Vieraslista on meillä nyt yhtenä tärkeimmistä etapeista hääsuunnittelussa (ja on oikeastaan ollut koko ajan tähän asti), sillä vasta sen perusteella voi keskittyä kunnolla toiseen tärkeimpään juttuun eli juhlapaikkaan... Ja kun listan teko tökkii, niin suunnitelmatkin jäävät jumittamaan, kun eteenpäin ei oikein toden teolla pääse ennen kuin lista alkaa hahmottua lopulliseen muotoonsa. Näin meille oikeastaan kävikin aiemmin keväällä, osaksi toki myös sen takia kun häihin on vielä "niin pitkä aika". Suunnitelmat jäivät tauolle myös matkan ja matkasuunnittelujen vuoksi, ja päätimme että kotiuduttuamme nostamme taas hääkissan pöydälle. (Oi, olisipa ihanaa jos hääkissa olisi joku oikea juttu!)
 |
| Kyllä, kirjoitin "wedding cat" Pinterestiin. Kyllä, olen väsynyt. |
Meillä on kaksi rinnakkaista listaa: mun puolen vieraat ja Charlien puolen vieraat. Näiden nimien perään on merkitty, kutsutaanko henkilö Suomeen (varsinaisiin häihin ja juhliin) vai Englantiin (rennompiin juhliin) vai jopa molempiin. Suomen listassa oli alunperin jopa 140 henkilöä. Myönnettäköön, että ekaan versioon listasimme ihan kaikki mahdolliset sukulaiset (serkkuihin asti - ei sitä kauemmas sukupuussa) ja kaverit, jotta saisimme yleiskuvan tilanteesta. Asiaa hankaloittaa se, että meidän molempien suvuissa on kahdessa sukupolvessa avioeroja (= uusioperheitä = lisää ihmisiä) ja molempien molemmilla vanhemmilla on 2-4 sisarusta kullakin, ja näillä lapsia ja kenties lapsenlapsiakin... (No joo, kaikki varmaan tietää kuinka suvut muodostuvat...) Olemme päättäneet olla karsimatta vieraslistalta lapsia, koska etenkin Charlien suvun juhlissa lapset ovat aina olleet läsnä ja se tuntuu olevan siellä tärkeämpää kuin mitä olen suomalaisilta lukenut ja kuullut. Lapsia ei kuitenkaan hirveästi listalta löydy muutenkaan.
Muuttujia on useampia. Ensinnäkin listaa on vaikea karsia, koska teoriassa "samantasoiset" sukulaiset eivät käytännössä ole ollenkaan "samantasoisia". Tämä tekee karsinnan vaikeaksi siksi, että kaikki ovat usein paikalla samoissa sukutapaamisissa eli näemme kaikkia (lähes) yhtä usein, mutta kaikki eivät ole syystä tai toisesta meille yhtä läheisiä. Esimerkiksi Charlien puolella tällainen tilanne on isän kolmen sisaruksen kohdalla (sedän ja toisen tädin lapset ovat läheisiä, toinen täti ja tämän lapset etäisiä). Etäisiä sukulaisia ei tietenkään tee mieli kutsua, koska haluamme häihimme tuttuja ihmisiä. Mutta kun etäiset sedät ja tädit ovat kuitenkin tekemisissä läheisempien setien ja tätien kanssa ja tieto kutsujen saajista varmasti kulkee, miten voisimme olla kutsumatta myös heitä?
Toiseksi tuntuu kuitenkin absurdilta, että "pitäisi" kutsua joku vähemmän läheinen sukulainen jonkun läheisen kaverin kustannuksella - nehän ovat meidät häät! Kolmanneksi on vaikea löytää sopivia yli 100 hengen juhlatiloja, joten karsintaa on senkin puolesta pakko tehdä. Neljänneksi, vaikka tiedämme etteivät kaikki tule kuitenkaan pääsemään paikalle, niin suunnitteluvaiheessa ei voi kuitenkaan laskea sen varaan.
