Love Me Do -messut ja blogimiitti

Vajaa pari viikkoa sitten lauantaina oli pitkä, herkullinen ja häidentäyteinen päivä, kun osallistuin ensi kertaa Love Me Do -häämessuille morsiamena ja samoin ensi kertaa bloggaajana. Olin saanut kutsun messujen blogimiittiin, mistä olin todella innoissani! Päivä lunastikin odotukseni täydellisesti. Tässä pitkässä tekstissä kerron miitistä, yleisistä messutunnelmista ja messujen konkreettisista antimista omia häitä ajatellen.

Päivä alkoi mukavalla Kovasen taksikyydillä Kiasmalta messupaikalle Kaapelitehtaalle, ja vaikka minun olisi ehkä ollut logistisesti järkevämpää suunnata sinne suoraan kotoa, halusin totta kai siirtyä messuille samalla kyydillä muiden bloggaajien kanssa. Pienen sekoilun jälkeen paikansimme emäntämme, Never Say Never -blogin Susannan, joka johdatti meidät blogiloungeen, jonne saatoimme jättää enimmät tavarat.

Pääsimme tutustumaan ensimmäisten joukossa FujiFilmin Instax-pikakamerapisteelle. Oli hauskaa saada itsestäkin polaroid-kuva, mutta kameran hankinta ei ole toistaiseksi meillä harkinnassa, joten en keskittynyt teknisten puolten esittelyyn tarkemmin. Tämän jälkeen meillä oli messuilla vapaata kiertelyaikaa ennen loungeen katettua lounasta. Tässä välissä kiersin messualueen lähinnä yleisesti silmäillen ja ihaillen. Mieleeni jäi erityisesti kattauskilpailuun osallistuneet somistetut pöydät ja näyttely vanhoista hääkuvista menneiltä vuosikymmeniltä.

Tämä simppelin hempeä pöytä oli kattauksista oma suosikkini.

Lounaastamme blogiloungessa vastasi Food Camp Finland, ja voi miten sydämellistä palvelua saimmekaan heidän edustajaltaan, aurinkoiselta Ida-Marialta! Juuri se teki lounashetkestä erityisen miellyttävän, tietenkin herkullisen ruoan lisäksi. Meillähän ei vielä ole pitopalvelua varattuna häihin, joten olemme varmasti yhteydessä Food Camp Finlandiin tarjouspyynnön merkeissä. Pelkästään heidän nettisivujensa perusteella en välttämättä tohtisi ottaa yhteyttä (ja tuskin olisin heitä löytänytkään), sillä heillä tuntuu olevan niin monta muutakin rautaa tulessa kuin "pelkät" häät, mutta henkilökohtaisen tapaamisen perusteella ei tarvitse epäröidä.

Lounaan jälkeen meillä oli enemmän "vapaata" aikaa, joka minulla kuluikin tehokkaasti mm. kolmen hääpukunäytöksen parissa. Ensimmäisenä vuorossa oli kotimaisten suunnittelijoiden näytös. Toista näytöstä varten Vuoden hääpukusuunnittelija 2018 -kilpailun finalistit olivat suunnitelleet kolmen puvun mallistot. Heidi Tuisku voitti kokonaiset kolme kategoriaa: yleisön ja median suosikit sekä itse vuoden hääpukusuunnittelija -päätittelin. Itsekin äänestin häntä yleisöäänestyksessä, sillä pidin hänen mallistostaan kokonaisuutena eniten. Myös muilla suunnittelijoilla oli yksittäisiä pukuja, joista pidin kovasti. Pian kilpailunäytöksen jälkeen alkoi kansainvälinen häämuotinäytös, ja jäimmekin muutaman blogikollegan kanssa paikoillemme sitä odottamaan. En saanut näytöksistä juurikaan omia kuvia, mutta mm. täältä voi nähdä ainakin Heidi Tuiskun puvut.

Muotinäytösten jälkeen meille oli blogiloungessa tarjolla Patisserie Teemu & Markuksen herkullinen kakku. Tykkään tosi paljon tällaisesta luonnollisen näköisestä kakkutyylistä, johon kerrokset ja koristeet tuovat kuitenkin näyttävyyttä. Patisserie Teemu & Markus oli myös vastuussa yleisömäärän perusteella messujen ehdottomasta hitistä, eli hääkakkumaistajaisista. Jono oli monen kymmenen metrin pituinen!

Jälkiviisaana täytyy sanoa, että olisi pitänyt tutustua messujen ohjelmaan tarkemmin ennen messupäivää, jotta valikoimasta olisi saanut kaiken ilon irti. Olin ollut siinä uskossa, että kahden viimeisen muotinäytöksen välissä ei olisi aikaa lähteä kiertelemään. Jos olisin kuitenkin perehtynyt ohjelmaan, olisin huomannut, että tuomaroinnin ja kilpailunäytöksen tulosten julkistamisen puitteissa näytösten väliin jäikin lähes tunti aikaa, jonka aikana olisi voinut jatkaa messuilua. Tauolla ehdimme kuitenkin nähdä muun muassa HiMo Clubin tanssinäytöksen, jossa näytettiin maistiaisia useasta eri tanssilajista. Bongasinkin eräästä tanssiryhmästä opiskelukaverini, jonka en tiennyt harrastavan tanssia! Missään nimessä näytösten välinen aika ei siis mennyt hukkaan. Täytyy kuitenkin seuraavia messuja ajatellen pitää mielessä, että ihan joka hääpukunäytöstä ei tarvitse jäädä seuraamaan. Pukuja on kiva katsoa, mutta kolme näytöstä verotti jaksamista ja aikaa sen verran, että itse näytteilleasettajien tarjonta jäi minulle tällä kertaa vähän hämärään. Ensi kerralla muistan siis varata enemmän aikaa messualueelle ja valita ohjelman joukosta yhden tai korkeintaan kaksi kiinnostavinta pukunäytöstä, jos aika ei muuten näytä riittävän kaikkeen.

Onneksi ehdin kuitenkin kartoittaa messuilta niitä kahta asiaa, joita olin etukäteen suunnitellut: pitopalveluita ja vihkisormuksia. Halusin jutella mahdollisimman monelle pitopalvelulle ja tunnustella niiden sopivuutta meille. Ehdinkin vierailla neljän eri pitopalvelun ständillä, ja tuloksena tästä oli kaksi konkreettista paikan päällä täytettyä tarjouspyyntölomaketta (Pitopalvelu Hupli ja Tommi's Kitchen), yksi yritys jolta aion pyytää tarjouksen (jo mainittu Food Camp Finland) sekä yksi "varmasti ihan hyvä, mutta ei sovi meille" -kokemus (nimi taisi olla Quickies Catering tai vastaava?). Yhtenä kriteerinämme pitopalvelulle on aiempi kokemus juhlapaikastamme sen poikkeavan logistiikan takia. Kysyinkin kokemusta pitopalveluilta heti kättelyssä, mutta ainoastaan jälkimmäisen edustaja vastasi jotenkin kierrellen, mistä päättelin että kokemusta ei ollut. Tarkennettuani kysymystä edustaja vastasi hieman kireän tuntuisesti, että "olemme ammattilaisia, osaamme kyllä hoitaa juhlapaikan kuin juhlapaikan" tms. Kykyjä en epäile ollenkaan, mutta meillä ei nyt vain ole kiinnostusta olla "koekaniineja" näin suuren asian kuin cateringin kohdalla. En muutenkaan arvostanut välttelevää vastausta suoraan kysymykseen. Onneksi minulla kuitenkin oli jo useampi potentiaalinen vaihtoehto taskussa ja korvan takana, myös muita kuin näitä messuilla tapaamiani.

Toisen tavoitteeni, eli vihkisormuskokeilun, sain täytettyä messujen loppupuolella, vaikkakin aika hätäisesti. Olin jo kuukausia aiemmin bongannut kiinnostavan yksilön samasta Sandbergin mallistosta, josta kihlasormuksenikin on. Halusin kokeilla tätä sormusta livenä ja samalla katsoa tarkemmin myös muita vaihtoehtoja, vaikka tässä ei kiirettä vielä olekaan. Tämä sormus ei kuitenkaan vakuuttanut minua kihlasormukseni kanssa yhdessä, mutta sen sijaan löysin toisen erittäin kiinnostavan vaihtoehdon, joka on jäänyt mieleeni kummittelemaan. Sain siitä tiedot mukaan ja sen verran hyvän tarjouksen, että hieman houkuttelisi käydä hankkimassa se jo tämän vuoden puolella, minkä ajan tarjous on voimassa. Olen käynyt sovittamassa sitä jo toisenkin kerran... Ajattelin kertoa tuosta visiitistä erikseen, joten odottakoon kuvatkin siihen asti, jotta tämä teksti ei nyt tästä enää veny.

Vaikka messulauantai oli pitkä enkä ehtinyt tutustua kaikkiin näytteilleasettajiin kovin hartaasti, päivä oli kuitenkin mahtava! Oli ihanaa päästä näkemään blogituttuja ja tapaamaan uusia ja juttelemaan häistä täysin rinnoin. Messupäivän päätyttyä jatkoimme vielä melkein kaikkien bloggaajien kanssa syömään, joten häähupi sai jatkua iltaan asti. Vaikka lähdin itse jo noin puoli kymmenen aikoihin, se tuntui vähintäänkin keskiyöltä aikaisin alkaneen päivän takia - ehkä tuolta tuntuu sitten häissäkin! Suurkiitos kaikille mukanaolijoille ja etenkin Love Me Don järjestäjille, kun sain olla mukana :)

Bloggaajat, messujen juontaja Juri Silvennoinen sekä Häät-lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki.
Kuva: Susanna / Never Say Never

Blogimiitissä lisäkseni olivat:

Kristallihäät
Jotain keltaista
Bride & co
Bridelisa
Tyttö tahtoo
Satumaista
Enää ei voi vaihtaa
Mon Rêve d'Amour
Häähumussa
ja emäntänämme Never Say Never