perjantai 5. kesäkuuta 2020

Hääviikon torstai ja vähän perjantaita

Torstaina oli ensimmäisen kerran tällä viikolla sellaista kiireen tuntua, vaikka meillä ei tosiaan ole ollut kovin paljon tehtävää näille viimeisille viikoille. Aika myöhään tuli vielä viestiteltyä videokuvaajan kanssa ja linkiteltyä viimeisiä hyödyllisiä ohjeistuksia kaasoille. Silti oli jotenkin suurimman osan päivästä tyyni ja rauhallinen olo. Minuun ei ole vieläkään iskenyt paha jännitys, vaikka yleensä olen kova jännittämään ja hermoilemaan päiviäkin etukäteen.

Pientä stressiä ja harmitusta on aiheuttanut se kuuluisa sää, joka ei näillä näkymin ole parhaimmillaan huomenna. Toivon kovasti, että pääsisimme ainakin ottamaan valokuvia ulkona, vaikka vihkitilaisuus jouduttaisiinkin siirtämään sisälle. Onneksi sekä valo- että videokuvaaja vakuuttelivat, että sateella ja pilvisäällä saa parempiakin kuvia kuin auringonpaisteessa.

Torstaina hoidin bestmanien videon editoinnin, jossa ei onneksi mennytkään kovin kauan. Minun ei tarvinnut muuta kuin yhdistää kolme videota ja pätkäistä viimeisestä klipistä loppusähellykset pois.

Kasasimme myös kaikki juhlapaikalle vietävät tavarat samaan paikkaan, josta ne on helppo siirtää autoon tänä iltana ja huomisaamuna. Charlie lisäksi täytti saippuakuplapullot valmiiksi. Saippuakuplat ovat taas yksi asia, joita emme olleet saaneet aikaiseksi vielä ostaa lisää. Nyt kun juhlat pienenivätkin, niin kuplia riittääkin kaikille. Saa nähdä, päästäänkö niitä käyttämään, sillä juhlatilassa ei saa kuplia puhaltaa. Jos vihkiminen voidaan järjestää ulkona, niin sitten ei ole sen suhteen hätää.

Torstai-iltana pidimme vielä pienen Skype-palaverin veljeni kanssa, joka toimittaa osaa bestmanien tehtävistä nyt kun he eivät itse pääse tulemaan. Testasimme myös Facebookin livestriimiä, jollaisen yksi ystävämme kuvaa vihkimisestä Charlien vanhemmille. Hyvin toimi, ja ihanaa että hekin pääsevät näkemään vihkimisen oikeaan aikaan.

*

Nyt on tosiaan jo perjantai-iltapäivä, ja lähden kaasojen kanssa hotellille noin tunnin kuluttua. Halusin yrittää kirjoittaa vielä pikaisesti ennen sitä, ja nyt kaikki muu taitaa olla hoidettuna!

Tälle päivälle jäi minun osaltani lähinnä tavaroiden pakkaaminen: sekä tämän illan että sunnuntain. Pääsen kyllä loppurutistuksessa aika helpolla, sillä Charlie ja isäni pakkaavat auton kun olen jo lähtenyt ja vievät tavarat huomenna juhlapaikalle sekä hoitavat koristelut. Tuntuu hieman lusmulta, mutta tämä on lähinnä aikataulujen aiheuttamaa.

Tosi kummallinen ajatus, että aika lailla tähän aikaan huomenna olemme jo naimisissa! Ihan absurdia. Odotan kauhunsekaisella innolla, milloin tämä iskee tajuntaan jännityksen kera :D Ehkä vasta huomenna. Tämä kevät on mennyt niin erikoisissa merkeissä, että ehkä senkin takia on vaikea käsittää, että huomenna on jo kesäkuun kuudes - se päivä, joka on ollut mielenperukoilla jo kaksi ja puoli vuotta. Mielenkiintoista päästä näkemään, miltä avioelämä sitten tuntuu. Ehkä ei kovinkaan erilaiselta kuin elämä nyt, mutta jonkinlainen uudenlainen vire siinä varmasti on.

Ensi kertaan... :)

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Hääviikon keskiviikko

Tänään hommaa ei ole tuntunut olevan aivan niin paljon kuin kahtena edellisenä päivänä. Hassulta tuntuu, että nyt on vasta keskiviikko - olen jostain syystä päivän edellä ajattelussa ja koko ajan pitänyt tätä torstaina.

Aamulla askartelimme valmiiksi paikkakortit. Olimme tilanneet pohjat valmiina (ks. eilinen teksti), ja sitten vain liimasimme kirjansivuja koristeiksi. Tämä on yksi aikaisimpia koristeluideoita, joita meillä oli, joten on hauskaa nyt nähdä toteutunut visio. Askartelun lomassa loppui liima, joten pyrähdimme lähikauppaan ostamaan sitä lisää sekä muitakin viimeisiä tarvikkeita. Ostosreissu onnistui yllättämään menestyksellään: emme olleet löytäneet mistään lähiseudun isommista kaupoista juhlatilan vessoihin tarvittavia käsipaperipyyhkeitä, mutta paikallisesta pikkumarketista niitä löytyi!



Kauppareissun jälkeen viimeistelimme askartelun ja sitten Charlie rupesi editoimaan sukulaisten videotervehdyksiä loppuun. Tällä välin minä pesin sormuksemme tai ainakin yritin. YouTuben neuvoilla se hoitui niin, että ensin liotettiin sormuksia kuumassa vedessä, jossa oli tiskiainetta, ja sitten kuurattiin pehmeällä hammasharjalla. Kyllä ne taisivat ainakin vähän kirkastua.

