Kannattiko askarrella kutsukortit itse?

Moi taas liian pitkästä aikaa! Kirjoitustahti on selvästi ottanut hieman takapakkia näin loppuvuodesta, mikä on hassua siinä mielessä, että ollaan saatu konkreettisesti aika paljonkin aikaan (ainakin omasta mielestä). Ollaan nimittäin suunniteltu, askarreltu ja lähetetty save the date -kortit Englannin sukulaisille. Tämä prosessi onkin kestänyt ainakin ajatuksen tasolla koko syksyn ajan, josta aktiivista "työtä" oli ehkä parin viikon illat.

Koska emme ole vielä tehneet tai toimittaneet kortteja suomalaisille vieraille, esittelen lopputuloksen vasta myöhemmin. Toiveenani olisi saada homma hoidettua vielä tämän vuoden puolella. Joka tapauksessa ajattelin, että voisin ensin hieman kertoa, miten askartelu sujui.

Tässä kirjoituksessa kerroinkin, että suunnitelmissa oli tehdä save the date -korteista kirjanmerkin näköiset. Yhtenä tärkeimmistä elementeistä oli kirjansivut, joista voisimme leikata kutsuihin koristusta. Kuten olin toivonutkin, löysin kierrätyskeskuksesta sekä suomennetun että alkuperäisen version Ylpeydestä ja ennakkoluulosta (omistin ne jo ennestään, mutta omia kirjoja en lähde leikkelemään!). Näitä käytämme varmasti muissakin hääkoristeluissa.

Kirjaa ei haitannut leikata, kun sen kannessa oli kuva Y&E -elokuvasta :D
Ainoa oikea filmatisointi on vuoden 1995 minisarja, jossa Darcya esittää Colin Firth!

Ostimme sen kummempia paperin laatua tms. pohtimatta Prismasta sekä ruskeaa ekokartonkia että kermanväristä paksumpaa paperia (ylläolevassa kuvassa), jotka tuntuivat sopivan värisiltä ja paksuisilta. Teimme muutaman mallikappaleen, joissa kokeilimme eri elementtien asetteluja ja kokoja. Malleihin kirjoitin tekstin käsin, mutta lopullisiin kutsuihin suunnittelimme tekstit koneella ja tulostimme ne sitten kirjastossa. Koska käyttämämme paperi oli paksumpaa kuin normaali tulostuspaperi, meidät ohjattiin monen mutkan kautta kirjaston valokuvaskannerille, jossa erikoispaperille tulostus onnistui. Tässä vaiheessa minä olin jo ehtinyt lannistua, kun yksi kirjaston työntekijä väitti, ettei omalle paperille tulostaminen olisi lainkaan mahdollista, ja infopisteellä työskennellyt vartija käyttäytyi todella tylysti, kun häneltäkin erehdyin moista päätöntä asiaa tiedustelemaan. Onneksi emme luovuttaneet, ja oikea väline löytyi.

Tämän jälkeen vietimmekin sitten useamman illan leikaten ja liimaten! Tulostettujen tekstien lisäksi halusin kirjoittaa korttien "otsikon" käsin. Katsoin paljon kalligrafiavideoita YouTubesta (löytyy mm. hakusanoilla "hand lettering") ja harjoittelin lehtiöön sivukaupalla, mutta kesti jonkin aikaa löytää lopullinen "fontti". Tykkään kovasti sellaisesta kevyestä, ohuesta kirjoituksesta, mitä nyt näkee hääjutuissa paljon (ks. alla), mutta se ei tuntunut sopivan kirjanmerkkeihimme tyyliltään, kun kokeilin sitä mallikappaleisiin. Täytyi siis löytää toisenlainen vaihtoehto. Valmiisiin kirjanmerkkeihin oli niin jännittävää kirjoittaa, että lykkäsin puuhaa useampaan otteeseen. Rohkaistuttuani puuha kävi kuitenkin nopeasti, eikä yhtään kappaletta onneksi mennyt pieleen. Englantiin lähteviä kortteja teimme noin 20 kpl.

Tämän tapainen fontti miellytti, mutta ei oikein sopinut kokonaisuuteen. Kuva täältä

Tässä toinen samantyylinen. Kuva täältä 

Lopullinen versio muistuttaa enemmän kahta alempaa: paksummat viivat, isot alkukirjaimet pienten sijaan ja sanat allekkain tiukempana pakettina.

