Polttarit!!!

Hääpäivän virallisia kuvia odotellessa kerron upeista polttareistani, jotka järjestettiin toukokuun loppupuolella! Kirjoitin tästä luonnoksen jo heti juhlien jälkeen, mutta viimeiset hääjärjestelyt veivät mennessään ja viimeistely jäi.

Olin koronatilanteen vuoksi täysin varautunut siihen, että polttareita ei järjestettäisi lainkaan ja pitäisimme kaasojen kanssa kenties jonkinlaiset jälkipolttarit sitten, kun se taas olisi turvallisempaa.

Mutta vielä mitä! Minua hemmoteltiin jopa kahtena eri iltana, ensin livenä kaasojen kanssa ja sitten etänä Skypessä alkuperäisellä polttariporukalla, johon kuului lisäksi kaksi muuta ystävääni. Tuon etäjuhlan oli tarkoitus olla varsinaisten polttarien korvaaja, mutta hallituksen alettua pikku hiljaa lieventää rajoituksia kaasot puuhasivat nopealla varoitusajalla pikkujoukon morsiusillan vielä kasvotusten. Oli ihanaa, että sain nauttia polttaritunnelmasta kaikkien näiden ystävien kanssa, vaikka emme päässeetkään samaan tilaan yhdellä kertaa. 

Charlie oli ollut hienosti mukana juonessa ja houkutellut minua lopettamaan työt eräänä perjantaina vähän aikaisemmin, jotta voisimme tehdä hääjuttuja. Olimme ehtineet tehdä hommia tuskin puoltakaan tuntia, kun avoimen parvekkeen oven kautta kadulta alkoi pauhata Love and Marriage -biisi. Jotenkin olin tässä vaiheessa jo varma, että tuo oli tarkoitettu minulle, vaikka uskomattomalta se tuntuikin. Siellä kaasoni seisoivat ilmapallojen kanssa, ja ilon ja yllätyksen kyyneleet herahtivat hetkeksi silmiini! Aivan mahtava "sisääntulo", jota en varmasti unohda. Sitten Charlie ojensi minulle salaa pakkaamansa kassin (kaasojen ohjeilla) ja sitten tulikin lähtö!

Anna-kaaso ajoi meidät lähellä sijaitsevaan kotiinsa, jossa sain ylleni kukkamekon, päähäni brittipolttariteemaisen pannan ja käteeni lasin kuplivaa. Koskettavien alkusanojen jälkeen oli ensimmäisen tehtävän aika: avioliittoneuvojen kysely, ei ohikulkijoilta vaan maailmantilanteeseen paljon paremmin sopivasti Jodelista! Lähetin ennaltamääritetyt kysymykset eri kanaville ja jäimme odottamaan vastauksia.

Seuraavaksi ryhdyimme koristelemaan itsellemme kangaskasseja hääviikonloppua varten. Kaasot olivat hankkineet vaikka mitä eri askartelutarvikkeita ja muun muassa tulostaneet meistä yhteiskuvan silitettävälle paperille.

Sitten minut jätettiin hetkeksi aurinkoiselle terassille odottelemaan, kun kaasot täyttivät koko olohuoneen (siltä se tuntui) vaatteilla ja rekvisiitalla. Lukuharrastukseni innoittamana he pistivät minut luomaan päivitettyjä kansikuvia tunnetuille kirjoille! Tehtävä oli kuin juuri minulle tehty (ja niinhän se olikin). Kaasot olivat mahtavasti mukana, kun puin heitä ja asettelin oikeisiin kohtiin kuvia varten. Tehtävän lomassa söimme Woltatut burgerit.

Vihervaaran Annan uusi kansi

Seuraavakin tehtävä oli kirja-aiheinen. Minulla on Instagramissa kirjatili (@clothbindmyheart), josta inspiroituneena kaasot määräsivät minut ottamaan tililleni sopivan kuvan heidän valitsemansa kirjan ja rekvisiitan kanssa. Kirja oli omasta hyllystäni, ja sen oli Charlie pakannut minulle mukaan. Tuohon kirjaan liittyy uskomaton tarina, jonka kuultuani olin aivan ällikällä lyöty. Kaasot olivat jo joskus alkuvuonna keksineet tämän tehtävän ja ryhtyneet etsimään sitä varten jotakin vanhaa vaimo-opasta tai muuta avioliittoon liittyvää ohjekirjaa. Nettiantikvariaatista he löysivät "Morsiamen kirjan" vuodelta 1944 ja olivat jo aikeissa ostaa sen, kun minä lähetin yhteiseen WhatsApp-ryhmäämme kuvan juuri tuosta samaisesta kirjasta. Olin ostanut sen samana päivänä läheisestä Fidasta puolileikilläni. Aivan mieletön sattuma!