Iltapäivällä minulla oli parin tunnin tauko hääjutuista, kun kävin äidin kanssa kävelyllä. Tosin häistäkin kyllä puhuimme, mitenkäs muutenkaan! Odotan mielenkiinnolla, mistä asioista keksin puhuttavaa lauantain jälkeen. Toisaalta eiköhän häistä riitä vielä pitkäksi aikaa puhuttavaa joka tapauksessa. Ainakin järjestelyasiat voi kuitenkin unohtaa!

Kävelyn jälkeen suuntasin vielä Anna-kaason luo askartelemaan polttarikirjaa kaasoporukalla (kyllä, minulla oli polttarit!!! Kirjoitan niistä erikseen). Sitä ei ihan saatu loppuun, koska sitä varten tilatut valokuvat eivät olleet vielä saapuneet, mutta viimeistelemme sen sitten yhdessä hotellilla perjantaina.



Ovatko muut muuten siivonneet kotejaan ennen häitä? Minusta olisi kiva saada koti siistiksi, jotta sunnuntaina on mukava palata, mutta en oikein näe, missä vaiheessa ehtisi vielä siivotakin. Mikäs sen parempi alku avioelämälle kuin lattioiden puunaaminen ja roskien vienti...

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Hääviikon tiistai

Tämän päivän päähomma oli käydä tutustumassa uuteen juhlapaikkaamme Ruutikellariin. Kävimme sitä ennen ulkona olevalla vihkipaikallamme ja suunnittelimme, missä suurin piirtein itse tulemme seisomaan ja mihin taas asettuvat vieraat. Tässä kohtaa alkoi vähän jo jännittää. Tsekkailimme myös muutaman mahdollisen potrettipaikan, jotka olimme panneet merkille jo viime vuonna.

Sitten suuntasimmekin Ruutikellaria kohti. Ensin katsastimme wc-tilat, jotka sijaitsevat erillisessä ulkorakennuksessa. Olemme suunnitelleet, että kävelemme vieraiden kanssa vihkipaikalta juhlatilaan wc-tilojen kautta, jotta jokainen voi pestä kätensä saippualla ennen sisään astumista. Sisällä on sitten joka pöydässä omat käsidesipullot, kuten myös noutopöydän alkupäässä.

Koska olimme tilassa itsenäisesti ilman esittelijää, meidän piti hetki etsiä esim. valokatkaisimia! Oli kuitenkin tosi kiva olla paikalla ns. rauhassa ja vietimmekin siellä varmaan lähemmäs pari tuntia, kun testasimme videotykkiä ja kaiuttimia (ja tanssimme häävalssia) ja siirtelimme pöytiä haluamaamme muotoon. Uskalsimme tehdä jälkimmäisen, koska tilassa ei ole yhtään varausta ennen lauantaita. Nyt miehillä on yksi homma vähemmän juhlapäivän aamuna. Oli myös tosi hyvä, että meillä oli tilaisuus "ottaa tila haltuun" etukäteen. Ruutikellari on myös aivan yhtä tunnelmallinen ja kaunis tila kuin Tenaljikin, vaikka se onkin ikkunaton.



Päivän toinen, loistava hoidettu asia oli se, että pääsimme hakemaan häiden loput paperituotteet! Toivoimmekin kovasti, että ne olisivat olleet valmiita tänään, koska nyt meidän tarvitsi käydä keskustassa ja käyttää julkisia vain yhtenä päivänä tällä viikolla, kun haluamme suojautua tartunnoilta enemmän kuin koskaan. Kävimme itse asiassa jo ennen Suomenlinnaan menoa puljussa kysymässä, olisiko tuotteita mahdollista saada jo tänään vaikka lisämaksuakin vastaan. Ne olivatkin juuri työn alla, ja myyjä pyysi palaamaan muutamaa tuntia myöhemmin. Se sopikin mainiosti, koska Suomenlinnassa se aika vierähtikin. Painatusfirman nimi on muuten Mister Easy Business, joka kuulostaa aivan joltain hämäräheikin mustalta pörssiltä :D Sieltä on kuitenkin ennenkin saanut mainiota ja nopeaa palvelua!

Kävimme myös nopeasti kysymässä eräästä kultasepänliikkeestä, voisiko kihlasormukset puhdistuttaa nopeasti. Ajattelin kyseessä olevan jokin kengänkiillotukseen verrattavissa oleva pikatoimenpide, mutta ainakaan siinä liikkeessä kultaseppä ei ole itse paikalla vaan käy hakemassa töitä pari kertaa viikossa. Päätimme siis yrittää puhdistaa sormukset itse, kai sekin ihan hyvin onnistuu. Minähän en ole siis kertaakaan puhdistanut kihlasormustani...

Tämä päivä on ollut fyysisesti tosi väsyttävä, mitä en osannut odottaa. Olimme kotiin tultuamme aivan kuitteja, mutta syötyämme taittelimme kuitenkin vielä lautasliinataskut valmiiksi. Vaaleansiniset pellavaliinat olivat erinomainen hääkirppislöytö, jonka tein jo joskus syksyllä. Silloin servettejä oli noin 20 vähemmän kuin mitä vierasmäärämme oli, mutta ajattelin, että voimme tehdä puuttuvat liinat jostain samanvärisestä kankaasta. Mutta kas! Ei tarvittu kuin globaali terveyskriisi, niin johan servettejäkin riittää kaikille.


maanantai 1. kesäkuuta 2020

Hääviikon maanantai

Nyt seuraa päivän toinen blogipostaus, käy siis katsomassa häiden tilanne aiemmasta tekstistä!

