maanantai 9. syyskuuta 2019

Ensimmäinen pukusovitus: Niinatar

Lauantaina koitti kauan odotettu ja jännitetty päivä, kun pääsin ensimmäistä kertaa sovittamaan hääpukuja. Kävimme äitini ja kaasojeni kanssa kahdessa eri hääpukuliikkeessä, joista ensimmäisestä eli Niinattaresta ajattelin kirjoittaa tänään.



Olin käynyt kaason roolissa Niinattaren vanhoissa tiloissa, mutta uudistunut liiketila oli uusi kokemus koko porukalle. Liike olikin kokenut melkoisen kasvojenkohotuksen, sillä siellä oli nyt paljon enemmän tilaa ja jotenkin valoisampaakin kuin vanhassa. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja johdatettiin tohvelihyllyn kautta (liikkeessä ei saa käyttää kenkiä, joissa on kävelty ulkona) lounge-huoneeseen, jonne olin varannut yksityisen sovitusajan. Sain heti ensimmäiseksi käteeni lomakkeen, johon minun piti täyttää pukubudjetti sekä tietoja minua kiinnostavista tyyleistä tai elementeistä. Tällä aikaa koko seurueelle tarjoiltiin kahvia, teetä ja ihanan näköistä sitruunajuustokakkua, jota en harmi kyllä ehtinyt tohinan keskellä maistaa. Mutta oli kuulemma ollut herkullista! (Tuo loungeaika yksityisine tiloineen ja tarjoiluineen muuten maksaa 35 e, mutta ns. tavallinen sovitus liikkeessä on ilmaista.)



Lomakkeen täytön jälkeen lähdimme koko joukolla katselemaan pukuja rekeistä, ja meitä palvellut Riikka ehdotti antamieni tietojen perusteella mekkoja sovitukseen. Puvut olivat kokonaan näkyvissä eikä niiden yläosia ollut peitetty suojamuoviin kuten vanhassa liiketilassa, mikä teki selaamisesta helpompaa. Toki runsaanvalkoinen mekkoseinä oli silti aika sokaiseva varsinkin näin ensikertalaiselle.

Ensimmäisenä pääsin sovittamaan mekkoa, joka oli hyvin lähellä mielikuviani täydellisestä puvusta. Pohdin ääneen, pitäisikö se jättää sovituksen viimeiseksi, mutta Riikka suositteli sen sovittamista ensimmäisenä, jotta sen saisi mielestä pois ja muita mekkoja voisi verrata itse pukuun eikä vain mielikuvaan siitä. Juuri tällaisten juttujen takia on huippua saada ammattilaisen apua!

Minua oli jännittänyt sovituspäivä valtavasti, mutta viimeistään kun astuin ensimmäinen puku päällä seurueeni eteen, aloin rentoutua. Pukujen sovittaminen läheisten ihmisten ihaillessa olikin tosi hauskaa ja mukavaa, vaikka huomion keskipisteenä olo oli etukäteen vähän hermostuttanut.



Tuo eka puku oli sen verran potentiaalinen, että en laita siitä nyt tässä vaiheessa kuvia. Se on tällä hetkellä luultavasti ykkössuosikkini. Sovitin myös toista hyvin samantyyppistä pukua, joka sekin pääsi kolmen kärkeen. Yleisöstä oli aistittavissa jopa vähän suurempaa ihailua sitä kuin ensimmäistä pukua kohtaan. Tässä puvussa häiritsi hihattomuus, vaikka Riikka sanoi, että puvun voi tilata myös hihallisena, jolloin hihat tehdään samasta pitsistä kuin muu yläosa. Näin haluaisin ehdottomasti tehdä, jos siihen pukuun päätyisin, mutta en tiedä uskaltaisinko kuitenkaan tilata pukua ns. sokkona. Yritimme huijata pukuun hihoja bolerolla, mutta se auttoi vain tiettyyn pisteeseen saakka.

Pääsin sovittamaan hyvin monia eri tyylejä, mistä olin tosi tyytyväinen. Vaikka en ollut ajatellut omaksi hääpuvukseni muhkeahelmaista tai tiukkalinjaista pukua, niitäkin oli hauska kokeilla.


Tämä kimaltava tylliunelma ei tuntunut omalta, vaikka se kaunis olikin.




Tässä pitkähihaisessa puvussa oli todella kaunis selkä! Etuosasta taas tuli minulle hieman "yöpaitamainen" fiilis, sikäli kun hääpuvusta voi näin sanoa. (Alaselässä pilkottava tumma kaistale on sukkahousujen yläreuna, ei osa pukua :D)





Tässä kaason valitsemassa puvussa (kaksi ylläolevaa kuvaa) oli aivan mielettömän upea yläosa! Siitä tuli mieleen Downton Abbey. Puku itsessään oli merenneitomainen satiiniluomus, eikä näin ollen muuten vastannut hakemaani.




