perjantai 8. maaliskuuta 2019

Aikataulupohdintaa: milloin ottaa potretit?

Teimme hääpäivälle alustavan aikataulun oikeastaan jo ennen pitopalveluiden tarjouksiin perehtymistä. Halusimme tehdä näin sen takia, että pystyisimme paremmin hahmottamaan, kuinka kauan esim. cateringin pitää olla paikalla ja kuinka monen tunnin ajalle haluaisimme hääkuvauksen. Alustava aikataulu tulee varmasti elämään, kun hääpäivän koko ohjelma selviää ja pääsemme suunnittelemaan päivää pitopalvelun ja valokuvauksen osalta tarkemmin, mutta tässä vaiheessa raaka aikataulu on auttanut jo paljon!

Aikataulu syntyi muuten aika helposti, mutta selvästi isoin tässä vaiheessa noussut kysymys liittyy potrettikuvien ottamiseen. Ottaako kuvat ennen vihkimistä vai vasta sen jälkeen? Olen ollut "aina" sitä mieltä, että haluaisin ensikohtaamisemme tapahtuvan vasta niinsanotulla alttarilla. Aikataulun kannalta se kuitenkin näyttää pulmalliselta. Haluamme panostaa valokuvaukseen, emmekä koe mukavaksi odotuttaa vieraita perusteellisen kuvaussession ajan. Täksi ajaksi järjestettäisiin tietenkin vähintään jokin cocktail-tilaisuus, ellei muutakin ohjelmaa, mutta silti tuntuisi vähän hassulta "hylätä" meidän takiamme tulleet ihmiset heti seremonian jälkeen. Koska vihkiminen ja juhlat vietetään samassa paikassa, kuvia ei voi ottaa samalla kun vieraat siirtyvät juhlapaikalle. En myöskään tiedä, pystyisinkö nauttimaan valokuvaustilanteesta, jos mielessä olisi kiireen tuntu.

Kuva

Juuri nyt näyttää siis aika todennäköiseltä, että potrettikuvamme otetaan ennen vihkimistä. Keinotekoinen "first look" -kuvaus ei tunnu minusta luontevalta ajatukselta, vaikka olenkin nähnyt monia ihania kuvia tällaisista tilanteista. Minusta valokuvien oton ennen vihkimistä ei kuitenkaan tarvitse automaattisesti tarkoittaa myös first look -kuvauksia. Olen vähän leikitellyt ajatuksella, että tapaisimme jossain ensin ihan kahdestaan ja menisimme sitten yhdessä kuvaukseen. Toisaalta jos kuvat kerran joka tapauksessa otetaan ennen vihkimistä, miksi ei sitten saman tien kuvaututtaisi myös ensitapaamista. Sen voisi toteuttaa niinkin, että sulhanen seisoo jossain, sitten minä menen lähelle ja käännyn itsekin selin, ja sitten käännymme samaan aikaan ja siitä joko saadaan kuvia tai ei :D Rakennettu olkapään koputtelu -tilanne ei tunnu yhtään omalta (ja varmaan nyt kun sanon näin niin löydän itseni reilun vuoden päästä juuri tässä puuhassa).

Vaikka olemme tällä hetkellä kallistuneet tähän, asiaa täytyy vielä pohtia. En ole vielä täysin valmis luopumaan ensikohtaamisesta vasta vihkitilaisuudessa. En oikein pysty kuvittelemaan, miltä alttarille astelu tuntuisi jos toisen on ehtinyt jo nähdä. Vihkiminen varmasti tulee jännittämään joka tapauksessa, joten en näe etukäteen otettuja kuvia ainakaan jännityksen murtamisen kannalta.

Minusta olisi myös kiva, jos olisimme potrettikuvissa oikeasti jo aviovaimo ja -mies. Tulisiko ennen vihkimistä otetuista kuvista jälkeenpäin pienintäkään sellaista ajatuksen murua, että "niin, emmehän me tuolloin olleet vielä naimisissa"? Tämä on vähän tyhmä ajatus, mutta en voi kieltää, etteikö tämä olisi käynyt mielessäni. Toisaalta joitakin "vihittyjä" kuvia saataisiin joka tapauksessa, sillä haluaisimme muutaman potretin myös iltahämärässä.

Kuva

Pari käytännön asiaakin minua mietityttää. Mitä vihkisormuksille tehdään, jos kuvat otetaan ennen vihkimistä? Laitetaanko ne näön vuoksi sormiin kuvia varten, otetaan pois ja laitetaan sitten pian uudestaan, kun siihen on virallinen "lupa"? Entä miten palauttaa jännitys toisen näkemisestä vihkitilaisuutta varten? Kuvausten ja vihkimisen välille täytyisi jäädä tarpeeksi palautumisaikaa. Tietenkin yksi mahdollisuus on marssia alttarille yhdessä, mutta jotenkin en näe tätä meille sopivana ratkaisuna.

