Kaasojen kampaajaa jahtaamassa

Yksi viime syksyn ensimmäisistä hoidetuista häähommista oli meikkaajan ja kampaajan varaaminen. Löysin tehtävään taitavan Irina Arvokkaan, joka on laittanut useammankin hääbloggaajan häähiukset ja -kasvot. Minun kampaukseni ja meikkini lisäksi Irina tekee meikit kolmelle kaasollenikin, mikä tarkoitti sitä, että kaasoille piti löytää erillinen kampaaja.

Ajattelin, ettei moinen olisi homma eikä mikään, enkä ruvennut puuhaamaan asiaa kunnolla ennen kuin vasta pari kuukautta myöhemmin, marraskuun alussa. Pian sainkin huomata, että olin ollut turhan naiivi - toisen kampaajan löytäminen oli paljon vaikeampaa ja stressaavampaa kuin olin kuvitellut. Kenties tehtävä olisi ollut helpompi, jos olisin aloittanut aiemmin, mutta suurin hankaluus ei ollut suinkaan se, etteivät tavoittelemani tekijät olisi olleet enää vapaina. En vain yksinkertaisesti saanut vastausta juuri yhteenkään tiedusteluun.

Taisin lähettää viestejä loppujen lopuksi noin kymmenelle kampaajalle muutamassa eri erässä. Kun ensimmäisestä erästä kukaan ei ollut vastannut vielä viikonkaan päästä, päätin kysyä suosituksia Irinalta. Olisihan helppoa ja hauskaa, jos kampaajat olisivat tuttuja keskenään, ja hyväksi tietämäni tekijän suositteluun luottaisin ilomielin. Irina vastasikin nopeasti parin linkin kera. Muut kampaajaehdokkaat löysin puolestani itse lähinnä Instagramin kautta.

Parin viikon kuluttua sain parilta kampaajalta vastauksen, joissa minut puolestaan yllätti - hieman hävettää myöntää - kampausten korkeat hinnat. Meidän kaasokampaukset ystäväni Annan häissä Turun suunnalla maksoivat kukin n. 50 e, joten olin varautunut samaan hintaluokkaan. Myös Irinan tarjoama morsiuspaketti on hänen taitoihinsa nähden todella kohtuuhintainen. Ilmeisesti täällä pääkaupunkiseudulla hintataso on kuitenkin yleisesti korkeampi, ja juhlakampaukset voivat helposti maksaa 80-90 e. Osalla tämä oli tuntihinta, johon laskettiin kampausten lisäksi vielä siirtyminen hotellille, jossa valmistautuminen tapahtuu. Olimme alustavasti puhuneet, että kaasot maksaisivat kampauksensa itse, joten senkin takia toivoin saavani jostain edes vähän alhaisemman tarjouksen. Ymmärrän tietysti, että ammattilaisen työstä pitääkin maksaa kunnolla - minulla oli vain vähän väärät odotukset.

Kampaaja-asia tuli puheeksi kaasojen kanssa joulunalusdrinkeillä, ja kävi ilmi, että yksi minua erityisesti kiinnostavista tekijöistä sattui olemaan yhden kaason oma kampaaja. Häneen olin ottanut yhteyttä parissakin eri kanavassa. Kaaso lupasi viestittää hänelle puolestani, mikäli vastaukset antaisivat edelleen odottaa itseään. Sainkin lopulta kaason kautta vastauksen viestiini, ja tarjous oli samaa luokkaa kuin aiemmat. Tässä vaiheessa olin jo valmistautunut itse maksamaan kampaukset, mutta tällä kertaa epäröinnin aiheena oli kampaajaehdokkaan liian hankala tavoitettavuus. Olen tainnut aiemminkin mainita, että en todellakaan halua mitään epävarmuuden aihetta hääpäivälle, jos se vain on vältettävissä. Luotin kyllä kaasoni hyvään kokemukseen kyseisestä tekijästä, mutta en kuitenkaan tohtinut varata häntä suoraan.

Päätin kokeilla vielä kerran ja etsiä muutaman muun kampaajan, joilta tiedustelin tarjousta. Ihme kyllä, kaikki nämä "viimeisen erän" tekijöistä vastasivat alle vuorokaudessa! Eräs vapaana olleista oli erityisen positiivisen oloinen ja ripeä vastauksissaan, ja päätin, että varaisin hänet, jos ei vielä parempaa tulisi vastaan.

Onneksi kuitenkin odotin vielä hetken, sillä viimeiseksi löysin vintagekampauksiin erikoistuneen Sannin (instassa @polkadohair), jonka olisin voinut varata omaksikin hääkampaajakseni, jos olisin löytänyt hänet aiemmin. Hänkin vastasi nopeasti ja antoi itsestään pirteän ja ystävällisen kuvan. Lisäksi hänen tarjouksensa oli erittäin kohtuullinen, eikä minun tarvinnut miettiä kauankaan, kun jo tein varauksen. (Hän tekee myös "tavallisia" kampauksia, joten kaasojen ei tarvitse ottaa vintagetyylisiä kampauksia, elleivät itse halua.)

Sain varauksen tehtyä ja asian taputeltua päivää ennen kuin lähdin joululomalle, joten oli erityisen helpottavaa saada asia päätökseen! Oli hieman ikävää joutua kieltäytymään toisen suosikkini tarjouksesta, mutta onneksi hän vastasi tosi iloisesti ja ymmärtäväisesti.

Monille kampaajille Instagram tuntuu olevan tärkeä työkanava ja portfolio. Siksi minua ihmetytti, miten vähän sain sen kautta vastauksia, vaikka useampikin kampaaja oli käynyt tilillään myös viestien lähetyksen jälkeen. Ehkä minulla kävi vain huono tuuri etsintöjen alussa, sillä melkein kaikki saamani vastaukset tulivat vasta viimeisten yritysten kohdalla. Kummaa, mutta onneksi työ palkittiin loppujen lopuksi ja löysin kaasoille kampaajan, josta olen yhtä innoissani kuin omastanikin. Kävin itse asiassa Sannin asiakkaana juuri eilen, ja hän oli juuri niin mukava kuin viestien perusteella odotinkin!

Oliko kampaajan löytäminen teille helppoa vai vaikeaa? Tekeekö joku hääkampauksensa itse?

Tammikuun häämessuilua (ja sormuskauppoja!)

Vuosikymmenen ensimmäisestä kuukaudesta on hurahtanut jo kolmannes, mikä tarkoittaa myös talven häämessukauden loppua omalta osaltani. Pyrähdin Mennään naimisiin -messuilla Wanhassa Satamassa viime viikonloppuna ja Love Me Do -messuilla eilen sunnuntaina, ja tässä hieman raporttia molemmista! (Postauksen kaikki messukuvat ovat Love Me Dosta.)

Aluksi en aikonut lainkaan käydä Mennään naimisiin -messuilla, koska kuten tässä postauksessa pohdin, en koe saavani häämessuilta enää tässä suunnittelun vaiheessa irti paljoakaan. Messulauantaina järjestetty hääbloggaajapaneeli sai minut kuitenkin muuttamaan mieltäni, vaikka päädyinkin messuille ajanpuutteen vuoksi loppujen lopuksi vasta sunnuntaina. Paneeli oli varmasti mielenkiintoinen!

Minullekin oli katettu paikka Love Me Don kattauskilpailussa!

Messut olivat minun tapauksessani aika nopeasti kierretty, sillä meitä tällä hetkellä kiinnostavia palveluntarjoajia eli muusikoita (vihkiäismusiikkia varten), floristeja ja kakuntekijöitä oli vain kourallinen, jälkimmäisiä en huomannut lainkaan. Juttelin kuitenkin yhdelle floristille, yhdelle duolle (ja nappasin erään trion esitteen) sekä ostin uusimman Häät-lehden!

Tärkein tavoitteeni oli löytää vihkisormus tai ainakin etsiä hyviä tarjouksia. Minulla oli tietty sormus mielessäni (jonka olen esitellyt jo yli vuosi sitten), ja molemmilla sitä myyvillä pisteillä messutarjous oli -20 %. Ainakin toinen niistä oli voimassa vielä tammikuun loppuun, joten päätin odottaa ja katsoa, löytyisikö parempi tarjous vielä Love Me Do -messuilta.

Ja löytyihän sieltä! Love Me Do:ssa messutarjous oli -30 %, ja vaikka lähdin pisteeltä ensin tyhjin käsin, palasin kuitenkin jo tunnin kuluttua tekemään kaupat. Eli vihkisormus on tilattu ja yksi uusi asia hoidettu päiväjärjestyksestä! Olen hurjan tyytyväinen enkä malttaisi odottaa, että sormus saapuu.