Haluan parhaani mukaan kertoa ainakin alkuviikon hääpuuhia, jotta tästä jää itsellekin muisto. Näitä on ollut kivaa ja hyödyllistä lukea muista blogeista, joten toivottavasti ehdin taltioida ainakin muutaman päivän tapahtumat. Meillä on onneksi koko viikko lomaa (ja se jatkuu vielä pari viikkoa häiden jälkeen).

Maanantain tärkein tehtävä oli se, että kävimme isäni kyydillä hakemassa Alkosta hääviinit ja -kuoharit. Olemme jo aiemmin ostaneet oluet, siiderit ja alkoholittomat juomat, joten nyt juomapuoli on hoidossa. (Lukuunottamatta muutamaa kokispulloa, jotka haemme jonain päivänä lähikaupasta.)

Viinikeikan lisäksi olin varannut itselleni täksi päiväksi lähinnä soittelu- ja sähköpostitehtäviä. Tärkeimpänä niistä oli soitto hääaaton hotelliin: halusin vielä varmistaa, onko varausta mahdollista peruuttaa. Tästä mainitsinkin jo edellisessä tekstissä. Vaikka peruutus ei onnistunut, virkailija oli onneksi kuitenkin hurjan mukava. Tilasin myös valmiiksi taksin hääaamulle. Julkisillakin pääsisi lähes "ovelta ovelle", mutta maksan mieluummin taksista mukavuuden ja yksityisyyden (koronamielessä) vuoksi.

Sähköpostilla olin puolestaan yhteydessä Suomenlinnaan, koska haluamme käydä vielä katsomassa uutta juhlatilaamme ja kokeilemassa sen av-laitteita. Sovimme itsenäisen tilaan tutustumisen huomiseksi eli tiistaille (eli noudamme avaimen neuvonnasta ja menemme tilaan ilman esittelijää).

Ilmoitin myös pitopalvelulle sähköpostitse juhlien muuttuneesta aikataulusta (Suomenlinnan poikkeussääntöjen mukaan juhlien on päätyttävä klo 23) ja siitä, ettei juhlatilassa ole ovikoodia vaan fyysinen avain. Niinpä jonkun juhlaväestä täytyy olla paikalla, kun pitopalvelu tulee illalla hakemaan viimeiset tavaransa oltuaan muutaman tunnin poissa. Tämän ei kuitenkaan luulisi olevan ongelma, koska omien tavaroidemme pakkaamisessa menee varmasti sen verran aikaa, että pitopalvelu ehtii palata paikalle.


Olohuoneen lattia näyttää tällä hetkellä tältä.

Soitin myös Suomenlinnan lauttojen autopaikkavarauksia käsittelevään palveluun ja kysyin, mahtuuko yhdelle tietylle illan paluulautalle vielä yksi varaus. Emme olleet aluksi aikoneet varata paluupaikkaa vaan jonottaa lauttaan, mutta muutimme mielemme. Lautoille kuitenkin otetaan vain yksi varaus ja toinen paikka jätetään vapaaksi jonottajille. Haluamassamme lautassa oli jo yksi varaus (pitopalvelun), mutta todennäköisesti toinen paikka liikenee silti meille, koska meillä on päivän ainoa juhlatilavaraus eivätkä Suomenlinnan asukkaat luultavasti liiku tuohon aikaan autolla mantereelle.

Sitten ilmoitin vielä vihkimistilaisuudessa soittaville muusikoille eli Trio Lyhdylle lautta-aikatauluista ja annoin heille linkin tilaisuuden "käsikirjoitukseen", josta he voivat seurata omaa soittovuoroaan. Kerroin muutenkin vähän tarkemmin päivän suunnitelmasta niiltä osin, kun se heitä koskee. Ilmoitin myös kampaajalle, meikkaajalle ja valokuvaajalle hääaamun hotellin ja osoitteen.

Viinikeikka tehtiin iltapäivällä, ja sen jälkeen piipahdimme vielä isäni luona, jotta Charlie voisi opettaa isälleni ja veljelleni, miten rusetti sidotaan :D Olimme ostaneet bestmaneille samanlaiset rusetit kuin Charliella, mutta nyt kun he eivät pääse, päätimme antaa ne isälleni ja veljilleni. Kukaan heistä ei kuitenkaan osannut solmia rusettia, joten tarvittiin Charlien apua! Ihan hyvin harjoittelu ainakin lähti käyntiin.

Lisäksi Charlie on editoinut useamman tunnin englantilaisten sukulaisten lähettämiä videopätkiä yhdeksi videokseen. Olemme siis pyytäneet heiltä videotervehdyksiä, koska he eivät kerran pääse paikan päälle. Nyt videot alkavat olla koossa, yksi tai pari taitaa vielä puuttua.

Tosi hyvä ja tehokas päivä on ollut, ja oli kyllä maailman paras idea aloittaa loma jo heti hääviikon alusta! Mitään suurta tehtävää ei ole tälle viikolle jäänyt (paitsi ehkä tuo viinien nouto), mutta silti uskon, että tulemme käyttämään ison osan päivistä järjestelyyn.

Hääkuukausi, hääviikko, häät!

Anteeksi luvattoman pitkästä blogitauosta. Tänä keväänä ei ole ollut hirveästi energiaa/jaksamista/intoa kirjoittaa ja ihan viime viikkoina ei juuri aikaakaan. Nyt yritän kuroa kuilua umpeen ja julkaista tällä viikolla useammankin tekstin, jotta edes joitain valmisteluja voidaan käydä läpi ennen varsinaisia häitä. Jos siellä joku vielä on lukemassa!