 Kuva täältä

Kuva täältä

Viimeisen silauksen, eli kirjanmerkkien yläreunaan tulevan nauhan, kävimme hakemassa Hobby Point -askarteluliikkeestä. Olin aiemmin käynyt nuuskimassa sekä Hobby Pointin että Sinellin satiininauhavalikoimat, ja ensin mainitussa tämä oli meidän tarkoituksiimme kattavampi.

No kannattiko askartelu, kuten otsikko kysyy? Kaiken kaikkiaan sanoisin kyllä. Yhteinen puuhailu korttien parissa musiikkia kuunnellen oli tosi mukavaa, samoin kuin oman kädenjäljen näkeminen jatkuvasti. Askartelu kuitenkin vei useita tunteja, joten jos aikaa on vaikea löytää arkena, ei itse tekeminen tietenkään ole varteenotettava vaihtoehto. Meillä ajankäyttö on oikeastaan täysin kiinni ryhtymisestä, mutta kun tavoite oli selvillä, niin valmista jälkeäkin syntyi suhteellisen kivuttomasti. Meille sopiva hääsuunnittelutyyli tuntuu olevan "usein mutta vähän kerrallaan". Näin teimme askartelunkin suhteen. Joinain iltoina korttien parissa saattoi tosin vierähtää useampikin tunti, koska se oli niin kivaa.

Säästimme korteissa varmasti ainakin joitain kymppejä siksi, että teimme ne itse. Koko höskään (korttien materiaaleihin, kirjekuoriin ja postikuluihin) on mennyt kaikkiaan hieman yli 60 euroa, johon ei siis vielä ole laskettu suomalaisvieraille menevien kutsujen postikuluja niiltä osin, kun emme tavoita saajia kasvotusten. Osa materiaaleista ei myöskään kulunut loppuun, vaan esimerkiksi kermanväristä paperia jäi paljon yli. Voin eritellä kulut tarkemmin korttien esittelyn yhteydessä - kenties se jotakuta kiinnostaa, mutta ainakin itselleni muistoksi.

Rahallisessa säästössä täytyy kuitenkin muistaa, että aikaa kului paljon enemmän kuin jos olisimme tilanneet kortit muualta. Kuten Luke Brandon Himoshoppaaja-elokuvassa viisaasti lausuu, hinta ja arvo ovat aivan eri asioita. (En missään nimessä ole nähnyt tätä leffaa useampaa kertaa, enkä varsinkaan muistele tätä sitaattia aina kun jokin maksaa paljon.)

Täytyy siis pohtia, haluaako mieluummin säästää rahaa vai aikaa. Ihannetilanteessa tietysti molempia! Kutsukorttiasiassa rahallinen säästö on minulle tärkeämpää, mutta olenpa silti saattanut mainita Charlielle, että en ole varma jaksanko askarrella varsinaisia, myöhemmin lähetettäviä kutsuja itse. Täytyy katsoa, mikä tilanne on kutsujen ollessa ajankohtaisia - silloin on varmasti paljon muitakin hääjuttuja samaan aikaan työn alla, toisin kuin nyt 1,5 vuotta ennen häitä.

En tiedä oliko tästä mitään hyötyä/iloa kellekään kun en vielä esitellyt lopputulosta, mutta teki mieli kuitenkin kirjoittaa tästä prosessista erikseen. Ja paljon tästä näköjään saikin lörpöteltyä! Oletteko te askarrelleet jotain häihinne tai voisitteko kuvitella askartelevanne?

Muuten, jos joku ei vielä ole muista blogeista huomannut, niin nyt on meneillään lukijaäänestys Vuoden hääblogiksi 2019! Äänestämään pääsee tästä linkistä. Finaalissa on monta mainiota, jo pidempään seuraamaani blogia ja lisäksi pari minulle uuttakin tuttavuutta. Suosittelen ehdottomasti äänestämään! Nimeämisvaiheessa ehdottamani blogi on ilokseni päässyt finaaliin asti, kuten myös ne blogit jotka olisin mielelläni nimennyt jos käytössä olisi ollut useampi ääni. Yleisöäänestyksen lisäksi me hääbloggaajat saamme toimia osana raatia, joka valitsee kilpailijoista myös median suosikin. Voittajan julkistustilaisuudessa tammikuun Love Me Do -messuilla tuleekin varmasti jännät paikat, kun kruunun ansaitsevia kirjoittajia on niin paljon.

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!