perjantai 14. kesäkuuta 2019

Juhlapaikkavierailu(i)lla

Kuten viime kerralla kerroinkin, olemme kuluneen viikon aikana käyneet juhlapaikallamme kaksikin kertaa. Olimme jo pitkään suunnitelleet käyvämme Suomenlinnassa "meidän" hääviikonloppunamme tänä vuonna hieman tutkailemassa kuvauspaikkoja ja niin edelleen. Noin kuukauden välein juhlatiloissa järjestetään myös avoimia iltanäyttöjä, ja meidän päiväämme lähin sattui olemaan tämän viikon tiistaina.

Viikonlopun visiitillä todistimme heti kättelyssä, miten ruuhkainen Suomenlinnan lautta voikaan kuumana kesälauantaina olla. Me pääsimme kyllä kyytiin, mutta ihan viime minuuteilla saapuneet eivät välttämättä enää mahtuneet. Tämä vahvisti sen ajatuksen, että jo hääkutsussa kannattaa teroittaa ajoissa olemista ja kenties vielä mainita "viimeinen" lautta, jolla vihkitilaisuuteen ehtii (oikeasti ehkä toiseksi viimeinen :D). On epätodennäköistä, että ensi vuonnakin kesäkuun alussa olisi 27 astetta ja tuutin täydeltä aurinkoa, mutta jos on vähänkään hyvä ilma, niin Suomenlinnaan on varmasti menijöitä. Me emme siis ole ajatelleet vuokrata vieraille mitään erillistä venettä, vaan HSL:n lautoilla on tarkoitus pärjätä.

Oli kiva myös huomata, että saarella oli tuona päivänä oikeastaan ihan yhtä kuuma kuin mantereellakin. Olen kuvitellut, että siellä olisi automaattisesti paljon viileämpää. Tiistainakaan lämpötilaeroa ei juuri huomannut, vaikka muuten ei ollutkaan aivan yhtä helteistä.

Syreenit olivat upeassa kukassa koko saarella!


Lauantain agendana oli fiilistelyn lisäksi katsastaa juhlapaikan ympäristöä ja toivomaamme aluetta ulkovihkimistä varten sekä pohtia mahdollisia kuvauspaikkoja juhlatilan läheltä - ja kaikki tämä niin, että emme häiritsisi käynnissä olevia häitä. Kaksi morsiusparia näimme vilaukselta, mutta muuten onnistuimme liukenemaan paikoilta juuri ajoissa! :D

Saimmekin aika hyvin suunniteltua ulkovihkimisalueen "järjestelyn": missä kohdassa itse seremonia tapahtuisi ja mihin kohtaan vieraiden kannattaa asettua niin, ettei aurinko paista silmään. Satuimme olemaan paikalla juuri haluamaamme vihkiaikaan, joten auringon asento näkyi tarkasti - toivottavasti saamme nauttia siitä myös ensi vuonna.



Tiistaina vuorossa oli tosiaan vierailu itse juhlatilassa. Olinkin odottanut tätä kovasti, sillä käynti oli ensimmäinen sitten varauspäätöksen tekemisen. Tenalji olikin vielä upeampi ja avarampi kuin muistinkaan! Paikalla oli muiden parien lisäksi Suomenlinnan vuokratilojen edustaja vastailemassa vierailijoiden kysymyksiin.

Me käytimme tilaisuutta hyväksi ja syynäsimme koko tilan merkiten muistiin kaikki salin pistorasiat sekä tangot, koukut ja naulat, joihin voi ripustaa koristeita. Suomenlinnan tilojen seinillehän ei saa esimerkiksi teipata mitään, joten on selvittävä olemassa olevilla kiinnikkeillä. Niitä onneksi on runsaasti! Myös leveät ikkunalaudat oikein kerjäävät jonkinlaista lisuketta.

En tiedä saako tästä mitään selvää, mutta suorat viivat ovat seiniin kiinnitettyjä tankoja,
pii-merkin näköiset pistorasioita ja muut suherrukset nauloja.

