sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Hääpukusovitus Glamourissa

Niinattaresta matka jatkui lounaan kautta Lahden Glamour-liikkeen Helsingin-haaraan, jossa olin vieraillut aiemminkin kaason roolissa. Täälläkin tiesi odottaa asiantuntevaa palvelua ja ylellisiä tiloja, eivätkä nämä odotukset totisesti jääneet vajaiksi. Meitä palveli viereisen Morsiusateljee Helmen Aurora, jonka huomassa oli suuri ilo olla jännittävässä sovitustilanteessa. Mielestäni tunnelma koko sessiossa oli lämmin, välitön ja hauskakin - kuin pukuja olisi auttanut ylle kaveri eikä vain liikkeen edustaja.



Saimme aluksi käteen skumppalasit, ja Aurora istutti meidät alas juttelemaan pukutoiveistani ja hääpaikastamme. Tämän jälkeen lähdimme taas joukolla selaamaan pukurekkejä. Ainakin Glamourissa muuten myydään Say Yes to the Dress -ohjelman Randyn suunnittelemia pukuja (niitä en tainnut kyllä itse sovittaa). Odotan muuten todella innolla ohjelman suomalaista versiota, joka alkaa lokakuussa!

Tarjolla oli myös suloista pikkusyötävää.

Niinattareen erona Glamourissa oli se, että täällä tultiin koppiin alusta asti auttamaan puku päälle tai päältä pois, kun taas Niinattaressa puettiin/riisuttiin itse (myyjän pikaisella nappiavustuksella), ja pukujen vaihto tapahtui ninjatyyliin verhon raosta. Kumpikin tapa sopi minulle, mutta näin jälkeenpäin on mielenkiintoista huomata ero.




Tämä puku oli sen päivän "prinsessapuvuista" suosikkini ja tuntui kevyeltä päällä, vaikka kangasta olikin paljon. Helman sisällä oli myös hyvin tilaa jaloille. Kaula-aukko oli tässä mielestäni liian syvä.





Toisena muistaakseni sovitin tätä itse valitsemaani pukua (kaksi yllä olevaa kuvaa), jossa olin tykästynyt "vanhan" näköiseen pitsiin. Päällä puku ei kuitenkaan tuntunut tekevän paljoakaan, ja "kellastunut" väri (näkyy ehkä parhaiten postauksen ensimmäisessä kuvassa, jossa puku roikkuu oikeanpuolimmaisena) yhdistettynä ihoni sävyyn sai aikaan jokseenkin valjun vaikutelman. Kuvista sitä ei ehkä huomaa niin selvästi. Tämä mekko kirvoitti yleisöstä kommentin "mummon pitsiverho", joka minun pukumakuni kohdalla ei kuitenkaan ole mitenkään huono asia :D Juuri tämä yksilö ei vain toiminut minulla.



Kokeilin myös kaksiosaisia pukuja kahdella eri ylä- ja alaosalla. Hameista pidin enemmän tästä kuvan sifonkisesta (toinen hame oli tylliä), yläosat olivat taas hyvin samantyyliset enkä osannut nimetä niistä suosikkiani. Kokonaisuus jäi omasta mielestäni hieman liian turvalliseksi.



Tämä "kartanonrouvan" puku jäi mieleen puhvimaisten hihansuidensa vuoksi. Aika hauskat! Minulle tuli tässä kuitenkin enemmän teatteri- kuin morsianfiilis, ehkä osin tuon tummemman värin vuoksi.





Tämä puku (kolme yllä olevaa kuvaa) oli varsinainen musta hevonen. Muistan ajatelleeni pukemistilanteessa, että tämä ainakin on ihan liian tiukka ollakseen sitä mitä haen, mutta että se oli tiukkuudestaan huolimatta yllättävän mukava ja tuntui jotenkin mukautuvan päälle kivasti. Omalta se ei kuitenkaan tuntunut, ja astuin kopista ulos mielellä "no, katsokaa nyt sitten". Nämä ajatukset mielessäni hämmennyin valtavasti, kun yleisö tuntui suorastaan mylvivän suosiota. Minustakin puvussa oli paljon upeita elementtejä - esimerkiksi hihojen ja pääntien verkkokangas sopi ihoni väriin täydellisesti, kun yleensä nämä verkot ovat liian tummia. Myös pitsikoristelut ja helminapit selässä olivat ihania. Tunsin oloni upeaksi ja morsiameksikin, ja hetken leikittelin ajatuksella, että mitä jos tämä olisikin se minun pukuni. Tämä johtui kuitenkin lähinnä seurueen ihastelevista kommenteista eikä ollut lähtöisin itsestäni. Ei tuntunut siis hankalalta riisua pukua, vaikka siinä patsastelinkin varmaan pisimpään kaikista mekoista ja yritin päästä yli hämmennyksestä. Jos hakisin hääpuvulta tämän tyyppistä näyttävyyttä, niin tämä hyvin todennäköisesti olisikin ollut valintani. Oikeastaan kaikki puvussa oli kohdallaan, paitsi päänsisäinen tunne!