Häät pidetään siis edelleen ja melkein alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Viimeksi kirjoittaessani maaliskuun lopulla juhlien kohtalohan oli siis vielä kovin epäselvä. Tässä siis pikainen katsaus häiden nykyiseen muotoon.

Suurin ja valitettavin muutos on se, että kukaan Charlien perheenjäsen, sukulainen tai ystävä Englannista ei pääse juhliimme. Eivät siis edes hänen vanhempansa. Se tuntuu edelleen kauhealta varsinkin näin tätä kirjoittaessa, mutta siihen on ehtinyt turtua viime viikkojen aikana. On tietysti hetkiä, joina heidän poissaolonsa tulee erityisen ikävästi mieleen (kuten ryhmäkuvia suunniteltaessa). Moni heistäkin oli kuitenkin sitä mieltä, että häitä ei kannata sen takia siirtää. Tilanne olisi ehkä toinen, jos kaikki olisivat Suomessa, jonka sisällä on helpompi matkustaa. Ulkomaanmatkojen tilannetta ei kuitenkaan osaa ennustaa vielä pitkiin aikoihin, emmekä halunneet siirtää häitä "sitten joskus" -tyylisesti.

Häihimme on tulossa vajaa 30 vierasta aiotun noin sadan sijaan. Vaikka 50 henkilön juhlat ovat nyt sallittuja, halusimme pitää vierasmäärämme reilusti sen alla. Järjestämme juhliin tämän lisäksi tietenkin myös asiaankuuluvat turvatoimet. Sukulaisista tulee minun vanhempani ja sisarukseni, kummitätini ja -setäni kumppaninsa kanssa sekä kummien lapset eli minun serkkuni. Toiset kummini ja yksi serkkuni perheineen päättivät kutsusta huolimatta jäädä kotiin, minkä tietenkin ymmärrämme erinomaisesti. Loput kutsutuista ovatkin sitten ystäviä, osa "pelkästään minun" ja osa yhteisiä. Tämä porukka tuntuu minusta tosi mukavalta ja läheiseltä.

Koska vierasmäärä väheni roimasti, päätimme varata Suomenlinnasta varmuuden vuoksi myös pienemmän juhlatilan Ruutikellarin, johon normaalisti mahtuu 60 henkilöä. Suomenlinnan tilavuokrapalvelussa ollaan koko kevään aikana (ja muutenkin) oltu erittäin ystävällisiä, joustavia ja ymmärtäväisiä, ja meidän annettiin pitää sekä Tenalji von Ferseniä että Ruutikellaria varattuna suunnitelmien tarkentumiseen asti. Vielä ihan viime päiville on saatu kuitenkin odotella juhlatilojen virallisia koronaohjeistuksia, ja pääsimme vasta eilen lopullisesti vahvistamaan Ruutikellari-varauksen (ja purkamaan Tenalji-varauksen). Häitämme juhlitaan siis Ruutikellarissa, joka tuntuu sekin oikein kivalta! Siinä on samaa tiilihenkeä kuin Tenaljissa.

Pitopalvelu meillä pysyy samana (siis Pitopalvelu Hupli). Hekin ovat olleet joustavia ja suostuvat edelleen tulemaan paikalle, vaikka normaalitilanteessa he eivät hoida Suomenlinnassa näin pieniä juhlia. Olemme tosi iloisia siitä, ettei meidän tarvinnut alkaa etsiä uutta pitopalvelua! Ruokalistaakaan ei tarvinnut muuttaa.

Oikeastaan ainoa elementti (monen vieraan lisäksi), joka meidän on täytynyt peruuttaa, on DJ. Aiemmin keväällä kirjoitin DJ-pohdinnoista, ja päädyimmekin lopulta sellaisen varaamaan. Nyt pienellä porukalla emme kuitenkaan koe tarvitsevamme ammattisoittajaa.

Myös hääaaton hotelli on vaihtunut. Kirjoitin helmikuussa, että varasin minulle ja kaasoille yhteisen huoneen Scandic Grand Marinasta Katajanokalta. Nyt tuo hotelli on kuitenkin kiinni, joten varaus siirrettiin Töölön Scandic Park -hotelliin. Minua hieman harmitti tämä, koska alun perin korvaavaksi hotelliksi oli mainittu Kampin Scandic Simonkenttä, joka olisi ollut hieman lähempänä Kauppatoria ja lauttalaituria. Ei Töölön hotelli kuitenkaan niin paljon kauempana ole, että se olisi suuresti haitannut. Ärsytti vain hieman selvitellä tätäkin asiaa. En voinut peruuttaa varausta, koska olin ehkä hieman lyhytnäköisesti (tosin jo syksyllä) valinnut varatessani peruuttamattoman supersäästöhinnan. Pohdin hetken, pitäisikö vain hyväksyä menetetty raha ja varata huone toisesta hotellista lähempää Kauppatoria, mutta päädyin kuitenkin vain tilaamaan meille taksin hääaamuksi. Aikataulu on silloin vähän tiukempi, mutta ei liian. Eiköhän näin ole hyvä.

Vaikka häät tulevat olemaan hyvin erilaiset kuin suunniteltiin, tuntuu silti kummasti siltä, että kovin paljon ei ole muuttunut. Ehkä se johtuu siitä, että suuret linjat ovat pysyneet samoina, kuten vihkipaikka, pitopalvelu ja tavallaan juhlapaikkakin (koska sama logistiikka pätee). Pienet häät myös mahdollistavat joitain sellaisia asioita, mitä isot juhlat eivät. Nyt ainakin ehdimme varmasti jutella kunnolla kaikkien kanssa!