Tämä Sandbergin Suvituuli-malliston sormus on siis kyseessä (keskikivellinen on kihla-, keskikivetön vihkisormus).

Juttelin myös parin kakkuleipurin kanssa (ja söin herkullisia maistiaisia) ja sain kenties potentiaalisten tekijöiden yhteystietoja. Meidän tarkoituksiimme sopivia muusikoita en onnistunut löytämään, vaikka heitäkin messuilla ilmeisesti oli.

Riia Koiviston stailaama juhlapöytä kukkakuppeineen ja vanhoine lusikkoineen oli suosikkini kattauskisassa!

Ihastelin näitä Raaseporin juhlatilojen liitutaulupiirustuksia <3

Vuoden hääkampaus -kilpailunäytös oli todella mielenkiintoista seurattavaa! En saanut näytöksestä mitään kunnon kuvia, mutta suosikkikampauksiani olivat ne, joissa oli mielestäni jotain erilaista ja omaperäistä. Yksi suosikeistani, Bruk Hairin Laura Aaltosen tekemä mielenkiintoinen nutturakampaus, saavuttikin kolmannen sijan. Tuo kampaus on nähtävissä Instagramissa @brukhairdesign - ja @hairbylauracarita -tileillä. Lisäksi pidin Auli Tuomalan (@aulinevixe) vanhan ajan Hollywoodia henkivästä kampauksesta sekä Clippersin Essi Heinosen (@hairbeautybyessi, mutta Instassa ei toistaiseksi ole kuvaa kampauksesta) tekemästä Tähkäpäämäisestä kukitetusta lettikampauksesta. Totta kai kaikki kilpailukampaukset olivat kauniita ja kelpuuttaisin niistä jokaisen omaan päähäni!

Sormuksen lisäksi messujen pääkohteenani oli tietenkin Vuoden hääblogi -kilpailun voittajien julkistaminen! Hääblogifinalistien omana valintana oli Hashtag Häät -blogi, kunniakirjan voitti blogin ansiokkaan Instagram-tilin johdosta Bridelisa ja koko potin vei itselleni uusi tuttavuus (viime aikojen epäaktiivisen blogiseuraamisen vuoksi) Minttupersikoita ja Proseccoa. Onnea kaikille voittajille ja finalisteille, oli tosi kutkuttavaa jännittää kanssabloggaajien puolesta!


Olitteko te jommillakummilla messuilla tai oletteko lähiaikoina menossa muihin häätapahtumiin?

Huntu ja korvakorut esittelyssä

Päätin vasta muutama kuukausi sitten, että haluan hunnun osaksi hääasua. Minulla ei ollut hunnusta pitkään aikaan kovin voimakasta mielipidettä, vaikka tiesinkin, että haluan jotain pään koristeeksi. En myöskään ajattele huntua minkään symbolina vaan pelkästään esteettisenä asusteena. Mietin jossain vaiheessa vintagetyylistä birdcage-huntua, mutta nyt se tuntuu minusta vähän liian teatraaliselta/rooliasumaiselta.

Omilla hääpukusovituskerroilla kokeilin muutamia pitkiä huntuja, ja lopullinen päätös alkoi hieman nostaa päätään. Kuten olen monilta muiltakin kuullut, huntu viimeisteli morsianfiiliksen ja toi asuun entistä enemmän ainutlaatuisuutta - milloin muulloin olisi mahdollisuus käyttää huntua kuin hääpäivänä? Pakko myöntää, että muiden morsianten ihanat hunnunheilautuskuvat saattoivat vaikuttaa päätökseen myös!

Birdcage-huntu. Kuva Pinterest

Kokeilin hääpukuni tilauskerralla kaunista täyspitkää huntua, jossa oli pitsireuna vain alaosassa. En kuitenkaan halunnut tehdä huntupäätöstä vielä silloin, vaan tulin myöhemmin liikkeeseen uudelleen valmiina tilaamaan tuon hunnun. Sitä ei kuitenkaan enää ollut, kuten ei myöskään mallikappaletta puvustani, jonka kanssa olisin mielelläni huntuja sovittanut. Myyjä toi minulle malliksi toisen puvun, jossa oli samaa pitsiä, sekä muita samankaltaisia huntuvaihtoehtoja. Alkuperäisen hunnun olisin voinut yhä tilata "sokkona", mutta en jotenkin uskaltanut.

