Minulla ei ollut kovin selkeää ajatusta hääkampauksesta ja -meikistä varsinkaan ennen hääpuvun hankintaa. Meikkaan kyllä arjessa, mutta hiuksia en osaa laittaa ollenkaan, ja harvassa ovat ne kerrat, kun minulla ylipäätään on ollut varsinainen kampaus. Vintagetyyliä ihailen näissäkin, mutta en halunnut häämeikkiin esim. 50-luvun tyyliä kirkkaanpunaisine huulineen, vaan toivoin vähän luonnollisempaa olemusta. Kampaukseen kaavailin aluksi sormilaineita tai muuta vastaavaa 20- tai 30-luvun tyyliä. Kun päädyin lopulta valitsemaan korkeakauluksisen hääpuvun, hiusajatukset vaihtuivat korkeaan nutturaan ja aikakausi-inspiraatio 1900-luvun ensimmäiselle kymmenelle edvardiaaniseen aikaan.
Nämä ajatukset mielessäni lähdin koekampaukseen ja -meikkiin Irina Arvokkaan luo huhtikuussa. Näytin hänelle muutamia mallikuvia ja yritin muotoilla pohdintojani sanoiksi parhaani mukaan. Meikistä en osannut sanoa muuta kuin "ruskeasävyistä ja mattaa, ja aika luonnollista" (perussilmämeikkityylini arjessa) ja "punaiset huulet, mutta ei kirkkaanpunaiset". Kampausideaa kuvailin rennoksi ja romanttiseksi.
Tässä ensimmäisen harjoituskerran tulokset:
Kampaus oli mielestäni jo ensimmäisessa vaiheessa hyvin onnistunut epämääräisten selitysteni mukaan. Sen nähtyäni kuitenkin tajusin, että halusin sittenkin vähän viimeistellymmän näköisen kampauksen, enkä niin rentoa kuin olin alun perin ajatellut. Minulla on aika pörröiset hiukset, enkä halunnut sen näkyvän hääkampauksessa niin selvästi. Toivoin myös ohimoille jotain ekstraa, jonkinlaista kieputusta tai kiharaa, jotta kampausta näkyisi muutenkin kuin takaapäin. Muuten hiustyyli tavoitti toivomani, joten sovimme, että hääpäivänä Irina tekee käytännössä saman kampauksen, mutta nämä muutokset huomioiden.
Myös meikin suhteen Irina teki täsmälleen sen mitä olin pyytänyt, mutta jokin siinä kuitenkin jäi mietityttämään. En osannut sanoa paikan päällä, mitä olisin toivonut muutettavan, mutta kotona jonkin aikaa pohdittuani ymmärsin, että näytin oikeastaan aika samalta kuin normaalistikin (vaikka Irinan tekemä meikki olikin paljon parempi kuin mihin itse olisin pystynyt). Luonnollinen tyyli ei siis tainnutkaan olla sitä, mitä nimenomaan häämeikiltä halusin. Jälkeenpäin ajattelin, että ehkä olisin saanut meikistä parempaa osviittaa, jos siinä olisi käytetty irtoripsiä. En kuitenkaan tajunnut pyytää niitä itse tilanteessa, kun ajattelin jostain syystä, ettei niitä harjoitusmeikeissä käytetä.
Parin päivän pohdiskelun jälkeen päädyin varaamaan Irinalta toisen koevedon. Minusta tuntui tyhmältä ja vähän nololtakin, mutta ilman sitä minulla olisi ollut epävarma olo oman hääulkonäköni suhteen, ja sitä en halunnut missään nimessä. Kirjoitin toiveita ylös mahdollisimman tarkkaan ja etsin lisäksi Irinan omasta portfoliosta pari esimerkkikuvaa, joissa oli mielestäni kiva silmämeikki.
Ja toisella kerralla sain juuri sen vau-fiiliksen, jota häämeikiltään toivoisi! Uusi silmämeikki oli paljon tummempi ja siinä oli myös hieman hohtoa, jota halusin mutta en ollut osannut pyytää. Myös kulmakarvoihin käytettiin tummempaa sävyä. Päädyimme myös käyttämään omaa vanhaa huulipunaani, joka ei ole niin matta kuin ekalla kerralla käytetty nestemäinen huulipuna. Lisäksi oman punan kirsikkainen sävy sopi minulle mielestäni paremmin kuin alkuperäinen puna, tai ainakin se tuntui omemmalta. Näillä eväillä oli hyvä jatkaa kohti hääpäivää, enkä ollut enää lainkaan huolissani.
Hääpäivänä Irina teki samat kuviot kuin toisessa koevedossa, mutta lisäksi kampaukseen tuli sinivalkoinen kukkakoriste (kirjoitan häiden kukista lisää myöhemmin) ja tietenkin myös huntu. Olin myös värjäyttänyt hiukseni hääpäivää varten punertaviksi, mikä teki lookista hieman erilaisen. Olen ollut "punapää" melkein jatkuvasti 18-vuotiaasta asti, mutta parin viime vuoden aikana olen pikku hiljaa palannut omaan perusväriini. Hääpäiväksi halusin kuitenkin palata taas punaiseen, sillä se on jollain tapaa jäänyt osaksi identiteettiäni ja tuntuu aika omalta. Ja tykkään siitä, millaisen kontrastin hiukset ja valkoinen hääpuku loivat.
Olen huipputyytyväinen kampaukseen ja meikkiin, ja niin onnellinen, että "uskalsin" varata uuden koevedon. Kannatan ehdottomasti olemaan rehellinen itselleen, koska jos hääpäivänä ei tunne olevansa kaunis ja upea, niin se voi vaikuttaa tunnelmaan paljonkin. Eikä hyvältä tuntuviin ajatuksiin ja ideoihin ole pakko sitoutua, jos ne sitten tökkivätkin omalla naamalla ja hiuksissa nähtynä. Itse luulin haluavani samantyyppisen lookin kuin mihin olen tottunut, mutta totuus olikin se, että halusin jotain ihan erilaista, näyttävää ja juhlavaa. Minulla ei ole ikinä ollut niin voimakasta meikkiä kuin häissä, eikä välttämättä tule tämän jälkeen olemaankaan, mutta hääpäivään se oli täysin oikea valinta!
Viisi viimeistä kuvaa: Marko Laukkarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti