maanantai 30. syyskuuta 2019

Kuvaussuunnitelmat uusiksi

Kuten aiemmasta hääkuvausaiheisesta tekstistäni oli kenties tulkittavissa, valokuvaajan etsiminen häihin oli yllättävän rankka rasti. Meillä oli epäonnea heti alkumetreillä, kun alkuperäinen valintamme oli epähuomiossa sanonut olevansa vapaana ikuistamaan häämme, vaikka saimme pari viikkoa myöhemmin tietää, että hänet olikin jo varattu sille päivälle. Pitkällisen haravoinnin tuloksena päädyimme varaamaan kuvaajaksi Lotta Polvianderin, kuten aiemmin kerroinkin. Tämä tapahtui maalis-huhtikuun tienoilla, ja olimme helpottuneita kuvaajapulman tultua päätökseen.

Muutama viikko sitten tilanteeseen kuitenkin tuli uusi käänne: Lotta ilmoitti saavansa kauan odotettua perheenlisäystä alkuvuodesta, mikä tarkoittaisi muutoksia alkuperäiseen kuvaussuunnitelmaamme. Käytännössä Lotta tarjosi meille kahta vaihtoehtoa: joko lyhentäisimme kuvausaikaa sovitusta 10-12 tunnista 8 tuntiin tai valitsisimme toisen valokuvaajan, joita muutamia hän viestissään jo suosittelikin. Kuukausien tyyneyden jälkeen tällainen muutos tuntui kovalta iskulta, vaikka tietysti olimme ja olemme iloisia Lotan ja hänen perheensä puolesta!

Tiesimme heti, että kahdeksan tunnin kuvaus ei riittäisi meille, sillä haluaisimme osan potrettikuvista otettavan vasta iltavalossa. Kesäkuussa aurinko laskee vasta 22.30 maissa. Minä ehdin jo lievästi panikoida, mutta sulhanen ehdotti rauhallisesti järkevää varasuunnitelmaa: voisimme pitää Lotan 8 tunnin ajan ja pyytää videokuvaajaamme Harri Säynevirtaa (joka myös valokuvaa) ottamaan hääpäivänä Lotan lähdettyä iltapotretit ja joitain kuvia itse juhlasta. Näin meidän ei tarvitsisi enää etsiä uutta kuvaajaa. Lotallekin sopi tällainen järjestely, kun asiasta hänelle soitin. Puhelun aikana kävi kuitenkin ilmi, että ehdoton maksimi eli 8 tuntia onnistuisi vain siinä tilanteessa, että Lotta saisi hääpäivämme ajaksi vauvalle hoitajan, joka lupautuisi vielä tulemaan mukaan Helsinkiin. Muussa tapauksessa kuvausajaksi jäisi korkeintaan 6 tuntia. Hän lupasi alkaa kartoittaa hoitajatilannetta ja sovimme, että jätämme asian toistaiseksi hautumaan.

Minulle jäi puhelusta epävarma olo, vaikka ymmärsimme Lotan kanssa toistemme tilanteet paremmin kuin hyvin. Kuvauspäivän pituus varmistuisi ehkä vasta keväällä, ja kaiken lisäksi se riippuisi täysin kolmannesta osapuolesta eli hoitajasta. Yritän yleensä olla joustava ja ottaa muutokset vakaasti vastaan, mutta varsinkaan hääkuvauksen osalta en halua, että asioita ei voisi lyödä kerralla lukkoon. Päädyimme sulhasen kanssa siihen, että tutustuisimme Lotan suosittelemiin kuvaajiin, mutta emme vielä peruisi tehtyä sopimusta. Vaikka videokuvaajaltamme olisikin onnistunut myös valokuvaus, emme silti halunneet pyytää häneltä ylimääräistä työtä paria tuntia enempää.



