maanantai 17. syyskuuta 2018

Save the date -kirjanmerkkien suunnittelua

Nyt kun meillä on ollut häiden päivämäärä tiedossa jo pari kuukautta ja häistä on muutama ihminen jo kysellytkin, olemme alkaneet suunnitella save the date -kortteja. Häihimme on toki vielä vajaa kaksi vuotta aikaa, mutta etenkin ulkomaalaiset vieraat varmasti arvostavat aikaista ilmoitusta, jotta he voivat selvittää, miten mahdollinen Suomen-matka heiltä onnistuisi. Lähetämme kortit todennäköisesti myös suomalaisille vieraille, vaikka he eivät tarvitsekaan näin pitkää varoitusaikaa. Minusta tuntuu vähän hoopolta lähettää kortteja suomalaisille jo tässä vaiheessa, mutta toisaalta tuntuisi ihan yhtä hassulta hamstrata puolta korteista kuukausikaupalla "hyväksyttävämpää" lähetysaikaa odotellessa, kun koko satsin voisi kipata postiin samalla vaivalla.

Ihan vielä emme kuitenkaan aio lähettää kortteja, vaan ajattelimme yhdistää ne joulukirjeisiin, jotka lähetämme varmaan joskus joulukuun alussa. Briteissä on tapana lähettää joulukorttien sijaan/lisäksi myös joulukirje, jossa kerrotaan omat tärkeimmät kuulumiset kuluneen vuoden ajalta. Me lähetimme tällaisen kirjeen viime vuonna sähköpostitse, mutta tänä vuonna ajattelimme yrittää ryhtyä puuhaan sen verran ajoissa, että kirjeet ehtivät perinteiseen postiin. Ja niiden mukaan sujautamme sitten myös save the date -kortit.

Tätä muutaman kuukauden suunnitteluaikaa korteille varmasti tarvitaankin, sillä ajattelimme yrittää askarrella ne itse! Enpä olisi uskonut kirjoittavani tätä, sillä en koe olevani mikään suuri visionääri askartelun saralla, eikä toteutuskaan ole koskaan niissä kirkkaimmissa kehissä paininut. Missään tapauksessa en inhoa askartelua, mutta en myöskään ole siitä erityisen kiinnostunut. Charlien päässä kuitenkin tuntui vilisevän jo jos jonkinlaisia ideoita, ja mikä tärkeintä - motivaatiota. Samalla tuo innostus tarttui minuunkin, ja nyt en malttaisi odottaa, että päästään väkertämään save the date -kortteja meidän häihin!

Esittelin eräässä aikaisimmista kirjoituksistani kirja-aiheisia hääkoristeluja. Näiden joukossa oli kirjanmerkiksi tehty save the date -kortti, johon vallan ihastuin. Vihjasin asiasta Charlielle, ja hänkin innostui siitä niin, että päätös syntyi siltä seisomalta: meillekin tulee save the date -kirjanmerkit! Netti kuhisee ihania esimerkkejä näistä, joten malleja ei ainakaan puutu. Tässä muutama kirjanmerkki, joiden tyylistä tykkään tosi paljon.

Tässä se aiemmassakin tekstissä käyttämäni kuva, johon alun perin ihastuin.





Haluaisimme kortteihimme ylimmän ja alimman kuvan mukaisen muodon, eli jonkinlaisen narun tai nauhan kirjanmerkin yläreunaan ja tuollaisen haarukkaleikkauksen alareunaan. Noista elementeistä kortti on aika helppo tunnistaa kirjanmerkiksi, jos sitä ei muuten hoksaa. Kuten tapana on, itse save the dateihin ei tule kovinkaan paljon tekstiä, mutta ajattelimme liittää mukaan vielä pienen lappusen, jossa tiedustellaan alustavasti englantilaisvieraiden osallistumisaikeita, jotta saisimme jonkinlaista osviittaa tulijoiden määrästä. Ehdottomasti vieraat saavat antaa lopullisen vastauksensa vasta varsinaisten kutsujen yhteydessä, mutta totesimme, että jo pienikin aavistus auttaa suunnittelussa, tai ehkä lähinnä henkisessä varautumisessa.

Itse kortti tulee todennäköisesti olemaan ruskeaa tai luonnonvalkoista kartonkia (kuten ylläolevissa kuvissa), mutta koristeeksi ylä- ja alareunaan kaavailemme kirjansivuista leikattuja kaistaleita. Hui, jo ajatuskin hirvittää! Pystynköhän tuhoamaan mitään kirjaa, vaikka se olisi varta vasten tähän tarkoitukseen hankittu? Varsinkin, kun minulla on jonkinlainen pakkomielle siitä, että kirjan pitäisi olla Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka on yksi lempikirjoistani (Charliekin on lukenut sen ja tykkäsi kovasti) ja oli tavallaan läsnä myös kosinnassa. Niin, ja tietysti tämän blogin nimessä!

Kävinkin jo tänään kotimme läheisessä Fidassa kuikuilemassa, löytyisikö sopivaa kirjaa, mutta kun juuri tuota ei löytynyt (muita potentiaalisia vaihtoehtoja kyllä), niin jätin ostopuuhat toistaiseksi sikseen. Tässä kun on sen verran aikaa, ettei kirjaa tarvitse juuri tällä punaisella sekunnilla alkaa leikellä. Sehän voisi oikeastaan olla mikä tahansa kirja - kovin moni siihen tuskin edes kiinnittää huomiota - mutta minusta olisi mukavaa, jos se olisi jokin meille merkityksellinen teos. Sitä paitsi jos käytämme kirjan sivuja muussakin koristelussa, niin olkoon se sitten saman tien joku oikeasti kiva.

