First look -kuvaukset

Iik, onpa jotenkin jännää paneutua taas hääpäivän tunnelmiin! Muutaman päivän päästä olemme olleet jo 4 kk naimisissa, ja vaikka häiden käsittely täällä blogissa on alkanut aika tahmeasti, niin edelleen pyhä tarkoitukseni olisi hoitaa blogi kunnialla loppuun. Kiva, jos jotakuta vielä kiinnostaa seurata, vaikka aikaa itse päivästä onkin jo kulunut pidempi tovi.

Viime tekstissä kerroin hääpäivän aamusta, ja koska ajattelin edetä kronologisessa järjestyksessä, tänään vuorossa first look -kuvaukset. Meille ei ollut mitenkään erityisen tärkeää saada kuvia ensikohtaamisesta, mutta kun halusimme ottaa potretit ajan säästämiseksi ennen vihkimistä, oli luontevaa ikuistaa tuokin hetki samalla. 

Olin nähnyt jossain first look -kuvia, joissa pariskunta seisoo kumpikin omalla seinustallaan jonkin rakennuksen vieressä ja pitelee käsistä kiinni kulman ympäri. Minusta ne näyttivät kivemmilta kuin olkapään koputtelu -kuvat, joten ehdotimme valokuvaajallekin samanlaista järjestelyä. Kuvaaja etsi paikan päältä sopivan seinän, jolle Charlie vietiin valmiiksi odottelemaan. Hän ehti odottaa siellä kuulemma jopa kymmenisen minuuttia sillä välin kun minun pukuani napitettiin ja muita viimeistelyjä tehtiin. Hän oli sitten soittanut pikaisesti vanhemmilleen, jotka eivät koronan takia päässeet paikalle. Tuo on varmasti ollut tärkeä ja jännittävä hetki heille kaikille ja varmaan tunteikaskin. 

Kaasot saattoivat minut paikalle. Tässä vaiheessa taisi kaikkia jännittää!

Kuvaaja ohjasi minut paikoilleni, kun Charliella oli silmät kiinni. Sitten saimmekin alkaa hapuilla toistemme käsiä kulman takaa. Tämä oli todella kutkuttavaa, mutta hetkestä on jäänyt mieleeni myös oma jäykkyyteni ja kameroiden jännittäminen ihan eri tavalla kuin aiemmin sinä aamuna. En oikein osannut keskittyä hetkeen minun ja tulevan mieheni kohtaamisen kannalta ainakaan kunnolla, koska mielessäni oli myös tunne, että tavallaan "esiinnyimme" kameroille. Ja on se kai ymmärrettävääkin, onhan first look -kuvaus nimenomaan lavastettu tapahtuma. Meidän molempien mielestä kuvista tuli kuitenkin ihania, ja olen iloinen, että kohtaaminen on tallennettu. Oli kyllä todella jännittävää odottaa, että Charlie näkee koko häälookini!

 

Seisoimme tuossa aika pitkänkin tovin, kun juttelimme "niitä näitä" mm. nukkumisesta (Charlie oli nukkunut loistavasti, minä en juuri yhtään) pukeutumisesta ja aamun fiiliksistä ylipäätään. Emme saaneet tässä vaiheessa juurikaan ohjeistusta kuvaajilta, vaan he varmaan halusivat nimenomaan tallentaa luonnollista olemusta. 

Minä olisin ehkä kaivannut enemmänkin ohjetta ainakin loppua kohti, kun ajattelin kuvaajien kertovan, milloin täytyy astua esiin kulman takaa. Mutta sitten jossain vaiheessa vain laskettiin kolmeen ja tehtiin se!

Vaikka olinkin nähnyt Charlien asukokonaisuuden etukäteen, oli silti tosi hienoa nähdä se itse hääpäivänä, kun puku sai lopulta "merkityksen". Kohtaaminen oli suuri hetki, mutta toivon silti, että olisin osannut olla jo tuossa vaiheessa vähän rennompi. Kuvissa hermostuneisuuteni ei mielestäni näy, mikä on kuitenkin hyvä juttu. 

Tuon hetken jälkeen päivä tuntui alkavan kunnolla, kun pääsimme vihdoin yhteen ja itse vihkimistä odottamaan.

Näihin kuviin on ihana palata nyt ja muistella tuota hetkeä, jolloin jännittävä päivä oli vasta pääsemässä käyntiin. Jo näistä ensimmäisistä yhteiskuvista mielestäni välittyy iloinen tunnelma, joka on jäänyt mieleen yhtenä tärkeimmistä muistoista koko päivästä!

Suosittelen kyllä first look -kuvien ottamista, mikäli potretit aikoo joka tapauksessa ottaa ennen vihkimistä tai jos kokee olevansa jännittäjäluonne. Ensikohtaaminen alttarilla on myös ihana ajatus, josta jäisi varmasti aika erityyppinen muisto! Luulen, että omalla kohdallani first look oli siksi erityisen hyvä juttu, että olin siinä vaiheessa päivää vielä aika jäässä. Olisi harmi, jos sellainen tunne olisi ollut vihkimisen alkaessa, joten minulle oli ehdottomasti hyvä saada "rentoutumisaikaa" yhdessä Charlien kanssa first lookin ja potrettien muodossa. Kun oli aika aloittaa vihkiminen, aivot olivat jännityksestä huolimatta jo "tottuneet" sen verran, että seremoniasta pääsi nauttimaan kunnolla.

Kuvat: Marko Laukkarinen