Kuvan asettelua

Tässä lopputulos!

Bookstagrammailun jälkeen siirryimme nautiskelemaan Annan terassiporealtaasta ja herkullisista Bailey's-smoothieista. Auvoisen lillunnan jälkeen kaasot siirtyivät äänistä päätellen saunan puolelle juonimaan ja minä sain vielä hetken nauttia lämpimästä vedestä ennen kuin minut tultiin hakemaan morsiussaunaan!

Tietyt vanhat suomalaiset perinteet ovat lähellä sydäntäni, ja niinpä olin salaa toivonutkin, että saisin kokea morsiussaunan. Ihan kaikista yksityiskohdista en kuitenkaan ollut perillä etukäteen! Astuessani sisään saunaan kaasot loitsivat kovaan ääneen pahat henget pois ja istuttivat minut (erittäin) pistelevien katajanoksien päälle (koska avioliitto ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista). Sitten minut voideltiin kananmunalla, jauhoilla ja hunajalla (edistää ilmeisesti hedelmällisyyttä), minkä jälkeen sain saavillisen jäävettä niskaani (avioelämä on yllätyksiä täynnä)! Sain ylleni myös Charlien oman, pyykkikorista kaivetun likaisen paidan, minkä merkitys oli muistaakseni se, että hikien sekoittuessa myös meistä tulee yhtä :D

Saunan jälkeen söimme vielä vähän iltapalaa, ja sitten olikin aika lähteä kotia kohti.

Aamulla tajusin, että olin unohtanut kaasojen hankkimat polttari-ilmapallot Annan luo. Anna toi ne minulle illansuussa, mutta ilmapallojen lisäksi hän nostikin autostaan vielä skumppapullon ja ison kukkapuketin ja sanoi etäpolttarien alkavan puolen tunnin kuluttua :D Olin saanut hieman vihiä etäpolttarimahdollisuudesta, mutta en ollut osannut kuvitella mitään niin "järjestettyä" kuin tämä yllätyslähetys antoi ymmärtää.

Oli ihanaa nähdä Skypessä koko alkuperäinen polttariporukka. Jälleen kerran olin ihan hämmentynyt ja otettu kaikesta siitä panostuksesta, jonka ystäväni olivat antaneet näitä etäjuhliakin varten. Sillä niissäkin oli ohjelmaa!

Saamastani kukkapuketista ei paljastunutkaan kimppua kuten olin luullut, vaan tarvikkeet kukkaseppeleen punomiseen! Muukin polttariväki oli hankkinut itselleen kukkia, ja kukkataiteiluun perehtyneen Annan johdolla solmimme itsellemme ihanat kukkapannat. Vaikka olenkin häämessuilla ym. nähnyt erilaisia kukkatyöpajoja, mieleeni ei olisi ikimaailmassa juolahtanut, että sellaisen voisi pitää etänäkin!

Seppeleet päässä siirryimme seuraavan ohjelmanumeron pariin. Eräs ystäväni oli kerännyt muulta porukalta valokuvia yhteisistä hetkistämme ja koonnut ne Powerpoint-esitykseksi, jonka hän jakoi näytöltään hulvattoman kertomuksen siivin. Oli ihana palata muistoihin ja nähdä vuosien varrelta sellaisiakin kuvia, joita en ollut itse aiemmin nähnyt. Kahta eri ystäväporukkaa edustavista "vieraistakin" oli varmaan hauska nähdä kuvia ja kuulla tarinoita hetkistä, joita olen kokenut toisen joukon kanssa.

Viimeisenä aktiviteettina oli avioliiton ja häiden historiaa käsittelevä tietovisa, jonka veti Anna. Visa oli melko vaikea, mutta aika tasaisin pistein suoriuduimme kaikki, ja opimme varmasti paljon enemmän ja vähemmän tärkeitä morsiusknoppeja :D

Etäpolttarit tuntuivat täydellisiltä ja minulla oli koko ajan tosi huomioitu ja onnellinen olo, vaikka ystävät olivatkin vain kaksiulotteisia kuvia näytöllä. Tietenkin minua harmittaa heidän puolestaan, että heidän on pitänyt varmasti luopua monista suunnitelmista ja tehdä paljon "turhaa" työtä, kun juhlia ei voinutkaan järjestää kasvotusten. Mutta siitä huolimatta tuntui siltä, etten olisi voinut parempaa toivoa! Kaikkein tärkein, mitä polttareilta halusin, oli hauskanpito parhaiden ystävien kanssa ja se ihana tunne, että jotain on järjestetty juuri minua varten ja osallistujat välittävät minusta niin paljon, että ovat viitsineet nähdä moisen vaivan. Tämä toteutui sataprosenttisesti, joten toivon, että koronatilanne ei ole aiheuttanut järjestelyissä liikaa stressiä.