Mitä ajatuksia nämä pohdinnat herättävät? Entä mitä mieltä te olette superaikaisista save the dateista?


Kuvat täältä, täältä, täältä

maanantai 10. syyskuuta 2018

Vanajanlinnan häätapahtuma With Love

Nyt seuraa oma panokseni tähän väistämättömään With Love -tykitykseen, joka blogeissa varmaan näkyy seuraavan viikon aikana :D Viime lauantaina Hämeenlinnan Vanajanlinnassa siis järjestettiin With Love -häätapahtuma, johon suuntasin Annan kanssa. Osallistuimme kumpikin niin sanottuun kutsuvierastilaisuuteen (siihen sai itse ilmoittautua), johon kuului herkullinen buffet-lounas, kakkujälkkäri sekä vapaata tutustumista häämessualueeseen ja näytteilleasettajiin ennen kuin varsinainen tapahtuma alkoi.



Ennen lounasta meille esittäytyivät hääpuvuissa uusimmat Miss Suomi -kandidaatit ilmeisesti ensimmäisellä "keikallaan" finalistien julkistamisen jälkeen. En ole seurannut missikisoja enää moneen vuoteen, mutta oli silti aika hauskaa nähdä tytöt!

Lounaalle osallistui myös Suomen hääsuunnittelijat ry:n suunnittelijoita, jotka olivat kukin somistaneet tilaisuuteen yhden tai pari ruokapöytää. Meidän pöytämme punaruusuisesta ulkoasusta vastasi Petra Kiiskinen Bliss-yrityksestä. Kuulimme myös, että yhdistys on puuhaamassa Suomeen hääsuunnittelusta ihan virallista tutkintoa, mikä oli minusta mielenkiintoinen juttu!



Itse näyttelyalue oli melko pieni: kultakin alalta (floristit, koruliikkeet, koristelut, kultasepät, hääpukeutuminen, hääkakut, graafikot) oli esittäytymässä vain yksi tai kaksi yritystä. Kaikkien tarjonta oli mielenkiintoista, vaikka alue olikin nopeasti kierretty. Emme vielä ole siinä vaiheessa hääsuunnittelua, että koristelut tai kukat olisivat ensimmäisenä mielen päällä, mutta pidin kyllä paljon näytteilleasettajien, kuten Juhlahumua-koristepalvelun ja graafikkoyritys Crocus Paperin, tuotteiden visuaalisesta ilmeestä.






Mielestäni tapahtuman hedelmällisin anti oli ruokailun lisäksi mahdollisuus tutustua Vanajanlinnan tiloihin ja puutarhaan, joka oli mielestäni todella kaunis. Ihastuin syvästi etenkin yhteen puutarhan ulkovihkimispaikoista. Tuolla taustalla siintävällä Katumajärvellä on muuten kiellettyä ajaa moottorivesipeleillä, joten mahdollinen ulkovihkiminen järjestyy takuulla rauhallisissa merkeissä.

Kauniisti kaartuvat puut luovat ihanan "vihkikaaren".

Linnan juhlatiloista suosikkini oli puutarhassa sijaitseva "telttamainen" Juhlapaviljonki, jonne näytteilleasettajien pöydät oli sijoitettu. Tavallaan on hassua, että mielestäni linnan kivoin tila ei ollut osa itse linnaa vain pikemminkin sen ympäristöä. Linnan sisätilatkin olivat monelta osin kauniita, mutta joissain tiloissa oli räikeä kokolattiamatto, joka osaltaan söi vanhalta linnarakennukselta toivottavaa ajan patinoimaa arvokkuutta. Tämä häiritsi erityisesti linnan suurimmassa juhlasalissa. Toki juhlatilat ovat aivan erinäköisiä arkena kuin juhlia varten koristeltuna, mutta lattiaa on aika vaikea peittää. Sisäsaleista suosikkini oli kaunis Rytisali, joka kokonsa puolesta sopii parhaiten pienehköille häille.

Vähän kehno kuva, mutta tässä näkee hieman paviljonkia (sekä hääpukunäytöstä).

Juhlasali

Rytisali

Saimme nähdä myös morsiussviitin, josta on kaunis näköala linnan puutarhaan ja järvelle. Sviitissä oli ihana leveä ikkunalauta!




Sanoisin, että pääkaupunkiseudulta Hämeenlinnaan tähän tapahtumaan matkustaminen oli sen arvoista juuri kutsuvierastilaisuuden vuoksi. En olisi lähtenyt tapahtumaan pelkästään tutustumaan näytteilleasettajiin, koska valikoima oli niin paljon pienempi kuin suuremmilla häämessuilla, joita järjestetään lähempänä kotia. Toki myös linnan ainutlaatuisissa puitteissa kiertely lisäsi osallistumisen "mielekkyyttä". Mielestäni on kuitenkin kivaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään myös muualla kuin Helsingissä!