Tykästyimme Lotan suosituksista erityisesti Marko Laukkariseen, joka sattui olemaan myös meidän kuukausien takaisella kuvaajalistallamme, vieläpä mukavan korkealla. Alustavan kyselyn perusteella hän oli vapaana ja saimme pari asiakasgalleriaa syynättäväksi. Markon hinnoittelusysteemi muistutti hyvällä tavalla pitopalveluamme Huplia, sillä hänen antamansa kuvaushinta sisälsi myös matkakulut eikä mitään tarvinnut laskea erikseen.

Päätimme varata Markon ensi tilassa, mutta halusimme ensin varmistaa Lotalta puhelimitse, että kaikki olisi osaltamme selvää. Lotta vaikutti itsekin helpottuneelta, kun olimme löytäneet korvaavan kuvaajan, ja antoi vielä erikseen oikein lämpimät suositukset Markosta. Tästä jäi erityisen hyvä mieli. Sovimme, että ilmoitan vaihtopäätöksestä vielä kirjallisesti sähköpostilla, minkä jälkeen Lotta palauttaisi varausmaksumme.

Sen jälkeen olikin aika ilmoittaa Markolle, että olimme päätyneet häneen. Vaikka yleensä vähän arastelen hoitaa asioita muuten kuin sähköpostilla, nyt päätin kuitenkin soittaa, jotta saisimme asian heti eteenpäin. Ja olen kyllä hurjan tyytyväinen, että tein niin! Puhelusta jäi todella hyvä tunne, kun sain kuulla kuvaajan äänen ja sain hänestä ihan eri tavalla henkilökohtaisen kuvan kuin sähköpostin välityksellä olisi saanut. Marko itsekin kiitteli sitä, että olin soittanut. Pidin tämän mielessä, kun soitin videokuvaajalle ilmoittaakseni valokuvaajan vaihtumisesta, joten nyt on sitten juteltu kunnolla kaikkien palveluntarjoajien kanssa (ja kaikki vaikuttavat todella mukavilta!).

Saamme Markon kuvaamaan 12 tunniksi, mikä on mahtavaa! Nyt on ehkä mahdollisuus saada kuvia aamun valmistautumisestakin, mistä olin alun perin ollut valmis nipistämään.

Vaikka oli ikävää joutua sähläämään kuvauksen kanssa kolmannen kerran, meillä kävi tuuri, että saimme loistokuvaajan vielä näinkin myöhään. Myös Lotan kanssa asiointi sujui todella hyvin ja mukavissa merkeissä, ja toivomme onnellista odotusaikaa koko heidän perheelleen!


Kuva: Pixabay

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Hääpukusovitus Glamourissa

Niinattaresta matka jatkui lounaan kautta Lahden Glamour-liikkeen Helsingin-haaraan, jossa olin vieraillut aiemminkin kaason roolissa. Täälläkin tiesi odottaa asiantuntevaa palvelua ja ylellisiä tiloja, eivätkä nämä odotukset totisesti jääneet vajaiksi. Meitä palveli viereisen Morsiusateljee Helmen Aurora, jonka huomassa oli suuri ilo olla jännittävässä sovitustilanteessa. Mielestäni tunnelma koko sessiossa oli lämmin, välitön ja hauskakin - kuin pukuja olisi auttanut ylle kaveri eikä vain liikkeen edustaja.



Saimme aluksi käteen skumppalasit, ja Aurora istutti meidät alas juttelemaan pukutoiveistani ja hääpaikastamme. Tämän jälkeen lähdimme taas joukolla selaamaan pukurekkejä. Ainakin Glamourissa muuten myydään Say Yes to the Dress -ohjelman Randyn suunnittelemia pukuja (niitä en tainnut kyllä itse sovittaa). Odotan muuten todella innolla ohjelman suomalaista versiota, joka alkaa lokakuussa!

Tarjolla oli myös suloista pikkusyötävää.