Polttareiden jälkeen vallitsi monta päivää sama onnellinen epäuskoisuus, jota pari viikkoa myöhemmin sain kokea itse häissä: miten kummassa saatan ansaita ympärilleni näin ihania ihmisiä? Ei sitä voi käsittää. <3

Polttarisankarin oli helppo hymyillä!

Naimisissa ♥

Täällä kirjoittelee tuore rouva! Ajatella! Vielä kestää jonkin aikaa totutella tähän uuteen titteliin ja uuteen sukunimeen, mutta hienolta kuulostaa! Olen päässyt jo kerran sanomaan nimen puhelimeen, mutta ei vielä oikein sopinut suuhun :D

Lauantainen hääpäivämme oli kerrassaan täydellinen. Kaikki huoleni, jotka liittyivät esimerkiksi päivästä nauttimiseen, osoittautuivat turhiksi. Nautin täysin rinnoin joka hetkestä. Puhkesimme moneen kertaan varsinkin juhlan jälkeen ihmettelemään, miten ihania ystäviä ja sukulaisia meillä on, ja miten saatammekaan ansaita sen kaiken rakkauden, jota he meille osoittivat. Yksi häiden parhaista asioista naimisiinmenon lisäksi oli saada läheisemme juhlimaan meitä ja meidän kanssamme - ainahan näin sanotaan, mutta nyt vasta häät vietettyäni tajuan, miltä se todella tuntuu. Mahtavaa oli myös nähdä ennestään toisilleen tuntemattomien vieraiden nauravan ja keskustelevan keskenään. Se jos mikä lämmitti mieltä.

Oli myös ihanaa, että muutkin saivat nähdä, miten hieno ihminen aviomieheni on - jos se ei ollut heille selvää jo ennestään! Lisäksi Charlie teki valtavan työn juhlien järjestelyissä sinä aamuna ja muutenkin päivän mittaan ja toimi myös loistavana isäntänä. Voin puolueettomasti sanoa, että hän on ihan paras!

Kuva: Marko Laukkarinen

Ihmettelin, kun minua ei oikeastaan koko häitä edeltävänä viikkona jännittänyt juuri ollenkaan. Olen normaalisti kova jännittäjä, mikä tuntuu etenkin mahakipuna, mutta nyt en kokenut mitään sellaista. Vasta juuri ennen vihkimistä alkoi jännittää enemmän, mutta ei silloinkaan samoin kuin mitä olin odottanut. Oikeastaan ainoa jännityksen merkki oli se, että en nukkunut häitä edeltävänä yönä melkein yhtään. Hassua sinänsä, koska olin odottanut tyyneyteni tuovan minulle sikeät unet!

Alan käydä hääpäivää läpi tarkemmin etenkin sitten, kun saamme loput viralliset kuvat. Sää suosi meitä koko juhlan ajan ennusteista huolimatta, ja uskon saaneemme upeita kuvia niin ulkoa potrettituokiosta ja vihkimisestä kuin sisältä juhlastakin. Valokuvaajamme Marko Laukkarinen ja videokuvaajamme Harri Säynevirta olivat paitsi taitavia kuvausammattilaisia, joiden kameran edessä viihtyi, myös erittäin miellyttäviä ihmisiä, joihin oli mukava tutustua.

Nyt jatkamme hääloman viettoa, johon kuuluu muun muassa häiden ylijäämäruoista nauttimista!

Hääviikon torstai ja vähän perjantaita

Torstaina oli ensimmäisen kerran tällä viikolla sellaista kiireen tuntua, vaikka meillä ei tosiaan ole ollut kovin paljon tehtävää näille viimeisille viikoille. Aika myöhään tuli vielä viestiteltyä videokuvaajan kanssa ja linkiteltyä viimeisiä hyödyllisiä ohjeistuksia kaasoille. Silti oli jotenkin suurimman osan päivästä tyyni ja rauhallinen olo. Minuun ei ole vieläkään iskenyt paha jännitys, vaikka yleensä olen kova jännittämään ja hermoilemaan päiviäkin etukäteen.

Pientä stressiä ja harmitusta on aiheuttanut se kuuluisa sää, joka ei näillä näkymin ole parhaimmillaan huomenna. Toivon kovasti, että pääsisimme ainakin ottamaan valokuvia ulkona, vaikka vihkitilaisuus jouduttaisiinkin siirtämään sisälle. Onneksi sekä valo- että videokuvaaja vakuuttelivat, että sateella ja pilvisäällä saa parempiakin kuvia kuin auringonpaisteessa.

Torstaina hoidin bestmanien videon editoinnin, jossa ei onneksi mennytkään kovin kauan. Minun ei tarvinnut muuta kuin yhdistää kolme videota ja pätkäistä viimeisestä klipistä loppusähellykset pois.

Kasasimme myös kaikki juhlapaikalle vietävät tavarat samaan paikkaan, josta ne on helppo siirtää autoon tänä iltana ja huomisaamuna. Charlie lisäksi täytti saippuakuplapullot valmiiksi. Saippuakuplat ovat taas yksi asia, joita emme olleet saaneet aikaiseksi vielä ostaa lisää. Nyt kun juhlat pienenivätkin, niin kuplia riittääkin kaikille. Saa nähdä, päästäänkö niitä käyttämään, sillä juhlatilassa ei saa kuplia puhaltaa. Jos vihkiminen voidaan järjestää ulkona, niin sitten ei ole sen suhteen hätää.

Torstai-iltana pidimme vielä pienen Skype-palaverin veljeni kanssa, joka toimittaa osaa bestmanien tehtävistä nyt kun he eivät itse pääse tulemaan. Testasimme myös Facebookin livestriimiä, jollaisen yksi ystävämme kuvaa vihkimisestä Charlien vanhemmille. Hyvin toimi, ja ihanaa että hekin pääsevät näkemään vihkimisen oikeaan aikaan.

*

Nyt on tosiaan jo perjantai-iltapäivä, ja lähden kaasojen kanssa hotellille noin tunnin kuluttua. Halusin yrittää kirjoittaa vielä pikaisesti ennen sitä, ja nyt kaikki muu taitaa olla hoidettuna!

Tälle päivälle jäi minun osaltani lähinnä tavaroiden pakkaaminen: sekä tämän illan että sunnuntain. Pääsen kyllä loppurutistuksessa aika helpolla, sillä Charlie ja isäni pakkaavat auton kun olen jo lähtenyt ja vievät tavarat huomenna juhlapaikalle sekä hoitavat koristelut. Tuntuu hieman lusmulta, mutta tämä on lähinnä aikataulujen aiheuttamaa.

Tosi kummallinen ajatus, että aika lailla tähän aikaan huomenna olemme jo naimisissa! Ihan absurdia. Odotan kauhunsekaisella innolla, milloin tämä iskee tajuntaan jännityksen kera :D Ehkä vasta huomenna. Tämä kevät on mennyt niin erikoisissa merkeissä, että ehkä senkin takia on vaikea käsittää, että huomenna on jo kesäkuun kuudes - se päivä, joka on ollut mielenperukoilla jo kaksi ja puoli vuotta. Mielenkiintoista päästä näkemään, miltä avioelämä sitten tuntuu. Ehkä ei kovinkaan erilaiselta kuin elämä nyt, mutta jonkinlainen uudenlainen vire siinä varmasti on.

Ensi kertaan... :)

Hääviikon keskiviikko

Tänään hommaa ei ole tuntunut olevan aivan niin paljon kuin kahtena edellisenä päivänä. Hassulta tuntuu, että nyt on vasta keskiviikko - olen jostain syystä päivän edellä ajattelussa ja koko ajan pitänyt tätä torstaina.

Aamulla askartelimme valmiiksi paikkakortit. Olimme tilanneet pohjat valmiina (ks. eilinen teksti), ja sitten vain liimasimme kirjansivuja koristeiksi. Tämä on yksi aikaisimpia koristeluideoita, joita meillä oli, joten on hauskaa nyt nähdä toteutunut visio. Askartelun lomassa loppui liima, joten pyrähdimme lähikauppaan ostamaan sitä lisää sekä muitakin viimeisiä tarvikkeita. Ostosreissu onnistui yllättämään menestyksellään: emme olleet löytäneet mistään lähiseudun isommista kaupoista juhlatilan vessoihin tarvittavia käsipaperipyyhkeitä, mutta paikallisesta pikkumarketista niitä löytyi!

Kauppareissun jälkeen viimeistelimme askartelun ja sitten Charlie rupesi editoimaan sukulaisten videotervehdyksiä loppuun. Tällä välin minä pesin sormuksemme tai ainakin yritin. YouTuben neuvoilla se hoitui niin, että ensin liotettiin sormuksia kuumassa vedessä, jossa oli tiskiainetta, ja sitten kuurattiin pehmeällä hammasharjalla. Kyllä ne taisivat ainakin vähän kirkastua.