Päädyin pitkän jahkailun jälkeen (taivaan kiitos kärsivällisestä myyjästä!) hieman erilaiseen huntuun kuin se alkuperäinen. Myyjän opastuksella näin mallikuvista, että alkuperäisen hunnun pitsi oli loppujen lopuksi aika erityylistä kuin hääpukuni pitsi, kun taas ostamani hunnun pitsi sopi pukuun paremmin. Toinen eroavaisuus on pitsireunan pituus - ostamassani hunnussa pitsi nousee noin säären korkeudelle eikä jää vain lattian tasaan kuten alkuperäisessä. Jännityksellä odotan, miltä huntu näyttää hääpukuni kanssa, kun sen vihdoin saan!

Jos hääpukuni olisi kirkkaammanvalkoinen, olisin hyvin todennäköisesti hankkinut hunnun hääkirppikseltä moninkertaisesti halvemmalla. En kuitenkaan rohjennut hankkia huntua pystymättä vertaamaan sitä pukuni sävyyn. Vaikka en lopulta voinutkaan sovittaa huntua ja pukua yhdessä, myyjä toi malliksi toiselle asiakkaalle saapuneen version puvustani, ja saatoimme nostaa hunnun pukua vasten ja varmistua sävyjen yhteensopivuudesta. Sain hunnun suoraan mukaani ja maksoin siitä Black Friday -alennuksen jälkeen melkein tasan 200 e. Onhan se aika kova hinta tyllinpalasesta, mutta menköön...

Hunnun pitsireuna

Korvakorut puolestaan ovat yksi harvoja hääjuttuja, joista minulla on ollut koko ajan aika selkeä visio. Muita koruja ei hääpukuni (sormusten lisäksi) kaipaakaan. Halusin jotain vanhanhenkistä, ehkä jopa aitoa vintagea, ja mieluiten pisaranmalliset, roikkuvat helmet. Selasin Etsystä sivukaupalla kriteerit täyttäviä korviksia, ja aikeenani oli tiirailla sopivia myös mm. vintagemessuilta.

Korvikset löytyivät lopulta vajaa kuukausi sitten Vanhan ylioppilastalon joulutorilta Modo Mion pisteeltä 24 euron hintaan. Olen pitkään ihaillut Modo Mion koruja, ja jo edellisen vuoden joulutorilla totesin sen potentiaalin hääkorurintamalla sitten kun minulla olisi hääpuku. Siellä olikin useita kauniita helmikoruja, mutta vain yksi korvispari oli kuin suoraan mieleni kiemuroista ruumiillistunut!

Tajusin vasta kotona, että korujen taustapahvi oli kirja-aiheinen - täydellistä!
"Ristien" keskellä olevat kivet ovat paljon blingimmät kuin kuvassa.

Olisin mielelläni ostanut korvakorut käytettyinä, mutta melkein yhtä hyvältä tuntui tukea kotimaista käsityötä. Olin valmis hankkimaan vaikka koko hääasun käytettynä, mutta lopputulos onkin päinvastainen: puku ja kaikki asusteet on ostettu uutena (paitsi häälaukku, jota en välttämättä aio edes käyttää). Se ehkä vähän kirpaisee omatuntoa, mutta toisaalta - etsinnöistä huolimatta parhaat eli minua eniten miellyttävät vaihtoehdot olivat uusia, ja olen kaikkiin asun osiin todella tyytyväinen! (Paitsi kenkiin, jotka eivät vieläkään istu jalkaan mukavasti, vaikka olen ajanut niitä ahkerasti sisään ja käyttänyt jo yksissä juhlissakin...)


Käytittekö/käytättekö te huntua häissänne? Millaisia asusteita hääasuunne kuuluu?

Häävuosi on käynnistynyt tohinalla

Kahden vuoden kihlauksen jälkeen tuntuu aika uskomattomalta sanoa, että meidät häät ovat tänä vuonna. Siis niihinhän on enää viisi kuukautta! Tajusin vasta joskus pari viikkoa sitten, että itsenäisyyspäivänä häihin oli tasan puoli vuotta. On hassua, miten paljon lähempänä häät tuntuivat olevan heti, kun kello viimein napsahti tämän vuoden puolelle, verrattuna esimerkiksi edelliseen päivään.

