Vuosipäivän viettoa

Huh miten luvattoman kauan on vierähtänyt edellisestä tekstistä! Mielelläni kirjoittaisin ainakin kerran viikossa, mutta ounastelinkin, että tahti saattaa alkuinnostuksen jälkeen hidastua. Yli kaksi vuotta ennen häitä kun ei tietenkään ole vielä hirveästi aiheeseen liittyvää (ainakaan konkreettista) asiaa.

Lauantainen vuosipäivämme tuntui kuitenkin jotakuinkin sopivalta aiheelta uuteen tekstiin, vaikka emme mitään erikoista tehneetkään. Jaoimme juhlinnat kahteen osaan, sillä meillä ei oikein ollut jaksamista mennä ulos viime viikolla. Charliella oli erityisen pitkä viikko töissä, ja minulla taas puolestani rankkaa perhettäni kohdanneen lemmikkisurun vuoksi, joka vei energian useaksi päiväksi. Päätimme siis viettää varsinaista vuosipäivää lauantaina vain kotioloissa ja mennä sitten tällä viikolla (eli eilen) ulos juhla-aterialle.

Olemme nyt siis olleet kuusi vuotta yhdessä, joka tuntuu samaan aikaan sekä uskomattomalta että itsestäänselvältä. Toisaalta tuntuu kuin vasta eilen olisin hehkutellut mielessäni että "vau, jo kaksi/kolme/neljä vuotta yhdessä!", ja toisaalta taas siltä, että mehän ollaan oltu aina yhdessä. :D Näihin vuosiin on kyllä mahtunut aika paljon siinä mielessä, että olimme ensimmäiset 2,5 vuotta etäsuhteessa, minkä jälkeen Charlie sitten muutti Englannista Suomeen. (Kuulostaapa muuten järkyttävältä tuo 2,5 v! En ikinä enää haluaisi palata kaukosuhteeseen! Mutta Skypellä, säännöllisillä vierailuilla ja hyvällä tahdolla siitä selvittiin niinkin hyvin, että nyt jälkiviisaana tuntuu, että sehän oli ihan ok.)

Lauantaina juhlistimme kuusivuotista suhdetta kotitekoisella brunssilla, johon kuului vesimeloni, croissantit, mansikkasmoothiet ja amerikkalaiset pannukakut hillojen ja vaahterasiirapin kera. Ainakin siis smoothiet ja pannukakut olivat itse tehtyjä ja muut ihan itse kaupasta ostettuja. :D Tein suurin piirtein ekaa kertaa noita amerikkalaisia pannukakkuja ja olin hieman huolissani osaamisestani, kun paksut ja kuohkeat pannarit ovat kuitenkin erilaisia kuin ohuet suomalaiset letut, jotka hallitsen mielestäni melko hyvin. Mutta ne onnistuivatkin tosi hyvin, ja melko pyöreitäkin niistä tuli, vaikka en tehnyt niitä millään muottipannulla!

Hyvälaatuinen kuva :D

Katsottiin brunssin kanssa romanttisesti jakso Breaking Badia, jota katsomme nyt uudestaan muutaman vuoden takaisen ensikatselun jälkeen. (Pakko muuten sanoa, että on vähintään yhtä hyvä kuin ekalla kerralla!)

Iltapäivällä kävimme kävelyllä rannalla, joka on meiltä noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Samalla rannalla on muuten otettu meidän kihlajaiskuvat, joista yksi näkyy blogin bannerissa. Ollaan käytetty paljon hyödyksi viime viikkojen pakkassäitä ja tehty pitkiä kävelylenkkejä meren paksulla jäällä, mutta enää ei uskallettu näin pääsiäisen korvilla. Monia rohkeita jäällä kuitenkin näkyi, vaikka jossain kohdissa on jo sulaakin...

Olimme alun perin ajatelleet, että vaikka emme menisikään illalla ulos, niin voisimme kuitenkin käydä päivällä leffassa, koska leffateatteri on lähempänä ja jotenkin päivällä tuo ulkona käynti tuntui vähemmän väsyttävältä. :D Emme kuitenkaan löytäneet tarpeeksi kiinnostavaa elokuvaa sopivaan aikaan lähiteatterista, joten tyydyimme Netflixiin. Valittiin Crazy Stupid Love, jonka olen nähnyt joskus kerran aikaisemmin (myös Charlien kanssa), mutta en muistanut siitä mitään. Oli kyllä juuri sopiva valinta tuohon hetkeen!