Olen myös mielenkiinnolla tutkaillut omia tuntemuksiani näin häiden alla. Olemme keskittyneet (ymmärrettävästi) juhlien järjestämiseen ja hoidettaviin asioihin siinäkin määrin, että välillä toivoisi häiden jo olevan ohi (tai lähinnä häiden järjestämisen). Olen harmitellut tätä, koska haluaisin häiden alusajan olevan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. En kyllä tiedä, olenko sitten kuitenkaan sellainen hattaraihminen, ja kaikki häitä järjestäneet varmasti tietävät miten paljon hommaa viimeisinä viikkoina ja päivinä on: ei siinä ylettömästi tilaa jää haaveksunnalle.

Minulla on kova tarve ottaa kaikesta kaikki ilo irti ja oikein velloa tässä ajassa, mutta pelkään sen langanpään luiskahtaneen hyppysistä niin, että huomaan jossain vaiheessa ajan vain hupsahtaneen ohi. Pelkään, että mitä jos en osaa nauttia hääpäivästäkään niin kuin haluaisin? On myös ollut vähän vaikea löytää tasapainoa ajatusten väliltä: Joskus naimisiinmeno tuntuu olevan loppujen lopuksi aika pieni asia meidän yhteisessä elämässämme - arkeahan aviomieheys ja -vaimous (hui) ei varmaan paljoakaan muuta. Välillä se taas tuntuu maailman suurimmalta, kosmisia mannerlaattoja jyrisyttävältä Tapahtumalta, jota minun pitää pyrkiä pohtimaan omasta, sulhasen ja kaikkien läheistemme näkökulmasta jossain honkien huminassa ja oikein kunnolla paneutua siihen, mitä tämä kaikki Tarkoittaa. Äskeisen lauseen luettuani minusta tuntuu entistä sopivammalta, että edessä on pitkä loma - ehkä pääsen häiden jälkeen olemaan hetken jopa pohtimatta yhtään mitään!

Tärkeintä lienee, että tämän ihmisen kanssa on hyvä olla.

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirja: alkuviikon häämietteitä

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta varmaan jo kolme viikkoa, mutta olosuhteet ovat muuttuneet niin tiuhaan tahtiin ja omatkin tunteet ovat vaihdelleet sen verran, että olen vältellyt asiaa tähän asti. Kirjoitin tämän postauksen luonnoksen eilen illalla, ja jo senkin jälkeen mielentilani on muuttunut ja myös osa suunnitelmista. Siispä jaan tämän kahteen osaan päivämäärien mukaan, vaikka tekstistä tuleekin ökypitkä. Ensin siis eilisen tunnelmat, lopussa tämän päivän - skippaa sinne asti jos vain tuoreimmat tiedot kiinnostavat! (Ja ehkä suosittelenkin sitä, jos haluat hieman positiivisemman lukukokemuksen!)


30.3.

Monen ihmisen elämä on mullistunut vain muutaman viikon aikana, ja samaten monen kevään ja kesän hääparin suunnitelmat kokeneet suuren kolauksen. Moni on jo ehtinyt perua tai siirtää juhlansa, ja varmaan vähintään yhtä moni miettii, pitäisikö.

Haluaisin nyt alkuun sanoa, että saamme olla todella onnekkaita, kun suurin viruksen aiheuttama ongelma meidän elämässämme on huoli ja epävarmuus häiden onnistumisesta suunnitelmien mukaan. Tiedän, että monen terveys ja/tai toimeentulo on maailman tilanteen vuoksi vaakalaudalla, ja tunnen suurta myötätuntoa kaikkia heitä kohtaan. En siis tahdo vähätellä kenenkään tilannetta, vaikka tässä tekstissä harmittelenkin omia pienempiä huoliani. Olen monta kertaa tässä muutaman viikon aikana ehtinyt olla kiitollinen siitä, miten hyvin meillä on asiat. Meillä kummallakin on työ, jossa etätyö onnistuu hyvin (enkä itse muuta teekään), eivätkä työpaikkamme ole todennäköisiä pulaan joutuvia, vaikka virustilanne pitkittyisi (tietenkin tämä tulee varmasti jollain tapaa vaikuttamaan jokaiseen työpaikkaan). Sekä me että kaikki läheisemme ovat terveitä, ja meillä on yllin kyllin ruokaa ja mainiot ulkoilumahdollisuudet. Häitä lukuunottamatta virustilanne ei ole aiheuttanut huolta henkilökohtaisessa elämässämme.

Meidän suunnitelmamme juhlia häitä kesäkuun alussa on toistaiseksi edelleen voimassa. Tiedän Facebookin hääryhmistä, että monet myöhäisemmätkin kesähäät on jo peruttu, mutta emme ole vielä halunneet tehdä sitä päätöstä. Varmaa ei ole oikeastaan mikään, ja haluamme seurata tilannetta vielä joitakin viikkoja.

Joka tapauksessa aiomme mennä naimisiin aiottuna päivänä. On mahdollista, että kaavailemamme 100 hengen häät kutistuvatkin vaikka kymmenen osallistujan juhliin, mutta vihkiminen pitää.