Vaikka tehtävää ja kaikenlaista selvittelyä onkin vielä vaikka miten paljon, minulla on tällä hetkellä hääsuunnittelun suhteen aika levollinen olo. Olemme saaneet asioita paljon eteenpäin jo näinä vuoden ensimmäisinä päivinä ja niiden lisäksi puhuneet paljon vielä hoidettavista tehtävistä, mikä on selkiyttänyt ajatuksia.

Tämän hetken tärkeimmän tehtävän eli varsinaisten kutsujen teon aloitimme jo viime vuoden puolella, mutta niiden viimeistely joutui väistymään joulukiireiden tieltä. Pohdiskelin tässä save the date -korttien askartelusta kertovassa tekstissä, että en välttämättä jaksaisi tehdä myös varsinaisia kutsuja kokonaan itse, vaikka yhdessä puuhailu olikin hauskaa. Selasimme läpi monesta blogista tutun Vistaprintin valikoimat, mutta vaikka löysimmekin kivoja vaihtoehtoja, mikään niistä ei itsenään tuntunut täydelliseltä. Päädyimmekin suunnittelemaan kutsujen ulkoasun itse, mutta painatamme ne kuitenkin Vistaprintillä. Valmiiden kutsupohjien lisäksi palveluun voi ladata oman tiedoston, joka siellä sitten painetaan.

Kuten save the dateissa, teimme kutsuistakin sekä englannin- että suomenkieliset versiot. Olemme toistaiseksi tilanneet vasta enkunkieliset siltä varalta, että painossa menisi jokin vikaan ja tiedostoon pitäisi tehdä muutoksia. Nyt ne ovat jo matkalla meille, joten toivottavasti pääsemme pian tilaamaan myös suomenkieliset kutsut. Lisäksi meidän pitää viimeistellä ja tulostaa infokirjeet, jotka liitämme kutsuihin mukaan. Esittelen kutsut vasta sitten, kun ne ovat löytäneet tiensä vieraille, mutta niissä on näkyvissä samaa kirjateemaa ja lemmikinsinistä väriä kuin save the dateissakin. :)

Edistystä on tapahtunut myös muun muassa molempien hääasujen sekä hääviikonlopun majoitusten suhteen, niin viime vuoden viimeisten kuin tämän vuoden ensimmäisten päivien aikana. Ajattelin, että voisin kirjoittaa näistä ihan omat tekstit, niin täällä pysyy edes jonkinlainen järjestys!

Syksyn 2019 Love Me Do -blogimiitin yhteydessä pääsimme ammattikuvaajan kameran eteen!
Kuva: Camilla Bloom Photography

Tammikuussa pidetään jälleen kahdet häämessut, Love Me Do ja Mennään naimisiin. Aion mennä ehdottomasti ainakin Love Me Do -messuille, sillä niillä julkistetaan Vuoden hääblogi! Osa suosikkiblogeistani onkin upeasti päässyt finaaliäänestykseen (joka on muuten 13.1. asti käynnissä täällä). Tarkoituksena olisi myös hyödyntää messutarjouksia ja saada toivottavasti ostettua vihkisormus.

Vaikka hääjutut ovatkin nyt häävuoden alussa erityisen ajankohtaisia, häämessuille osallistuminen ei tunnu enää tässä vaiheessa yhtä tärkeältä kuin aiemmin. Niin moni asia alkaa olla jo selvillä, että messuilta saa irti lähinnä tunnelmaa (toki se on suuri osa niitä muutenkin!) eikä niinkään enää hankintoja tai palveluntarjoajia. Sanoisinkin, että oman kokemukseni mukaan paras aika häämessuiluun on siinä vaiheessa hääsuunnittelua, kun on jo ideoita mutta ei juurikaan varauksia. Ensimmäisillä messuillani kihlaus oli niin tuore asia, että en oikein osannut tarttua mihinkään, mutta seuraaviin messuihin mennessä lähes kaikesta oli jo jonkinlainen visio, jonka puitteissa oli helpompi tutustua tarjontaan. Viimeisimmillä messuilla nautin tosin myös siitä, että minulla oli tähtäimessä vain pari tiettyä asiaa, joille pystyin antamaan kaiken huomion. Suuret messut tuntuvat helposti hengästyttäviltä, jos haluaa tutkia jokaisen pöydän ja pisteen.


Onko siellä muita tämän vuoden morsiamia? Millaiset fiilikset teillä on?