Tästä tekstistä varmasti välittyy niin tuntemani kaksijakoisuus kuva-asian suhteen kuin taipumukseni jossitteluunkin. Olisinkin enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan teidän mielipiteitä ja järkeilyjä suuntaan tai toiseen. Jos otatte/otitte kuvat vasta vihittyinä, mitä vieraat tekevät sillä välin ja kauanko aiotte käyttää kuvaukseen aikaa? Ja jos joku osaa vastata noihin käytännön kysymyksiin niin se on plussaa! :D

perjantai 15. helmikuuta 2019

Pitopalvelu varattu!

Ou jee! Kenties koko hääsuunnittelun suurin rasti juhlapaikan ohella on nyt hoidettu, kun löimme tällä viikolla lukkoon pitopalvelun. Jännittävää! Meidän häidemme ruokailun tulee hoitamaan Pitopalvelu Hupli, josta taisin ekaa kertaa kuulla Jotain keltaista -Iiran vinkkaamana kauan ennen kuin pitopalveluprosessi oli kunnolla alkanutkaan. Ollaan todella tyytyväisiä tähän valintaan jo etukäteen!

Pitopalvelun etsinnän aloitus oli minulle tähän astisista häätehtävistä ehkä se epämieluisin. Minulla ei ole alasta minkäänlaista käsitystä, enkä osannut yhtään hahmottaa miten koko pitopalvelua edes etsitään ja valitaan. Tärkein kriteeri meille oikeastaan oli se, että pitopalvelulla olisi aiempaa kokemusta Suomenlinnasta ja juhlatilastamme. Aloin varovasti tutustua tarjontaan ja jutella pitopalveluiden edustajille eri häämessuilla, joilta sai parhaassa tapauksessa useamman tarjouspyynnön vetämään. Viime syksyn Love Me Do -messut olivat tältä osalta tehokkaat, ja niillä itse asiassa Huplinkin tapasin, hyvällä vaikutelmalla.

Huomaa kyllä, miten paljon palveluntarjoajien tapaaminen vaikuttaa: kaikki suosikkivaihtoehtomme olivat hyvän hinta-laatusuhteen lisäksi sellaisia, joista minulle oli jäänyt hyvä kuva messujen jäljiltä. Ehkä varsinkin tällaisessa tilanteessa, jossa ala näyttäytyy tuntemattomana harmaana alueena, onkin tärkeää nähdä oikeat ihmiset yritysnimien takana.

Kuva: pixabay.com

Teimme tarjouspyynnöt joko messujen tai nettisivujen kautta 14 pitopalveluun, joista kaksi ei vastannut mitään. Muiden vastaukset tulivat kuitenkin nopeasti korkeintaan muutaman päivän sisällä. Yksi Suomenlinnan pitopalveluista ilmoitti antavansa tarjouksia vasta vuotta ennen hääpäivää, mikä oli aika yllättävää! Minulle tuntui nimenomaan mukavammalta lyödä pitopalvelu lukkoon jo reilusti vuotta ennen. Tämä jäi siis saman tien kelkasta pois.

Vertailimme siis yhteensä 11 pitopalvelun tarjousta yksityiskohtaisesti Excelissä. Tämä oli oikeastaan ainoa tapa saada käsitys palveluiden suhteesta toisiinsa, sillä kuten olin blogeista lukenutkin, pitopalveluilla on tosi erilaisia hinnoittelujärjestelmiä. Vaikka jonkin palvelun annoshinta per henkilö olisi tosi matala, kaikki lisäkustannukset kuljetusmaksuista tarjoilijoiden tuntiliksoihin (yhden firman kohdalla jopa kynttilöiden sytytykseen) saattavat nostaa kokonaissumman paljon odotettua korkeammaksi. Hupli teki meihin alusta alkaen vaikutuksen todella selkeällä tarjouksellaan, jossa annoshintaan oli laskettu sisältyväksi melkein koko paketti: itse ruoka, tarjoilijat, pöytäliinat, kuljetukset (myös Suomenlinnan lautat), kaikki ruokailu- ja tarjoiluastiat sekä kahden tunnin suunnittelupalaveri. Vaikka yksittäinen "annoshinta" oli siis vertailun kallein, kokonaissumma sijoittui noin puoliväliin kakku- ja iltapalahinnan kanssa ja alimpaan kaksikkoon ilman kakkua, jonka saatamme tilata muualta.

Arvostimme hinnoittelusysteemin helppoutta niin paljon, että Hupli oli heti kättelyssä yksi suosikeistamme. Tietenkin tähän fiilikseen vaikuttivat myös maukkailta kuulostavat menuvaihtoehdot, messuilta jäänyt lämmin vaikutelma, kilpailukykyinen hinta ja netistä luetut hyvät kokemukset, joita oli runsaasti. Hupli on lisäksi vastannut kaikkiin viesteihimme todella nopeasti, vaikka olimme saaneet tarjouksen jo lokakuussa ja teimme varauspäätöksen vasta nyt.