Tätä kaason valitsemaa pukua (kolme yllä olevaa kuvaa) en aluksi aikonut esitellä lainkaan, sillä se oli Glamour-liikkeen puvuista suosikkini ja pääsikin sen päivän top kolmoseen. Tässä oli hakemaani herkkyyttä, ja bohohenkinen pitsikuviointi miellytti, samoin sydämenmuotoinen kaistale puvun etuosassa. Annettuani ajatuksen muhia ja katseltuani kuvia olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että puvun yleisfiilis on makuuni ehkä hieman liian "moderni", ja siluetti vartalonmyötäisempi kuin haluaisin. Myös hihojen pituus on kaikista mahdollisista hihojen pituuksista minulle epämieluisin. Tämä olisi kuitenkin tosi kaunis mekko kesähäihin, ehkä jopa rannalla pidettäviin sellaisiin.

Tämän puvun kanssa koimme yllätyksen, kun Aurora sovitti päähäni lyhyen hunnun – en ollut ikinä ajatellut, että lyhyt huntu voisi olla minulla tyylikäs, mutta tuon puvun kanssa sellainen näyttikin todella hauskalta ja pirteältä. Vaikka huntuja ylipäätään oli kiva kokeilla, niin en ole vielä ihan varma, haluanko sellaista hääpäiväksi. Sellaisia hunnunheilahduskuvia olisi kyllä ihana saada…

Minun pukuani ei siis tainnut Glamourista löytyä, mutta sovitustuokio oli kertakaikkisen ihana ja jätti todella hyvän fiiliksen loppupäiväksi. Voin suositella liikkeessä vierailua jo pelkästään kokemuksen vuoksi, vaikka pukutarjonta ei olisikaan omaan makuun. Täytyy kyllä sanoa, että pienuudestaan huolimatta valikoima on laaja, kuten ehkä näistä kuvistakin näkyy - tarjolla on monenlaista mallia ja myös yksinkertaisempia pukuja "luksusyksilöiden" lisäksi. Myös täällä muuten peritään sovitusmaksu (30 e), joka hyvitetään liikkeestä ostetun puvun hinnasta. Mielestäni se on kuitenkin kohtuullinen ottaen huomioon, että liike on sovituksen ajan täysin omassa käytössä.


Pukujuttuja on luvassa lisääkin lähitulevaisuudessa, sillä kävin perjantaina käytettyjä hääpukuja myyvässä Lovebirds-liikkeessä, ja tällä tulevalla viikolla olen menossa vielä kahteen liikkeeseen. Saatan ympätä nämä kaikki samaan postaukseen, ellei jostain käynnistä tule jotenkin erityisen paljon materiaalia. Olen toistaiseksi sovitellut "vähän kaikenlaisia" pukuja (huvinkin vuoksi), mutta nyt olen saanut sen verran enemmän selkoa toiveistani, että pyrin ehkä täsmällisempiin iskuihin muissa liikkeissä. Selvästikään en tunne oloani kotoisaksi kurveja esittelevissä puvuissa, ja mielenmaailmani hääpuvun suhteen on muutenkin pikemminkin tyttömäinen kuin naisellinen.

Kiinnostavatko hääpukujutut useamman postauksen verran, vai alkaako nyt jo riittää? :D
(Niitä tulee kuitenkin vielä ainakin pari.)

6 kommenttia:

  1. Ehdottomasti kiinnostaa, bring it on! ☺️ Todella upeita pukuja olet jälleen sovittanut ja hyvältä näyttää. Harmi tosiaan, että se oma olo ei ole vielä natsannut puvun kanssa. Timantti antaa selvästi odotella itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, kiva että ei aivan pitkästytä! :D Kyllä täytyy ihailla tarjontaa jo ihan pelkästään näissä kahdessa liikkeessä, todella kauniita vaatekappaleita nämä hääpuvut! Uskon että timantti löytyy vielä <3

      Poista
  2. Kiinnostaa todellakin! Sinulle sopivat kyllä todella monenlaiset puvut - jännä nähdä, mihin päädyt! Prinsessa- ja kartanonrouvamekot ovat kyllä jotenkin todella suloisen näköisiä, mutta kyllä se fiilis vaan lopulta ratkaisee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos kommentista! Minustakin nuo (ja oikeastaan kaikki) olivat pukuina tosi upeita, mutta fiilis todella on tärkein!

      Poista
  3. Kyllä kiinnostaa, minusta kirjoitat niistä niin ihanasti ja ihanan yksityiskohtaisesti! Tuo "musta hevonen" istuu kyllä todella kauniisti päälläsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Jannica, kommenttisi ilahdutti! :) Tosi kiva kuulla, että pukujutut kiinnostavat!

      Poista