Ja mikä mukavinta, tapahtumassa pääsi myös näkemään tuttuja kasvoja blogimaailmasta. Osasta onkin jo tullut rouvia sitten viime näkemän! :)

maanantai 3. syyskuuta 2018

Alkusyksyn häähumuilua ja seuraavia askelia

Näin se syksykin tulla jolkottaa, vaikka kesä on vielä vahvasti läsnä ainakin täällä päin Suomea. Syksy ei ole suosikkivuodenaikani, vaikka siihenkin liittyy monia mukavia asioita, kuten toki kaikkiin vuodenaikoihin. Syksyisin tuntuu usein kuitenkin olevan kaikenlaista kivaa ja uutta ohjelmaa, kuten tänäkin vuonna - myös häihin liittyen!

Kuten varmasti moni muukin hääblogin kirjoittaja ja lukija, olen osallistumassa tänä lauantaina Vanajanlinnassa järjestettävään With Love -häätapahtumaan. Sen lisäksi että häämessuilu on mukavaa puuhaa, odotan tapahtumaa erityisesti siksi, että en ole koskaan käynyt Vanajanlinnassa. Ilmoitin itseni tapahtuman "kutsuvierasosuuteen", jonka jälkeen alkaa varsinainen tilaisuus. On kiva päästä taas näkemään muita morsiamia ja hääblogikollegoita! Tapahtumaan näyttäisi osallistuvan myös monia kiinnostavia palveluntarjoajia.

Kuva With Loven sivuilta

Syyskuussa pääsen häähörhöilemään uudestaankin, kun menemme kaasoporukalla mukaan jatkamaan morsiamen hääpukusovittelua. Tarkoitus on käydä useammassa liikkeessä, joten paljon hyviä ja erilaisia vaihtoehtoja löytyy varmasti. Aion pitää liikkeitä myös sillä silmällä, että voisinko kuvitella käyväni niissä itsekin sitten kun oman hääpuvun etsiminen on ajankohtaista. Ehkä joskus ensi kesänä voisin itse aloittaa haeskelun vähän tarkoitusperäisemmin.

Lokakuun alussa taas pidetään jo useana vuonna järjestetyt Love Me Do -häämessut Helsingin kaapelitehtaalla. Olen käynyt näillä messuilla kerran aikaisemmin, mutta silloin emme olleet vielä kihloissa. Kiva nähdä, mitä Love Me Dosta saa tällä kertaa irti! Joka tapauksessa täälläkin tulee varmasti nähtyä muita bloggaajia.

Kuva Love Me Don sivuilta

Meidän hääjärjestelyidemme järkevin seuraava askel puolestaan lienee pitopalveluiden kartoittaminen. Tätä vaihetta en ainakaan itse odota yhtään innolla, minkä takia se varmaan onkin kunnolla aloittamatta, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus jo heti juhlapaikan varmistuttua. Koen pitopalveluasian vaikeaksi, koska en tiedä alasta juuri mitään enkä tiedä asioita, jotka ovat monelle varmasti ihan selviä. Olen esimerkiksi kuvitellut, että pitopalveluiden hintaan/palveluun kuuluu automaattisesti myös henkilökunta, joka laittaa ruoat pöytään ja kerää tuomansa varusteet illan lopuksi pois. Eräässä Facebookin hääryhmässä joku kuitenkin puhui tästä henkilökunnasta ylimääräisinä "tarjoilijoina" (vaikka heilläkin oli tulossa buffetruokailu), ja aloin ylipäätään epäillä catering-tietojani :D Toki pitää muistaa, että kysymällä kaikki selviää, eikä ammattimaisen palveluntarjoajan mielestä tyhmiä kysymyksiä olekaan.

Ehdottomasti helpointa ja logistisesti järkevintä olisi valita Suomenlinnassa toimiva pitopalvelu, joista varteenotettavia häitä ajatellen on kolme: Bastion Catering, Soda Catering sekä Suomenlinnan Panimo. En kuitenkaan ole kuullut superarvioita oikeastaan mistään niistä (en ole tosin hirveästi vielä tutustunutkaan), vaikka en mitään varsinaisesti negatiivistakaan. Lonkalta arvelisin myös, että heidän hinnoissaan on "Suomenlinna-ekstraa". Aiomme varmasti joka tapauksessa tehdä heille tarjouspyynnöt ja katsoa sitten tarkemmin. Varmaankin ihan kelpo vaihtoehto on myös valita mantereella sijaitseva pitopalvelu, jolla kuitenkin olisi kokemusta Suomenlinnasta. Mielestäni tuo on aika tärkeä kriteeri, jos päädymme muuhun kuin suomenlinnalaiseen toimijaan.

Olisi kiva kuulla teiltä vinkkejä pitopalveluun liittyvistä asioista ja mitä olisi tärkeää tietää ennen kuin alkaa ottaa yhteyttä yrityksiin (vierasmäärän, paikan, menutoiveiden ja toivotun ruokailumuodon lisäksi). Ja jos jollakulla on kokemusta Suomenlinnan pitopalveluista, niin kertokaa ihmeessä! Entä mihin syksyn häätapahtumiin te olette osallistumassa? :)



P.S. Olen unohtanut mainita Hääjuhliisi.fi -sivustosta, johon on koottu useita hääpalveluiden tarjoajia niistä tietoa kaipaaville. Pyysin heitä lisäämään minunkin blogini heidän blogisivustolleen, ja vastineeksi he toivoivat, että mainitsisin sivustosta blogissa. Käykää toki katsomassa, jos kiinnostaa :)

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Käytännön eroja Suomi- ja brittihäiden välillä

Viime viikolla isännöimme Charlien vanhempia, jotka olivat käymässä Suomessa neljättä kertaa. Heidän aiemmat vierailunsa ovat sijoittuneet maalis-, huhti- ja joulukuulle, joten oli todella mukavaa päästä vihdoin näyttämään kesäistäkin Suomea. "Käristyskupoli" oli ehtinyt viilentyä juuri ennen visiittiä, mutta meillä oli silti lähes koko viikon ajan mukavan aurinkoista ja juuri sopivan lämmintä. Kuten olin toivonutkin, kesä-Suomi näyttäytyi vieraille parhaimmillaan!