Tässä on Huplin kattausesimerkki juuri meidän juhlatilastamme. Kuva: Pitopalvelu Hupli

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka kävimme toki kaikkien paikkojen menuehdotukset läpi, emme tehneet tätä valintaa ruoka edellä. Tietenkin haluamme häissämme syödä hyvää ruokaa, ja kaikkien merkkien perusteella sitä myös Huplilta saa, mutta se tuntui niin itsestäänselvältä (ja kaikissa pitopalveluissa ruoka kuulosti minun korvaani hyvältä), että luotimme pikemminkin intuitioon kuin yksittäisten ruokalajien syynäilyyn. Itse ainakin pidän lähes kaikesta mitä syön :D Meillä ei myöskään ole vielä sen suurempaa ajatusta siitä, mitä haluamme häissä syödä. Ulkomaisten vieraiden kannalta tietysti olisi kiva tarjota ainakin jotain olennaisen suomalaista (ei kuitenkaan ihan karjalanpaistia), mutta tämän uskon toteutuvan joka tapauksessa.

Pitopalveluasiaan palataan sitten viimeistään vuoden päästä, sillä Hupli suosittelee kesähäiden suunnittelupalaveria häävuoden tammi- tai helmikuuhun. Olen tosi iloinen ja helpottunut, että näin suuri osa-alue on nyt hoidossa, ja koen että olemme tämän suhteen osaavissa käsissä!

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Save the date -kortit esittelyssä

Jihuu! Viimeisetkin save the date -kortit ovat löytäneet tiensä sukulaisten koteihin, joten on vihdoin aika esitellä valmiit luomukset. Kuten olenkin useasti jo maininnut, halusimme tehdä korteista kirjanmerkkien näköiset. Suunnittelusta kirjoitin hieman täällä ja häiden "kirjateemasta" yleisemmin täällä. Korttien askarteluprosessista voi puolestaan lukea täältä.


Käsinkirjoitetun otsikon lisäksi päätimme piirtää kortteihin punaiset sydämet pienen väripilkun toivossa.
Tässä kortissa liimaus ei näköjään ollut aivan huolellista...

Olisin halunnut viimeiselle riville mahtumaan suomeksi esim. "virallinen/varsinainen kutsu lähetetään myöhemmin", mutta tämän enempää tilaa ei ollut. Jostain syystä kielisilmäni kaipasi suomikortin viimeiselle riville sulut, kun taas enkkuversio näytti paremmalta ilman sulkuja. Mistähän tämäkin johtuu?

Vaikka save the date -fraasia blogissa viljelenkin, en halunnut käyttää sitä suomenkielisissä korteissa. "Varaa/Muista päivä" -tyyppiset ratkaisut ovat kelpoja vastineita, mutta jotenkin minua epäilytti, ymmärtäisivätkö kaikki sukulaiset kortin idean, kun siinä muuten on tuskin mitään tekstiä. Kai kaikki sentään tietävät, että olemme menossa naimisiin...? Pohdiskelin sitten, miten oikeasti sanoisin asian suomeksi niin, että se mahtuisi käytettävissä olevaan rajalliseen tilaan. "Häät tulossa" oli yksi mahdollisuus, mutta tuntui tyylillisesti hieman väärältä. Lopulta järkeilin asian niin, että kyseessä on ilmoitus naimisiinmenosta, joten tekstiksi valikoitui yksinkertaisesti "Menemme naimisiin". Onneksi teksti mahtui kortteihin hyvin, vaikka ensin pelkäsin sen olevan liian pitkä. Päädyin varmuuden vuoksi vielä kirjoittamaan isovanhemmille ja -tädeille mukaan pienet kirjeet, joissa mainitsin vielä kerran varsinaisten kutsujen tulevan myöhemmin :D

Englantiin lähetettävien korttien oheen liitimme myös erillisen lapun, jossa kerroimme Englannissa järjestettävistä juhlista. Tiedustelimme myös epävirallisesti, aikovatko kutsutut tulla Suomeen vai eivät, toki korostaen, että lopullista vastausta ei tietenkään vielä tarvita. On kuitenkin hyvä saada vierasmäärästä osviittaa jo nyt. Muutama brittisukulainen onkin jo ilmoittanut, että "ehdottomasti" tulevat paikalle!

Tässä näkyy hieman infolappua sekä englantilaisille lähteneitä kirjekuoria,
joiden hauska sanomalehtikuvio sopi ainakin löyhästi teemaan.
Suomalaisille lähetimme tavalliset ruskeat kirjekuoret, sillä sanomalehtikuoria ei ollut tarpeeksi.
Osoitteisiin kokeilin paria eri kirjoitustyyliä.

