Itse kosinta ei tullut minulle yllätyksenä: olimme käyneet joitakin viikkoja aikaisemmin katsomassa sormuksia, jolloin löysin myös oman kihlasormukseni (mutta ei ostettu niitä silloin). Ollaan myös melkein "aina" puhuttu naimisissaolosta sillä ajatuksella, että se joskus meidänkin tulevaisuudessamme siintäisi. Tiesin myös, että Charlie oli ottanut aiheen esille perheensä kanssa vuoden 2016 joulun aikaan kun olimme visiitillä heidän luonaan Englannissa. Siis lähinnä informoinut heitä tulevaisuuden kosinta-aikeista, ja toivonut sitten etteivät vastalauseet olisi hirvittävän äänekkäitä. (Eivät olleet.) Vihjeitä oli siis vuosien varrella tullut siinä määrin, että molemmat tiesimme toistemme mielipiteet asiaan.
 |
| Kuva (c) Taru Pitkänen |
Olimme suunnitelleet viettävämme uudenvuoden joka tapauksessa kahdestaan. Charlie tätä taka-ajatuksineen alunperin ehdotti, mutta en ihmetellyt asiaa, koska olimme edellisenäkin uutenavuotena olleet kotona, tehneet hyvää ruokaa ja menneet sitten h-hetken tuntumassa katsomaan seudun ilotulituksia.
Pari illanviettoehdotusta oltiin saatu tuolle illalle ja jouduttiin niistä kieltäytymään, ja Charlie oli jälkeenpäin ajateltuna selvästikin hieman huolissaan siitä, etten vain ehdottaisikin suunnitelmien vaihtoa viime tingassa. Tein kuitenkin tietämättäni tämän hänelle hyvin helpoksi, sillä odotin jo rauhallista iltaa ja olin ilman muuta sitä mieltä, että siitä pidetään kiinni.
 |
| Kuva (c) Taru Pitkänen |
Päivä sujui muuten normaalisti, mutta illallisen jälkeen alkoi tapahtua :D Olin tehnyt meille jälkkäriksi pannacottaa, ja rupesin sitten jossain vaiheessa iltaa puuhaamaan sen kaveriksi vadelmakastiketta. Olin ehtinyt kaataa vadelmat kattilaan ja sokerin päälle, kun Charlie sanoi, että voisiko jälkiruoka odottaa hetken. En osaa sanoa olinko aiemmin ajatellut että kosinta tapahtuisi juuri tuona päivänä, mutta tässä vaiheessa kellot alkoivat hieman kalkatella. Onnistuin kuitenkin olemaan ihan muina naisina.
Charlie sanoi, että hänellä oli minulle aarteenetsintä ja että eka vihje olisi makuuhuoneessa. (Tähän väliin sellainen selvennys, että ollaan usein esim. pääsiäisenä ja synttäreinä harrastettu näitä aarteenetsintöjä, joissa vihjeiden perusteella pitää etsiä suklaamuna tai joku muu lahja. Rakastan riimittelyä ja arvoituksia, ja nämä yhdistyy tässä aktiviteetissa aika hyvin :D)
Menin sitten makuuhuoneeseen (tässä vaiheessa kellot kalkattivat jo melkoisella volyymillä) ja löysin sängyn päältä vihjeen, eli nämä kortit.