Iltapäivällä minulla oli parin tunnin tauko hääjutuista, kun kävin äidin kanssa kävelyllä. Tosin häistäkin kyllä puhuimme, mitenkäs muutenkaan! Odotan mielenkiinnolla, mistä asioista keksin puhuttavaa lauantain jälkeen. Toisaalta eiköhän häistä riitä vielä pitkäksi aikaa puhuttavaa joka tapauksessa. Ainakin järjestelyasiat voi kuitenkin unohtaa!

Kävelyn jälkeen suuntasin vielä Anna-kaason luo askartelemaan polttarikirjaa kaasoporukalla (kyllä, minulla oli polttarit!!! Kirjoitan niistä erikseen). Sitä ei ihan saatu loppuun, koska sitä varten tilatut valokuvat eivät olleet vielä saapuneet, mutta viimeistelemme sen sitten yhdessä hotellilla perjantaina.

Ovatko muut muuten siivonneet kotejaan ennen häitä? Minusta olisi kiva saada koti siistiksi, jotta sunnuntaina on mukava palata, mutta en oikein näe, missä vaiheessa ehtisi vielä siivotakin. Mikäs sen parempi alku avioelämälle kuin lattioiden puunaaminen ja roskien vienti...

Hääviikon tiistai

Tämän päivän päähomma oli käydä tutustumassa uuteen juhlapaikkaamme Ruutikellariin. Kävimme sitä ennen ulkona olevalla vihkipaikallamme ja suunnittelimme, missä suurin piirtein itse tulemme seisomaan ja mihin taas asettuvat vieraat. Tässä kohtaa alkoi vähän jo jännittää. Tsekkailimme myös muutaman mahdollisen potrettipaikan, jotka olimme panneet merkille jo viime vuonna.

Sitten suuntasimmekin Ruutikellaria kohti. Ensin katsastimme wc-tilat, jotka sijaitsevat erillisessä ulkorakennuksessa. Olemme suunnitelleet, että kävelemme vieraiden kanssa vihkipaikalta juhlatilaan wc-tilojen kautta, jotta jokainen voi pestä kätensä saippualla ennen sisään astumista. Sisällä on sitten joka pöydässä omat käsidesipullot, kuten myös noutopöydän alkupäässä.

Koska olimme tilassa itsenäisesti ilman esittelijää, meidän piti hetki etsiä esim. valokatkaisimia! Oli kuitenkin tosi kiva olla paikalla ns. rauhassa ja vietimmekin siellä varmaan lähemmäs pari tuntia, kun testasimme videotykkiä ja kaiuttimia (ja tanssimme häävalssia) ja siirtelimme pöytiä haluamaamme muotoon. Uskalsimme tehdä jälkimmäisen, koska tilassa ei ole yhtään varausta ennen lauantaita. Nyt miehillä on yksi homma vähemmän juhlapäivän aamuna. Oli myös tosi hyvä, että meillä oli tilaisuus "ottaa tila haltuun" etukäteen. Ruutikellari on myös aivan yhtä tunnelmallinen ja kaunis tila kuin Tenaljikin, vaikka se onkin ikkunaton.

Päivän toinen, loistava hoidettu asia oli se, että pääsimme hakemaan häiden loput paperituotteet! Toivoimmekin kovasti, että ne olisivat olleet valmiita tänään, koska nyt meidän tarvitsi käydä keskustassa ja käyttää julkisia vain yhtenä päivänä tällä viikolla, kun haluamme suojautua tartunnoilta enemmän kuin koskaan. Kävimme itse asiassa jo ennen Suomenlinnaan menoa puljussa kysymässä, olisiko tuotteita mahdollista saada jo tänään vaikka lisämaksuakin vastaan. Ne olivatkin juuri työn alla, ja myyjä pyysi palaamaan muutamaa tuntia myöhemmin. Se sopikin mainiosti, koska Suomenlinnassa se aika vierähtikin. Painatusfirman nimi on muuten Mister Easy Business, joka kuulostaa aivan joltain hämäräheikin mustalta pörssiltä :D Sieltä on kuitenkin ennenkin saanut mainiota ja nopeaa palvelua!

Kävimme myös nopeasti kysymässä eräästä kultasepänliikkeestä, voisiko kihlasormukset puhdistuttaa nopeasti. Ajattelin kyseessä olevan jokin kengänkiillotukseen verrattavissa oleva pikatoimenpide, mutta ainakaan siinä liikkeessä kultaseppä ei ole itse paikalla vaan käy hakemassa töitä pari kertaa viikossa. Päätimme siis yrittää puhdistaa sormukset itse, kai sekin ihan hyvin onnistuu. Minähän en ole siis kertaakaan puhdistanut kihlasormustani...

Tämä päivä on ollut fyysisesti tosi väsyttävä, mitä en osannut odottaa. Olimme kotiin tultuamme aivan kuitteja, mutta syötyämme taittelimme kuitenkin vielä lautasliinataskut valmiiksi. Vaaleansiniset pellavaliinat olivat erinomainen hääkirppislöytö, jonka tein jo joskus syksyllä. Silloin servettejä oli noin 20 vähemmän kuin mitä vierasmäärämme oli, mutta ajattelin, että voimme tehdä puuttuvat liinat jostain samanvärisestä kankaasta. Mutta kas! Ei tarvittu kuin globaali terveyskriisi, niin johan servettejäkin riittää kaikille.

Hääviikon maanantai

Nyt seuraa päivän toinen blogipostaus, käy siis katsomassa häiden tilanne aiemmasta tekstistä!

Haluan parhaani mukaan kertoa ainakin alkuviikon hääpuuhia, jotta tästä jää itsellekin muisto. Näitä on ollut kivaa ja hyödyllistä lukea muista blogeista, joten toivottavasti ehdin taltioida ainakin muutaman päivän tapahtumat. Meillä on onneksi koko viikko lomaa (ja se jatkuu vielä pari viikkoa häiden jälkeen).

Maanantain tärkein tehtävä oli se, että kävimme isäni kyydillä hakemassa Alkosta hääviinit ja -kuoharit. Olemme jo aiemmin ostaneet oluet, siiderit ja alkoholittomat juomat, joten nyt juomapuoli on hoidossa. (Lukuunottamatta muutamaa kokispulloa, jotka haemme jonain päivänä lähikaupasta.)

Viinikeikan lisäksi olin varannut itselleni täksi päiväksi lähinnä soittelu- ja sähköpostitehtäviä. Tärkeimpänä niistä oli soitto hääaaton hotelliin: halusin vielä varmistaa, onko varausta mahdollista peruuttaa. Tästä mainitsinkin jo edellisessä tekstissä. Vaikka peruutus ei onnistunut, virkailija oli onneksi kuitenkin hurjan mukava. Tilasin myös valmiiksi taksin hääaamulle. Julkisillakin pääsisi lähes "ovelta ovelle", mutta maksan mieluummin taksista mukavuuden ja yksityisyyden (koronamielessä) vuoksi.

Sähköpostilla olin puolestaan yhteydessä Suomenlinnaan, koska haluamme käydä vielä katsomassa uutta juhlatilaamme ja kokeilemassa sen av-laitteita. Sovimme itsenäisen tilaan tutustumisen huomiseksi eli tiistaille (eli noudamme avaimen neuvonnasta ja menemme tilaan ilman esittelijää).

Ilmoitin myös pitopalvelulle sähköpostitse juhlien muuttuneesta aikataulusta (Suomenlinnan poikkeussääntöjen mukaan juhlien on päätyttävä klo 23) ja siitä, ettei juhlatilassa ole ovikoodia vaan fyysinen avain. Niinpä jonkun juhlaväestä täytyy olla paikalla, kun pitopalvelu tulee illalla hakemaan viimeiset tavaransa oltuaan muutaman tunnin poissa. Tämän ei kuitenkaan luulisi olevan ongelma, koska omien tavaroidemme pakkaamisessa menee varmasti sen verran aikaa, että pitopalvelu ehtii palata paikalle.

Olohuoneen lattia näyttää tällä hetkellä tältä.

Soitin myös Suomenlinnan lauttojen autopaikkavarauksia käsittelevään palveluun ja kysyin, mahtuuko yhdelle tietylle illan paluulautalle vielä yksi varaus. Emme olleet aluksi aikoneet varata paluupaikkaa vaan jonottaa lauttaan, mutta muutimme mielemme. Lautoille kuitenkin otetaan vain yksi varaus ja toinen paikka jätetään vapaaksi jonottajille. Haluamassamme lautassa oli jo yksi varaus (pitopalvelun), mutta todennäköisesti toinen paikka liikenee silti meille, koska meillä on päivän ainoa juhlatilavaraus eivätkä Suomenlinnan asukkaat luultavasti liiku tuohon aikaan autolla mantereelle.

Sitten ilmoitin vielä vihkimistilaisuudessa soittaville muusikoille eli Trio Lyhdylle lautta-aikatauluista ja annoin heille linkin tilaisuuden "käsikirjoitukseen", josta he voivat seurata omaa soittovuoroaan. Kerroin muutenkin vähän tarkemmin päivän suunnitelmasta niiltä osin, kun se heitä koskee. Ilmoitin myös kampaajalle, meikkaajalle ja valokuvaajalle hääaamun hotellin ja osoitteen.

