Käytännön eroja Suomi- ja brittihäiden välillä

Viime viikolla isännöimme Charlien vanhempia, jotka olivat käymässä Suomessa neljättä kertaa. Heidän aiemmat vierailunsa ovat sijoittuneet maalis-, huhti- ja joulukuulle, joten oli todella mukavaa päästä vihdoin näyttämään kesäistäkin Suomea. "Käristyskupoli" oli ehtinyt viilentyä juuri ennen visiittiä, mutta meillä oli silti lähes koko viikon ajan mukavan aurinkoista ja juuri sopivan lämmintä. Kuten olin toivonutkin, kesä-Suomi näyttäytyi vieraille parhaimmillaan!

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun näimme heidät "livenä" uutenavuotena tapahtuneen kihlauksemme jälkeen. Pääsin siis esittelemään sormusta ekaa kertaa, vaikka olivathan he toki sen kuvissa jo nähneet. Charlien sormuskin kiinnosti yksinkertaisuudestaan huolimatta heitä erityisesti, sillä Britanniassa miehillä ei ole tapana käyttää kihlasormusta lainkaan, vaan sormus pujotetaan sormeen vasta vihkitilaisuudessa. Naimisissa olevat naiset käyttävät siis yleensä kahta sormusta ja miehet vain yhtä. Charlie halusi kihlasormuksen suomalaiseen tapaan, mutta hän ei todennäköisesti hanki erillistä vihkisormusta vaan tulee käyttämään pelkästään tuota nykyistä myös häiden jälkeen.

Viikkoon mahtui sellaisia suomalaisia kesäaktiviteetteja kuin mökkireissu ja ulkoilua Nuuksio-retken ja frisbeegolfin muodossa (frisbeegolf oli heille ihan uusi juttu, mutta he innostuivat siitä niin että ryhtyivät heti etsimään vastaavaa kotinsa läheltä Englannista!). Tämän blogin aiheeseen kuitenkin liittyy enemmän vierailumme Suomenlinnaan, jossa halusimme tietenkin näyttää heille hääpaikkamme Tenalji von Fersenin ja sen ympäristöä. Tenaljiin ei luonnollisesti päässyt sisälle, mutta halusimme heidän kuitenkin näkevän, millaisessa miljöössä häitä tullaan viettämään. Ja kyllä he tuntuivat tykkäävän! Kävimme myös syömässä saarella sijaitsevassa Bastion Bistrossa, jossa toimii yksi Suomenlinnan muutamasta pitopalveluyrityksestä. Tiedustelemmekin heiltä varmasti tarjouspyyntöä.

Hääasioista puhuttaessa ja juhlapaikkaan tutustuessa esiin nousi muutamia suomalaisten ja brittiläisten häiden käytännön eroja. En ollut ajatellut, että mitään ihmeempiä eroja onkaan, mutta brittivieraat tuntuivat hieman hämmästelevän sellaisia asioita, jotka minulle ovat täysin itsestäänselvyyksiä. Olikin mielenkiintoista kuulla vähän vertailua!

Britanniassa häitä vietetään usein paikoissa, joista kaiken saa valmiina pakettina (paitsi jos vihkiminen on kirkossa ja juhlat ravintolassa). Charlien vanhemmille oli erikoista, että juhlapaikkamme on pelkkä tyhjä tila, jonne täytyy itse hoitaa pitopalvelu, koristeet, viihdykettä ja niin edelleen. Suomalaisille häille hyvin tyypillinen järjestely oli siis heidän korvissaan varsinainen DIY-haaste :D Monet brittiläiset hääpaikat ovat maailmalla vallitsevan hääbisneksen mukaisesti nimenomaan "Hääpaikkoja™", joissa on valmiina vihkitila, catering ja kaikki muukin häihin tarvittava. Juomat menevät joko hääparin piikkiin tai vieraat maksavat ne itse, mikä on tuttua suomalaisillekin ravintolahäille. Kun kerroimme, että järjestämme jossain vaiheessa juomienhakureissun Tallinnaan, Charlien isä kysyi, eikö olisi vain helpompaa "vuokrata baari". Olimme viime syksynä Englannissa Charlien sedän 50-vuotisjuhlissa, jotka järjestettiin ladossa, ja sinne oli hankittu pyörillä kulkeva baari - siis sellainen asuntovaunun näköinen, jonka kylkeen avautui baaritiski. Valitettavasti vähän epäilen tällaisen palvelun olemassaoloa Suomessa, vaikka se briteille tuntuikin ihan selvältä jutulta :D

Tässä saman idean hyvin Pinterest-henkinen toteutus. Kuva

Osittain tätä hääpakettiasiaa selittää se, että Britanniassa vihkimistä ei voi järjestää ihan missä huvittaa. Minulle oli uutta tietoa se, että vihkipaikan täytyy olla erikseen rekisteröity vihkimistä varten, eli jos vihkitilaisuus ei ole kirkossa, se täytyy järjestää jossain muussa hyväksytyssä paikassa. Ulkovihkiminen ei siis ole mahdollista, ellei vihkipaikkaan ole nimenomaan hankittu myös ulkolupaa. Tämä tuntuu erikoiselta suomalaiselle, joka voi järjestää vihkimisen lähestulkoon missä tahansa pusikossa, kunhan vain vihkijä suostuu tulemaan sinne. Ymmärtääkseni Britanniassa myös itse vihkijöiden toimiluvat on sidottu tiettyihin paikkoihin.

Juttelimme päällisin puolin myös Englannissa pidettävästä juhlasta, jonka Charlien vanhemmat ovat tarjoutuneet järjestämään häiden jälkeen (tästä voisin kirjoittaa myöhemmin lisää). Vaikka tässä tilaisuudessa ei tarvitsekaan ottaa huomioon hääpaikan kriteerejä, jonkin verran jo juhlitutkin häät vaikuttavat asiaan: joissain juhlapaikoissa tulee laskuun nimittäin automaattisesti "hääbonus", jos pari on pukeutunut häävaatteisiin. Vielä on siis epäselvää, saammeko tilaisuuden käyttää hääpukuja toisen kerran vai joudummeko jättämään ne kotiin. Olisi totta kai mahtavaa saada käyttää pukua uudestaan, mutta jos se ei ole mahdollista, niin sekään ei haittaa.

Toivon, että en anna Charlien ihanista vanhemmista väärää kuvaa, kun sanon että heidän ensisuhtautumisestaan joihinkin yllämainittuihin asioihin tuli vähän sellainen fiilis, että on jotenkin erikoista, jopa "hippimäistä", järjestää häät "omatoimisesti" ja pitää vihkitilaisuuskin (toivon mukaan) ulkona. Vaikka tämähän on Suomessa ihan peruskauraa :D Ymmärrän tietenkin, että toisenlaisiin tapoihin tottuneen reaktio saattaa aluksi olla hämmennys välittömän innostuksen sijaan. Mutta kyllä he tietenkin tajuavat, että maassa maan tavalla, ja suomalaiset hääjärjestelyt tulevat heille kauttamme koko ajan tutummaksi. Yksi kansainvälisten häiden parhaita puoliahan on kulttuurien ja tapojen yhdistely, joten uskon että suomalaiset tavat tuovat ulkomaalaisille loppujen lopuksi lähinnä eksotiikkaa!