Meilläkin oli tilaesittelijälle muutama kysymys, jotka liittyivät lähinnä ulkotiloihin vihkimistä ajatellen. Selvisi esimerkiksi, että ruoho leikataan silloin kun puutarhurit sen sopivaksi katsovat, eikä sillä ole mitään kummempaa aikataulua juhlatilojen tilaisuuksien puitteissa. Kysyimme myös aiemmin selvinneestä mahdollisuudesta vuokrata penkkejä ulkovihkitilaisuuteen. Kaikki penkit ja pöydät (pöytiä vuokrataan esim. cocktailtilaisuuksia varten) kuulemma tuodaan paikalle traktorilla, joka toimii (tällä hetkellä) 75 euron tuntipalkalla. Tämän lisäksi jokainen penkki- ja pöytäpari maksaa n. 12,50 e/kpl. Pöytien asetteluun ja traktorin ajoon kuluu yleensä n. 2 h, joten jo pelkästään yhden penkin ja pöydän hinnaksi tulisi noin 160 euroa! Tiesimme kyllä, että penkkivuokraus saattaisi olla parin sadan luokkaa, mutta onhan tuo aika kova hinta yhdelle penkille.

Olimme kyllä muutenkin ajatelleet, että hankkisimme istumapaikat vain iäkkäämmille ja huonokuntoisemmille, ja muut vieraat voisivat kenties seistä. Vihkitilaisuus tulee kuitenkin olemaan lyhyt. Parin penkin vuoksi ei ehkä kannattaisi lähteä vuokraamaan, vaan voisimme tuoda paikalle muutamia kokoontaitettavia tuoleja, joita meiltä jo löytyy. Toisaalta olisi kiva jos kaikki voisivat istua. Ehkä se reilu parisataa ei loppujen lopuksi ole niin suuri summa, kun häät tulevat muutenkin maksamaan... Jatketaan siis pohdintoja näiltä osin!



Jälleen kerran Tenalji onnistui myös yllättämään valoisuudellaan. Se on juuri sen verran hämyisä, että jotkin tunnelmavalosarjat voisivat olla ihanat, mutta kuitenkin niin valoisa, ettei lisävalaistusta oikeasti tarvita varsinkaan näin juhannuksen alla. Lisää kuvauspaikkojakin löysimme, muutaman ihan suosikiksi nousseen. Niistä ei totisesti ole Suomenlinnassa pulaa! Kaiken kaikkiaan oli ihana aloittaa kesä näillä vierailuilla. Edessä on vielä paljon kivoja juttuja ennen häitä, mutta pian se pääpäiväkin sieltä hiipii lähemmäksi :)

Muuten, meille on myös nyt varattu vihkiaika! Viimeksi kerroin, että asia oli lomakkeen lähettämistä vaille valmis, mutta nyt aika on tosiaan varattu ja vihkijä on kuulemma meihin yhteydessä ensi keväänä yksityiskohtia varten. Olen tosi tyytyväinen, että tämäkin tärkeä asia on jo hyvissä ajoin hoidossa!



torstai 6. kesäkuuta 2019

Tasan vuosi häihin!

Tänään on meidän "-1-vuotishääpäivä", mikä on aika jännittävä ajatus! On ollut ihana huomata, että luonto ja kesän luonne ovat tällä hetkellä juuri sellaiset kuin hääpäivältä voisin toivoa. Juuri nyt täällä pääkaupunkiseudulla on jopa melkoiset helteet, mikä ei välttämättä ole toivottavaa hääpäivälle, mutta tietenkin ensi vuonnakin soisi olevan näin kaunista ja aurinkoista. Säästä riippumatta uskon, että ainakin luonto näyttäytyy yhtä vehmaana kuin tänä vuonna tähän aikaan.

Ihanaa on sekin, että paljon toivomani lemmikit ovat tällä hetkellä kukassa. Lemmikki on lempikukkani, jota haluaisin hääkimppuun, joten odotin kesäkuun alulta tänä vuonna erityisesti lemmikkitilanteen tarkistamista. Niitä onkin kukkinut jo ainakin pari viikkoa, joten olin hieman jännittynyt siitä, olisiko niitä enää tässä vaiheessa jäljellä. Ainakin tänä vuonna siis on! Lemmikkiasia on tosin vasta ajatuksen tasolla, sillä en oikein tiedä onko mielenrauhan kannalta järkevää käyttää luonnonkukkia (=jättää hääkimpun keräämistä omalle kontolle hääaamuna/edellisenä päivänä), mutta en tiedä onko luonnonkukkia sisältävää kimppua mahdollista tilata minkään floristin kautta? Voisihan sitäkin harkita, että lisäisi luonnonkukkia johonkin valmiiseen kimppuun. Täytyy miettiä. Jos joku tietää tuosta floristijutusta, niin kertokaa!