Kortit ovat peräisin Marrying Mr Darcy -nimisestä pelistä, jossa pelaajat ovat Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan naishahmoja, jotka yrittävät päästä kirjan mieshahmojen kanssa naimisiin :D Ihan huippu peli! Jos tarina ei ole ennestään tuttu, niin Jane Bennet on kirjan päähenkilön Elizabethin sisko, joka menee lopussa naimisiin herra Bingleyn kanssa (anteeksi spoileri). Tykätään molemmat tästä kirjasta ja siitä tehdystä minisarjasta tosi paljon (kyllä, jopa Charlie!). Bingley- ja Jane-kortit Charlie oli todennäköisesti valinnut sen takia, että pari meidän kaveria kutsuu meitä Bingleyiksi, koska ollaan kuulemma samanlaisia luonteiltamme. Janen isä sanoo heistä näin kirjan ensimmäisessä suomennoksessa: "Olette kumpikin niin mukautuvaisia, ettei teidän perheessänne koskaan päätetä mistään, niin hyväuskoisia, että jokainen palvelija varastaa teiltä, ja niin anteliaita, että tulette aina ylittämään tulonne." :D
Kaverit sanoivat tämän tietenkin täysin (?) huumorilla, mutta ainakin ekan väittämän allekirjoitan: ainakin itse olen varmaan maailman päättämättömin ihminen ja rupean heti jossittelemaan, jos en ole jostain asiasta täysin varma. Charlie on sentään päättäväisempi, mutta ollaan kyllä molemmat sellaisia "ei kun mene sinä vain ensin" -tyyppisiä ihmisiä. Palvelijoita ei ainakaan näillä näkymin ole tarkoitus kaksioomme hankkia, mutta mistä sitä koskaan tietää. Hauska yhteensattuma on muuten se, että herra Bingleynkin etunimi on Charles (eli Charlien oikea nimi)! Ja tästä siis tosiaan juontaa tämä blogin nimi, jos se vielä jäi epäselväksi :D
 |
| Jane ja Bingley BBC:n minisarjassa |
No niin, sivupolulta takaisin. Eka vihje oli siis nuo kortit, ja tässä vaiheessa tajusin heti mistä on kyse ja mitä pian tulisi tapahtumaan. Charlie sitten kysyi olohuoneesta, että arvaanko missä toinen vihje voisi olla. Lähdin makuuhuoneesta aikeinani ruveta kaivelemaan pelilaatikkoa, jossa arvelin vihjeen olevan, mutta kun tulin ovesta, Charlie olikin lattialla polven varassa avoin sormusrasia kädessään. Ratkesin heti samanaikaiseen itkuun ja nauruun, enkä oikein kunnolla edes muista mitä hän sanoi. Osasin kuitenkin vastata minulle esitettyyn kysymykseen, ja seuraavat pari tuntia olivatkin sitten hyvin onnelliset ja sekavat. Soitin vanhemmilleni ja veljelleni, ja puhuttiin Skypessä lyhyesti Charlien vanhempien ja siskon kanssa.
Jossain vaiheessa päätettiin sitten, että oli jälkiruoan aika, ja palasin vadelmakattilan ääreen :D En kuitenkaan muistanut kaikessa tohinassa, että olin jo mitannut oikean määrän sokeria mukaan, joten kippasin reteästi vielä toisen desilitran vadelmien joukkoon. Siinä sitten syötiin pannacottaa ylimakean vadelmakastikkeen kanssa, mutta jostain syystä ei edes haitannut. Ilta oli mukava päättää kävelyyn ilotulitusten loisteessa.
 |
| Hämyinen jälkiruoka |
Charlie oli kysynyt molempien vanhempieni ja myös veljeni "lupaa" kosia minua. Minusta tämä oli ihana ele, vaikka nauroinkin sitä että lähes koko sukuni näköjään tiesi kosinta-aikeista ennen minua. Varsinkin kun isäni oli sanonut Charlielle, että Suomessa on tapana kysyä myös kummisedältä lupaa, ja muitta mutkitta tempaissut esiin puhelimensa, soittanut kummisedälleni (eli omalle veljelleen) ja sanonut että Charliella on asiaa :D Tällaista perinnettä ei siis tietenkään ole olemassa, mikä Charliellekin sitten jälkeenpäin selvisi. Kummisetäkin kuitenkin ilmeisesti antoi luvan, koska tässä sitä nyt ollaan!
 |
| Juuri kihlauksen jälkeen |
Omalle perheelleen Charlie oli kuulemma kertonut jouluna 2016, että aikoo kosia "ensi vuonna" eli 2017. Aika taitavasti piti jännityksen yllä ihan vuoden viimeisille tunneille asti!
(Tästä tuli kyllä nyt semmoinen maratonpostaus, että onnittelut vain jokaiselle joka on päässyt loppuun asti!)
Jane ja Bingley -kuva täältä