Niinattareen erona Glamourissa oli se, että täällä tultiin koppiin alusta asti auttamaan puku päälle tai päältä pois, kun taas Niinattaressa puettiin/riisuttiin itse (myyjän pikaisella nappiavustuksella), ja pukujen vaihto tapahtui ninjatyyliin verhon raosta. Kumpikin tapa sopi minulle, mutta näin jälkeenpäin on mielenkiintoista huomata ero.




Tämä puku oli sen päivän "prinsessapuvuista" suosikkini ja tuntui kevyeltä päällä, vaikka kangasta olikin paljon. Helman sisällä oli myös hyvin tilaa jaloille. Kaula-aukko oli tässä mielestäni liian syvä.





Toisena muistaakseni sovitin tätä itse valitsemaani pukua (kaksi yllä olevaa kuvaa), jossa olin tykästynyt "vanhan" näköiseen pitsiin. Päällä puku ei kuitenkaan tuntunut tekevän paljoakaan, ja "kellastunut" väri (näkyy ehkä parhaiten postauksen ensimmäisessä kuvassa, jossa puku roikkuu oikeanpuolimmaisena) yhdistettynä ihoni sävyyn sai aikaan jokseenkin valjun vaikutelman. Kuvista sitä ei ehkä huomaa niin selvästi. Tämä mekko kirvoitti yleisöstä kommentin "mummon pitsiverho", joka minun pukumakuni kohdalla ei kuitenkaan ole mitenkään huono asia :D Juuri tämä yksilö ei vain toiminut minulla.



Kokeilin myös kaksiosaisia pukuja kahdella eri ylä- ja alaosalla. Hameista pidin enemmän tästä kuvan sifonkisesta (toinen hame oli tylliä), yläosat olivat taas hyvin samantyyliset enkä osannut nimetä niistä suosikkiani. Kokonaisuus jäi omasta mielestäni hieman liian turvalliseksi.



Tämä "kartanonrouvan" puku jäi mieleen puhvimaisten hihansuidensa vuoksi. Aika hauskat! Minulle tuli tässä kuitenkin enemmän teatteri- kuin morsianfiilis, ehkä osin tuon tummemman värin vuoksi.





Tämä puku (kolme yllä olevaa kuvaa) oli varsinainen musta hevonen. Muistan ajatelleeni pukemistilanteessa, että tämä ainakin on ihan liian tiukka ollakseen sitä mitä haen, mutta että se oli tiukkuudestaan huolimatta yllättävän mukava ja tuntui jotenkin mukautuvan päälle kivasti. Omalta se ei kuitenkaan tuntunut, ja astuin kopista ulos mielellä "no, katsokaa nyt sitten". Nämä ajatukset mielessäni hämmennyin valtavasti, kun yleisö tuntui suorastaan mylvivän suosiota. Minustakin puvussa oli paljon upeita elementtejä - esimerkiksi hihojen ja pääntien verkkokangas sopi ihoni väriin täydellisesti, kun yleensä nämä verkot ovat liian tummia. Myös pitsikoristelut ja helminapit selässä olivat ihania. Tunsin oloni upeaksi ja morsiameksikin, ja hetken leikittelin ajatuksella, että mitä jos tämä olisikin se minun pukuni. Tämä johtui kuitenkin lähinnä seurueen ihastelevista kommenteista eikä ollut lähtöisin itsestäni. Ei tuntunut siis hankalalta riisua pukua, vaikka siinä patsastelinkin varmaan pisimpään kaikista mekoista ja yritin päästä yli hämmennyksestä. Jos hakisin hääpuvulta tämän tyyppistä näyttävyyttä, niin tämä hyvin todennäköisesti olisikin ollut valintani. Oikeastaan kaikki puvussa oli kohdallaan, paitsi päänsisäinen tunne!





Tätä kaason valitsemaa pukua (kolme yllä olevaa kuvaa) en aluksi aikonut esitellä lainkaan, sillä se oli Glamour-liikkeen puvuista suosikkini ja pääsikin sen päivän top kolmoseen. Tässä oli hakemaani herkkyyttä, ja bohohenkinen pitsikuviointi miellytti, samoin sydämenmuotoinen kaistale puvun etuosassa. Annettuani ajatuksen muhia ja katseltuani kuvia olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että puvun yleisfiilis on makuuni ehkä hieman liian "moderni", ja siluetti vartalonmyötäisempi kuin haluaisin. Myös hihojen pituus on kaikista mahdollisista hihojen pituuksista minulle epämieluisin. Tämä olisi kuitenkin tosi kaunis mekko kesähäihin, ehkä jopa rannalla pidettäviin sellaisiin.

Tämän puvun kanssa koimme yllätyksen, kun Aurora sovitti päähäni lyhyen hunnun – en ollut ikinä ajatellut, että lyhyt huntu voisi olla minulla tyylikäs, mutta tuon puvun kanssa sellainen näyttikin todella hauskalta ja pirteältä. Vaikka huntuja ylipäätään oli kiva kokeilla, niin en ole vielä ihan varma, haluanko sellaista hääpäiväksi. Sellaisia hunnunheilahduskuvia olisi kyllä ihana saada…

Minun pukuani ei siis tainnut Glamourista löytyä, mutta sovitustuokio oli kertakaikkisen ihana ja jätti todella hyvän fiiliksen loppupäiväksi. Voin suositella liikkeessä vierailua jo pelkästään kokemuksen vuoksi, vaikka pukutarjonta ei olisikaan omaan makuun. Täytyy kyllä sanoa, että pienuudestaan huolimatta valikoima on laaja, kuten ehkä näistä kuvistakin näkyy - tarjolla on monenlaista mallia ja myös yksinkertaisempia pukuja "luksusyksilöiden" lisäksi. Myös täällä muuten peritään sovitusmaksu (30 e), joka hyvitetään liikkeestä ostetun puvun hinnasta. Mielestäni se on kuitenkin kohtuullinen ottaen huomioon, että liike on sovituksen ajan täysin omassa käytössä.


Pukujuttuja on luvassa lisääkin lähitulevaisuudessa, sillä kävin perjantaina käytettyjä hääpukuja myyvässä Lovebirds-liikkeessä, ja tällä tulevalla viikolla olen menossa vielä kahteen liikkeeseen. Saatan ympätä nämä kaikki samaan postaukseen, ellei jostain käynnistä tule jotenkin erityisen paljon materiaalia. Olen toistaiseksi sovitellut "vähän kaikenlaisia" pukuja (huvinkin vuoksi), mutta nyt olen saanut sen verran enemmän selkoa toiveistani, että pyrin ehkä täsmällisempiin iskuihin muissa liikkeissä. Selvästikään en tunne oloani kotoisaksi kurveja esittelevissä puvuissa, ja mielenmaailmani hääpuvun suhteen on muutenkin pikemminkin tyttömäinen kuin naisellinen.

Kiinnostavatko hääpukujutut useamman postauksen verran, vai alkaako nyt jo riittää? :D
(Niitä tulee kuitenkin vielä ainakin pari.)

maanantai 9. syyskuuta 2019

Ensimmäinen pukusovitus: Niinatar

Lauantaina koitti kauan odotettu ja jännitetty päivä, kun pääsin ensimmäistä kertaa sovittamaan hääpukuja. Kävimme äitini ja kaasojeni kanssa kahdessa eri hääpukuliikkeessä, joista ensimmäisestä eli Niinattaresta ajattelin kirjoittaa tänään.