Olen tietysti nähnyt kaikki mahdolliset hauskat häävieraspuut ja nuolisokkelot, mutta olen tullut siihen tulokseen, että niitä on paljon helpompi laatia kuin toteuttaa. :D Minusta vain tuntuu epämiellyttävältä karsia joku listalta pois siitäkin huolimatta, että jompikumpi meistä ei ole edes tavannut tätä, tai että mekään tuskin saisimme kutsua tämän häihin, kun muut "sukupuussa samantasoiset" saavat jäädä listaan. Ja silti voisin nimetä omaltakin listaltani useita ihmisiä, joiden läsnäolo häissä puoleen tai toiseen ei hirveästi hetkauta minua, vaikka näen heitä yhtä monta kertaa vuodessa kuin joitain läheisempiä ihmisiä. Kuulostan varmasti ihan hirveältä! Minulla ei vain koskaan ole ollut kovin läheistä suhdetta kuin harvoihin sukulaisiin, ja useaa sukutapaamista määrittää pikemminkin kohteliaisuus kuin oikea sydämellinen kiintymys. Voinko edes kirjoittaa näin? Puolustuksekseni sanon, että kun sukulaisia on paljon, niin sitä automaattisesti tulee vietettyä hyvin vähän aikaa suuren osan kanssa.
Täytyy varmaan vain ottaa jokin todella raaka karsintakeino käyttöön ja soveltaa sitä jokaisen kohdalla, no questions asked. Tämänhetkinen tavoite olisi saada Suomen listaa edes hiukan alle sadan (80 tuntuu saavuttamattomalta unelmalta), ja tällä hetkellä siinä taitaa olla 104 henkilöä. Eli vaikka kohta tekee mieli repiä hiuksia, niin on siitä ekastakin listasta tultu jo pitkä matka. Olemme myös ajatelleet jakaa osan alkuperäisistä vieraista "kakkoslistalle", josta voisi kutsua ihmisiä jos jotkut lähimmät ja tärkeimmät eivät pääse paikalle. Mitä mieltä olette tällaisesta järjestelystä, onko hyvä idea vai liian brutaalia?
Tiedän, että kaikki joille tästä asiasta voivottelen, tulevat sanomaan "tärkeintä on se että kutsuu vain oikeasti tärkeät ihmiset". Tiedän, että sanon itsekin noin kun voivottelen tätä itselleni. Mutta miksi on niin vaikea toteuttaa mantraa käytännössä? Antakaa vertaistukea ja muistuttakaa mulle, että nämä ovat "vain häät" :D
Kuvat täältä ja täältä
Voi että, tiedän niin mistä puhut! Muistan ettei mua ainakaan auttanut noi kommentit kuinka "ne on teidän häät, teette miten haluatte", vaan enemmänkin aiheutti lisää ahdistusta. Olisi ollut paljon helpompaa jos joku muu olisi sanonut miten toimia. Päädyttiin kuitenkin rajaamaan aika rankalla kädellä ja meillä on nyt niin, että esimerkiksi Matiaksen serkuista vain kaksi on kutsuttu, sillä emme ole muiden kanssa lainkaan tekemisissä. Toistaiseksi emme ole kuulleet ihmettelyjä asiasta ja onhan sitä tietysti tässä hääjärjestelyjen aikana jo hieman turtunut kaikkiin ihmetteleviin (=arvosteleviin) kommentteihin, joten ei paljon hetkauttaisi :D Vaikka tosiaan aluksi oli se tunne että kaikkia pitäisi miellyttää eikä halunnut tehdä mitään ns. inhottavia päätöksiä. Onneksi tänä päivänä on kuitenkin menty aika paljon eteenpäin hääperinteisiin liittyen siinäkin mielessä, että harvoin häihin enää ihan kaikkia sukulaisia kutsutaan ja ainakin suurin osa sen ymmärtää.
VastaaPoistaJee, ihanaa että en ole ainoa :D Ja tosi kiva kuulla että olette säästyneet suuremmilta arvosteluilta vierasasiassa! Yritän ajatella myös siltä kannalta, että jos koen että joku sukulainen on minulle etäinen, niin aika varmasti hän ajattelee minusta samalla tavalla eikä siis varmaankaan suuresti edes ihmettelisi kutsumatta jäämistä. Kiitos tuesta! :)
PoistaVieraslista on oikeasti monille hankala tehdä, sanoipa kuka tahansa mitä tahansa. Vaikka aina painotetaan, että pitäisi kutsua vain ne ihmiset, jotka oikeasti haluaa kutsua, ei se todellakaan ole aina niin helpooa.