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun näimme heidät "livenä" uutenavuotena tapahtuneen kihlauksemme jälkeen. Pääsin siis esittelemään sormusta ekaa kertaa, vaikka olivathan he toki sen kuvissa jo nähneet. Charlien sormuskin kiinnosti yksinkertaisuudestaan huolimatta heitä erityisesti, sillä Britanniassa miehillä ei ole tapana käyttää kihlasormusta lainkaan, vaan sormus pujotetaan sormeen vasta vihkitilaisuudessa. Naimisissa olevat naiset käyttävät siis yleensä kahta sormusta ja miehet vain yhtä. Charlie halusi kihlasormuksen suomalaiseen tapaan, mutta hän ei todennäköisesti hanki erillistä vihkisormusta vaan tulee käyttämään pelkästään tuota nykyistä myös häiden jälkeen.



Viikkoon mahtui sellaisia suomalaisia kesäaktiviteetteja kuin mökkireissu ja ulkoilua Nuuksio-retken ja frisbeegolfin muodossa (frisbeegolf oli heille ihan uusi juttu, mutta he innostuivat siitä niin että ryhtyivät heti etsimään vastaavaa kotinsa läheltä Englannista!). Tämän blogin aiheeseen kuitenkin liittyy enemmän vierailumme Suomenlinnaan, jossa halusimme tietenkin näyttää heille hääpaikkamme Tenalji von Fersenin ja sen ympäristöä. Tenaljiin ei luonnollisesti päässyt sisälle, mutta halusimme heidän kuitenkin näkevän, millaisessa miljöössä häitä tullaan viettämään. Ja kyllä he tuntuivat tykkäävän! Kävimme myös syömässä saarella sijaitsevassa Bastion Bistrossa, jossa toimii yksi Suomenlinnan muutamasta pitopalveluyrityksestä. Tiedustelemmekin heiltä varmasti tarjouspyyntöä.

Hääasioista puhuttaessa ja juhlapaikkaan tutustuessa esiin nousi muutamia suomalaisten ja brittiläisten häiden käytännön eroja. En ollut ajatellut, että mitään ihmeempiä eroja onkaan, mutta brittivieraat tuntuivat hieman hämmästelevän sellaisia asioita, jotka minulle ovat täysin itsestäänselvyyksiä. Olikin mielenkiintoista kuulla vähän vertailua!

Britanniassa häitä vietetään usein paikoissa, joista kaiken saa valmiina pakettina (paitsi jos vihkiminen on kirkossa ja juhlat ravintolassa). Charlien vanhemmille oli erikoista, että juhlapaikkamme on pelkkä tyhjä tila, jonne täytyy itse hoitaa pitopalvelu, koristeet, viihdykettä ja niin edelleen. Suomalaisille häille hyvin tyypillinen järjestely oli siis heidän korvissaan varsinainen DIY-haaste :D Monet brittiläiset hääpaikat ovat maailmalla vallitsevan hääbisneksen mukaisesti nimenomaan "Hääpaikkoja™", joissa on valmiina vihkitila, catering ja kaikki muukin häihin tarvittava. Juomat menevät joko hääparin piikkiin tai vieraat maksavat ne itse, mikä on tuttua suomalaisillekin ravintolahäille. Kun kerroimme, että järjestämme jossain vaiheessa juomienhakureissun Tallinnaan, Charlien isä kysyi, eikö olisi vain helpompaa "vuokrata baari". Olimme viime syksynä Englannissa Charlien sedän 50-vuotisjuhlissa, jotka järjestettiin ladossa, ja sinne oli hankittu pyörillä kulkeva baari - siis sellainen asuntovaunun näköinen, jonka kylkeen avautui baaritiski. Valitettavasti vähän epäilen tällaisen palvelun olemassaoloa Suomessa, vaikka se briteille tuntuikin ihan selvältä jutulta :D

Tässä saman idean hyvin Pinterest-henkinen toteutus. Kuva

Osittain tätä hääpakettiasiaa selittää se, että Britanniassa vihkimistä ei voi järjestää ihan missä huvittaa. Minulle oli uutta tietoa se, että vihkipaikan täytyy olla erikseen rekisteröity vihkimistä varten, eli jos vihkitilaisuus ei ole kirkossa, se täytyy järjestää jossain muussa hyväksytyssä paikassa. Ulkovihkiminen ei siis ole mahdollista, ellei vihkipaikkaan ole nimenomaan hankittu myös ulkolupaa. Tämä tuntuu erikoiselta suomalaiselle, joka voi järjestää vihkimisen lähestulkoon missä tahansa pusikossa, kunhan vain vihkijä suostuu tulemaan sinne. Ymmärtääkseni Britanniassa myös itse vihkijöiden toimiluvat on sidottu tiettyihin paikkoihin.