Pari erityylistä mallikappaletta ja prototyyppiä käytiin läpi, ja ajattelin että olisi hauska näyttää myös ne, vaikka ne rujonpuoleisia ovatkin! Missään vaiheessa tarkoitus ei ollut kirjoittaa koko tekstiä käsin, mutta mallikappaleiden kohdalla se oli helpointa ja nopeinta, koska meillä ei ole tulostinta. Lopullisiin kutsuihin valitsemamme fontin nimi sattuu olemaan "Rochester", mikä vahingossa sopi hyvin, vaikka Mr. Rochester onkin Brontëa eikä Austenia. Alun perin piti kirjoittaa enkunkielisiin kutsuihin teemaa lypsäen "book the date". Viime hetkillä Charlie alkoi kuitenkin huolestua, että etenkään vanhemmat sukulaiset eivät ehkä ymmärtäisi ilmausta, joten vaihdoimme vakiintuneeseen sanontaan. Saimme kuitenkin idean käytettyä noissa infolapuissa!

Testivaiheessa meillä ei ollut sopivaa koristenauhaa,
mutta lopullisiin kortteihin lobbasin vahvasti lemmikinsinisen nauhan puolesta :D


Lopputulos on mielestäni tosi hyvä ja juuri meidän näköinen (vaikka kaikkihan näin sanovat). Valmiista korteista näkee mielestäni hyvin häissäkin luultavimmin näkyvän tyylin: kotikutoinen, mutta silti tarpeeksi tyylikäs. ;) Minusta on kiva, että jokainen kutsu on vähän erilainen - osittain omatekoisuuden vuoksi, mutta myös siksi, että kirjateksti on joka kortissa eri sivulta. Niistä pystyi sitten myös vähän valikoimaan: osuvimmat kohdat oli helppo valita niille vieraille, joiden tietää tunnistavan tekstin ja arvostavan ajatusta erityisesti. (Esim. tietylle serkkukatraalle, jolta n. 12-vuotiaana sain Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan lahjaksi ja luin sen ekaa kertaa. Yksi näistä serkuista jo kommentoikin korttinsa tekstiä, joten vaistot osuivat oikeaan!)

Nyt on jotenkin levollinen olo, kun päivä on hyvissä ajoin kaikilla tiedossa. Varsinaiset kutsut lähetämme Englantiin varmaan jo tämän vuoden loppupuolella, suomalaisille ehkä sitten alkukeväästä ensi vuonna. Niihin meillä ei ole vielä ideaa, mutta ihan kiva ettei sitä tarvitse ihan vielä pohtiakaan. :)

lauantai 26. tammikuuta 2019

Tehokas Love Me Do -viikonloppu

Viime viikonloppuna osallistuin kaksipäiväisille Love Me Do -häämessuilla molempina päivinä. Syksyn messujen jälkeen tuntui, että näytteilleasettajiin tutustuminen tapahtui aika kiireisissä tunnelmissa blogimiitin ohjelman lomassa, joten tällä kertaa päätin pyhittää lauantain ainoastaan messuilla kiertelylle ennen sunnuntain blogimiittipäivää. Tämä olikin ehdottoman loistava ratkaisu. Meille miittiin osallistuville tarjottiin ilmainen pääsy messuille molempina päivinä, joten kiitos siitä!

Lauantaina kiertelin messuilla ihanan Satumaista-blogin Sadun kanssa. Olen todella tyytyväinen messujen saldoon omalla kohdallani, sillä tein useita tarjouspyyntöjä ja tutustuin moneen mielenkiintoiseen ja potentiaaliseen palveluntarjoajaan, jotka kaikki olivat vielä hurjan mukavia tyyppejä. Mieleeni jäi erityisen lämmin kohtaaminen valokuvaaja Kati Wihersaaren kanssa. Hän painotti, että hääparin ja kuvaajan tyylien ja mieltymysten on tärkeää sopia yhteen, ja sanoi mielellään suosittelevansa tuntemiaan kuvaajia, mikäli emme kokisi hänen kuvaustyyliään omaksemme.



Kattauksista tämä Maison Helsingin luomus oli suosikkini, mutta kaikki kattaukset tuntuivat olevan niin ylitsepursuavia,
etten näkisi niitä oikeasti realistisina hääpöytinä. Missä simppelin tyylikkäät vaihtoehdot?




Koimme ihanan hetken Kruuvaus-hääbändin ständillä. Satu kyseli heiltä mahdollisuutta mieslaulajaan (bändissä on kaksi naissolistia), sillä heidän häätanssinsa kappale on naisen ja miehen duetto. Kruuvauksen tytöt sanoivat sen onnistuvan ja ehdottivat, että mikseivät he esittäisi Sadulle kyseistä kappaletta maistiaisiksi siinä ja silloin! Esitys oli aivan upea, ja Satu vaikutti olevan suorastaan mykistynyt onnesta :) Ei voi kuin ihailla näin mahtavaa palvelua ja ilahduttamisen halua.

Osallistuimme myös Script Creativen kalligrafiatyöpajaan. Olen itse kirjoittanut kalligrafiaa ja valekalligrafiaa aina tusseilla, mutta työpajassa pääsimme kokeilemaan ihan oikeita mustekyniä irrotettavine terineen ja mustepulloineen! Musteella kirjoittamisessa on aivan omanlaistaan tunnelmaa ja jälkikin on tosi erilaista kuin tusseilla. Itse koin mustekynän aika hankalaksi välineeksi, mutta mieli tekisi harjoitella lisää.