VastaaPoistaMeillä ei alkujaan ollut kakkoslistaa, mutta kun neljäsosa kutsutuista ilmoitti jättävänsä juhlat väliin, tein spontaanin päätöksen kutsua lisää ihmisiä. Toivotin siis tervetulleiksi kaikki 11 työkaveriani, joista kutsun oli alun perin saanut vain 3. Olisin halunnut kutsua heidän kaikki jo "ensimmäisellä kieroksella", mutta budjetti ei venynyt siihen, koska sukulaiset jyräsivät tärkeysjärjestyksessä ohi. Kutsusta kieltäytyneitä sukulaisia en kunnolla edes tunne, joten oli kiva päästä kutsumaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat oikeasti minulle tärkeitä.
Niin on! Pienoinen kateus iskee niitä kohtaan, joille lista on silmänräpäyksessä selvä homma :D
PoistaKiva kuulla että teillä toimi tuo kakkoslista-ajatus! Ja aika samalla tavalla minäkin ajattelen - jotenkin vain sukulaiset, aika etäisetkin, tuntuvat olevan listalla tärkeämpiä kuin "vain kaverit", vaikka jälkimmäisten kanssa viettää enemmän aikaa. Täytyy yrittää päästä jonkinlaiseen kompromissiin. Hienoa että pääsit kutsumaan muutkin työkaverit!
Vieraslista-asia tuntuu olevan se hankalin osa monien hääsuunnittelua. Me ratkaisimme asian jakamalla häiden juhlinnan useampaan osaan, mutta en uskalla sitä suositella muille, sillä väkisinkin tunnun suunnittelevan vain yksiä häitä ja sukulaisten juhla tuntuu jäävän lapsipuolen asemaan. Ja minusta nuo kaaviot ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Ei se niin yksinkertaista ole... Vaikkei olisikaan tavannut jotakin ihmistä vuoteen, on hän voinut olla aiemman elämän aikana hyvinkin merkittävä henkilö tms.
VastaaPoistaMinusta tuo kakkoslista-ajatus ei ole ollenkaan huono. Tiedän useammankin kaverini kutsuneen ihmisiä sen jälkeen, kun osa vieraista oli ilmoittanut ertyneensä tulemaan. Kyllä ihmiset sen varmastikin tajuavat, ainakin kaverit. Suku on tietysti aina jokaisella se hankalin osuus, luulisin...
Ja juhlapaikoista oman kartoitukseni mukaan: 120 hlö tuntui aika monessa noin tuon kokoisessa tilassa olevan se maksimi eli jos olette päässeet noin sataan, eivät kovin monet juhlatilat jää sen alle vain vähäsen (eli ovat siis jo reilusti pienemmälle henkilömäärälle). Tietysti muutkin kulut kasvavat henkilömäärän mukaan, mutta kannattaa miettiä, onko se säästö sitten hampaidenkiristelyn arvoista, jos karsiminen on liian vaikeaa. Joskin itse tulee ajateltua liian usein, että samaan konkurssiin satanen sinne tai tänne... :D
Samaa mieltä kaavioista, se ei todellakaan ole niin yksinkertaista! Näen hyviä puolia tuossakin, että juhlat on jaettu osiin, mutta tuntuu että yksienkin juhlien kanssa on sen verran puuhaa että minulle taitaa riittää se :D
PoistaTuo tuntuu tosiaan olevan niin, että joko yli sadan tila tai tyyliin 60-70 hlön, täytyy vain löytää niistä sopiva. Päädyimme itse asiassa lopulta "epäkarsimaan" pari tyyppiä, jotka olimme ensin karsineet, joten tämänhetkinen lista näyttää n. 110 laajuiselta, mikä on ihan ok. Se on kyllä tosi ärsyttävää, kun tietää että moni noista ei tule varmaan pääsemään (joten todellinen määrä saattaa hyvinkin olla 80 pinnassa), mutta ei silti uskalla olla varaamatta tarpeeksi isoa tilaa :D