Englantilaisissa häissä: eroja ja oppeja

Teimme syyskuun lopulla reilun viikon reissun Englantiin, jonka päätarkoituksena oli osallistuminen Charlien parhaan ystävän (joka on yksi hänen bestmaneistaan) häihin. Odotin näitä juhlia erityisen innolla, sillä nämä olivat vasta toiset englantilaiset häät, joihin olen päässyt vieraaksi. Lisäksi sain vihdoin käyttää kaapissani pitkään odottanutta mekkoa ja siihen sopivaa hattua, jotka olivat puolileikillään inspiroituneet lady Kitty Spencerin asusta Harryn ja Meghanin häissä ;) (Muidenkin häävieraiden hatut ilahduttivat kovasti. Jollain sukulaisnaisella oli hattu, jonka halkaisija veti varmasti vertoja jonkin pienen petolinnun siipivälille.)

Häät järjestettiin Moorland Garden -nimisessä hotellissa Lounais-Englannin Devonissa, samoilla seuduilla kuin mistä Charlie itse on kotoisin. Hotelli sijaitsee Dartmoorin nummilla, joten ajomatka hääpaikalle oli kerrassaan upea. Vaikka nummilla voi yleensä kokea Charlien toisen bestmanin sanoin "kaikki neljä vuodenaikaa saman tunnin sisällä", niin hääpäivänä sää pysyi onneksi kurissa eikä harmaista pilvistä huolimatta satanut kertaakaan.

Pysähdyimme ajomatkalla nummikuvia varten!

Kello 13 alkanut siviilivihkiminen pidettiin salissa, joka verhot aukaisemalla avautui myöhemmin suuremmaksi ruokasaliksi. Seremonia sujui muuten hyvin samalla tapaa kuin näkemissäni suomalaisissa häissä, mutta se yllätti, miten paljon hääpari itse oli äänessä. He toistivat vihkijän perässä useamman lauseen mittaiset vihkivalat, eli pelkällä "tahtomisella" ei brittihäistä suoriudukaan. Aivan lopuksi pari siirtyi vihkipaikalla olleen pöydän ääreen allekirjoittamaan vihkitodistuksen, minkä aikana toinen Charlien bestmaneista soitti pianolla taustamusiikkia. Todistuksen allekirjoittaminen on brittihäissä yleisön edessä tapahtuva suoritus, jonka jälkeen pari vasta julistetaan vihityiksi ja muut saavat taputtaa (ainakin siviilivihkimisissä).

Tämän jälkeen juhlaväki siirtyi juomatarjoilun kautta hotellin vehreälle pihalle, jossa muun muassa muodostettiin "konfetinheittokuja", jonka läpi hääpari juoksi, ja otettiin ryhmäkuvia. Paikalla oli myös morsiamen perheen juhlapukuinen koira, joka valloitti monet sydämet!

Noin 14.30 oli aika hääaterian, jota Briteissä kutsutaan nimellä "wedding breakfast". Pienen tutkimuksen perusteella nimi juontaa juurensa siihen, että ennen häitä paastottiin ja niinpä hääateria oli ensimmäinen ruokailu vähään aikaan. Nykyään se viittaa pikemminkin siihen, että kyseessä on hääparin ensimmäinen ateria avioparina. Näissä häissä tuo ateria oli perinteinen afternoon tea, jota itse rakastan ja odotin siis innolla!

Iltapäiväteetarjoilu koostuu tyypillisesti siroista voileivistä, skonsseista sekä kakkupaloista tai muista makeista herkuista. Skonssien kanssa pitää olla tarkkana: niiden väliin levitettävän kerman ja hillon kohdalla on hyvinkin "kinkku vai juusto ensin" -tyyppinen taisto Devonin sekä viereisen kreivikunnan Cornwallin välillä. Devonissa kerma kuuluu ehdottomasti levittää ensin ja sen päälle hillo, kun taas naapurissa toimitaan toisella tavalla (eli väärin).

Teen aikana kuultiin kolme perinteistä puhetta: morsiamen isän, sulhasen ja viimeiseksi bestmanin puhe. Kaikki puheet olivat erittäin hyvin mitoitettuja niin pituutensa kuin sisältönsäkin puolesta, joten minäkin käytännössä ketään heistä tuntematta viihdyin mainiosti.