Illan vietinkin kaasojeni kanssa rennosti erään heistä kotona. Olin hyvissä ajoin varmistanut Charlielta, olisiko se hänelle ok, ja koska emme olleet muutenkaan ajatelleet mennä lauantai-iltana minnekään, järjestely sopi hyvin. Kaasoporukkaa on niin hankala saada yhtä aikaa samaan paikkaan, että oli mukavaa kun se kerrankin järjestyi.

Eilen kävimme sitten juhla-aterialla Lönkka-ravintolassa Helsingin Lönnrotinkadulla. Olimme käyneet siellä kerran aikaisemmin, synttäreinäni viime vuonna, ja silloin syömämme tenderloin-annos jäi herkullisuudellaan kummittelemaan mieleen niin voimakkaasti, että päätimme tulla joskus pian uudestaan. Pohdimme vielä, kannattaako ottaa täysin samaa annosta kuin viimeksi, mutta kun se oli niin hyvää! Sattumoisin tarjoilija kuitenkin ilmoitti, että heillä ei sinä päivänä ollutkaan sisäfilettä, joten "jouduimme" onneksi kokeilemaan jotain uutta :D Valittiin sitten samantyyppinen kahdelle jaettava flank steak -annos, joka sekin oli tosi hyvää. Emme oikeastaan syö punaista lihaa kotona enää juuri ollenkaan, joten ulkona syötäessä on kiva mennä all in!

Heräsin kuvaamiseen liian myöhään, joten
tässä vaiheessa on jo syöty melkein puolet!

Vaikka kihlautumisen myötä meillä on nyt uusikin vuosipäivä eli kihlajaispäivä, niin en kuitenkaan halua jättää juhlimatta seurustelun vuosipäivääkin! Koskaan ei ole liikaa syitä juhlaan :)

Miten teillä on tapana juhlistaa vuosipäivää? Juhlitteko kaikkia mahdollisia vuosipäiviä vai säästättekö kaikki juhlinnat yhdelle päivälle?

Juhlapaikkakarusellin kyydissä

Olemme tasaisin väliajoin kihlauksesta asti pohtineet juhlapaikkoja ja hieman ottaneet niistä selvää esim. Venuu-sivustolta. Aktiivisemmin olemme alkaneet tutkia vaihtoehtoja vasta hiljattain, kun löysin Jotain keltaista -blogista kattavan listan pääkaupunkiseudun juhlapaikoista sekä tarkemmat esittelyt osasta niistä. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan listaan, jos juhlapaikka pk-seudulta on vielä etsinnässä, sillä meille siitä on jo nyt ollut suuresti apua. Iira on kyllä tehnyt kovan työn paikkojen kokoamisessa!

En ajatellut vielä tässä vaiheessa esitellä vaihtoehtojamme tarkemmin, sillä haluan että olemme ensin käyneet läpi tarpeeksi paikkoja ja löytäneet lisää suosikkeja. Juhlapaikkaetsinnästä on kuitenkin herännyt sen verran ajatuksia, että niitä olisi mukava jakaa jo tässä vaiheessa!

Mustion linna on ihana paikka, mutta vähän kaukana haluamaltamme alueelta. Kuva

Olemme muutaman päivän ajan joka päivä käyneet läpi Iiran tekemää taulukkoa muutamia juhlapaikkoja kerrallaan. Punaisella merkitsemme ne paikat, joissa emme voi kuvitella häitä pitävämme, vihreällä hyvinkin potentiaaliset paikat ja keltaisella näiden väliin jäävät ehkä-paikat. Lisäksi olemme lisänneet kunkin paikan kohdalle muutaman kommentin, jotta paikat muistuvat paremmin mieleen listaan palatessamme.

Kaikkia värejä on ehtinyt kerääntyä useampia (onneksi punaisia kuitenkin vain pari!), mutta olen ilokseni huomannut, miten paljon kivoja paikkoja onkaan olemassa! Minulle on noussut esiin joitakin suosikkeja, mutta mikään ei toistaiseksi ole ollut aivan täydellinen, sellainen, josta en muuttaisi yhtikäs mitään (en kyllä ajattelekaan että sellaista välttämättä löytyisi!). Tähän onkin ollut totuttelemista, koska en ole ikinä ajatellut olevani mitenkään nirso, vaan päinvastoin vähän sellainen "kaikki käy" -tyyppi. Ovatko muut löytäneet itsestään uusia piirteitä hääjärjestelyjen myötä? :D (Vähän veikkaan että aika monet!)