Olin käynyt kaason roolissa Niinattaren vanhoissa tiloissa, mutta uudistunut liiketila oli uusi kokemus koko porukalle. Liike olikin kokenut melkoisen kasvojenkohotuksen, sillä siellä oli nyt paljon enemmän tilaa ja jotenkin valoisampaakin kuin vanhassa. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja johdatettiin tohvelihyllyn kautta (liikkeessä ei saa käyttää kenkiä, joissa on kävelty ulkona) lounge-huoneeseen, jonne olin varannut yksityisen sovitusajan. Sain heti ensimmäiseksi käteeni lomakkeen, johon minun piti täyttää pukubudjetti sekä tietoja minua kiinnostavista tyyleistä tai elementeistä. Tällä aikaa koko seurueelle tarjoiltiin kahvia, teetä ja ihanan näköistä sitruunajuustokakkua, jota en harmi kyllä ehtinyt tohinan keskellä maistaa. Mutta oli kuulemma ollut herkullista! (Tuo loungeaika yksityisine tiloineen ja tarjoiluineen muuten maksaa 35 e, mutta ns. tavallinen sovitus liikkeessä on ilmaista.)



Lomakkeen täytön jälkeen lähdimme koko joukolla katselemaan pukuja rekeistä, ja meitä palvellut Riikka ehdotti antamieni tietojen perusteella mekkoja sovitukseen. Puvut olivat kokonaan näkyvissä eikä niiden yläosia ollut peitetty suojamuoviin kuten vanhassa liiketilassa, mikä teki selaamisesta helpompaa. Toki runsaanvalkoinen mekkoseinä oli silti aika sokaiseva varsinkin näin ensikertalaiselle.

Ensimmäisenä pääsin sovittamaan mekkoa, joka oli hyvin lähellä mielikuviani täydellisestä puvusta. Pohdin ääneen, pitäisikö se jättää sovituksen viimeiseksi, mutta Riikka suositteli sen sovittamista ensimmäisenä, jotta sen saisi mielestä pois ja muita mekkoja voisi verrata itse pukuun eikä vain mielikuvaan siitä. Juuri tällaisten juttujen takia on huippua saada ammattilaisen apua!

Minua oli jännittänyt sovituspäivä valtavasti, mutta viimeistään kun astuin ensimmäinen puku päällä seurueeni eteen, aloin rentoutua. Pukujen sovittaminen läheisten ihmisten ihaillessa olikin tosi hauskaa ja mukavaa, vaikka huomion keskipisteenä olo oli etukäteen vähän hermostuttanut.



Tuo eka puku oli sen verran potentiaalinen, että en laita siitä nyt tässä vaiheessa kuvia. Se on tällä hetkellä luultavasti ykkössuosikkini. Sovitin myös toista hyvin samantyyppistä pukua, joka sekin pääsi kolmen kärkeen. Yleisöstä oli aistittavissa jopa vähän suurempaa ihailua sitä kuin ensimmäistä pukua kohtaan. Tässä puvussa häiritsi hihattomuus, vaikka Riikka sanoi, että puvun voi tilata myös hihallisena, jolloin hihat tehdään samasta pitsistä kuin muu yläosa. Näin haluaisin ehdottomasti tehdä, jos siihen pukuun päätyisin, mutta en tiedä uskaltaisinko kuitenkaan tilata pukua ns. sokkona. Yritimme huijata pukuun hihoja bolerolla, mutta se auttoi vain tiettyyn pisteeseen saakka.

Pääsin sovittamaan hyvin monia eri tyylejä, mistä olin tosi tyytyväinen. Vaikka en ollut ajatellut omaksi hääpuvukseni muhkeahelmaista tai tiukkalinjaista pukua, niitäkin oli hauska kokeilla.


Tämä kimaltava tylliunelma ei tuntunut omalta, vaikka se kaunis olikin.




Tässä pitkähihaisessa puvussa oli todella kaunis selkä! Etuosasta taas tuli minulle hieman "yöpaitamainen" fiilis, sikäli kun hääpuvusta voi näin sanoa. (Alaselässä pilkottava tumma kaistale on sukkahousujen yläreuna, ei osa pukua :D)





Tässä kaason valitsemassa puvussa (kaksi ylläolevaa kuvaa) oli aivan mielettömän upea yläosa! Siitä tuli mieleen Downton Abbey. Puku itsessään oli merenneitomainen satiiniluomus, eikä näin ollen muuten vastannut hakemaani.