Mitään varsinaista ohjelmaa häissä ei ollut, vaan päivän sana oli hengailu (vieraat lähetettiin "cocktailtunnille" ainakin kahteen eri otteeseen samalla kun henkilökunta järjesteli tiloja). Tämä sopikin meille hyvin, sillä Charlie ei tietenkään ollut pitkään aikaan päässyt juttelemaan kavereidensa kanssa. Vapaa-aika kuitenkin venyi myös odottelun puolelle, sillä iltapäiväteen ja myöhäisen illan ruoan (grilliruokabuffetin) välille jäi monta juomientäyteistä tuntia, joiden loppuvaiheessa havaitsin etenkin miespuolisissa vieraissa orastavaa nälkäväninää.

Grillaus tapahtui tässä katoksessa.

Briteissä ei ole lainkaan tavatonta, että häävieraita kutsutaan kahdessa eri ryhmässä: ensin on ne tärkeimmät, jotka tulevat koko päiväksi, ja sitten on "iltavieraat", jotka liittyvät seuraan varsinaisten bileiden alkaessa (esim. työkaverit). Sattumalta Charlien vanhemmat saivat iltakutsun, sillä he tuntevat sulhasen ja sulhasen vanhemmat poikien kouluajoilta, vaikka vanhemmat eivät kai nykyisin ole sen kummemmissa tekemisissä. Niinpä pääsimme viettämään heidän kanssaan vähän lisää aikaa muutenkin lyhyen Devon-vierailumme aikana, mikä oli tosi mukavaa.

Meiltä kysyttiin juhlien aikana useammankin kerran, aiommeko ottaa näistä häistä vinkkejä omien juhliemme järjestämiseen. Kaksi suurempaa seikkaa nousi mieleemme, vaikka emme näistä paikan päällä puhuneetkaan. Ensinnäkin jo mainitun odottelun haluamme minimoida. Runsas jutteluaika oli tervetullutta, mutta vieraat pitää muistaa myös ruokkia hyvin. Meillä tämä ei tule olemaan yhtä vaikeaa, koska juhlamme alkavat kaksi tuntia myöhemmin kuin nämä häät, ja varsinainen ruoka syödään heti "vastaanoton" alkajaisiksi eikä vasta illan pimettyä.

Hääkakun koristeina oli kuulemma itsemaalatut Warhammer-figuurit.

Myös paljon muita makeita herkkuja oli ilta-aikaan tarjolla, mutta jostain syystä en jaksanut/ehtinyt maistaa yhtäkään!

Toinen onkeenotto liittyy häiden soittolistaan. Näiden häiden DJ soitti menevimmät ja tunnetuimmat biisit heti bileosuuden alussa, kun suuri osa vieraista halusi vielä jatkaa juttelua. Meille varsinaista tanssifiilistä ei oikein ehtinyt tullakaan, kun muuten sopivan hetken koitettua musiikki oli jo vaihtunut ilmeisesti hääparin oman maun mukaisiksi "nevahööd"-kappaleiksi :D Kyllä tanssilattialla oli ainakin kourallinen ihmisiä koko ajan, mutta ei mitään suurta valtausta. Tämän haluaisin suunnitella paremmin omiin häihin ja pitää huolen siitä, että soittolista on tasapainoinen eikä yleisiä suosikkikappaleita tule yhteen putkeen tai liian aikaisin. Makuja on tietysti monenlaisia, mutta itselleni paras tunnelma syntyy nimenomaan niissä "kaikkien tuntemissa" biiseissä, joiden kaikki sanat osaa ulkoa!

Lähdimme juhlista Charlien vanhempien kyydillä yhdentoista jälkeen, kun juhlien oli määrä päättyä puolenyön maissa. Tämä suomalaisen korvaan aikaiselta kuulostava lopetusaika on ymmärtääkseni aika tyypillinen Briteissä, joissa häät muutenkin alkavat yleensä aikaisemmin kuin Suomessa. Toki Suomessakin on monia juhlatiloja, joissa juhlien tulee päättyä keskiyöllä, eikä omammekaan tuntia myöhemmällä ajalla eroa tästä paljon.

Englantilaiset häät tuntuvat suorastaan seikkailulta, vaikka erot suomalaisiin eivät niin suuria olekaan. Olin onnessani kun minutkin kutsuttiin mukaan, vaikka olin tavannut sulhasen vain muutaman kerran enkä morsianta lainkaan ennen juhlia. Tästä on hyvä jatkaa omienkin häiden suunnittelua - ja saimmepa reissussa ollessamme hieman yllättäen toisenkin hääkutsun, nimittäin helmikuulle!