Avaan vähän tuota "nirsoutta". Meillä on yhtenä toiveena juhlapaikan suhteen se, että siellä olisi yksi iso sali, johon mahtuisivat kaikki pöydät ja olisi tilaa tanssia. Erityisbonuksena olisi, jos paikassa olisi jokin toinen huone, jossa voisimme järjestää vihkimisen, jotta pöytiä ei tarvitsisi siirrellä kesken juhlan. Haluaisimme myös, että juhlapaikka olisi kauniissa ympäristössä (ihan täysin luonnon keskellä ei tarvitse olla, jos paikassa olisi kuitenkin jonkinlainen piha ja vihreää ympärillä). Plussaa olisi vielä veden läheisyys - järven, meren, joen, kunhan olisi jotain vettä. Olisi myös kiva, jos juhlatila ei olisi perus jumppasali, sellaisia kuitenkaan väheksymättä. Eivät kai nämä kuulosta miltään bridezillan vaatimuksilta? Toivon että ei! Jostain on tietysti joustettava, mutta haluan kuitenkin kuvailla ajatuksenjuoksuani ihanteellisesta tilasta.

Omasta mielestäni yksiä kauneimmista juhlapaikoista ovat erilaiset kartanot, esimerkiksi Espoon kartano. Niissä on yleensä suuri ja kaunis piha-alue, ja vettäkin saattaa olla lähistöllä. Mutta. Ne koostuvat lähes aina (luonnollisesti) useammasta pienemmästä huoneesta, jolloin yksi tärkeimmistä kriteereistämme eli yksi iso tila ei täyty. Pelkästään tämän vuoksi luulen, että häitämme ei tulla viettämään kartanossa, vaikka ne uskomattoman ihania muuten ovatkin.

Espoon kartano, kuva

Myös Suomenlinnan juhlatilat miellyttävät meitä. Niillä on erittäin kaunis sijainti, ja vettä ei totisesti lähistöltä puutu. Lisäksi Suomenlinna olisi huikea juhlapaikka ulkomaisten vieraidemme kannalta: miten voisikaan paremmin esitellä Suomen kaunista luontoa? Juhlapaikalle siirtyminen veneellä olisi myös varmasti monelle vieraalle hieno kokemus. Suomenlinnassa on kuitenkin se huono puoli, että juhlatilojen vuokra-aika loppuu aikaisemmin kuin monessa muussa paikassa (klo 01.00) ja vieraiden on ehdittävä yön viimeiseen lauttaan. Vaikka tuo lautta taitaakin kulkea ainakin kahteen asti, niin minusta ylipäätään se ajatus, että johonkin on PAKKO ehtiä tai muuten ei pääse pois, on hieman epämiellyttävä. Varsinkin jos jotkut vieraista ovat yöllä vähän heikommassa kunnossa :D

Tenalji von Fersen Suomenlinnassa, kuva

Itse olen huomannut ihastuneeni näiden lisäksi hyvinkin rustiikkisiin/latomaisiin juhlatiloihin, mitä en etukäteen osannut odottaakaan. Tällaisista esimerkkejä ovat Espoon Talli ja Villa Smeds Vantaalla, joista varsinkin jälkimmäinen näyttää mielettömän upealta valoineen ja koristeluineen. Villa Smedsissä näyttäisi myös olevan suuri, ihana piha-alue. Näissä mahdollinen este puolestaan saattaa olla tilojen koko - ainakin Espoon Talli minusta näyttää siltä, että se voisi olla liian ahdas noin 100 hengen häihin. Latomaisissa tiloissa ei usein myöskään ole kuin se yksi tila, jolloin vihkiminen pitäisi ehkä järjestää muualla. Ulkovihkiminen olisi kyllä ihana, mutta olisi hyvä, jos sateen varalta olisi jokin vaihtoehtoinen tila.

