Morsiuspuku ja -asusteet

Hääpuvun etsiminen oli tosi mukavaa puuhaa, ja melkein voisin lähteä niitä uudestaankin sovittelemaan :D En tiedä, onko aika kullannut muistot, mutta en kokenut mitään epätoivoa tai huolta puvun löytämisen suhteen, vaan nautin liikevierailuista ja sovitteluista täysin siemauksin. Yhteensä kävin kuudessa eri pukuliikkeessä, ja jos kiinnostaa nähdä iso liuta hylättyjä vaihtoehtoja, kaikki aiheeseen liittyvät tekstit löytyvät hääpuku-tunnisteen alta. 

Vaikka kuvittelin, että en tiennyt tarkalleen, millaisen puvun haluaisin, niin taisin ehkä kuitenkin tietää. Olen kirjoittanut näin ensimmäisessä hääpukupohdintapostauksessa: Ei-kategoriaan kuuluu olkaimettomuus, merenneitomalli, kaksiosaisuus, kiiltävä satiini, erittäin pelkistetyt puvut, muhkea prinsessahelma ja erilaiset aukot puvun selässä. -- Kyllä-kuvausta täydellisesti vastaisi entisaikoja henkivä, kevythelmainen pitsipuku, jossa olisi pitkät hihat ja mahdollisesti jopa korkea kaulus.

Itse asiassa myös tuon postauksen lopussa olen linkannut puvun, jonka päädyin loppujen lopuksi valitsemaan, nimittäin Enzoanin Leonoran, jota myydään (tai myytiin ainakin silloin) Niinattaressa. Se oli ensimmäinen hääpuku, jota koskaan sovitin - mikä ei tosin kuulosta niin kohtalon saattelemalta, kun ottaa huomioon, että olin ihastunut siihen jo netissä ennen ensimmäistäkään sovituskäyntiä. 

Ensikohtaaminen

Puku ei iskenyt salaman lailla päällä ollessani ja jatkoin coolisti sovittelua, mutta taisin kuitenkin tietää, että palaisin lopulta sen luo. Halusin ottaa ilon irti pukujen etsinnästä ja hakea toki myös vahvoja vaihtoehtoja, mutta mikään muu leninki ei tuntunut vastaavan minua yhtä hyvin. Yksi kaasoistani sanoi ihanasti ja osuvasti, että "puvun pitää sopia luonteeseen". Nuo sanat ovat jääneet mieleeni, ja tein niiden perusteella uskoakseni oikean valinnan. 

Halusin, että puku tekisi ensinäkemältä vaikutuksen, katsoi sitä sitten läheltä tai kaukaa. Monet hääpuvut, joissa on kauniita yksityiskohtia ja jotka ovat läheltä katsottuna mitä upeimpia taideteoksia, näyttävät kuitenkin pienen välimatkan päästä aika samanlaisilta keskenään, koska niistä ei saa pelkän siluetin perusteella kunnon käsitystä. Luulen, että juuri tämä oli minulla ongelmana monen sovittamani puvun kanssa. Pitkähihainen puku oli heti hieman erilainen, ja korkea kaulus vahvisti tätä efektiä. Luulen, että toivomani vintage-tyyli tuli haluamallani tavalla esiin jo ensivilkaisulta.

Ensimmäisestä sovituksesta otettu kuva

Muokkaustyöt tehtiin Morsiusateljee Helmessä, jossa minua palveli ihana Suvi. Puvun kaulusta ja vyötäröä otettiin vähän sisään, hihoja lyhennettiin aavistuksen verran ja helmaa aika paljonkin, sillä käytin matalia kenkiä. Laahukseen jätettiin reippaasti pituutta, mutta siihen tehtiin myös pieni lenkki, jonka avulla helman sai nostettua kiinni nappirivistön alaosaan. Sen teimmekin heti vihkimisen jälkeen.

Puku oli todella mukava päällä ja siinä oli helppo liikkua varsinkin sitten, kun helma oli nostettu. Pitkien hihojen vuoksi se ei ehkä olisi paras valinta hellepäivään, mutta toisaalta kevyt pitsi ei varmaan kuumottaisi liikaa. Meidän hääpäivämme oli poutainen, mutta hieman viileä, ja puku oli siihen säätilaan täydellinen. 

Minulla oli potrettien ja vihkimisen aikana myös pitkä Bianco Eventon huntu, jossa oli alareunassa pitsikoristelu (hunnusta enemmän asiaa täällä). En ollut lainkaan varma, haluaisinko huntua ennen viimeisiä pukusovituksia, jolloin sain kokeilla sellaista puvun kanssa. Olen iloinen, että valitsin sen lopulta, koska kyllähän se toi morsianfiilistä aika lailla. Mielestäni se myös sopi hyvin kokonaisuuteen. Etukäteen ajateltuna olisin mieluiten kiinnityttänyt hunnun kampauksen ylä- enkä alapuolelle, mutta oletettavasti kampaajan mielestä alapuoli oli ainoa kohta, johon sen olisi saanut järkevästi. Ja hyvältä se siinä näyttääkin.

Huntuni on muuten myynnissä, joten jos yhtään kiinnostaa, niin ole ihmeessä yhteydessä!

Koruina minulla oli ainoastaan korvakorut, sillä esim. kaulakorua ei tämä puku tosiaan olisi kaivannut. Nämä Modo Mion riippuvat helmikorvikset olen esitellyt samassa yllä linkatussa postauksessa kuin hunnun, ja sieltä kannattaakin käydä katsomassa niistä tarkempi kuva. Olin niihin tosi tyytyväinen - mielestäni hääpuvun korkean kauluksen kanssa sopikin nimenomaan roikkuvat korut. Harmillisesti häämatkalla toisesta korviksesta irtosi helmi, kun koru putosi laattalattialle, mutta sen saa kyllä liimattua takaisin, kun vain saisi aikaiseksi.

Kengät puolestaan olivat ainoa asuste, jotka eivät menneet ykkösellä maaliin. Ehdin täällä blogissakin jo esitellä yhdet tilatut kengät, jotka päätin ahkeran sisäänajon ja yhden juhlakäytön perusteella hylätä hääkenkinä. Ne eivät vain millään asettuneet jalkoihini hiertämättä, ja vaikka kirpaisi lähteä tilailemaan uusia, päätin kuitenkin ansaitsevani mukavat kengät hääpäiväksi. Löysin Zalandosta luonnonvalkoiset, hieman korimaista materiaalia olevat nilkkaremmikengät, jotka vaikuttivat sopivilta ja maksoivatkin vain parikymppiä. Ostos oli hyvä, sillä olen käyttänyt kenkiä häiden jälkeen useammankin kerran, sekä juhlissa että kesällä arjessa.

Kuva: Zalando

Muita maininnan arvoisia asusteita minulla ei sitten ollutkaan. Minulla oli puvun alla jo valmiiksi omistamani tavalliset ihonväriset sukkahousut ja maailman tylsimmät nudet alusvaatteet, tosin rintsikkakupit olin ostanut juuri hääpuku mielessä. Koska puvun selän pitsistä näkyi hieman läpi, tarvitsin liimattavat rintaliivit pukuun ommeltujen kuppien lisäksi. Sukkanauhaakaan en käyttänyt.

Kaikki hääpäivän kuvat: Marko Laukkarinen