Kuva: Pixabay

Toukokuu oli hääsuunnittelun kannalta hiljainen, mutta nyt kesäkuun alkuun on mahtunut parikin konkreettisempaa asiaa. Olen nimittäin ollut yhteydessä maistraattiin ja jo melkein saanut varattua meille vihkimisajan (!). Meidän pitää vain lähettää sinne esitäytetty lomake (sähköpostilla), minkä jälkeen aika voidaan varata meille. Olen jo täyttänyt lomakkeen, mutta meillä ei ole ollut vielä aikaa istua alas ja tarkistaa sitä yhdessä. Tiedot ovat ihan perusjuttuja, mutta en jotenkin halua lähettää niin tärkeää lomaketta omin nokkineni. Tänä iltana saamme sen kuitenkin matkaan! Selvisi myös, että kaksikielinen seremonia onnistuu, mutta yksityiskohdista sovitaan sitten vihkijän kanssa ensi vuoden puolella.

Olemme myös alkaneet kasata kokoon hääsivua Englannin puolen vieraille. En ole vielä varma, teemmekö vastaavan myös suomalaisille, sillä se ei tunnu yhtä välttämättömältä. Sen pitäisi olla myös eri palvelu, koska käyttämämme englanninkielisen hääsivupalvelun pohjiin ei mahdu niin paljon tekstiä, että kaikki tieto voisi olla kummallakin kielellä. Suomenkielistä palvelua emme halunneet käyttää, ettei navigointi vaikeutuisi briteille liikaa. Minut on jo nyt vähän yllättänyt, kuinka paljon aikaa voikaan mennä esimerkiksi Helsingin joukkoliikennejärjestelmän selittämiseen! Haluamme tehdä Suomeen tulon ja täällä olon mahdollisimman helpoksi vieraille, joten melkein kaikki on kirjoitettava auki. Hääsivun täyttely on kuitenkin hauskaa ja tuo naimisiinmenoa taas vähän konkreettisemmaksi. Esittelen sivua varmasti vähän tarkemmin, kun se on valmis ja julkaistu!

"Miinusvuosipäivä" tuo mukanaan myös sen, että aiomme käydä juhlatilamme ympäristössä tänä viikonloppuna tunnustelemassa säätä ja luontoa ihan paikan päällä. Sen lisäksi ensi viikolla Suomenlinnan juhlatiloissa pidetään avointen ovien ilta (nämä järjestetään noin kuukauden välein), jolloin pääsemme tutkailemaan tilaa sisältä. Odotan innolla, että pääsen näkemään miten valo asettuu tilaan ilta-aikaan. Lähitulevaisuudessa on siis luvassa paljon juhlapaikkafiilistelyä :)

Muuten, tasan vuosi sitten tuskastelin näköjään vieraslistan kanssa. Onpas positiivista, että nuo huolet ovat jo takanapäin, ainakin suurimmaksi osaksi. Lopullinen lista varmasti elää vielä ensi keväänäkin (hassua - kirjoitin ensin "vuodenkin päästä", mutta hah!), mutta ainakaan se ei enää aiheuta stressiä!

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pihistämme bändistä

Selkein pihistyskohde häissämme tulee olemaan musiikki, sillä aiomme juhlia Spotifyn voimalla bändin sijaan. En koe joutuneeni hautaamaan bändihaaveita raskain sydämin pihistyksen pakottamana, vaan asia on ollut aika selvä alusta alkaen. Voikohan sitä edes siis kutsua pihistykseksi, jos päätöksen tekeminen ei ollut hankalaa? (Enhän ajattele, että "pihistäisimme" esimerkiksi hääautosta, koska juhlien saarisijainnin vuoksi autoa ei tarvitakaan.)

Vaikka elävä musiikki ihanaa onkin, bändi ei tosiaan ole ollut minulle tärkeä elementti missään vaiheessa hääsuunnittelua. Tähän on parikin syytä, jotka yritän nyt mahdollisimman hyvin purkaa päästäni, jossa logiikka ei kenties aina kulje niitä kaikkein tallatuimpia polkuja. En varmasti kuitenkaan ole ainoa, joka samankaltaisia ajatuksia on pyöritellyt.

Kuva

Suuri bändittömyyden edistäjä on totta kai budjetti, varsinkin kun tulemme käyttämään suuren summan hääkuvaajiimme. Olenkin itse asiassa rauhoitellut itseäni niin, että meillä on mahdollisuus saada toivomamme kuvaajat nimenomaan bändistä säästämämme potin avulla. Bändi on varmasti monelle häiden ykkösjuttu, mutta minun pohdinnoissani esimerkiksi videokuvaus on aina kirinyt edelle.