Suurin huoli ja pelko tällä hetkellä on se, että Charlien perhe ei pääsisi Englannista tänne. Heidän British Airwaysin kautta varaamansa lennot peruttiin jo, mutta he varasivat uudet Finnairin kautta vielä samana iltana. Noista lennoista ei ole vielä kuulunut mitään, mutta yhden Charlien bestmanin Finnair-lennot (tosin eri matkustuspäiville) peruttiin tänään. Lienee siis sanomattakin selvää, että tältä kannalta tilanne on hieman ahdistava. Pieni toivonhiven estää suurimman surkuttelun vielä toistaiseksi, mutta kyllä olen jo ehtinyt itkeä ainakin pari kertaa sitä mahdollisuutta, etteivät Charlien vanhemmat pääsisi näkemään poikansa naimisiinmenoa. Kuitenkin sekä he että Charlie tuntuvat olevan sitä mieltä, että vihkimistä ei silti pitäisi siirtää. Tavallaan ihailen tuota asennetta, koska en tiedä, olisinko itse niin jalo/epäitsekäs, jos kyseessä olisi oman perheeni poisjääminen.

Charlien polttarit on myös jouduttu perumaan, sillä hänen ja hänen Englannista tulevien bestmaniensa oli määrä matkata Wieniin pitkäksi viikonlopuksi huhtikuussa. Peruuntuminen oli minulle kova paikka silloin kun se varmistui, mutta Charlie ei ole vaikuttanut asiasta ollenkaan yhtä masentuneelta. Luulen, että hän näyttää välillä urheampaa naamaa kuin minä (joka en siis yleensä näytä ollenkaan urheaa naamaa).

Vaikka se ei kivaa olekaan, niin minun on pakko yrittää varautua siihen, ettei kukaan ulkomaalaisista vieraista pääse paikalle. Tiedän, ettei se tule vähentämään pettymystä, jos muutkin lentoliput perutaan, mutta ainakin sitten on entistä ilahduttavampaa, jos joku onnistuu keinottelemaan itsensä tänne.

Moni samassa tilanteessa oleva voi varmaan samastua siihen, että häiden suunnittelu ei innosta enää juuri ollenkaan eikä juhlia tee mieli kauheasti edes ajatella. Charlie on ollut tosi hyvä ja kannustanut meitä kuitenkin tekemään suunnitelmia entiseen malliin, vaikka tahtimme on kyllä silti viime viikkoina hidastunut.

Pinnallisin huoli liittyy hääpukuun. Jos juhlat kutistuvat, miltä tuntuu käyttää pukua, jota "kukaan" ei edes näe? Kai sitten kuitenkin olin toivonut pääseväni näyttäytymään suurelle joukolle niin paljon kauniimpana kuin arkielämässä. Tämä nyt kuitenkin on ihan typerä ajatus, jolle myöhemmin varmaan nauran.

Murheen alhon alhaisimmissa onkaloissa välähtää usein sellainen ajatus, että miksi "juuri meidän" häidemme kohdalla käy näin ja miksi näin kävi "juuri minulle". Mietin, miksi meidän piti lykätä juhlia näin pitkälle, vaikka ihan hyvin olisimme ehtineet järjestää häät viime vuonna, jos olisimme halunneet. Välillä tuntuu epäreilulta, että muut ovat saaneet juhlia häitään ilman mitään ongelmia vain viikkoja tai kuukausia ennen pandemian iskua, mutta toisaalta ajattelen myös, että onneksi he ovat saaneet juhlia. Vielä helmikuun lopulla mekin olimme häissä, joiden aikana raivonnut myrsky varmaan harmitti monia sen päivän hääpareja. Nyt minäkin toivoisin, että voisin palata hieman taaksepäin siihen aikaan, jolloin suurin huoli oli sade hääpäivänä. Tuo hääpari ehti myös viettää häämatkansa, kun taas meidän matkamme tullaan mitä luultavimmin perumaan. Sitäkin ehdin harmitella aikaisemmin, mutta tätä nykyä en ole hirveästi edes ajatellut asiaa. Häämatkalle pääsee aina. Mutta lienee niin, että mitä useampi asia uhkaa peruuntua, sitä vähemmän yksittäiset jutut harmittavat. Jos häät eivät olisi lainkaan vaarassa mutta häämatka peruuntuisi, varmasti lannistuisin siitäkin kovasti.

Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään energiaa ajatella juhlien siirtoa toiseen ajankohtaan. Vaikka varaukset saisi varmaan aika helposti siirrettyä, tuntuu valtavalta henkiseltä harppaukselta alkaa suunnitella juhlia jollekin toiselle päivälle. Varmaan jollain tapaa juhlistaisimme suuremmalla joukolla, jos kesäkuun juhlat pitää kutistaa, mutta en tiedä olisiko tuo joukko kuitenkaan satapäinen. En siis rehellisesti sanottuna tiedä, miten juhlien käy, jos ne eivät toteudu aiotusti kesäkuussa.

Toivon, että kukaan ei loukkaannu mistään tämän postauksen ajatuksista tai sanavalinnoista. Tämä tilanne koskettaa kaikkia ja varmasti ihan jokainen on joutunut tai joutuu luopumaan jostain kivasta viruksen vuoksi. Haluan kuitenkin rehellisesti kertoa myös katkerista hetkistä, vaikka pääosin suhtaudun tilanteeseen mielestäni yllättävänkin rauhallisesti - toistaiseksi varmaan lähinnä sen toivonmurenan kuin oman mielenlujuuden ansiosta.


Kiinnostaisiko teitä edelleen kuulla suunnitelmista, vaikka tilanne on mikä on? Minulla on luonnoksissa parikin juttua, jotka on kirjoitettu ennen tämän virustilanteen puhkeamista, jotka nyt tuntuvat itsestäni hieman turhilta. Toki julkaisen ne silti, mikäli niihin on kiinnostusta!