Script Creativen häämonogrammimalleja 

Kuva: Karri Wihersaari

Sunnuntain messupäivä ja blogimiitti alkoi Kovasen autokyydillä keskustasta Kaapelitehtaalle ja herkullisella brunssilla, joka oli tällä kertaa aasialaistyylinen ja KP Cateringin käsialaa. Jätin Mennään naimisiin -messuilla heille tarjouspyynnön, joten oli nyt hauska päästä testaamaan heidän ruokiaan! Emäntänämme toimi vuoden 2018 Love Me Do -morsian ja Our Romanssi -blogia kirjoittanut Tina, jonka aurinkoista olemusta ja erinomaista aikataulunnoudatuskykyä täytyy kiitellä! Saimme brunssiseuraksi myös Häät-lehden päätoimittajan Sari Yli-Salomäen sekä messujen toisen juontajan Juri Silvennoisen.





Pääsimme myös kuvauttamaan itsemme All Walls Collectiven taidemuotokuvaseinän edessä. Tämä oli minusta tosi hauska idea! Tykkäsin tuosta karvapuuhkasta ja pelottavista linnuista, jotka olivat rekvisiittana mielenkiintoisempia kuin perushääkuvausseinien viikset ja huulet :D

Satumaista-Sadun ja Bride & co -Annan kanssa.
Kuva: All Walls Collective

Saimme myös Miraquelta opastusta magneettiripsien käyttöön, mikä tulikin tarpeeseen. Minulla on jostain aiemmasta häätapahtumasta peräisin olevat magneettiripset jo ennestään, mutta en vieläkään ole onnistunut saamaan niitä kunnolla silmiin. En itse asiassa kyllä tälläkään kertaa onnistunut, mutta harjoittelu jatkukoon, sillä saimme kukin oman ripsiparin kotiinvietäväksi. Kiitos siis Miraquelle!



Hääpukunäytöksistä päästiin jälleen kerran nauttimaan kaksin kappalein. Kaksi näytöstä olikin minulle oikein hyvä määrä, sillä viime messuilla jäin katsomaan vielä kolmannenkin näytöksen, ja se tuntui jo vähän väsyttävältä loppua kohti. Itse en taaskaan saanut mitään kummoisia kuvia, mutta messukuvaaja Karri Wihersaari (aiemmin mainitun Katin mies) nappasi huikeita otoksia!

Kuva: Karri Wihersaari

Kuva: Karri Wihersaari

Bloggaajat vauhdissa :D Kuva: Karri Wihersaari

Toinen muotinäytös huipentui varmasti monen bloggaajan eniten odottamaan hetkeen, nimittäin Vuoden hääblogi 2019 -kilpailun tulosten julkistukseen. Tällä kertaa blogeja palkittiin kolmessa kategoriassa. Hääbloggaajien oma valinta oli ihana Kristallihäät (jonka kirjoittaja Krista muuten saapui parahiksi palkintojenjakoon omista polttareistaan!). Kunniakirja puolestaan myönnettiin Bridelisa-blogin Elisalle, joka on edistänyt hääbloggaajien yhteisöllisyyttä mm. kehittämänsä blogiyhteistyöviikon kautta. Ja koko potin eli Vuoden hääblogi 2019 -tittelin vei Mon Rêve d'Amour -blogia kirjoittava Sarah, jolla on miehensä kanssa muuten sama juhlapaikka kuin meillä! :) Ihan hurjasti onnea kaikille kolmelle voittajalle, on ollut mahtavaa päästä tutustumaan teihin myös ruudun toisella puolella!

Onnelliset voittajat Elisa, Sarah ja Krista! Kuva: Karri Wihersaari

Illan päätteeksi lähdimme vielä osan bloggaajista kanssa syömään, mikä oli jälleen kerran messupäivän parhaita anteja! Olen kyllä tosi iloinen ja onnellinen, että olen päässyt pian vuoden ikäisen blogini kautta näkemään ja kokemaan huikeita juttuja ja tutustumaan kivoihin uusiin ihmisiin. Kiitos kaikille bloggaajakollegoille ja tietenkin Love Me Dolle päivästä!

Saimme kotiinvietäväksi myös kaksin kappalein huikeita lahjakasseja. Ilona Luonkosin pisteeltä saimme kasvojen öljypuhdistuskakut (ei kuvassa), jotka ovat ainakin ensikokeilujen perusteella tosi miellyttävän tuntuiset. Karri Wihersaari

Kuva: Karri Wihersaari


Blogimiitissä lisäkseni olivat:

Kristallihäät
Bridelisa
Mon Rêve d'Amour
Enää ei voi vaihtaa
Bride & co
Rakkaudella, Rea
Future Mrs. W
Tahdon sanoa tahdon
Häähumussa
Satumaista
Jotain keltaista
Hulluna häihin
Ida's Daydream

ja illalliselle liittyivät:

Tyttö tahtoo
Nisti ja nööri

Puhelinkuva: Valo Films


perjantai 18. tammikuuta 2019

Hääkengät haussa

Pukeutumis- ja muut itsensäkoristamisjutut ovat lempiaiheitani hääblogeissa, sillä jotenkin varsinkin niistä näkee ihmisten erilaisia tyylejä. Vaikka minulla on jo jonkinlaisia näkemyksiä omasta "häälookistani", niin niistä kirjoittaminen on tuntunut aika varhaiselta. Hääkenkien kohdalla tosin aikaisuus on mielestäni vain hyvä asia, sillä haluan varmistaa, että kengät on ajettu kunnolla sisään ennen hääpäivää. Siksipä olen jo nyt alkanut pitää silmät auki potentiaalisia ehdokkaita varten, jotta minulla olisi mahdollisuus testata niitä vaikka joissain muissa juhlissa tässä vuoden aikana. Mikäli vain mahdollista, haluaisin myös että hääkengät olisivat jo olemassa kun todennäköisesti kesän korvilla aloitan puvun etsinnän.

Aikaa ehkä tarvitaankin, sillä on osoittautunut melko haasteelliseksi löytää aivan sellaisia kenkiä kuin olen ajatellut. Sinänsä hassua, sillä vajaa vuosi sitten pohdin, miten kengät eivät ole minulla ainakaan panostuslistalla. En halua käyttää niihin kovin paljon rahaa, enkä halua hankkia kenkiä vain yhtä käyttökertaa varten. Nämä ovat varmasti tuttuja kriteerejä monelle muullekin morsiamelle.

Puuha vaikuttaa olevan hankalaa erityisesti siksi, että etsin korottomia kenkiä. Matalia (ja kauniita) juhlakenkiä tuntuu löytyvän aika vähän "itsestäänselviltä" markkinoilta, kuten nettivaatekaupoista, joissa myydään myös kenkiä. Fyysisissä kenkäkaupoissa juhlakenkien valikoima ei ylipäätäänkään usein huimaa päätä. En haluaisi kuitenkaan ihan perusballerinoja joita käytän muutenkin kesät läpeensä, vaan haluaisin hääkenkien olevan edes jotenkin juhlavat tai muuten siistit.

Tässä olisi aika romanttiset :D Kuva täältä

Olen tullut siihen tulokseen, että kenkien juhlavuutta edistäisi parhaiten vähän suippo kärki täysin pyöreän sijaan (ei kuitenkaan ihan terävää, sillä niistä en oikein pidä) ja jonkinlainen pieni kimallus tai muu kaunis yksityiskohta. Valkoisten kenkien hankkiminen arveluttaa minua sen takia, että siinä olisi vaara, että kengät olisivat eri sävyä tulevan unelmien hääpuvun kanssa. Ehkä siis kyseeseen voisi tulla jokin nuden sävy tai haalea pastelliväri. Täytyy yrittää muistaa, että minun ei kannata tehdä kengistä suurta ongelmaa, koska ne eivät tule juuri edes näkymään mekon alta. Uskon silti kauniisiin kenkiin, sillä olen vakuuttunut että ne vaikuttavat varsinkin pukeutumishetkellä myös yleiseen fiilikseen!

Saa siis vinkata jos bongaa tyrmäävät korottomat hääkengät koossa 39! ;) Parit ehdokkaat olen itse asiassa jo tilannutkin testaukseen (eivät ole vielä saapuneet), mutta en ole kummistakaan täysin vakuuttunut. Voi siis olla että ne menevät kuitenkin palautukseen, joka onneksi on ilmainen. Koen pientä syyllisyyttä kokeilun vuoksi tilaamisesta, jota en yleensä harrasta, mutta sallittakoon se nyt hääasusteiden kohdalla...

Mitä kriteerejä teillä on tai oli hääkengille? Löytyivätkö sopivat helposti?

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Pyrähdys Mennään naimisiin -messuilla ja Garden by Olon hääpop-up

Eilen lauantaina oli oikea häähumun täyteinen päivä, kun suuntasimme Annan kanssa kahteen eri häätapahtumaan. Ensimmäisenä vuorossa olivat Wanhassa Satamassa järjestetyt Mennään naimisiin -messut, jotka jatkuvat vielä tänäänkin. Minulla ei ollut tällä kertaa mitään suurempaa agendaa, sillä tiesin, että ensi viikon Love Me Do -messuilla on toinen mahdollisuus tutustua hääpalveluihin, jos näiltä ekoilta ei tartu onkeen mitään. Pari ihan fyysistäkin juttua jäi kuitenkin käteen, nimittäin odotetut uudet numerot sekä Häät- että Mennään naimisiin -lehdistä!

Upeita pukuja morsiuspukuliike Josefiinan pisteellä

Messuilla oli ainakin tällä kertaa esillä melko vähän cateringejä tai valokuvaajia, jotka minua kiinnostavat eniten tällä hetkellä. (Tosin nyt jälkeenpäin esittelijöiden listaa läpikäydessäni huomasin parikin sellaista valokuvaajanimeä, jotka minulta olivat jostain syystä menneet ohi itse messuilla.) Pari pitopalvelua bongasin, ja heidän kanssaan juttelinkin. Toinen näistä eli KP Catering tulee itse asiassa järjestämään ruokailun Love Me Do -messujen blogimiittiin, johon ilokseni pääsen mukaan. Kiva että pääsen näin salavihkaa testailemaan mahdollisen pitopalvelukandidaatin ruokia! Myös toiseen pitopalveluun, eli Theron Cateringiin, jätin yhteystietoni tarjousta varten.

Huomioni kiinnitti erityisesti Sari Loves Art -niminen kalligrafiapiste, jonka ympärillä olikin paljon kiinnostuneita. Olen itsekin vähän harjoitellut kalligrafiaa save the date -kortteja varten, ja voisin kuvitella tekeväni myös esim. paikkakortteja samalla tyylillä. En pysähtynyt pisteelle pitkäksi aikaa, mutta ohimennenkin tekstiesimerkit näyttivät upeilta. Pisteellä oli juuri käynnissä pieni kalligrafiademonstraatio, jota oli suorastaan hypnoottista seurata.

Pinni & puuteri -salongilla oli suloinen piste!

Myös messujen ohjelmatarjonta kuulosti kiinnostavalta: saatavilla oli muun muassa Helena Ahti-Hallbergin (joka on muuten minun entinen tanssiopettajani kilpatanssiajoiltani!) tanssi- ja korkokenkäopetusta sekä erilaisia tietoiskuja liittyen esim. häävalokuvaukseen. Itselläni ei ollut tällä kertaa malttia osallistua ohjelmiin, mutta tarjonta ainakin vaikutti melko monipuoliselta.

Yleisesti ottaen Mennään naimisiin -messujen vahvuutena on mielestäni kaunis miljöö ja rauhallisempi tunnelma verrattuna Love Me Do -messuihin, joissa tuntuu olevan usein aika ruuhkaista. Love Me Do -messujen etuna puolestaan on valtava valikoima erilaisia palveluntarjoajia, joita Mennään naimisiin -messuilla taas on vähemmän, osittain tietenkin erikokoisten tilojen vuoksi. Kummassakin on siis puolensa!

Lauantain toisen häätapahtuman koimme oikeastaan aika "vahingossa". Olimme huomanneet Facebookissa Garden by Olon järjestämän hääpop-up -tapahtuman, jota mainostettiin Mennään naimisiin -messujen oheistapahtumana. Emme kuitenkaan olleet ihan varmoja, oliko tämä jokin kutsuvierasjuttu vai kaikille avoin tilaisuus. Päätimme kuitenkin lounaan jälkeen mennä tutkimaan asiaa, ja yllätys oli suuri ja iloinen, kun meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ja ohjattiin suoraan kuohuviinilasien ääreen. Paikalla oli myös Tårta på tårta -konditorian edustaja herkullisine kakkumaistiaisineen, joten meillä oli varsin ok päivän päätös moussekakkuja ja macaronseja mutustaen ja Finlandia Musiikin pianistin soitosta nauttien. Tilaisuuden juomista vastasi viinien verkkokauppa Bottlescouts, jonka kautta voi tilata juomat joko kotiin tai noutaa itse Tallinnasta Viron-laivojen satamasta. En tiedä, miten hinnat vertautuvat muihin juomienhankintatapoihin, mutta palvelu vaikutti tutustumisen arvoiselta.






Garden by Olo on loungemainen tila ravintola Olon sisäpihalla, jossa on upea lasikatto - siis täydellinen säävarma "ulkotila"! Meidän vierailumme aikana taivas oli sininen, mutta suuret ikkunat toisivat tilaan varmasti jännittävää tunnelmaa huonollakin säällä. Niitä oli kuulemma myös pidetty auki viime kesän helteillä. Ympäröivien toimistotilojen kauniit parvekkeet muistuttivat kuin jostain eteläisen Euroopan katunäkymästä. Tila on varmasti mieleenpainuva juhlapaikka, vaikka hintakin on varmaan sen mukainen. Mutta olisipa kiva päästä joskus itsekin juhlavieraaksi tänne!





Oliko joku muu jommassakummassa tapahtumassa? :)

torstai 10. tammikuuta 2019

Voiko hääsuunnittelua lähestyä eri tavoilla?

Uusi vuosi on alkanut, eli meidän häät ovat ensi vuonna! ;) Onpas jännittävää! Muutkin pitkää kihlausta viettävät tai viettäneet varmasti samaistuvat tähän tunteeseen, että nyt voi "luvan kanssa" suunnitella häitä ja puhua niistä. En ole onneksi itse kokenut mitään kuittailua hääjuttujen aikaisesta suunnittelusta ja varailusta, mutta tiedän, että jotkut samassa tilanteessa olevat ovat tällaisia kommentteja harmillisesti saaneet.