Viinikeikka tehtiin iltapäivällä, ja sen jälkeen piipahdimme vielä isäni luona, jotta Charlie voisi opettaa isälleni ja veljelleni, miten rusetti sidotaan :D Olimme ostaneet bestmaneille samanlaiset rusetit kuin Charliella, mutta nyt kun he eivät pääse, päätimme antaa ne isälleni ja veljilleni. Kukaan heistä ei kuitenkaan osannut solmia rusettia, joten tarvittiin Charlien apua! Ihan hyvin harjoittelu ainakin lähti käyntiin.

Lisäksi Charlie on editoinut useamman tunnin englantilaisten sukulaisten lähettämiä videopätkiä yhdeksi videokseen. Olemme siis pyytäneet heiltä videotervehdyksiä, koska he eivät kerran pääse paikan päälle. Nyt videot alkavat olla koossa, yksi tai pari taitaa vielä puuttua.

Tosi hyvä ja tehokas päivä on ollut, ja oli kyllä maailman paras idea aloittaa loma jo heti hääviikon alusta! Mitään suurta tehtävää ei ole tälle viikolle jäänyt (paitsi ehkä tuo viinien nouto), mutta silti uskon, että tulemme käyttämään ison osan päivistä järjestelyyn.

Hääkuukausi, hääviikko, häät!

Anteeksi luvattoman pitkästä blogitauosta. Tänä keväänä ei ole ollut hirveästi energiaa/jaksamista/intoa kirjoittaa ja ihan viime viikkoina ei juuri aikaakaan. Nyt yritän kuroa kuilua umpeen ja julkaista tällä viikolla useammankin tekstin, jotta edes joitain valmisteluja voidaan käydä läpi ennen varsinaisia häitä. Jos siellä joku vielä on lukemassa!

Häät pidetään siis edelleen ja melkein alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Viimeksi kirjoittaessani maaliskuun lopulla juhlien kohtalohan oli siis vielä kovin epäselvä. Tässä siis pikainen katsaus häiden nykyiseen muotoon.

Suurin ja valitettavin muutos on se, että kukaan Charlien perheenjäsen, sukulainen tai ystävä Englannista ei pääse juhliimme. Eivät siis edes hänen vanhempansa. Se tuntuu edelleen kauhealta varsinkin näin tätä kirjoittaessa, mutta siihen on ehtinyt turtua viime viikkojen aikana. On tietysti hetkiä, joina heidän poissaolonsa tulee erityisen ikävästi mieleen (kuten ryhmäkuvia suunniteltaessa). Moni heistäkin oli kuitenkin sitä mieltä, että häitä ei kannata sen takia siirtää. Tilanne olisi ehkä toinen, jos kaikki olisivat Suomessa, jonka sisällä on helpompi matkustaa. Ulkomaanmatkojen tilannetta ei kuitenkaan osaa ennustaa vielä pitkiin aikoihin, emmekä halunneet siirtää häitä "sitten joskus" -tyylisesti.

Häihimme on tulossa vajaa 30 vierasta aiotun noin sadan sijaan. Vaikka 50 henkilön juhlat ovat nyt sallittuja, halusimme pitää vierasmäärämme reilusti sen alla. Järjestämme juhliin tämän lisäksi tietenkin myös asiaankuuluvat turvatoimet. Sukulaisista tulee minun vanhempani ja sisarukseni, kummitätini ja -setäni kumppaninsa kanssa sekä kummien lapset eli minun serkkuni. Toiset kummini ja yksi serkkuni perheineen päättivät kutsusta huolimatta jäädä kotiin, minkä tietenkin ymmärrämme erinomaisesti. Loput kutsutuista ovatkin sitten ystäviä, osa "pelkästään minun" ja osa yhteisiä. Tämä porukka tuntuu minusta tosi mukavalta ja läheiseltä.

Koska vierasmäärä väheni roimasti, päätimme varata Suomenlinnasta varmuuden vuoksi myös pienemmän juhlatilan Ruutikellarin, johon normaalisti mahtuu 60 henkilöä. Suomenlinnan tilavuokrapalvelussa ollaan koko kevään aikana (ja muutenkin) oltu erittäin ystävällisiä, joustavia ja ymmärtäväisiä, ja meidän annettiin pitää sekä Tenalji von Ferseniä että Ruutikellaria varattuna suunnitelmien tarkentumiseen asti. Vielä ihan viime päiville on saatu kuitenkin odotella juhlatilojen virallisia koronaohjeistuksia, ja pääsimme vasta eilen lopullisesti vahvistamaan Ruutikellari-varauksen (ja purkamaan Tenalji-varauksen). Häitämme juhlitaan siis Ruutikellarissa, joka tuntuu sekin oikein kivalta! Siinä on samaa tiilihenkeä kuin Tenaljissa.