Myötätunnon toivotukset kaikille samassa tilanteessa oleville hääpareille ja tietenkin kaikille, joiden elämää tämä virus muuten koskettaa ikävästi. Tämä menee kuitenkin ohi ja kaikesta selviää. Hääasiassa olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että kaikkein tärkeimpään virus ei voi vaikuttaa: Me pääsemme yhä naimisiin ja saamme olla yhdessä. Läheiset vieraamme ovat edelleen läheisiämme, vaikka emme pääsisi juhlapuvuissa yhteiskuviin. Meillä on oikeastaan kaikki hyvin.


***


31.3.

Ihmeellistä, miten tiuhaan mielialat voivat vaihdella. Minulla oli tänään varattu aika hääpuvun muokkauksiin ompelimoon, ja vaikka aikaisin aamulla suhtauduin asiaan alakuloisesti, jo pari tuntia myöhemmin aloin odottaa aikaa innolla ja muutenkin ajatella häähässäkkää valoisammalla mielellä. Tämän päivän fiilikset ovat siis olleet pääosin hyvät ja rauhalliset.

Tämä päivä on siksikin erilainen kuin eilinen, että kävimme tänään pitkän keskustelun varasuunnitelmasta (joka vaikuttaa jo sekin aika kivalta). Leikimme, että häät olisivat tänä viikonloppuna, ja pohdimme sen puitteissa, miten ne järjestäisimme. Nythän tilanne on vielä vähintään 13.5. asti se, että ulkomailta ei pääse Suomeen, eikä yli 10 hengen kokoontumisia saa järjestää. Myös Uudenmaan rajat ovat kiinni (tämänhetkisen tiedon mukaan 19.4. asti), joten sekä valo- että videokuvaajamme olisivat estyneitä tulemaan (valokuvaaja tulee Haminasta, videokuvaaja Joensuusta asti). Vaikea ehkä kuvitella eilisen vuodatuksen perusteella, mutta tällä hetkellä suhtaudun asiaan neutraalisti enkä epätoivoisesti.

Siispä nykyrajoitusten mukaan järjestäisimme häät näin: Jos ilma on hyvä, pitäisimme vihkimisen edelleen ulkona Suomenlinnassa vain minun perheeni kesken. Olisimme sitä ennen kyselleet Facebookin hääkuvaajaryhmästä, pääsisikö joku pk-seutulainen kuvaaja ikuistamaan potretit ja vihkimisen lyhyellä varoitusajalla. Varsinainen juhla olisi pienimuotoinen piknik Suomenlinnassa. Mahdollisesti yrittäisimme virittää jonkinlaisen videoyhteyden vähintään Charlien vanhemmille ainakin osaksi aikaa. Jos ilma olisi niin huono, ettei kannattaisi lähteä Suomenlinnaan, vihkiminen ja juhla pidettäisiin kotonamme tai lähellä asuvan isäni kotona (tosin häneltä ei ole vielä kysytty, heh). Kuvat voisi ottaa vaikka läheisessä rannassa, jonne pääsisi autolla huonon ilman aikana.

Erotuksena eiliseen minulla on nyt myös energiaa ajatella isojen juhlien siirtämistä, vaikka tähän asti ajatus on ollut pelkästään uuvuttava. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että emme aseta mitään uutta tiettyä päivää paristakin eri syystä. Ensinnäkään emme halua päättää uutta päivää ennen kuin voi varmaksi sanoa, että koronatilanne on siihen mennessä ohi. Vaikka nyt ei tunnu kovin todennäköiseltä, että rajoitukset jatkuisivat vaikkapa lokakuuhun asti, mitä jos syksyllä tai talvella tulee uusi piikki? Ehkä ei, mutta sitä on mahdoton sanoa juuri nyt. Toiseksi, englantilaiset vieraat tarvitsisivat paljon pidemmän varoitusajan. Emme voi pyytää ihmisiä maksamaan uudestaan lentolipuista ja hotelleista, varsinkaan jos tilanne on epävarma. Kolmanneksi (toisaalta nämä kaikki liittyvät toisiinsa), isojen juhlien "pointti" olisi tutustuttaa kaksi sukua toisiinsa ja juhlia kaikki yhdessä kahden "kulttuurin" yhdistymistä. Isojen, alkuperäisten suunnitelmien mukaisten juhlien järjestäminen vain minun sukulaisilleni ei tunnu mielekkäältä, koska haluamme juhliin nimenomaan molempien suvut.

Sen sijaan voisimme järjestää vaikka jotkut rennommat hääpäiväjuhlat vuoden tai parin päästä, sitten kun tiedetään tilanteen olevan ohi. Tällöinkään ne eivät varmaan olisi näin suuren mittakaavan pippalot, vaan varaisimme vaikka jonkin ravintolan, jolloin moni asia hoidettaisiin meidän puolestamme. Englantilaisetkin saisivat toki tulla, jos vain haluavat ja pääsevät, mutta se ei olisi silloin oletuksena. Menemme vaikka itse sinne jossain vaiheessa juhlimaan, mikäli elokuun Englanti-juhlat eivät toteudu.

Päättelimme, että varmaan huhtikuun lopulla tiedotetaan, mikäli rajoituksia päätetään edelleen jatkaa vaikkapa kuukaudella (koska nyt on maaliskuun loppu ja uusi tiedotus tuli eilen). Jos näin on, päätös on tehty meidän puolestamme: emme tietenkään järjestä "lainvastaisia" juhlia. Aiomme tehdä lopullisen päätöksen toukokuun alussa, ellemme tiedä jo sitä ennen esim. englantilaisten pääsystä.

