Vieraslista on meillä nyt yhtenä tärkeimmistä etapeista hääsuunnittelussa (ja on oikeastaan ollut koko ajan tähän asti), sillä vasta sen perusteella voi keskittyä kunnolla toiseen tärkeimpään juttuun eli juhlapaikkaan... Ja kun listan teko tökkii, niin suunnitelmatkin jäävät jumittamaan, kun eteenpäin ei oikein toden teolla pääse ennen kuin lista alkaa hahmottua lopulliseen muotoonsa. Näin meille oikeastaan kävikin aiemmin keväällä, osaksi toki myös sen takia kun häihin on vielä "niin pitkä aika". Suunnitelmat jäivät tauolle myös matkan ja matkasuunnittelujen vuoksi, ja päätimme että kotiuduttuamme nostamme taas hääkissan pöydälle. (Oi, olisipa ihanaa jos hääkissa olisi joku oikea juttu!)
 |
| Kyllä, kirjoitin "wedding cat" Pinterestiin. Kyllä, olen väsynyt. |
Meillä on kaksi rinnakkaista listaa: mun puolen vieraat ja Charlien puolen vieraat. Näiden nimien perään on merkitty, kutsutaanko henkilö Suomeen (varsinaisiin häihin ja juhliin) vai Englantiin (rennompiin juhliin) vai jopa molempiin. Suomen listassa oli alunperin jopa 140 henkilöä. Myönnettäköön, että ekaan versioon listasimme ihan kaikki mahdolliset sukulaiset (serkkuihin asti - ei sitä kauemmas sukupuussa) ja kaverit, jotta saisimme yleiskuvan tilanteesta. Asiaa hankaloittaa se, että meidän molempien suvuissa on kahdessa sukupolvessa avioeroja (= uusioperheitä = lisää ihmisiä) ja molempien molemmilla vanhemmilla on 2-4 sisarusta kullakin, ja näillä lapsia ja kenties lapsenlapsiakin... (No joo, kaikki varmaan tietää kuinka suvut muodostuvat...) Olemme päättäneet olla karsimatta vieraslistalta lapsia, koska etenkin Charlien suvun juhlissa lapset ovat aina olleet läsnä ja se tuntuu olevan siellä tärkeämpää kuin mitä olen suomalaisilta lukenut ja kuullut. Lapsia ei kuitenkaan hirveästi listalta löydy muutenkaan.
Muuttujia on useampia. Ensinnäkin listaa on vaikea karsia, koska teoriassa "samantasoiset" sukulaiset eivät käytännössä ole ollenkaan "samantasoisia". Tämä tekee karsinnan vaikeaksi siksi, että kaikki ovat usein paikalla samoissa sukutapaamisissa eli näemme kaikkia (lähes) yhtä usein, mutta kaikki eivät ole syystä tai toisesta meille yhtä läheisiä. Esimerkiksi Charlien puolella tällainen tilanne on isän kolmen sisaruksen kohdalla (sedän ja toisen tädin lapset ovat läheisiä, toinen täti ja tämän lapset etäisiä). Etäisiä sukulaisia ei tietenkään tee mieli kutsua, koska haluamme häihimme tuttuja ihmisiä. Mutta kun etäiset sedät ja tädit ovat kuitenkin tekemisissä läheisempien setien ja tätien kanssa ja tieto kutsujen saajista varmasti kulkee, miten voisimme olla kutsumatta myös heitä?
Toiseksi tuntuu kuitenkin absurdilta, että "pitäisi" kutsua joku vähemmän läheinen sukulainen jonkun läheisen kaverin kustannuksella - nehän ovat meidät häät! Kolmanneksi on vaikea löytää sopivia yli 100 hengen juhlatiloja, joten karsintaa on senkin puolesta pakko tehdä. Neljänneksi, vaikka tiedämme etteivät kaikki tule kuitenkaan pääsemään paikalle, niin suunnitteluvaiheessa ei voi kuitenkaan laskea sen varaan.
Olen tietysti nähnyt kaikki mahdolliset hauskat häävieraspuut ja nuolisokkelot, mutta olen tullut siihen tulokseen, että niitä on paljon helpompi laatia kuin toteuttaa. :D Minusta vain tuntuu epämiellyttävältä karsia joku listalta pois siitäkin huolimatta, että jompikumpi meistä ei ole edes tavannut tätä, tai että mekään tuskin saisimme kutsua tämän häihin, kun muut "sukupuussa samantasoiset" saavat jäädä listaan. Ja silti voisin nimetä omaltakin listaltani useita ihmisiä, joiden läsnäolo häissä puoleen tai toiseen ei hirveästi hetkauta minua, vaikka näen heitä yhtä monta kertaa vuodessa kuin joitain läheisempiä ihmisiä. Kuulostan varmasti ihan hirveältä! Minulla ei vain koskaan ole ollut kovin läheistä suhdetta kuin harvoihin sukulaisiin, ja useaa sukutapaamista määrittää pikemminkin kohteliaisuus kuin oikea sydämellinen kiintymys. Voinko edes kirjoittaa näin? Puolustuksekseni sanon, että kun sukulaisia on paljon, niin sitä automaattisesti tulee vietettyä hyvin vähän aikaa suuren osan kanssa.
Täytyy varmaan vain ottaa jokin todella raaka karsintakeino käyttöön ja soveltaa sitä jokaisen kohdalla, no questions asked. Tämänhetkinen tavoite olisi saada Suomen listaa edes hiukan alle sadan (80 tuntuu saavuttamattomalta unelmalta), ja tällä hetkellä siinä taitaa olla 104 henkilöä. Eli vaikka kohta tekee mieli repiä hiuksia, niin on siitä ekastakin listasta tultu jo pitkä matka. Olemme myös ajatelleet jakaa osan alkuperäisistä vieraista "kakkoslistalle", josta voisi kutsua ihmisiä jos jotkut lähimmät ja tärkeimmät eivät pääse paikalle. Mitä mieltä olette tällaisesta järjestelystä, onko hyvä idea vai liian brutaalia?
Tiedän, että kaikki joille tästä asiasta voivottelen, tulevat sanomaan "tärkeintä on se että kutsuu vain oikeasti tärkeät ihmiset". Tiedän, että sanon itsekin noin kun voivottelen tätä itselleni. Mutta miksi on niin vaikea toteuttaa mantraa käytännössä? Antakaa vertaistukea ja muistuttakaa mulle, että nämä ovat "vain häät" :D
Kuvat täältä ja täältä