Juttelimme päällisin puolin myös Englannissa pidettävästä juhlasta, jonka Charlien vanhemmat ovat tarjoutuneet järjestämään häiden jälkeen (tästä voisin kirjoittaa myöhemmin lisää). Vaikka tässä tilaisuudessa ei tarvitsekaan ottaa huomioon hääpaikan kriteerejä, jonkin verran jo juhlitutkin häät vaikuttavat asiaan: joissain juhlapaikoissa tulee laskuun nimittäin automaattisesti "hääbonus", jos pari on pukeutunut häävaatteisiin. Vielä on siis epäselvää, saammeko tilaisuuden käyttää hääpukuja toisen kerran vai joudummeko jättämään ne kotiin. Olisi totta kai mahtavaa saada käyttää pukua uudestaan, mutta jos se ei ole mahdollista, niin sekään ei haittaa.

Toivon, että en anna Charlien ihanista vanhemmista väärää kuvaa, kun sanon että heidän ensisuhtautumisestaan joihinkin yllämainittuihin asioihin tuli vähän sellainen fiilis, että on jotenkin erikoista, jopa "hippimäistä", järjestää häät "omatoimisesti" ja pitää vihkitilaisuuskin (toivon mukaan) ulkona. Vaikka tämähän on Suomessa ihan peruskauraa :D Ymmärrän tietenkin, että toisenlaisiin tapoihin tottuneen reaktio saattaa aluksi olla hämmennys välittömän innostuksen sijaan. Mutta kyllä he tietenkin tajuavat, että maassa maan tavalla, ja suomalaiset hääjärjestelyt tulevat heille kauttamme koko ajan tutummaksi. Yksi kansainvälisten häiden parhaita puoliahan on kulttuurien ja tapojen yhdistely, joten uskon että suomalaiset tavat tuovat ulkomaalaisille loppujen lopuksi lähinnä eksotiikkaa!

perjantai 10. elokuuta 2018

Selkeytynyt vieraslista

Yksi hankalimmista hääsuunnittelun alkupään asioista on ehdottomasti ollut vieraslistan laatiminen. Meillä on isot suvut, jotka vievät leijonanosan vierasmäärästä, mutta kavereitakin olisi kiva kutsua...  Jaoin vieraslistaan liittyvää turhautumista ja muita ajatuksia aikaisemmin täällä.

Iso osa turhautumisesta johtui siitä, että lista oli paisumassa reilusti yli sadan henkilön, ja monet juhlatilasuosikeistamme tuntuivat vetävän korkeintaan sata henkilöä. Minua kuitenkin arvelutti nuo max. 100 hengen tilat, koska yksi meille tärkeistä tilakriteereistä oli se, että tilassa ei olisi ahdasta. Esimerkiksi yhtenä vaihtoehtonamme ollut Villa Haka vetää nettisivujensa mukaan sata henkeä, ja olin saanut siellä häävieraana olleelta kaveriltani sellaisen kuvan, että se oli tuolla vierasmäärällä jo ahtaan rajoilla. Monesta muustakin noin sadan hengen tilasta tuli sellainen vaikutelma, että vieraat joutuisivat istumaan aika selkä selkää vasten, vaikka periaatteessa kaikki mahtuisivatkin.

Tässä kuvassa pöytien välissä näyttäisi olevan mukavasti tilaa. Kuva

Ajattelinkin jo kauhulla, että miten saamme reilun sadan vieraan listan karsittua reilusti alle sataan, kun tuntui että karsiminen oli muutenkin jo ollut vaikeaa. Juttelimme vanhempiemme kanssa alustavasta listastamme ja yritimme selvittää, olisiko heillä voimakkaita mielipiteitä vierasjoukon kokoonpanosta (vaikka tarkoitus oli tietenkin tehdä lopulliset päätökset itse).

Charlie halusi etenkin selvittää, olisiko hänen vanhempiensa mielestä kamalaa, jos yhtä tiettyä ja etäistä serkkukatrasta ei kutsuttaisi. Vanhemmat olivat sattumoisin juuri olleet eräissä sukulaistytön häissä, jonne kaikki vieraat olivat saaneet tuoda avecin. Ennen kuin ehdimme edes ottaa asiaa kunnolla esille, Charlien äiti pohdiskeli ääneen, että kaikki tämän etäisen perheen lapsethan tosiaan seurustelevat, ja varmaan heitä harmittaisi jos kumppaneita ei kutsuta... Nykyään kyllä vähän naurattaa, kun ajattelee, että olimme salaa toivoneet "lupaa" jättää nämä serkut pois listalta ja nyt pitäisi vielä poikaystävätkin kutsua!

Päädyimme sitten osittain tämän vuoksi siihen ratkaisuun, että kutsumme sulhasen puolelta kaikki serkut, mutta aviopuolisoita/kihlattuja lukuunottamatta emme heidän kumppaneitaan, joita emme edes tunne. Minä jätin omalta puoleltani pois muutaman perheellisen serkun, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä ainakaan viiteen vuoteen, ellei pidempäänkin. Tällä taktiikalla vierasmääräksi tuli 104. Tuosta puuttuu vielä me itse, vihkijä, valokuvaaja, mahdollisia muita toimijoita ja muutama muu vieras joiden toivoisimme voivan osallistua. Jotakuinkin lopullinen henkilömäärä on siis 114-115, mutta aiomme antaa esim. pitopalvelukyselyissä vierasmääräksi 120, ajatuksella "mieluummin ylä- kuin alakanttiin".

Jossain näillä main listapohdintoja rupesimme muokkaamaan ajattelutapaamme: mitä jos emme ryhtyisikään väkisin karsimaan hyvältä tuntuvaa listaa, vaan kääntäisimme katseet suoraan vain tarpeeksi suuriin juhlatiloihin? Huomasin heti, miten rennommin vierasasiaan suhtautui, kun saattoi ajatella jo lähtöruudussa, että kaikki tulevat mahtumaan.

Ja niinhän siinä kävi, että juhlapaikaksi valikoitui tila, jossa ahtaudesta ei todella tarvitse murehtia. Kuten viimeksi kerroinkin, häämme pidetään Suomenlinnan Tenalji von Fersenissä, jonne mahtuu jopa 200 ruokailijaa. Meidän reilusti pienempi vierasjoukkomme tulee siis sopimaan sinne mainiosti, vaikka jokaikinen kutsuttu vieras saapuisi paikalle. Tilaa on sen verran, että voimme järjestää pöydätkin oikeastaan miten päin tahansa. Mielestäni Tenalji on sen muotoinen ja näköinen, että tila ei myöskään muutu kolkoksi, vaikka useampi kymmenenkin jättäisi tulematta - kuten voi hyvin käydä välimatkojen vuoksi. Juhlatilamme on siis hyvin joustava. Kaiken kaikkiaan on mukavaa olla näin luottavaisin mielin asiasta, joka muutama kuukausi sitten tuntui vielä kovin stressaavalta.

Pöydät voisi järjestää esimerkiksi näin, jotta tuo toinen puolisko jäisi vapaaksi tanssimista varten. Kuva

Täytyy kyllä sanoa, että vieraslistaa laatiessa on ollut karua huomata, miten joitain ihmisiä on välillä ajatellut pelkkinä numeroina. Etäisten perheellisten kohdalla karsimispäätös on tuntunut erityisen hyvältä, kun on nähnyt listan pienenevän kertaheitolla jopa neljällä tai viidellä. Ihan kamalaa! Mutta ehkä täytyy lohduttautua sillä, että jos joku todella näyttäytyy pelkkänä numerona, niin ehkä se jo itsessään kertoo, että kyseistä henkilöä ei ehkä kannata kutsua omaksi häävieraaksi. Suurimman osan kohdalla en ole tietenkään ajatellut näin raadollisesti.

Oletteko te priorisoineet suunnittelussa juhlapaikkaa vai vierasjoukkoa? Onko muillekin käynyt näin, että suhtautumistapa on suunnittelun aikana kääntynyt toisinpäin?

torstai 2. elokuuta 2018

Juhlapaikka hanskassa!



Voi miten mukavalta tuntuu kirjoittaa tätä! Vaikka häihimme onkin vielä pari vuotta aikaa, niin tänä keväänä ja kesänä on ollut muutamia turhautumisen hetkiä, kun häiden suuret linjat (juhlapaikka ja vieraiden lukumäärä) tuntuivat olevan kovin hakusessa. Nyt olemme kuitenkin ottaneet ehkä suurimman ja konkreettisimman askeleen eteenpäin, kun olemme löytäneet ja varanneet hääpaikan!

Kesäkuisia häitämme tullaan siis viettämään Suomenlinnan Tenalji von Fersenissä. :) Jee!!! Kävimme katsomassa tilaa pari viikkoa sitten ja päädyimme tekemään alustavan varauksen jo samana päivänä. Nyt varausmaksukin on vihdoin maksettu, joten voin hyvillä mielin kirjoittaa tästä! Tenalji von Fersen olikin ensimmäinen ja viimeinen juhlatila, jota kävimme katsomassa paikan päällä. Mikään muu paikka ei samalla tavalla kutkuttanut etukäteen, ja siellä oli myös autottomana helppo käydä. Ja vierailun jälkeen olimme kumpikin sitä mieltä, että tämä se on. :)

Huomasin ilokseni, että livenä sali ei ollut lainkaan niin hämärä kuin kuvien perusteella.

Kirjoitin keväällä juhlapaikkojen etsinnästä täällä. Mainitsin silloinkin Tenalji von Fersenin yhtenä mahdollisuutena, mutta olimme alun perin hylänneet sen paikan tiukan vuokra-ajan vuoksi. Tilaan nimittäin pääsee vasta juhlapäivän aamuna klo 10 ja juhlien on päätyttävä klo 1 mennessä. Näytössä selvisi kuitenkin kaksi asiaa, jotka rauhoittivat mieltäni näiden rajoitusten suhteen. Klo 1 on lähinnä suositeltava juhlien päättymisaika, jotta kaikki varmasti ehtivät viimeiseen, klo 2 lähtevään lauttaan. Vasta klo 2 tilan täytyy olla tyhjillään. Tietenkin pyrimme aloittamaan juhlien lopettelua yhden maissa, mutta on tosi kiva tietää, ettei jo silloin tarvitse olla ulkona.