Hääsuunnittelut ovat lähteneet tänä vuonna hyvin käyntiin, tai ehkä pitäisi sanoa, että ne ovat jatkuneet hyvin. Save the date -korteista olen puhunutkin jo useaan otteeseen, varmaan siihen malliin että se alkaa tuntua lukijasta jo tylsältä, mutta koska se prosessi on edelleen käynnissä, niin niistä puhuminenkin jatkuu. Suomalaisten kortit valmistuvat varmaan viikon sisällä, ja sitten tarvitsee vain lähettää ne!

Kuten viimeksi mainitsin, olen huomannut keskittyväni suunnitteluihin paremmin silloin, kun hoidettavana on vain yksi asia kerrallaan. Asialistalla on tietenkin oikeasti paljon enemmän kuin yksi kohta, mutta minulle prosessi on selkeämpi, kun ensin saa yhden asian kokonaan alta pois ja vasta sitten siirtyy toiseen. Tästä oikeastaan keksinkin ajatuksen, joka minulle ei ole tullut ennen mieleen: sen, että (hää)suunnittelutyylejä tuntuu olevan aika erilaisia. Joillain morsiamilla tuntuu olevan monta rautaa tulessa samaan aikaan, tai ainakin se vaikuttaa siltä. Jotkut ehkä saavat siitä voimaakin. Tunnistan kyllä itsessäni tietynlaisen "innostuksen", kun töitä on enemmän kuin niille varattuja tunteja, mutta hääjutuissa ainakin toistaiseksi kyseinen runsaudenpula on tuntunut jopa hieman ahdistavalta. Tässä vaiheessa meillä on toki varaakin paneutua yhteen asiaan kerrallaan, kun häihin on kauemmin kuin vain muutamia kuukausia, ja työtiheys on meillä vielä aivan eri kuin tämän kevään tai kesän morsiamilla.

Kuva täältä

Erilaiset lähestymistavat hääsuunnitteluun tulivat ilmi myös ihan meidän kahdenkin kesken, kun teimme yhtenä päivänä listaa seuraavista hoidettavista hääasioista. Minulle tuntui luontevalta, että asettaisimme jonkin määräajan kullekin hoidettavalle asialle (esimerkiksi "tammikuun loppuun mennessä kaikki save the datet on postitettu" tai "maaliskuun aikana keskitymme valokuvaajan etsimiseen"). Sulhanen taas koki tällaisen tyylin väkinäisenä ja tehottomanakin. Hän ehdotti, että tekisimme mieluummin hääjuttujen eteen jotain joka päivä (ainakin jos mahdollista) ja siirtyisimme seuraavaan tehtävään kun edellinen on valmistunut. Minusta tämä kuulosti järkevältä, sillä niin saamme aikaan tasaista tulosta ja asiat etenevät jatkuvasti sen sijaan, että hätiköisimme hommia hoitumaan päivää ennen itseasetettua, keinotekoista määräpäivää, jonka noudattamista kukaan ei edes valvo.

Tämä ei varmasti estä ikävämpien hommien lykkäämistä silloin tällöin, mutta luulen, että tämä on meille toimiva tapa tällä hetkellä. Ihan taatusti myöhemmin tulee kuitenkin asioita, jotka täytyy tehdä tiettyyn päivään mennessä, emmekä varmaan kovin montaa kuukautta pysty elämään tätä "luksusta", jolta yhdestä asiasta huolehtiminen kerrallaan tuntuu. Mutta juuri nyt tämä tuntuu miellyttävältä tavalta suhtautua prosessiin, joka voi näyttäytyä kokemattomalle tapahtumanjärjestäjälle uhkaavana mörkönä kaikessa laajuudessaan. Häätehtävälistat, joita näkee häälehdissä ja -blogeissa, näyttävät pelottavan pitkiltä, mutta kun niitä ajattelee vain yksittäisten kohtien kokoelmana suuren massan sijaan, työmäärä vaikuttaa paljon helpommin lähestyttävältä.

(Nyt kun luen tätä tekstiä läpi, tästä oikein huokuu synkeä tunnelma, aivan kuin olisin valmistautumassa urheasti ja pystypäin johonkin suureenkin vastoinkäymiseen. Oikeasti häiden suunnittelu, ja etenkin tulevat häät, tuovat mieleeni suurimmaksi osaksi vain kutkuttavia ja pinkkejä ajatuksia! Tämä on oikeasti kivaa, vaikka tekstiä tuntuukin rytmittävän jonkin maailmanloppu-leffan soundtrack :D)

Minua kiinnostaisi tosi paljon kuulla, miten te suhtaudutte hääsuunnitteluun. Onko teille luontevaa hoitaa monia asioita samaan aikaan vai samaistutteko paremmin yllä kuvailtuun tyyliin? Onko teillä ja tulevalla aviopuolisolla ilmennyt erilaisia tapoja hoitaa asioita?

P.S. Tänä viikonloppuna Mennään naimisiin -messut ja sitä seuraavana Love Me Do -messut! Kyllä häähulluja taas hemmotellaan! Kuka on tulossa?