Päivän epämukavuusalue saavutettiin tässä off-shoulder -puvussa, jossa oloni oli kauhean paljas. Ilmeestäkin huomannee, että "tahdon pois!" Paljauden tunnetta varmaan lisäsi se, että puvun yläosa oli hieman liian iso.





Tästä puvusta (kaksi ylläolevaa kuvaa) huomasin oikeastaan vasta jälkeenpäin kuvista, kuinka kaunis yläosa siinä olikaan - oikeastaan yksi suosikeistani, vaikka hihaton puku olikin. Sovitustilanteessa taisin keskittyä vain tuohon selkäpuoleen, joka oli omaan makuuni vähän liian erikoinen.


Oli kiva huomata, että aika moni pukutyyli tuntui sopivan päälleni - kyse oli enemmänkin siitä, tunsinko oloni kotoisaksi niissä. Olin vähän pelännyt, että en olisi pukusovituksessa ulkonäkööni tyytyväinen ja että en sen takia pystyisi "näkemään" pukuja kunnolla. Onneksi tämä huoli osoittautui turhaksi, sillä tunsin itseni kauniiksi monessa puvussa, juuri niin kuin haluaisin hääpäivänäkin tapahtuvan.

Minulta jäi kuitenkin puuttumaan se paljonpuhuttu tunne, että "tämä se on, en halua nähdä enää muita pukuja enkä myöskään koskaan ottaa tätä pukua pois". Tämä hämmentää siksi, että saatoin hyvinkin löytää oman hääpukuni tällä sovituskerralla. Tuon tyyppinen tunne tulee, kun katson valokuvia tämänhetkisestä suosikkipuvustani - voiko tunteen puuttuminen sovituksessa johtua siitä, että kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin ylipäätään mitään hääpukuja? Morsianfiilis puolestaan tuli lähes joka puvun kohdalla, vaikka en kaikista sen suuremmin välittänytkään. En tiedä, osasinko kaikessa jännityksessä ja henkisessä hässäkässä kunnolla paneutua siihen, miltä puvut tuntuivat pään sisällä. Ehkä tämä toimii hyvänä opetuksena siitä, että hääpäivänä täytyy muistaa nauttia itse päivästä eikä antaa sen vain liukua ohi.

Voin lämpimästi suositella Niinatar-liikettä hyvän pukuvalikoiman ja ystävällisen, asiantuntevan palvelun puolesta. Meitä palvellut Riikka osasi valita tosi hyviä pukuja sekä esitietolomakkeeni että sovitetuista mekoista sanomieni kommenttien perusteella - kaikissa puvuissa oli jotain, mistä pidin, joissain taas erittäin paljonkin. Ottaisin yksityisen loungeajan ehdottomasti uudestaankin - oli ihanaa olla omassa rauhassa, ja tarjoilut tekivät hetkestä entistä ylellisemmän. Morsiamelle sellainen vinkki, että kannattaa iskeä kakkuun kiinni esitietolomaketta täytellessä ennen kuin varsinainen vilske alkaa! :D

6 kommenttia:

  1. Ei varmaan kannata murehtia ”tämä se on!” -tunteen puuttumista, mulla se ainakin heräsi The Dressiä kohtaan asteittain - kun oli sovittanut muitakin mekkoja ja huomasi mielikuvissaan palaamaan samaan. Ystäväni taas kertoi, että tunne tuli kunnolla vasta kun sai mekon oikean kokoisena päälleen, sovituksessa ei ollut kuitenkaan täysin oikea koko. Eli kyllä sen varmaan huomaa mihin kaikkia muita mekkoja vertaa, vaikkei olisikaan kokenut salamaniskuna mitään valaistumista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta, Satu! Lohduttavaa kuulla, että muillakaan tunne ei ole iskenyt välittömästi :) Kyllä tuo kyseinen mekko ainakin ajatuksissani pyörii ehdottomasti eniten! Olen menossa kuitenkin vielä pariin liikkeeseen, ehkä jotta asiaan saisi varmistuksen. Sovittelu oli myös niin kivaa, että mielelläni otan ilon irti!

      Poista
  2. Vähänkö hyvä, että jo ensimmäisen sovituksen jälkeen on noinkin potentiaalinen vaihtoehto olemassa! Noista kuvissa näkyvistä puvuista etenkin Downton Abbey -puku sekä alimmainen puku näyttää tosi kauniilta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! :) On kyllä kiva, ettei ainakaan tarvitse pelätä ettei mitään löytyisi! Siihen mekkoon ajatukset edelleen karkaavat, joten potentiaalinen se todellakin on!

      Poista
  3. Oi, sovitustarina! Tuo selästä avonainen mekko näyttää kyllä upealta takaa, mutta samaistun ajatukseen siitä, että kyllä sen pitää edestäkin miellyttää. Löydät varmasti omalta tuntuvan upean mekon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Kyllä luotto on kova siihen, että minunlaiseni mekko löytyy :) Kiva jos sovitustarina kiinnosti!

      Poista