Villa Smeds, kuva

Nyt kun luen mitä olen kirjoittanut, niin kuulostan kyllä sittenkin aika vaativalta! Mutta haluaisin kuitenkin uskoa, että monella muullakin on samantyylisiä ajatuksia. Kuvailen tässä vain ideaalitilannetta, ja totta kai paikkoja arvioitaessa pitää ottaa huomioon sekä plussat että miinukset, jotta juuri omiin tarkoituksiin sopiva juhlatila löytyy. Omakin tuleva juhlapaikkamme tulee varmasti pitkälti osumaan joihinkin näistä mainituista "kategorioista", enkä kyllä malta odottaa että saamme tehdä varauksen ja oikeasti alkaa suunnitella häitämme juuri siihen tiettyyn tilaan. Juhlapaikkojen etsiminen on toistaiseksi ollut juuri sitä mitä kuvittelin, mutta olen kyllä iloisesti yllättynyt siitä, että olemme löytäneet niin paljon potentiaalisia vaihtoehtoja. Suurin vaikeus tuleekin varmaan olemaan se, mitkä ominaisuudet lopulta luokittelemme tärkeämmiksi kuin toiset. Vielä en ole kokenut turhautuneisuutta, vaan pikemminkin olen innoissani joka kerta kun paikkoja selailemme.

Olisi kiva kuulla, millaiset asiat teille ovat/olivat/olisivat tärkeitä juhlapaikan valinnassa! Jos olette jo valinneet paikan, jouduitteko joustamaan paljonkin? Päivittelen varmasti tästä aiheesta lisää, kun etsinnät etenevät ja ajatukset selviävät!

Viimein kaikki on hyvin, koska Unelmahäät alkoi

En varmasti puhu vain omasta puolestani kun sanon, että olen odottanut Satuhäistä kehittynyttä Unelmahäät -ohjelmaa kuin kuuta nousevaa! Satuhäät on ollut yksi parhaista suomalaisen viihteen muodoista, ja olen tosi iloinen, että se on taas ruudussa, vaikkakin hieman muuttuneena. Yhden jakson perusteella on vaikea sanoa, onko Unelmahäät täysin sama kuin entinen Satuhäät, mutta ainakin ne pari tärkeintä yksityiskohtaa oli tallella (kaikki varmaan tietävät mistä puhun). Ajattelin jakaa muutamia jakson herättämiä ajatuksia, toivottavasti ketään loukkaamatta!

Ensimmäisessä jaksossa oli oikeastaan melkein kaikki, mikä vanhoissa Satuhäissäkin oli hyvää. Omapäinen morsian aiheutti draamaa, mutta lopulta häät sujuivat hääparin toiveiden mukaan ja vierailla näytti olevan hauskaa.

Itselleni yksi pahimmista hääpainajaisista on se, että jokin asia jää aivan viime tinkaan, joten tämän morsiamen kenkä- ja koruetsintöjä häitä edeltävänä päivänä seurasin kauhunsekaisin tuntein. :D Minusta olisi hirveää, jos juuri ennen häitä pitäisi keskittyä mihinkään muuhun kuin rauhoittumiseen. Myös juhlapaikan koristeluhetki vaikutti todella stressaavalta. Kaikkeen ei tietenkään aina voi varautua, mutta toivoisin kuitenkin että itse siinä tilanteessa osaisin suhtautua yllätyksiin rauhallisella asenteella. Ainahan voi toki toivoa.

Juhlapaikka näytti kuitenkin loppujen lopuksi minusta aika kivalta, ainakin se vähä mitä näytettiin. Itse tila vaikutti valoisalta, ja sijainti lammen rannalla oli kaunis. Tykkään myös itse sellaista "kattokangaskoristeista", joita Unelmahäiden parilla oli.

Minusta oli kiva, että morsiamen italialaiset juuret tulivat myös häissä esiin, mutta ne taisivat kyllä viedä suurimman huomion. En myöskään ihan ymmärtänyt tarrojen liimaamista samppanjalaseihin. Tämän parin kohdalla häät olivat selkeästi enemmän morsiamen, eikä sulhanen vaikuttanut olevan ollenkaan kiinnostunut hääjärjestelyistä. Näin tämä varmasti joidenkin kohdalla onkin, mutta kyllä minusta olisi silti mukavaa, että häät olisivat joka näkökulmasta yhteinen juhla. Sekä morsian että sulhanen olivat kuitenkin selvästi tilanteeseen tyytyväisiä, joten se on tärkeintä.

Pari oppia omien häiden varalle sain tästä jaksosta:
1. muista varata sateenvarjo matkalle kampaajalta autoon
2. jos sulhanen soittaa häiden aamuna, älä tiuski vaikka mikä olisi
3. hanki hääkengät hyvissä ajoin, jotta ne ehtii ajaa sisään!

Ja pakko myöntää, että herkistyin, kun Orinoco Flow lähti soimaan. Se on yksi lempikappaleitani Enyalta, ja se olisi niin kiva soittaa omissakin häissä, mutta en tiedä, muistuttaisiko se kuitenkin vähän liikaa jostakin muusta. :D On aina hassua huomata, miten täysin tuntemattomien ihmisten (jotka eivät aina edes anna parasta kuvaa itsestään) televisiohäät saavat liikuttumaan: mitkähän itkuhanat sitten omissa häissä avautuvatkaan?

Kuka muu katsoi Unelmahäitä? Aiotteko katsoa seuraavatkin jaksot? Minä ainakin aion! :D


Kuva TV5

Kirjahenkisiä elementtejä häihin

Kuten mainitsin alustavia hääsuunnitelmia käsittelevässä postauksessa, haluaisimme tuoda häihin pientä kirjahenkisyyttä esim. koristeiden kautta. Vierastan teema-sanaa hieman, koska siitä tulee helposti mieleen överiys - se, että teemaa on tungettu häiden jokaiseen yksityiskohtaan niin, että ei voi katsoa mihinkään suuntaan ilman, että se lävähtää silmille. Teema on kuitenkin niin helppo ilmaus, että taidan silti välillä käyttää sitä :D mutta tarkoitus ei siis sentään ole teettää hääpukua vanhoista kirjansivuista tai vaatia vieraita pukeutumaan romaanihahmoiksi. Ajattelin kuitenkin listata muutamia maltillisempia tapoja tuoda kirjallisuuskiinnostusta näkyviin.

Pöytien nimet tai numerot

Pöytien kirja-aiheisia koristeluja tuntuu olevan lukemattomia (HEH), ja tämä onkin minusta yksi hauskoimmista asioista pohdittavaksi! Sen sijaan, että pöydät olisi vain numeroitu, minusta olisi ihanaa nimetä ne esimerkiksi suosikkikirjojemme mukaan, jolloin pöydässä voisi olla itse fyysinen kirjakin. Myös esimerkiksi kuvitteelliset kirjojen tapahtumapaikat voisivat toimia hyvin.

Tuon toisen kuvan romaanipariskuntien nimet pöydän nimenä on ihana idea sekin. Jostain syystä kolmannen kuvan kirjailijan nimi pöytänimenä ei kuitenkaan iske niin paljon, vaikka kuva on tosi kaunis, ja nimeen liitetty sitaatti on hauska ajatus myös. Sitaatteja voisi kuitenkin minun mielestäni hyödyntää eri tavoilla kuin pöytien nimissä. Tuo kuva itsessään kuitenkin miellytti, sillä Emily Brontën kirjoittama Humiseva harju (josta tuo sitaattikin on) on yksi lempikirjoistani.


Luennat vihkitilaisuudessa

Varsinkin siviilivihkitilaisuudessa, jossa ei lueta Raamatun kohtia, voisi olla kivaa jos joku lukisi jonkin tilaisuuteen sopivan kirjallisuusotteen. Mielestäni luennat ovat oivallisia tapoja antaa juhlavieraille väläyksiä hääparin ajattelumaailmasta, sillä ihmisistä kertoo paljon se, millaiset tekstit ja ajatukset kolahtavat heihin. Tämä pätee riippumatta siitä, ovatko luetut otteet Raamatusta vai jostain muusta tekstistä.


Hää- tai vieraslahjat

Jutellessamme kirjojen ja häiden yhdistämisestä esiin nousi jopa sellainen ajatus, että häälahjojen sijaan vieraita voisi pyytää tuomaan häihin jonkin oman vanhan kirjansa. Nuo kirjat voisi sitten kerätä johonkin hyllyyn tai vastaavaan, josta vieraat voisivat lähtiessään napata mukaan jonkun toisen tuoman kirjan. Itse vieraana tykkäisin kyllä tällaisesta, mutta joillekin vieraille tämä ei välttämättä olisi kovinkaan kiinnostava juttu. Mitäänhän ei tietenkään olisi pakko tuoda tai viedä. Tämä ajatus kaipaa tarkempaa miettimistä ja jalostamista, mutta jonkinlainen book swap voisi kyllä olla kiva, vaikka siitä ei tekisikään näin suurta numeroa.


Kutsukortit

Kutsukortit ja save-the-datet ovat siinä mielessä "vaaran paikka", että niissä teeman esiintuonti voi lipsahtaa mainitun överiyden puolelle. Tosin ymmärrän sen hyvin, sillä kutsut antavat esimakua itse juhlista, joten niistä tietysti halutaan tehdä yhtenäiset muun meiningin kanssa. En haluaisi kuitenkaan aiheuttaa vieraillemme kutsujen kautta sellaista tunnetta, että odotettavissa on jotkin massiiviset teemabileet, jos todellisuus on pikemminkin muutama kaunis yksityiskohta.

Kirjanmerkki-save-the-date on minusta tosi suloinen! Ja jos sitä vielä käytetään kirjanmerkin tarkoituksessa, häät eivät ainakaan pääse unohtumaan, jos vieras on aktiivinen lukija :D Tämäkin on taas tosi yksilöllinen juttu, mutta kirjanmerkki on mielestäni hauska, vaikka sitä ei oikeasti käyttäisikään. Varsinaisissa kutsuissa tämä ei kuitenkaan toimisi niin helposti, koska informaatiota täytyy saada mahtumaan korttiin enemmän kuin tuo muoto ehkä sallisi.

Save-the-date -korteista vielä sellainen huomio, että minusta ne eivät oikeastaan ole tarpeelliset, tai ainakin sellainen elementti, josta voisi helposti pihistää. Meillä kuitenkin on tulossa vieraita myös ulkomailta, joten häiden ajankohdasta olisi hyvä tiedottaa jo paljon ennen kuin varsinaiset kutsut lähetettäisiin, jotta vieraat voivat tehdä matkajärjestelyjä. Jonkinlaiset save-the-datet tullaan siis varmaan näkemään meilläkin. Ja onhan niihin paljon kaikkia ihania ideoita, kuten Something Gold -blogissa näkemäni magneetit!


Koristelut

Kuten taisinkin jossain jo mainita, kirjoista ja kirjansivuista saa mielestäni tosi kauniita koristeita. Sydämeni lähtee oikein läpättämään, kun näen mustia painettuja kirjaimia hieman kellastuneilla kirjansivuilla, näin yhtään nörtiltä kuulostamatta :D Varsinkin vanhemmissa kirjoissa on usein käytetty todella ihania kirjasimia! Lisäksi tämäntyyliset koristeet voi saada hyvinkin halvalla, sillä kirjoja saa monesta paikasta ihan pilkkahintaan ja ilmaiseksikin.

Tuo ylläoleva kuva ei nyt välttämättä ole mikään hääkoristeluidea, vaan sen tarkoitus on osoittaa, mikä (esimerkiksi) on mielestäni kaunista!

Tässä on mielestäni aika hauska: kirjan sivuista on muotoiltu pieniä lipuntapaisia, joihin on leikattu sydän. Itse kyllä tykkään ehkä enemmän kolmion muotoisista "viireistä", jos nyt tuon tyylisistä koristeketjuista puhutaan.

Pinterestissä ja muuallakin näkee paljon myös esimerkiksi kirjojen sivuista taiteltuja kukkia, jopa morsiuskimppuja.

Paperikukat ovat taidokasta työtä ja kauniin näköisiä, mutta en kuitenkaan koe niitä omaksi jutukseni häämielessä. Haluaisin kukat ja varsinkin morsiuskimpun ihan oikeina kukkina. Paperikukissa on kuitenkin paljon hyviä puolia: ne ovat ekologisia, ne säilyvät muuttumattomina toisin kuin oikeat kukat ja ne voi tehdä juuri sellaisesta paperista, joka on tärkeä itselle ja jota mielellään kantaa lähellään hääpäivänä. Näin kerran kuvan morsiuskimpusta, jossa kukat oli taiteltu sen paikan kartoista, jossa morsiuspari oli toisensa tavannut. Tämä on mielestäni tosi kaunis ajatus ja toimii varmasti monella. Oikeiden kukkien tuoma tunnelma ja eläväisyys on kuitenkin itselleni tärkeää.

Kirjallisuushenkisiä ideoita häihin löytyisi netin syövereistä roppakaupalla lisääkin, ja ehkä niihin jossain vaiheessa palaankin, mutta tässä muutamia, joita toistaiseksi on tullut mieleen.