Bändi voi parhaillaan innostaa juhlijat tanssimaan pitkälle yöhön ja näin varmasti useimmiten käykin, mutta olen kokenut itse myös sen puolen, että bändin soittaessa voi tuntea olevansa konsertissa, jossa esiintymistä pitää kuunnella/katsoa juttelemisen kustannuksella. Tämä ei varsinkaan hääbändien kohdalla ole tietenkään tarkoitus, mutta jos tanssilattialla ei ole kovin täyttä enkä itse sinne jostain syystä olisi sillä hetkellä haluamassa, voisi olla vaikeaa jatkaa hengailua tuntematta pientä syyllisyyden tai velvollisuuden pistoa. Samasta ilmiöstä on kirjoittanut muun muassa Jotain keltaista -Iira. En ole itse kokenut tällaista tunnetta häissä, mutta joskus muulloin kylläkin. Näen kyllä ehdottomasti taitavan hääbändin riemukkaat puolet, ja olenkin todella innoissani lähdössä juhlimaan bändin tahtiin ystäväni Annan häihin kesällä. (Toivotaan ettei meidän päätös hirveästi kaduta näiden bileiden jälkeen!)

Nyt tullaankin niihin kohtiin, jotka saattavat herättää ihmetystä ainakin joissain, mutta kenties onnistun selittämään nämä jotenkuten ymmärrettävästi. Oikeasti suuri syy sille, etten ole innostunut bändistä, on se, että soittajat tulisivat olemaan vieraita ja häiden kannalta "ulkopuolisia" ihmisiä. Mene ja tiedä, miksi tämä ajatus kohdistuu nimenomaan bändiin - tuleehan häissä olemaan myös pitopalvelun henkilökuntaa, puhumattakaan itse vihkijästä, joita emme tunne tai tule tuskin koskaan tapaamaan toiste. En osaa täysin selittää itsellenikään, miksi ajatus häiritsee. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että en uskoisi bändin kuin bändin koostuvan mukavista ihmisistä, jotka ovat innoissaan juuri meidän häistämme.

Spotify-listan puolesta puhuu sekin, että pidän lempikappaleistani sellaisina kuin olen oppinut ne tuntemaan, eli levytettyinä/nauhoitettuina versioina alkuperäisten artistien esittäminä. Tuntuu siis luontevalta, että myös häissä biisit kuullaan sellaisessa muodossa. Pidän totta kai elävästä musiikista ja cover-versioista, mutta on silti kiva saada Britneyt Britneynä ja Spaissarit Spaissareina (huomaa katu-uskottava musiikkimaku). Olen monesti kokenut pientä "pettymystä", kun kivan kappaleen cover-versiossa ei olekaan soitettu tai laulettu jotain kohtaa sellaisena kuin olin odottanut :D Tämä saattaa kuulostaa ihan järjenvastaiselta, varsinkin kun tavallaan myös innostun tutuista biiseistä esimerkiksi katusoittajien soittamina ja jään innoissani kuuntelemaan niitä.




Meidän häihin voisin kuvitella bändiä (ja olen kuvitellutkin) oikeastaan vain siinä tilanteessa, että pitäisimme ceilidh/barn dance -tyyppiset bileet. Nämä "latotanssit" ovat perinteisiä englantilaisia ryhmätansseja, joissa juontaja näyttää askeleet ja huutelee sitten liikkeitä tanssin käynnistyttyä. Näissä myös parit vaihtuvat samaan tapaan kuin monissa vanhojentansseissa täällä Suomessa. Charlien isän 50-vuotissynttäreitä juhlittiin juuri barn dance -tyyliin (kuvassa), ja skottilainen versio ceilidh on minulle tuttu opiskelijavaihdosta Sheffieldissä, jossa kävin aika usein tällaisissa tansseissa. Tämä olisi ollut aika huikea tapa tuoda brittikulttuuria häihin, mutta en ehkä kuitenkaan haluaisi näin massiivista ohjelmanumeroa, kun toiveena olisi kuitenkin tanssia myös "tavallisempaan" tapaan. Eipä tällaisia bändejä ole kovin helposti saatavillakaan täällä päin.

Täysin ilman livemusiikkia emme toivottavasti kuitenkin jää. Meillä on lähipiirissä lukuisia taitavia soittajia, joilta olisi ihana kuulla musiikkiesityksiä juhlien aikana, mikäli he vain suostuvat. Myös vihkitilaisuuteen "alttarilleastelun" ajaksi olisi kiva saada elävää musiikkia (varsinkin jos meidät vihitään ulkona), kenties jonkin jousiduon muodossa. Jostain syystä sello on minulle mieluinen soitin, vaikka en itse soita sitä enkä tunne ketään joka soittaisi. Toinen erityisen kaunisääninen soitin on huilu, joka on itse asiassa toinen Charlien soittimista pianon ohella. En ehkä kuitenkaan nakita häntä lurittamaan sisääntulomusiikkia minulle! :D

Miten siellä suhtaudutaan hääbändiin?

torstai 25. huhtikuuta 2019

Mitä seuraavaksi?