Toinen minua suuresti helpottanut tieto oli se, että tilavuokraan kuuluu varastohuone, johon saa tuoda tavaroita jo edellisenä päivänä klo 12 alkaen, ja joka tulee tyhjentää juhlien jälkeisenä päivänä klo 12 mennessä. Olin nimittäin hieman pelännyt, että aivan kaiken täytyy olla sisällä ja ulkona itse juhlatilan vuokra-ajan puitteissa. Vuokraan kuuluu myös perussiivous ja pöytäjärjestyksen purkaminen juhlien jälkeen, joten meidän täytyy vain hoitaa pois kaikki koristeet ja muut itse tuomamme varusteet.

En todellakaan väitä, että tiukka vuokra-aika ei olisi mikään ongelma. Monet pääkaupunkiseudun juhlapaikat saisi käyttöönsä koko viikonlopun ajaksi vähintään samalla tai reilusti alemmallakin hinnalla kuin Suomenlinnan juhlatilat. Varsinkin Tenalji von Fersen on tosi tyyris paikka ottaen huomioon tilan rajoitukset, mikä kieltämättä vähän mietityttää. Koen kuitenkin, että emme maksa pelkästä fyysisestä tilasta - minulle tärkeää on myös paikan ja sen ympäristön herättämä tunne sekä sen "viihdearvo" vieraiden kannalta. Onhan Suomenlinna myös historiallisesti merkittävä paikka ja sen vanhat rakennukset arvokkaita, mikä tietenkin näkyy hinnassa. Suomenlinnassa juhlapaikkana on kuitenkin niin paljon hyviä puolia, että ne painavat meidän vaakakupissamme enemmän kuin muutama huono.




Ihanteellisesta juhlapaikasta kirjoitin keväällä näin:

Meillä on yhtenä toiveena juhlapaikan suhteen se, että siellä olisi yksi iso sali, johon mahtuisivat kaikki pöydät ja olisi tilaa tanssia. Erityisbonuksena olisi, jos paikassa olisi jokin toinen huone, jossa voisimme järjestää vihkimisen, jotta pöytiä ei tarvitsisi siirrellä kesken juhlan. Haluaisimme myös, että juhlapaikka olisi kauniissa ympäristössä (ihan täysin luonnon keskellä ei tarvitse olla, jos paikassa olisi kuitenkin jonkinlainen piha ja vihreää ympärillä). Plussaa olisi vielä veden läheisyys - järven, meren, joen, kunhan olisi jotain vettä. Olisi myös kiva, jos juhlatila ei olisi perus jumppasali, sellaisia kuitenkaan väheksymättä.

Ihanaa lukea tätä muutamaa kuukautta myöhemmin ja huomata, että kaikki kriteerit yhtä lukuun ottamatta täyttyvät! Tenalji von Fersenissä ei nimittäin ole toista erillistä salia, jossa vihkimisen voisi järjestää. Tila on kuitenkin niin iso, että sinne jää pöytien asettelunkin jälkeen tarpeeksi suuri tyhjä tila, joka voi myöhemmin illalla toimittaa tanssilattian virkaa. Häiden toteutuvasta vierasmäärästä riippuen saatamme joutua siirtämään pari pöytää, mutta se ei loppujen lopuksi ole kova homma ja sujuu varmasti nopeasti. 

Toiveenamme on kuitenkin järjestää vihkiminen ulkona, jos sää vain sallii. Minulle tuli iloisena yllätyksenä, että Suomenlinnassa on useita virallisesti suositeltuja vihkipaikkoja (merkitty tähän karttaan). Olin varautunut kyselemään ulkovihkimisestä tyyliin "olisikohan mitenkään mahdollista", mutta kun kysyimme vihkimisestä sisällä Tenalji von Fersenissä, paikan esittelijä sanoi, että tavallisempaa on pitää vihkitilaisuus ulkona. Jos juhlan yhteydessä haluaa käyttää Suomenlinnan ulkotiloja, siihen täytyy pyytää etukäteen lupa Suomenlinnan hoitokunnalta. Meille kerrottiin, että lupa on pikemminkin muodollisuus, jonka avulla pyritään välttämään päällekkäisiä tilaisuuksia. Meillä onkin jo mieluinen vihkipaikka katsottuna ja ilmoitettuna, mistä voisin kirjoittaa myöhemmin lisää.

Tämä kaunis silta voisi sopia kuvauspaikaksi!

Olemme tosi tyytyväisiä hääpaikkavalintaamme! Suomenlinnan upea miljöö sykähdyttää meitä molempia juuri sillä lailla kuin juhlapaikan soisinkin tekevän. Uskon, että etenkin ulkomaalaiset vieraamme ihastuvat paikkaan. Se on myös käytännöllinen valinta, sillä oletan vieraiden yöpyvän Helsingin keskustassa, jolloin juhlapaikalle siirtyminen on helppoa eikä meidän tarvitse myöskään järjestää yhteiskuljetusta. Lisäksi Tenalji von Fersen on todella kaunis ja tunnelmallinen, lauttamatka on mukavan kutkuttava alku jännittävään päivään, ja saahan Suomenlinnasta myös upeita hääkuvia - en voi väittää, etteikö sekin olisi tärkeä seikka! Ainoa asia, mikä saattaisi latistaa tunnelmaa, olisi huono sää - Suomenlinnassa sateen ja tuulen vaikutus kun korostuu entisestään. Onneksi juhlatila on niin väljä, että koko hääjuhlan voi viettää mukavasti sisälläkin eikä tule varmasti ahdasta.