Pitopalvelu meillä pysyy samana (siis Pitopalvelu Hupli). Hekin ovat olleet joustavia ja suostuvat edelleen tulemaan paikalle, vaikka normaalitilanteessa he eivät hoida Suomenlinnassa näin pieniä juhlia. Olemme tosi iloisia siitä, ettei meidän tarvinnut alkaa etsiä uutta pitopalvelua! Ruokalistaakaan ei tarvinnut muuttaa.

Oikeastaan ainoa elementti (monen vieraan lisäksi), joka meidän on täytynyt peruuttaa, on DJ. Aiemmin keväällä kirjoitin DJ-pohdinnoista, ja päädyimmekin lopulta sellaisen varaamaan. Nyt pienellä porukalla emme kuitenkaan koe tarvitsevamme ammattisoittajaa.

Myös hääaaton hotelli on vaihtunut. Kirjoitin helmikuussa, että varasin minulle ja kaasoille yhteisen huoneen Scandic Grand Marinasta Katajanokalta. Nyt tuo hotelli on kuitenkin kiinni, joten varaus siirrettiin Töölön Scandic Park -hotelliin. Minua hieman harmitti tämä, koska alun perin korvaavaksi hotelliksi oli mainittu Kampin Scandic Simonkenttä, joka olisi ollut hieman lähempänä Kauppatoria ja lauttalaituria. Ei Töölön hotelli kuitenkaan niin paljon kauempana ole, että se olisi suuresti haitannut. Ärsytti vain hieman selvitellä tätäkin asiaa. En voinut peruuttaa varausta, koska olin ehkä hieman lyhytnäköisesti (tosin jo syksyllä) valinnut varatessani peruuttamattoman supersäästöhinnan. Pohdin hetken, pitäisikö vain hyväksyä menetetty raha ja varata huone toisesta hotellista lähempää Kauppatoria, mutta päädyin kuitenkin vain tilaamaan meille taksin hääaamuksi. Aikataulu on silloin vähän tiukempi, mutta ei liian. Eiköhän näin ole hyvä.

Vaikka häät tulevat olemaan hyvin erilaiset kuin suunniteltiin, tuntuu silti kummasti siltä, että kovin paljon ei ole muuttunut. Ehkä se johtuu siitä, että suuret linjat ovat pysyneet samoina, kuten vihkipaikka, pitopalvelu ja tavallaan juhlapaikkakin (koska sama logistiikka pätee). Pienet häät myös mahdollistavat joitain sellaisia asioita, mitä isot juhlat eivät. Nyt ainakin ehdimme varmasti jutella kunnolla kaikkien kanssa!

Olen myös mielenkiinnolla tutkaillut omia tuntemuksiani näin häiden alla. Olemme keskittyneet (ymmärrettävästi) juhlien järjestämiseen ja hoidettaviin asioihin siinäkin määrin, että välillä toivoisi häiden jo olevan ohi (tai lähinnä häiden järjestämisen). Olen harmitellut tätä, koska haluaisin häiden alusajan olevan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. En kyllä tiedä, olenko sitten kuitenkaan sellainen hattaraihminen, ja kaikki häitä järjestäneet varmasti tietävät miten paljon hommaa viimeisinä viikkoina ja päivinä on: ei siinä ylettömästi tilaa jää haaveksunnalle.

Minulla on kova tarve ottaa kaikesta kaikki ilo irti ja oikein velloa tässä ajassa, mutta pelkään sen langanpään luiskahtaneen hyppysistä niin, että huomaan jossain vaiheessa ajan vain hupsahtaneen ohi. Pelkään, että mitä jos en osaa nauttia hääpäivästäkään niin kuin haluaisin? On myös ollut vähän vaikea löytää tasapainoa ajatusten väliltä: Joskus naimisiinmeno tuntuu olevan loppujen lopuksi aika pieni asia meidän yhteisessä elämässämme - arkeahan aviomieheys ja -vaimous (hui) ei varmaan paljoakaan muuta. Välillä se taas tuntuu maailman suurimmalta, kosmisia mannerlaattoja jyrisyttävältä Tapahtumalta, jota minun pitää pyrkiä pohtimaan omasta, sulhasen ja kaikkien läheistemme näkökulmasta jossain honkien huminassa ja oikein kunnolla paneutua siihen, mitä tämä kaikki Tarkoittaa. Äskeisen lauseen luettuani minusta tuntuu entistä sopivammalta, että edessä on pitkä loma - ehkä pääsen häiden jälkeen olemaan hetken jopa pohtimatta yhtään mitään!

Tärkeintä lienee, että tämän ihmisen kanssa on hyvä olla.