Olemme nyt siinä onnellisessa asemassa, että suurimmat yksittäiset häihin liittyvät asiat ja varaukset on nyt tehty: meillä on juhlapaikka, pitopalvelu ja viimeisimpänä valloituksena hääkuvaajat. Tämä pyhä kolminaisuus on pyörinyt alusta asti mielessäni joukkona tärkeimpiä hommia, joihin oli helppo ja pakollistakin paneutua kunnolla heti hääsuunnittelun alettua. Myös vieraslista on mahdollisia, myöhempiä muutoksia lukuunottamatta selvillä, ja vieraille on ilmoitettu naima-aikeista save the date -kutsujen myötä. Pientä teemanpoikastakin on mietitty.

Nyt huomaan itsessäni pientä päättämättömyyttä. Mitä tehdä, kun tärkein on tehty? Tiedän toki ahkerana hääblogien ja -lehtien kuluttajana, että nythän ne suunnittelut vasta varsinaisesti saavat siivet alleen, kun ns. pakolliset asiat on hoidettu. Häiden järjestämiseen liittyy vielä tusinoittain yksityiskohtia, jotka kaipaavat hoitamista. Jonkinnäköiset juhlat saisi kuitenkin aikaan jo näillä tähän asti hoidetuilla jutuilla - muu on lähinnä hienosäätöä. Mihin suuntaan sitä sitten lähtisi seuraavaksi?

Hääsuunnittelun tie, mihin viet?

Olemme hieman jo selvitelleet sitä ihan oikeasti tärkeintä, eli vihkitoimitusta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että maistraateissa voi olla eroja vihkijöiden varausasioissa, ja että yli vuotta aiemmin voi olla turhaa edes yrittää tehdä varauksia virka-aikojen ulkopuolisista vihkimisistä. Tietenkään siitä ei ole mitään haittaa, että asiaa tiedustelee jo nyt.

Olen myös antanut itselleni luvan alkaa suunnitella hääpukuasiaa pidemmälle, ja minulla onkin tuolla luonnoksissa tekstiä omista hääpukuhaaveistani. Pukuasia ei ole työlistalla kuitenkaan ihan seuraavana, sillä en halua alkaa varata mitään sovitusaikoja vielä näin aikaisessa vaiheessa.

Ei ole lainkaan hullua alkaa suunnitella hääkutsujakaan ja niihin tulevaa tekstiä jo lähikuukausina, sillä etenkin englantilaisten kutsut olemme ajatelleet lähettää/toimittaa jo joulun alla, kuten myös save the datet viime jouluna. Näin he saavat noin puoli vuotta aikaa tehdä matkajärjestelyt. Suomalaisten kutsut lähetämme varmaankin alkukeväällä. Save the datejen tekeminen kesti kauemmin kuin olin ehkä odottanut, joten täytyy varmistaa, että varsinaisiin kutsuihin on tarpeeksi aikaa - niihin kun täytyy saada täsmälleen tarkat tiedot ja infot karttoineen. Sitä ei ole vielä päätetty, että teemmekö jälleen kutsut itse vai tilaammeko ne jostain.

Näiden lisäksi on tietenkin vielä vaikka mitä hommia, ja tässä onkin ehkä havaittavissa pientä runsaudenpulaa, kun mahdollisuuksia on niin paljon! Miten te etenitte hääsuunnitteluissa, kun nämä suuret, "pakolliset" rastit oli saatu pois alta? Onko meillä kenties vielä tekemättä jotain tärkeää, joka olisi hyvä hoitaa mahdollisimman aikaisin?



perjantai 12. huhtikuuta 2019

Hääkuvaajamme

Jälleen yksi tärkeä virstanpylväs on takana: olemme nimittäin varanneet hääkuvaajat! Tämä oli ainakin ajatuksen tasolla itselleni paljon mukavampi hoidettava kuin esimerkiksi pitopalvelu, mutta kuvaajien etsintä osoittautui loppujen lopuksi yllättävän stressaavaksi projektiksi. Hääkuvaajaehdokkaat tunkeutuivat jopa uniini, vaikka mikään muu hääsuunnitteluasia ei ole (toistaiseksi) vaikuttanut minuun niin. Mutta nyt kuvaajat on löydetty ja olemme hurjan tyytyväisiä!

Meille on tulossa siis sekä valo- että videokuvaaja. Olin toivonut sitä alusta asti, ja Charliekin innostui videokuvauksesta, vaikka hän ei ollut tainnut alun perin ajatella koko asiaa. Pyrimme ensin löytämään toimijan, joka tarjoaisi molempia, mutta jolla olisi eri henkilöt kumpaankin tehtävään. Tämä olisi ollut ehdottomasti helpointa, ja yhden puljun pakettihinta tulee usein luonnollisesti halvemmaksi kuin kahden täysin erillisen kuvaajan.

Olimmekin tosi tyytyväisiä, kun löysimme kuvaajapariskunnan, jonka kuvaustyyli oli mielestämme upea, ja hintakin varsin kohtuullinen, kun suhteuttaa hääkuvausmaailmassa pyöriviin suuriin summiin. Tiedusteluviestin jälkeen selvisi, että he olivat vielä vapainakin meidän hääpäivänämme, joten pari päivää asiaa tuumailtuamme kirjoitimmekin haluavamme varata heidät. He olivat juuri tätä ennen lähteneet parin viikon lomalle, joten osasimme odottaa heidän vahvistuksensa viivästyvän. Lomalta palattuaan he kuitenkin vastasivat, että heidät olikin ehditty varata samalle päivälle jo ennen lomalle lähtöään eli he olivat epähuomiossa sanoneet olevansa vapaina. Tämä tuntui siinä vaiheessa maailman suurimmalta takaiskulta! Vaikka varausvahvistusta saikin odotella, olin ihan varma että kyseessä olisi vain muodollisuus, ja että meille olisi ehkä ilmoitettu, jos jonossa olisi toinenkin pari kärkkymässä varausta samalle päivälle. No, ei auttanut muu kuin heittää verkot uudestaan vesille. Kirjoitimme jo samana iltana hakuilmoituksen Facebookin Häät kuviksi -ryhmään, ja saimme siihen lopulta n. 60 vastausta.

Tästä alkoikin valokuvausstressin kakkososa. :D Ilmoittautuneita kuvaajia oli niin valtavasti, että meillä meni yhteensä ainakin kokonaisen työpäivän verran, kun kävimme heitä läpi yhtenä viikonloppuna. Siitäkin huolimatta, että muutamasta näki heti kättelyssä, että kuvaustyyli ei ollut sitä mitä haimme. Me olimme alkuperäisten kuvaajien kohdalla ihastuneet herkkiin, kevyisiin ja valoisiin värikuviin, joten liika dramaattisuus tai esim. mustavalkoisten kuvien ylisuuri määrä johti aika nopsaan kuvaajaehdokkaan diskaamiseen.



Meille nousi pian esiin muutama vahva suosikki. Kysymysmerkkinä ja stressin varsinaisena aiheuttajana olikin lopulta enää kuvausten hinta. Tuntui turhauttavalta "joutua" maksamaan paljon enemmän ns. kakkosvaihtoehdosta, ja kun oli jo ehtinyt mielessään orientoitua tiettyyn laatuun, siitä oli lähes mahdotonta enää joustaa, vaikka se olisikin hilannut hintaa alemmas. Keskusteltuamme asian perinpohjaisesti läpi tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että haluamme panostaa hääkuviin ja -videoon, koska ne ovat niitä harvoja konkreettisia asioita, jotka häistä jää käteen. Niihin satsaaminen ei voisi koskaan harmittaa, kun taas satsaamatta jättäminen voisi. Onhan toki helppoa lausua jaloja sanoja, kun on mahdollisuus tehdä tällainen päätös. Osittain tämä johtuu siitä, että häihimme ei esimerkiksi ole tulossa bändiä, joten siitä säästetyt rahat käytämme ilomielin häiden taltiointiin.

Kuka meidän häämme sitten kuvaa? Videokuvaajaksi valitsimme Harri Säynevirran, jonka videointityyli vakuutti heti meidät molemmat. Itse kuvaus on myös hinnaltaan sama kuin alkuperäisen kuvaajapariskunnan videokuvaus, vaikka matkakulut Seinäjoelta (!) nostavatkin hintaa. Tuntuu hassulta tilata kuvaaja niin pitkän matkan takaa, mutta emme löytäneet samaa hinta-laatusuhdetta lähempää. Harri myös tarjoaa muutaman minuutin "trailerin" lisäksi pitkän häävideon, mitä olin toivonutkin.

Valokuvaajaksi puolestaan saamme Lotta Polvianderin, jonka kuvia olen ihaillut Instagramista siitä asti kun ylipäätään aloin keksiä seuraamaan hääkuvaajia. Onkin aika ihanaa ja hauskaa, että yksi näistä ensimmäisistä tuttavuuksista kuvaa loppujen lopuksi meidänkin häämme! Häntä oli myös alkuperäinen kuvaajaehdokas suositellut tilalleen. Lotta on ennenkin kuvannut häitä Suomenlinnassa, minkä laskimme suureksi plussaksi!

Vaikka etsinnät tuntuivatkin rasittavilta, niin olemme todella tyytyväisiä kuvaajiimme ja helpottuneita, että asia on hoidossa! Minä en ainakaan malttaisi odottaa, että näemme häämme näiden ammattilaisten vangitsemina :) Hintapuolikaan ei aiheuta enää stressiä, kun päätös on tehty ja ajatukseen on tottunut. Ainakin meillä hääkuvaus tulee olemaan selkeästi suurin kustannus pitopalvelun jälkeen, mihin kyllä osasimmekin varautua. En kuitenkaan usko, että tulemme katumaan panostuspäätöstä.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Ensimmäinen häähankinta: kengät

Minulla on itse asiassa ollut hääkengät jo pari kuukautta, sillä pian viime kenkätekstin jälkeen posti toi testiin kahdet kenkäehdokkaat, joista toiset kelpuutin heti. Halusin ehkä kuitenkin makustella kenkiä rauhassa ennen niiden esittelyä, jos mieli vaikka ehtisikin muuttua. Mutta koska tunnuin lopettaneen etsinnän heti kotiutuspäätöksen tehtyäni, niin olkaa hyvä: hääkenkäni!


Kenties hieman överit noine muovitimangeineen, mutta kuten nuoret sanovat: yolo. Väristä oli hieman vaikeaa saada totuudenmukaista kuvaa iltahämärän valossa, mutta sävy on suunnilleen vaaleanpunaiseen taittava nude. Kengät ovat Chi Chi London -merkkiset ja tilattu Zalandolta, jossa ne maksoivat pienen alennuksen jälkeen noin 40 euroa. Olin pitänyt hintarajana viittäkymppiä, joten siltäkin osin olin kenkiin tyytyväinen. Näissä yhdistyy oikeastaan kaikki mitä olin peräänkuuluttanut: matala kanta, suippo kärki, vaaleus ja (pieni) kimallus.


Pieni miinuspuoli näissä on se, että jostain syystä oikean jalan kenkä tuntuu aavistuksen ahtaalta, vaikka vasemman jalan kenkä on juuri sopivan kokoinen. Tällaista ongelmaa ei ole kenkieni kohdalla yleensä, joten olen hämmentynyt. Olen kuitenkin ajatellut, että toista kenkää voisi yrittää hieman venyttää jollain Niksi-Pirkka -konstilla, joten en pidä tätä minään oikeana esteenä. Täytyy vain jatkaa sisäänajoa! Saatan laittaa nämä kengät pariinkin tämän vuoden häihin, jotta myös kengissä juhlittavuus tulee testattua. En ole taikauskoinen omilla hääkengillä toisten häissä tanssimisen suhteen :)



Semmoiset! Pidätän vielä oikeuden vaihtaa kenkiä, jos näyttäisikin siltä että nämä eivät missään nimessä sopisi tulevaan hääpukuun edes aseella uhattuna tai jos sisäänajon jatkuessa ilmenee ongelmia. En kuitenkaan näe sitä kovin todennäköisenä, joten eiköhän kenkäasia ole nyt hoidossa!

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Aikataulupohdintaa: milloin ottaa potretit?

Teimme hääpäivälle alustavan aikataulun oikeastaan jo ennen pitopalveluiden tarjouksiin perehtymistä. Halusimme tehdä näin sen takia, että pystyisimme paremmin hahmottamaan, kuinka kauan esim. cateringin pitää olla paikalla ja kuinka monen tunnin ajalle haluaisimme hääkuvauksen. Alustava aikataulu tulee varmasti elämään, kun hääpäivän koko ohjelma selviää ja pääsemme suunnittelemaan päivää pitopalvelun ja valokuvauksen osalta tarkemmin, mutta tässä vaiheessa raaka aikataulu on auttanut jo paljon!