Ainakin juhlatilavarauksen voimme peruuttaa maksutta, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Joitain peruutusmaksuja joutuisimme varmaan maksamaan esim. pitopalvelulle ja muusikoille, mutta sitten vain maksamme.

Jos rajoituksia hellitetään vaikka kokoontumislupien osalta, tuohon pienempään juhlaan on helppo lisätä lähimpiä perhepiirin ulkopuolisia ihmisiä.

Näistä asioista keskustelu toi minulle aika rauhallisen ja hyvän olon. Pikkujuhlat kuulostavat oikeastaan aika ihanilta, ja niistä puhuessa tuli välillä sellainenkin olo, että "kiva, nyt ei tarvitse suunnitella isoja juhlia". Se tuntui syylliseltä, mutta tiedän, että tuo positiivisuuden välähdys johtuu siitä, että sitten tämä iso musta epävarmuusmörkö olisi poissa. Ei siitä, että en haluaisi niitä kaksi vuotta suunniteltuja isoja juhlia. Epätietoisuus on se, mikä tätä kaikkea värittää harmaaksi ja ikäväksi. Muutaman viikon päästä tiedämme jo enemmän, ja silloin osa kiveä vierähtää sydämeltä, oli lopputulos mikä tahansa.



Tällaista vuoristorataa olen siis tämän alkuviikon aikana ajellut. Jos olette jaksaneet lukea tähän asti, olisi kiva kuulla teidänkin ajatuksia, olitte sitten missä tilanteessa tahansa. Tsemppiä kaikille, pysykää terveinä ja iloista viikkoa!


P.S. Ompelimokäynti sujui mainiosti, ja nyt odotan innolla pääseväni käyttämään pukua, vaikka sen näkisikin moni vain kuvista. Minulla on välisovitus 4. toukokuuta, ja silloin joko saan puvun kotiin tai siihen tehdään vielä viimeiset muokkaukset.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Sittenkin DJ?

Häiden musiikkipuoli on ollut meillä tähän asti pihistyslistalla (jolla ei tässä vaiheessa tunnu olevan enää hirveästi asioita...), ja tässä kirjoituksessa kerroinkin aikeistamme juhlia Spotify-soittolistan tahtiin. Tuossa kysymys oli kuitenkin siitä, että emme hankkisi häihin bändiä, enkä tainnut mainita DJ:stä sanallakaan. Se ei oikeastaan olekaan juuri käynyt mielessä ennen tätä.

Olen aistinut sulhasesta muutaman kerran sellaista fiilistä, ettei hän ole ollut vielä valmis lyömään musiikkiasiaa täysin lukkoon. Hääsuunnittelun aikana on jo pari kertaa käynyt niin, että olemme aluksi suunnitelleet hoitavamme jotain itse/vaikeamman kautta, mutta sitten tulleet myöhemmin siihen tulokseen, että homma on parempi ulkoistaa pienestä lisämaksusta huolimatta.

Ja no, esiintyjien kohdalla ei aivan "pienestä" lisämaksusta ole kyse, mutta musiikin ulkoistaminen on alkanut tuntua aina vain houkuttelevammalta ajatukselta, ja nyt olemme alkaneet vakavasti pohtia DJ:n varaamista. Olisihan se kiva, että joku ulkopuolinen (ja ammattilainen) hoitaisi kaiken äänentoistoon ja valaistukseen liittyvän ja toisi vieläpä pelit ja vehkeet itse mukanaan. Juhlapaikallamme on kyllä jonkinlaiset äänentoistolaitteet, joihin olisimme voineet kytkeä soittolistan, mutta ei esimerkiksi mitään tunnelmavaloja.




DJ-kokemuksia lukiessani olen myös alkanut ymmärtää, että ehkä DJ:n kyvyllä lukea juhlaväkeä ja soittaa tilanteeseen sopivaa musiikkia todella on väliä. Aiemmin olen ajatellut, että totta kai pystymme itse rakentamaan sopivan soittolistan, kun kerran tiedämme mistä musiikista tykkäämme. Mutta etukäteenhän on vaikea sanoa, missä vaiheessa tanssilattialla on mikäkin tilanne. DJ pystyy myös vaihtamaan kappaleita saumattomasti ilman taukoja, mikä varmasti parantaa juhlinnan "sujuvuutta".

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että varmasti ihan kelpo bileet saisi aikaan myös alkuperäisellä soittolistasuunnitelmalla, vaikka se toki vaatisikin hieman säätämistä. Nyt kun DJ-ajatukselle on kuitenkin antanut pikkusormen, niin alkaa tuntua aika vahvasti siltä, että olisimme siihen päätymässä. Se tuo tietenkin aika suuren yksittäisen lisäyksen häiden kuluihin, mutta ainakin voi lohduttautua sillä, että DJ on varmaan ainakin puolet halvempi kuin bändi (jota meille ei tosin muutenkaan olisi ollut tulossa... :D).

Olemme olleetkin jo muutamiin DJ-palveluita tarjoavaan tahoon alustavasti yhteydessä, ja näyttää siltä, että näinkin lyhyellä varoitusajalla on vielä mahdollista saada soittaja. Jos joku osaa antaa DJ-suosituksia tai muita aiheeseen liittyviä vinkkejä, niin kuulisin mielelläni!


Onko teillä muuttunut mieli jonkin hääasian suhteen vielä aika myöhäisessä vaiheessa?


Kuva: Pixabay