Päivän epämukavuusalue saavutettiin tässä off-shoulder -puvussa, jossa oloni oli kauhean paljas. Ilmeestäkin huomannee, että "tahdon pois!" Paljauden tunnetta varmaan lisäsi se, että puvun yläosa oli hieman liian iso.





Tästä puvusta (kaksi ylläolevaa kuvaa) huomasin oikeastaan vasta jälkeenpäin kuvista, kuinka kaunis yläosa siinä olikaan - oikeastaan yksi suosikeistani, vaikka hihaton puku olikin. Sovitustilanteessa taisin keskittyä vain tuohon selkäpuoleen, joka oli omaan makuuni vähän liian erikoinen.


Oli kiva huomata, että aika moni pukutyyli tuntui sopivan päälleni - kyse oli enemmänkin siitä, tunsinko oloni kotoisaksi niissä. Olin vähän pelännyt, että en olisi pukusovituksessa ulkonäkööni tyytyväinen ja että en sen takia pystyisi "näkemään" pukuja kunnolla. Onneksi tämä huoli osoittautui turhaksi, sillä tunsin itseni kauniiksi monessa puvussa, juuri niin kuin haluaisin hääpäivänäkin tapahtuvan.

Minulta jäi kuitenkin puuttumaan se paljonpuhuttu tunne, että "tämä se on, en halua nähdä enää muita pukuja enkä myöskään koskaan ottaa tätä pukua pois". Tämä hämmentää siksi, että saatoin hyvinkin löytää oman hääpukuni tällä sovituskerralla. Tuon tyyppinen tunne tulee, kun katson valokuvia tämänhetkisestä suosikkipuvustani - voiko tunteen puuttuminen sovituksessa johtua siitä, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin ylipäätään mitään hääpukuja? Morsianfiilis puolestaan tuli lähes joka puvun kohdalla, vaikka en kaikista sen suuremmin välittänytkään. En tiedä, osasinko kaikessa jännityksessä ja henkisessä hässäkässä kunnolla paneutua siihen, miltä puvut tuntuivat pään sisällä. Ehkä tämä toimii hyvänä opetuksena siitä, että hääpäivänä täytyy muistaa nauttia itse päivästä eikä antaa sen vain liukua ohi.

Voin lämpimästi suositella Niinatar-liikettä hyvän pukuvalikoiman ja ystävällisen, asiantuntevan palvelun puolesta. Meitä palvellut Riikka osasi valita tosi hyviä pukuja sekä esitietolomakkeeni että sovitetuista mekoista sanomieni kommenttien perusteella - kaikissa puvuissa oli jotain, mistä pidin, joissain taas erittäin paljonkin. Ottaisin yksityisen loungeajan ehdottomasti uudestaankin - oli ihanaa olla omassa rauhassa, ja tarjoilut tekivät hetkestä entistä ylellisemmän. Morsiamelle sellainen vinkki, että kannattaa iskeä kakkuun kiinni esitietolomaketta täytellessä ennen kuin varsinainen vilske alkaa! :D

torstai 5. syyskuuta 2019

Meikkaaja-kampaaja varattu!

Häämeikki ja -kampaus ovat sellaisia asioita, joita en missään nimessä haluaisi lähteä itse tekemään. Olen mielestäni ihan hyvä meikkaamaan oman naamani arkena, mutta en osaa ottaa huomioon esimerkiksi sitä, miltä meikki näyttää kuvissa. Kampauksia taas en osaa tehdä ollenkaan enkä muutenkaan laittaa hiuksiani juuri mitenkään. Oli siis heti selvää, että hankkisin näitä varten ammattilaisapua.