Aikataulu syntyi muuten aika helposti, mutta selvästi isoin tässä vaiheessa noussut kysymys liittyy potrettikuvien ottamiseen. Ottaako kuvat ennen vihkimistä vai vasta sen jälkeen? Olen ollut "aina" sitä mieltä, että haluaisin ensikohtaamisemme tapahtuvan vasta niinsanotulla alttarilla. Aikataulun kannalta se kuitenkin näyttää pulmalliselta. Haluamme panostaa valokuvaukseen, emmekä koe mukavaksi odotuttaa vieraita perusteellisen kuvaussession ajan. Täksi ajaksi järjestettäisiin tietenkin vähintään jokin cocktail-tilaisuus, ellei muutakin ohjelmaa, mutta silti tuntuisi vähän hassulta "hylätä" meidän takiamme tulleet ihmiset heti seremonian jälkeen. Koska vihkiminen ja juhlat vietetään samassa paikassa, kuvia ei voi ottaa samalla kun vieraat siirtyvät juhlapaikalle. En myöskään tiedä, pystyisinkö nauttimaan valokuvaustilanteesta, jos mielessä olisi kiireen tuntu.

Kuva

Juuri nyt näyttää siis aika todennäköiseltä, että potrettikuvamme otetaan ennen vihkimistä. Keinotekoinen "first look" -kuvaus ei tunnu minusta luontevalta ajatukselta, vaikka olenkin nähnyt monia ihania kuvia tällaisista tilanteista. Minusta valokuvien oton ennen vihkimistä ei kuitenkaan tarvitse automaattisesti tarkoittaa myös first look -kuvauksia. Olen vähän leikitellyt ajatuksella, että tapaisimme jossain ensin ihan kahdestaan ja menisimme sitten yhdessä kuvaukseen. Toisaalta jos kuvat kerran joka tapauksessa otetaan ennen vihkimistä, miksi ei sitten saman tien kuvaututtaisi myös ensitapaamista. Sen voisi toteuttaa niinkin, että sulhanen seisoo jossain, sitten minä menen lähelle ja käännyn itsekin selin, ja sitten käännymme samaan aikaan ja siitä joko saadaan kuvia tai ei :D Rakennettu olkapään koputtelu -tilanne ei tunnu yhtään omalta (ja varmaan nyt kun sanon näin niin löydän itseni reilun vuoden päästä juuri tässä puuhassa).

Vaikka olemme tällä hetkellä kallistuneet tähän, asiaa täytyy vielä pohtia. En ole vielä täysin valmis luopumaan ensikohtaamisesta vasta vihkitilaisuudessa. En oikein pysty kuvittelemaan, miltä alttarille astelu tuntuisi jos toisen on ehtinyt jo nähdä. Vihkiminen varmasti tulee jännittämään joka tapauksessa, joten en näe etukäteen otettuja kuvia ainakaan jännityksen murtamisen kannalta.

Minusta olisi myös kiva, jos olisimme potrettikuvissa oikeasti jo aviovaimo ja -mies. Tulisiko ennen vihkimistä otetuista kuvista jälkeenpäin pienintäkään sellaista ajatuksen murua, että "niin, emmehän me tuolloin olleet vielä naimisissa"? Tämä on vähän tyhmä ajatus, mutta en voi kieltää, etteikö tämä olisi käynyt mielessäni. Toisaalta joitakin "vihittyjä" kuvia saataisiin joka tapauksessa, sillä haluaisimme muutaman potretin myös iltahämärässä.

Kuva

Pari käytännön asiaakin minua mietityttää. Mitä vihkisormuksille tehdään, jos kuvat otetaan ennen vihkimistä? Laitetaanko ne näön vuoksi sormiin kuvia varten, otetaan pois ja laitetaan sitten pian uudestaan, kun siihen on virallinen "lupa"? Entä miten palauttaa jännitys toisen näkemisestä vihkitilaisuutta varten? Kuvausten ja vihkimisen välille täytyisi jäädä tarpeeksi palautumisaikaa. Tietenkin yksi mahdollisuus on marssia alttarille yhdessä, mutta jotenkin en näe tätä meille sopivana ratkaisuna.

Tästä tekstistä varmasti välittyy niin tuntemani kaksijakoisuus kuva-asian suhteen kuin taipumukseni jossitteluunkin. Olisinkin enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan teidän mielipiteitä ja järkeilyjä suuntaan tai toiseen. Jos otatte/otitte kuvat vasta vihittyinä, mitä vieraat tekevät sillä välin ja kauanko aiotte käyttää kuvaukseen aikaa? Ja jos joku osaa vastata noihin käytännön kysymyksiin niin se on plussaa! :D