Lauantainen vuosipäivämme tuntui kuitenkin jotakuinkin sopivalta aiheelta uuteen tekstiin, vaikka emme mitään erikoista tehneetkään. Jaoimme juhlinnat kahteen osaan, sillä meillä ei oikein ollut jaksamista mennä ulos viime viikolla. Charliella oli erityisen pitkä viikko töissä, ja minulla taas puolestani rankkaa perhettäni kohdanneen lemmikkisurun vuoksi, joka vei energian useaksi päiväksi. Päätimme siis viettää varsinaista vuosipäivää lauantaina vain kotioloissa ja mennä sitten tällä viikolla (eli eilen) ulos juhla-aterialle.
Olemme nyt siis olleet kuusi vuotta yhdessä, joka tuntuu samaan aikaan sekä uskomattomalta että itsestäänselvältä. Toisaalta tuntuu kuin vasta eilen olisin hehkutellut mielessäni että "vau, jo kaksi/kolme/neljä vuotta yhdessä!", ja toisaalta taas siltä, että mehän ollaan oltu aina yhdessä. :D Näihin vuosiin on kyllä mahtunut aika paljon siinä mielessä, että olimme ensimmäiset 2,5 vuotta etäsuhteessa, minkä jälkeen Charlie sitten muutti Englannista Suomeen. (Kuulostaapa muuten järkyttävältä tuo 2,5 v! En ikinä enää haluaisi palata kaukosuhteeseen! Mutta Skypellä, säännöllisillä vierailuilla ja hyvällä tahdolla siitä selvittiin niinkin hyvin, että nyt jälkiviisaana tuntuu, että sehän oli ihan ok.)
Lauantaina juhlistimme kuusivuotista suhdetta kotitekoisella brunssilla, johon kuului vesimeloni, croissantit, mansikkasmoothiet ja amerikkalaiset pannukakut hillojen ja vaahterasiirapin kera. Ainakin siis smoothiet ja pannukakut olivat itse tehtyjä ja muut ihan itse kaupasta ostettuja. :D Tein suurin piirtein ekaa kertaa noita amerikkalaisia pannukakkuja ja olin hieman huolissani osaamisestani, kun paksut ja kuohkeat pannarit ovat kuitenkin erilaisia kuin ohuet suomalaiset letut, jotka hallitsen mielestäni melko hyvin. Mutta ne onnistuivatkin tosi hyvin, ja melko pyöreitäkin niistä tuli, vaikka en tehnyt niitä millään muottipannulla!
 |
| Hyvälaatuinen kuva :D |
Katsottiin brunssin kanssa romanttisesti jakso Breaking Badia, jota katsomme nyt uudestaan muutaman vuoden takaisen ensikatselun jälkeen. (Pakko muuten sanoa, että on vähintään yhtä hyvä kuin ekalla kerralla!)
Iltapäivällä kävimme kävelyllä rannalla, joka on meiltä noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Samalla rannalla on muuten otettu meidän kihlajaiskuvat, joista yksi näkyy blogin bannerissa. Ollaan käytetty paljon hyödyksi viime viikkojen pakkassäitä ja tehty pitkiä kävelylenkkejä meren paksulla jäällä, mutta enää ei uskallettu näin pääsiäisen korvilla. Monia rohkeita jäällä kuitenkin näkyi, vaikka jossain kohdissa on jo sulaakin...
Olimme alun perin ajatelleet, että vaikka emme menisikään illalla ulos, niin voisimme kuitenkin käydä päivällä leffassa, koska leffateatteri on lähempänä ja jotenkin päivällä tuo ulkona käynti tuntui vähemmän väsyttävältä. :D Emme kuitenkaan löytäneet tarpeeksi kiinnostavaa elokuvaa sopivaan aikaan lähiteatterista, joten tyydyimme Netflixiin. Valittiin Crazy Stupid Love, jonka olen nähnyt joskus kerran aikaisemmin (myös Charlien kanssa), mutta en muistanut siitä mitään. Oli kyllä juuri sopiva valinta tuohon hetkeen!
Illan vietinkin kaasojeni kanssa rennosti erään heistä kotona. Olin hyvissä ajoin varmistanut Charlielta, olisiko se hänelle ok, ja koska emme olleet muutenkaan ajatelleet mennä lauantai-iltana minnekään, järjestely sopi hyvin. Kaasoporukkaa on niin hankala saada yhtä aikaa samaan paikkaan, että oli mukavaa kun se kerrankin järjestyi.
Eilen kävimme sitten juhla-aterialla Lönkka-ravintolassa Helsingin Lönnrotinkadulla. Olimme käyneet siellä kerran aikaisemmin, synttäreinäni viime vuonna, ja silloin syömämme tenderloin-annos jäi herkullisuudellaan kummittelemaan mieleen niin voimakkaasti, että päätimme tulla joskus pian uudestaan. Pohdimme vielä, kannattaako ottaa täysin samaa annosta kuin viimeksi, mutta kun se oli niin hyvää! Sattumoisin tarjoilija kuitenkin ilmoitti, että heillä ei sinä päivänä ollutkaan sisäfilettä, joten "jouduimme" onneksi kokeilemaan jotain uutta :D Valittiin sitten samantyyppinen kahdelle jaettava flank steak -annos, joka sekin oli tosi hyvää. Emme oikeastaan syö punaista lihaa kotona enää juuri ollenkaan, joten ulkona syötäessä on kiva mennä all in!
 |
| Heräsin kuvaamiseen liian myöhään, joten tässä vaiheessa on jo syöty melkein puolet! |
Vaikka kihlautumisen myötä meillä on nyt uusikin vuosipäivä eli kihlajaispäivä, niin en kuitenkaan halua jättää juhlimatta seurustelun vuosipäivääkin! Koskaan ei ole liikaa syitä juhlaan :)
Miten teillä on tapana juhlistaa vuosipäivää? Juhlitteko kaikkia mahdollisia vuosipäiviä vai säästättekö kaikki juhlinnat yhdelle päivälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti