Jane Bourvis sijaitsee pienessä putiikkikeskittymässä Notting Hillin ja Portobellon alueella. Vain numero ja ikkunasta näkyvät rekit paljastivat olevamme oikeassa paikassa. Meidät otti vastaan liikkeen omistaja (siis Jane itse), joka oli kuin myymänsä 200 vuoden ikäiset antiikkipitsit ihmisen muodossa: vaalea, hentoinen ja pehmeä. Hän puhui hyvin rauhallisella äänellä ja kysyi joka puvun kohdalla "Do you like it?" kuin ne olisivat olleet hänen lapsiaan.
Ja tavallaan olivatkin, koska minulle selvisi vasta paikan päällä, että Jane itse ompelee puvut vanhoista pitseistä, eikä liikkeessä ollut kuin muutama oikeasti "originaali" puku. Tämä ei tietenkään vähentänyt pukujen arvoa silmissäni, mutta vintageliikkeeksi tämä ei ollut ns. perinteisin. Kyseessä oli pikemminkin arvokas ateljee, jossa materiaalit vain sattuivat olemaan vanhoja. Ehkä kokemus olikin ainutlaatuisempi kuin olin odottanutkaan.
Itse sovitustilanne sujui hyvin samalla tavalla kuin Suomenkin hääpukuliikkeissä. Saimme selata rekkiä rauhassa ja valita niin monta pukua sovitukseen kuin halusimme - varsinaista aikarajaa ei ollut. Vietimme liikkeessä lopulta noin puolitoista tuntia, ja sovitin seitsemää pukua, joten valmistautukaa kuvatulvaan.
Ensimmäisen puvun yläosa oli koristeltu pienin palleroin. Liikkeen sivuilta näkee kauniit yksityiskohdat vielä tarkemmin. Kaikki puvut olivat ohuita, kuten myyntikuvista näkee, ja niiden alle puettiin satiininen alusmekko. Minulla oli kaikkien pukujen alla samppanjanvärinen alusmekko, mutta yhden puvun kanssa sovitin myös valkoista lisäämään raikkautta. Tässä puvussa pidin kauniista pitsistä ja palleroista. Puvun malli oli upea, vaikka selkä jäi mielestäni liian paljaaksi. Väri oli vähän liian kellertävä omaan makuuni etenkin yläosan pitsin kohdalla.
Tämä puku oli ensimmäistä lähempänä hakemaani pitkien hihojen vuoksi. Jane Austen -tunnelmasta ei ollut tämän kohdalla puutetta. Helman epäsymmetrisestä reunasta huomaa hauskasti sen, että puku on koottu eri pitsipaloista. Tämäkin löytyy liikkeen sivuilta.
Tästä puvusta oli vähiten kuvia - se ei tainnut yltää niin korkealle mielissämme kuin muut puvut. Tämä on aika samantyyppinen kuin edellinen puku, mutta tässä on selvästi tummempi vyötäröpitsi, trumpettimaiset hihansuut, hieman suurempi laahus sekä ylimääräinen pitsikerros "pyrstönä" :D Tässä puvun myyntikuva.
 |
| Pahoittelut ilmeestä :D |
Tämä puku oli ehkäpä suosikkini! En onnistunut löytämään tästä myyntikuvaa, jossa yksityiskohdat näkyisivät tarkemmin, mutta pidin erityisesti kaula-aukon puolipyöreästä kohdasta, josta tuli mieleen aurinko (valitettavasti näkyy hieman heikosti). Myös selkä oli mielestäni juuri sopiva, kun aukko ei ulottunut liian syvälle. Pyöreä laahus asettui kauniisti ja puvun sävykin oli mielestäni hyvä. Tästä en olisi muuttanut juuri mitään!
Tämä puku oli Charlien siskon valinta. Vaikka itse sivuutin puvun rekissä, saatuani sen ylleni siitä tulikin yksi lemppareistani ainakin etuosan perusteella! En välittänyt selkää reunustavista röyhelöistä, mutta muuten puku oli tosi upea. Laahus näkyy paremmin myyntikuvissa, se on siis oikeasti symmetrinen.
Tästäkin puvusta pidin tosi paljon! Tämä oli (ehkä, muistaakseni) alkuperäinen puku eli tätä ei ollut kursittu kokoon ateljeessa.
Tämän puvun pitsit olivat yksiä kauneimmista! Varsinkin edessä oli superkauniita pitsikuvioita, ja myös korkea kaulus viehätti (vaikka se ei ehkä ihan täysin istunutkaan). Selän aukko oli mielestäni vähän repsottava. Olisin varmaan ompeluttanut sen kiinni, jos olisin valinnut tämän puvun.
Eikä vintagepukusovitus tietenkään olisi mitään ilman kunnon antiikkihuntua! Kasvot peittävä huntu sai tosin minut tuntemaan itseni naamiaishahmoksi (eikä miksikään herkäksi nuorikoksi vaan kummitusmorsiameksi, joka raapii kelmein sormin ikkunaa myrskyisenä marraskuun yönä), mutta olihan sitä aivan pakko sovittaa. Jane oli kyllä niin innoissaan, että olisi varmaan halunnut minun tekevän asukokonaisuudesta kaupat saman tien! Huntunahan se oli toki vallan ihana. Se laskeutui tosi kauniisti, ja otsan kohdalle asettuva kirjailu on jotenkin viehättävä.
 |
| Onneksi huntua olisi voinut käyttää myös näin :D |
Kaikki puvut olivat höyhenenkevyitä päällä, eikä niitä siksi olisi tehnyt mieli ottaa ollenkaan pois. Pidän kaikenlaisista pukudraamoista ja muista historiallisista jutuista, ja olikin ihmeellistä kokeilla pukuja ja pitsejä, joita joku on käyttänyt kenties jo 1800-luvulla. Ajatella! Antiikkipukujen sovitus oli ihana kokemus, jota en vaihtaisi, vaikka en pukua tästä liikkeestä ostanutkaan.
Olen näiden pukusovitusten myötä tullut siihen tulokseen, että haluaisin hääpäivän tyyliin hunnun. En ole ollut varma, onko huntu minun juttuni, mutta etenkin omaa hääpukuani sovittaessani tilauskäynnillä huntu jotenkin kruunasi kokonaisuuden. Ja eihän varmaan tule toista mahdollisuutta käyttää sellaista! Jane Bourvis -vierailun perusteella voisin harkita vintagehuntua, kun päädyin lopulta moderniin pukuun. Voi silti olla, että se jää vain ajatukseksi, koska haluaisin kuitenkin sovittaa huntua oikean puvun kanssa, jotta voin olla varma sävyjen sointumisesta. Jään miettimään asiaa!
Kiva jos joku jaksoi kahlata näin kuvapitoisen tekstin loppuun! Miltä antiikkipitsit näyttivät? :)