Minun oli kuitenkin vaikea lähteä etsimään tekijöitä ”sokkona”. Ikinä ei tiedä, miellyttääkö jonkun toisen kädenjälki omaa silmää. Olisi kauheaa, jos hääpäivänä ei olisi ulkonäköönsä sataprosenttisen tyytyväinen. Portfoliokuvistakaan ei oikein pysty sanomaan, onko meikki onnistunut juuri sille henkilölle vai ei (tai itse en ainakaan pysty). Kampaukseen suhtaudun löyhemmin, mutta toki haluan olla tyytyväinen siihenkin. Materiaali on siinä mielessä haastavaa, että minulla on aika ohuet hiukset, joilla on luonnonkiharan ansiosta taipumus hapsottaa ja sojottaa milloin minnekin. Hiusten kunto huononee mitä pidemmäksi ne kasvavat, joten pidän ne noin olkapääpituisina. Se hyvä puoli hiuksissani kuitenkin on, että yleensä ne pitävät muotonsa aika hyvin, jos niitä vaikka kihartaa.

Huipputarkkaa visiota meikistä tai kampauksesta minulla ei ole. Sen kuitenkin tiedän, että haluan peräänkuuluttamani vintagehenkisyyden näkyvän niissäkin. Yritinkin etsiä pääkaupunkiseudulta nimenomaan vintagekampauksiin erikoistunutta tekijää, mutta monenlaisista hakusanoista huolimatta löydökset jäivät köyhiksi. Yhden lupaavalta vaikuttavan kampaamon löysin, mutta siitä oli ristiriitaisia asiakaskokemuksia (joista yhteen omistaja oli vastannut mielestäni tylysti), joten en ollut suoraa päätä myyty. Pidän paikan kuitenkin mielessä, jos joskus tulee tarvetta.

Irinan meikattavana. Kuva: Joni Alhonen

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on tuore, erittäin hyvä meikkaajakokemus tältä kesältä. Pääsin Annan kaasona Irina Arvokkaan meikattavaksi, ja minusta koko porukan meikeistä tuli todella upeita. Olin kuullut Irinasta paljon hyvää ennenkin, sillä hän on meikannut ja kammannut monia seuraamiani hääbloggaajia. Ajattelinkin kaasomeikkiä eräänlaisena ”koevetona”. En kuitenkaan heti ottanut Irinaan yhteyttä omia häitäni ajatellen, sillä halusin edelleen jatkaa vintage-erikoistuneiden tekijöiden etsintää.

Sitten koko asia unohtui taas hetkeksi, kunnes pari päivää sitten Matkalaulu-blogin meikki- ja kampaus -pohdinnat havahduttivat minut. Olisinko jo peruuttamattomasti myöhässä? Vintagekampaaja-googlettelu ei edelleenkään tuottanut yhtään enempää tulosta kuin aiemminkaan. Päätin lopulta ottaa yhteyttä Irinaan, tosin pienen epäilyksen vallassa, sillä hän on hyvin suosittu ja arvelin yhdeksän kuukauden varoitusajan olevan aivan liian vähän.

Mutta kas! Hän vastasikin olevansa vielä vapaana hääpäivänämme, ja kaiken lisäksi hän sanoi vintagekampauksenkin onnistuvan. Olin lähettänyt hänelle muutaman esimerkkikuvan kiinnostavista tyyleistä. Moni on sanonut, että Irina osasi loihtia täydellisen kampauksen epämääräistenkin kuvailujen perusteella, joten en sinänsä epäillyt hänen taitojaan, mutta aina on kiva saada varmistus. Sovimme, että Irina tekee hääpäivänä minulle sekä meikin että kampauksen ja kaasoille meikit. Kaasoille täytyy vielä etsiä kampaaja, mutta toivon, että se sujuu jouhevasti.

Ihanaa, että tämäkin alun perin pientä huolta aiheuttanut asia on nyt hoidossa!