimeistellä polttarikirja, mutta koska siihen tilatut kuvat eivät olleet vieläkään saapuneet, ne täytyy liimata paikoilleen sitten myöhemmin. Minun hankalin rastini oli kynsien lakkaus, jota jouduin yrittämään illan aikana useaan otteeseen, kun toisen kädet sormet eivät millään ottaneet asettuakseen! Tässä taisikin tulla illan ainoa (pieni) hermostuminen, kun taas muuten mielialani oli kuluneen viikon mukaisesti hyvinkin rauhallinen. 

Vaikka illalla ei ollut "mitään hommia", jostain syystä nukkumaanmeno kuitenkin venähti myöhäiseksi: taisimme sammuttaa valot vasta joskus yhden maissa, ellei jopa sen jälkeen.

Minulla on häitä edeltävästä päivästä ja illasta tosi mukavia muistoja. Jos se houkuttelee ja on omassa tilanteessa mahdollista, niin todellakin suosittelen hääaaton viettämistä kodin ulkopuolella kaasojen tai vaikka perheen kanssa. Oli ihanaa saada valmistautua juhlapäivään tärkeiden ihmisten kanssa hieman erilaisessa ympäristössä, ja tietenkin mukava hotellihuone lisäsi pientä luksuksen tuntua.

Hääkutsumme

Hyvää heinäkuuta kaikille! Kylläpä aika rientää, kun meidänkin häistämme on jo pian kuukausi! En näköjään saanut aikaiseksi esitellä hääkutsujamme ennen häitä, joten nyt on hyvä hetki tarttua toimeen.

Kirjateemamme mukaisesti päätimme tehdä kutsut muistuttamaan kirjankantta, mikä oli kiva jatkumo save the date -kirjanmerkkeihin. Päädyimme käyttämään klassisia Penguin-kustantamon kansia malleina, sillä ne ovat yleisemmin tunnistettavia kirjankansiksi kuin jokin omasta päästä keksitty tuotos. Samalla idealla löytyi netistä paljon muitakin hääkutsuja, joista poimimme omaamme parhaaksi katsomamme elementit.

Kuva täältä

Aluksi testailimme kutsua samalla oranssin värillä, mutta sen tarkoituksena olisi ollut vain tunnistettavuuden helpottaminen - oranssi kun oli hyvin kaukana "teemaväristämme" lemmikinsinisestä. Päädyimme siis pian käyttämään sinistä ja uskomaan, että "tietäjät tietäisivät" viittauksen väristä huolimatta.

Charlie osoittautui jälleen melkoiseksi graafikkovelhoksi, sillä hän suunnitteli ja rakensi koko kutsun jollain suunnitteluohjelmalla, kun itse seurasin hoomoilasena vieressä. Itse en siis tehnyt kutsun eteen juuri mitään muuta kuin annoin mielipiteitä värisävyjen suhteen ja kirjoitin suomenkieliset tekstit.

"Oikean" kirjankannen tekstit korvasimme tärkeimmillä häätiedoilla, ja netistä löytyi malli hääkutsuihin paremmin sopivista pingviineistä. Niistä tuli mielestäni todella suloiset!

Värit näyttävät tässä kuvassa hieman "räikeämmiltä" kuin todellisuudessa.
Lisäksi eri kieliversioiden värit jostain syystä tulivat tilauksesta hiukkasen erilaisina, mutta se ei haitannut.

"Takakannen" ulkoasuun emme käyttäneet yhtä paljon aikaa ja vaivaa. Seurasimme vain löytämäämme mallia ja viilasimme fontin sopivaksi. Tekstin mahtumisesta ei tarvinnut ottaa suurta stressiä, sillä liitimme mukaan myös lisäinfokirjeen. Takakanteen mahdutettavat, tärkeimmät tiedot olivat tietenkin vihkimisen aika ja paikka, ilmoittautumisohjeet ja linkki hääsivullemme, jossa oli lisää tietoa.

Kutsut muistuttavat alkuperäisestä juhlapaikasta.

Infokirjeessä kertasimme ilmoittautumistiedot ja kerroimme reittiohjeita sekä tiedot lahjatoiveista (näistä lisää myöhemmin) ja soittolistaan osallistumisesta. Jätimme reilusti aikaa ilmoittautumispäivän ja häiden väliin, jotta ehtisimme kutsua mahdollisia "kakkoskierroksen" vieraita, kuten työkavereita, mikäli tilaa jäisi. Noh, tilaahan oli loppujen lopuksi sitten varsin paljon (tai vähän, riippuu miltä kannalta katsoo!), mitä emme tietenkään vielä tammikuussa kutsuja laatiessa tienneet.

Infokirjeet tulostimme ihan peruspaperille mustavalkoisina ilman mitään koristeluja. Myös kirjekuorien kanssa menimme tällä kertaa sieltä mistä aita on matalin: ostin ainoita lähikaupastamme löytyviä valkoisia kirjekuoria, joihin liimasimme tulostetut osoitteet. Vähän eri tyyliä siis kuin save the date -korttien kuoret, jotka kirjoitin käsin, mutta kuoriin panostus ei ollut tässä vaiheessa meille tärkeää.

Tilasimme kortit Vistaprintiltä, jossa on lukuisten mallipohjien lisäksi mahdollista ladata ja tilata myös oma tiedosto. Valitsimme premium matta -paperin, koska olin lukenut muista blogeista, että Vistaprintin peruspaperi on joidenkin mielestä liian lörppä. Tämä premium-paperi oli ainakin meidän mielestämme juuri sopiva. 60 kutsulle tuli toimituskuluineen melko kohtuullinen hinta, reilu 100 e (tähän päälle siis tuli vielä postituskulut).

Teetimme englanninkielisestä kutsusta vielä A3-kokoisen version häiden tervetulojulisteeksi, josta tuli oikein hieno! Laitamme sen varmaankin esille jollekin kotimme seinälle.

Mitäs pidätte kirjallisista kutsuista?