Nyt on sitten meilläkin tiedossa hääpäivän lisäksi ympäristö, johon voi alkaa häitä visualisoida. Ja päivän valinta avaa ovet palveluntarjoajien saatavuuksien selvittelyyn. Mistäs sitä seuraavaksi alkaisi huolehtia? :D

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Ihanat kaasoni

Kaasoasia on ollut minulle selvääkin selvempi koko hääsuunnittelun ajan ja jo kauan ennenkin sitä. Olen tiennyt monta vuotta, että kun naimisiinmeno on ajankohtaista, niin nämä neidot haluan kaasoikseni, jos he vain suostuisivat. Onneksi suostuivat, ja nyt seuraakin kaasojeni esittely heidän luvallaan :)

Minulle tulee siis kolme kaasoa, joiden kanssa muodostamme neljän hengen porukan. (Pyysin heitä kaasoiksi karusti WhatsApp-ryhmässä :D) Vaikka olen tutustunut heihin kaikkiin jo nuorempana, tämä nelikko syntyi vasta samaa lukiota käydessämme. Näiden rakkaiden ystävien kanssa olenkin saanut kokea tuon ajan suuret virstanpylväät: vanhojen tanssit, penkkarit ja lakkiaiset.  Ja tässä vajaan kymmenen vuoden aikana (hui!) ollaan ehditty tehdä vaikka mitä kivaa yhdessä, vaihtuvin vaate- ja hiustyylein :D

Tämä yo-päivän värisuora syntyi sattumalta :D ja vuosi oli 2011.

Tämä otettiin vuonna 2013 läksiäisissäni ennen kuin lähdin Englantiin vaihto-opiskelemaan.

Tarun (vihreä mekko ekassa kuvassa) olen todella tuntenut ihan koko ikäni, sillä äitimme tutustuivat toisiinsa jo neuvolakäynneillä ennen syntymäämme. Ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkamme teimme sylivauvoina, kun perheemme kävivät yhdessä Tallinnassa :D Ala-asteen olimme samalla luokalla, ja meillä oli myös yhteinen partioharrastus. Yhteydenpito ja yhdessäolo on muutenkin ollut tasaisen tiivistä kaikkien näiden 25 vuoden aikana.

Annaan (punainen mekko) tutustuin "ensimmäisen kerran" 7-8-vuotiaana partiossa ja tulimme jo silloin hyvin juttuun. Yläasteen alkupuolella Annan partioharrastus jäi, ja koska emme olleet samassa koulussa ja muutenkin asuimme eri seuduilla, niin yhteydenpitokin loppui. Kuitenkin vain väliaikaisesti, sillä lukiossa tiemme taas yhdistyivät ja löysimme toisemme uudestaan :D

Emmin (keltainen mekko) tiesin jo ala-asteelta, mutta tutustuimme vasta yläasteella partiossa (kyllä, olemme kaikki olleet reippaita partiolaisia!). Minulla on tästä yksityiskohtainen muisto: jollain partioretkellä koko porukka leikki piilosta, ja menin piiloon ison kiven taakse, jossa olikin piilossa jo joku eli Emmi :D Siitä asti olemmekin olleet ystäviä, ja koska Emmi ja Taru tunsivat myös toisensa, niin meistä muodostui jossain vaiheessa kolmikko. Aivan lukion alussakin olimme aika paljon kolmen kesken, kunnes sitten Anna liittyi joukkoon!


Jokin vappu parin vuoden takaa, luulisin!

Ajattelen hääpäivää edeltävän ajan kaasotehtäviin kuuluvan lähinnä henkisenä tukena oloa ja makutuomarointia. Jos kaasot itse haluavat osallistua vaikka johonkin askarteluun (en kyllä edes tiedä tuleeko sellaista), niin olen tietysti siitä iloinen, mutta mitään työläisiä en heistä halua. Jos häistä stressaisi joku muu kuin morsian tai sulhanen, niin jokin olisi pahasti pielessä :D Itse hääpäivänä tulemme tietenkin tarvitsemaan apua käytännön asioissa, kuten koristelussa ja vieraiden ohjeistamisessa. Toivon kuitenkin, että onnistumme sulhasen kanssa suunnittelemaan häät sen verran hyvin, että kaasot ja bestmanit saisivat nauttia juhlista mahdollisimman samalla tavalla kuin muutkin vieraat. Varmasti yllättäviäkin juttuja tulee eteen, mutta kaikki sujuu varmasti mitä mainioimmin varsinkin kun kaikki jo tuntevat toisensa eivätkä arkaile sanoa mielipidettään. Minulla on täysi luotto näihin naisiin! :)

Ihanaa, että saan kokea kaiken muun hyvän lisäksi myös hääpäivän juuri heidän kanssaan. Meillä on aina tosi hauskaa yhdessä, enkä muista että olisimme koskaan edes kinastelleet (vaikka eriäviä mielipiteitä joskus olisikin). Onneksi kaikki suostuivat kaasoiksi! Mehän olemme muuten Emmin ja Tarun kanssa myös Annan kaasoja ensi kesänä, kuten olettekin ehkä Annan blogista lukeneet. Tämä on minusta erityisen hauskaa, ja odotan innolla myös omaa kaasouttani :)

Oliko teidän kaasovalintanne helppo vai hankala? Entä tuleeko teille useampi kaaso tai kenties morsiusneitoja?