Mitäs mieltä olette? Oletteko te innokkaita lukijoita? Katsoisitteko karsaasti, jos häissä näkyisi silvottuja kirjansivuja? :D Ja näkyykö teidän häissänne jotenkin esim. harrastukset?


Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä

Made in Haven - Hotel Havenin häätapahtuma

Yritän nyt heti tuoreeltaan kirjoittaa eilisen Made in Haven -häätapahtumasta, joka järjestettiin Helsingissä Hotel Havenissä. Havenin tapahtuma oli ilmeisesti ensimmäinen laatuaan. Kaasoni Anna oli saanut tapahtumaan kutsun ja pyysi minut avecikseen, mistä olin oikein otettu. <3

En ole ikinä käynyt tämäntyylisessä häätapahtumassa, mutta tämä kyllä nosti riman korkealle :) Tapahtumasta jäi tosi hyvä mieli vielä näin seuraavallekin päivälle, eikä ihmekään, kun meitä niin hemmoteltiin.

Made in Haven oli mielestäni järjestetty tosi kivasti. Vaikka tapahtumassa oli aikataulutettu ohjelma, tunnelma oli kuitenkin rento eikä tullut sellaista fiilistä, että olisi pitänyt lopettaa edellinen puuha seuraavan numeron alta.

Tilaisuus alkoi yhteistyökumppaneiden pienimuotoisella haastattelulla, jossa ääneen pääsivät Hotel Havenin general manager Mika Makkonen, harpisti Anni Kuusimäki (joka muuten soitti harppua upeasti läpi tilaisuuden), Pertti Huhtilainen hääsuunnittelu Divinesta ja Kämp Span edustaja (en kuullut hänen nimeään, vinkatkaa jos olitte paikalla ja kuulitte!). Tämän jälkeen otimme käsittelyyn pöydän herkulliset antimet.

Kakkusuosikikseni pääsi passionhedelmä-valkosuklaamoussekakku, ja erittäin hyvänä kakkosena oli tuo vadelmainen suklaakakku. Hauska uusi tuttavuus oli myös omenainen moussekakku. En ole ikinä syönyt omenaa tuollaisessa "hienostuneemmassa" muodossa (vertailukohteena siis esim. omenapiirakka), mutta se toimi todella hyvin. Heräsikin kysymys, miksi omena ei ole suurempi juttu kakkumaailmassa.

Kakkua syödessämme alkoi Katri Niskasen ja Turon hääpukunäytös, johon meillä oli paikaltamme hyvät näkymät - mallit kun kävelivät huoneiden läpi niin, että näimme heidät suoraan edestäpäin. Kuiskuteltiinkin keskenämme, että ei äkkiseltään keksitty montaa parempaa tapaa viettää päivää kuin istua samppanjalasit ja kakkulautaset kourassa ja katsoa kun kauniit häämekot lipuvat suoraan kohti! Mallien kukkalaitteet tulivat La Reineltä, joka oli myös eräs tapahtuman yhteistyökumppaneista.

Muotinäytöksen jälkeen siirryimme yhteen omiin suosikkiosuuksistani eli sviittikierrokselle. Kierroksia pidettiin koko tapahtuman ajan (paitsi muotinäytösten aikana), mikä oli minusta tosi kiva idea. Kierroksille otettiin vain muutama osallistuja kerrallaan, mikä varmisti sen, että kaikki näkivät ja kuulivat kunnolla ja ennen kaikkea mahtuivat huoneisiin.

Näimme muistaakseni yhteensä neljä sviittiä, jotka olivat luokitukseltaan hieman erilaisia. Lähes kaikissa kierroksen huoneissa oli myös ihana näköala kohti merta ja Uspenskin katedraalia.

Minusta on aina kiva nähdä paikkoja, joihin ei tavallisesti pääse, ja hotellin hienot sviitit todellakin kuuluvat tähän kategoriaan. Esimerkiksi juuri Hotel Haven olisi varmasti ihana hääyönviettopaikka, ja täytyy ehdottomasti ottaa tämä harkintaan sitten, kun häähotellin varaaminen on meille ajankohtaista ja budjetti on selvillä. Kaunis näköala on minusta aika tärkeä osa hotellihuoneiden viihtyvyyttä yleensäkin, joten siltä(kään) kannalta Havenin huoneet eivät jättäneet kylmäksi.

Kun palasimme huonekierrokselta, päätilassa oli juuri loppumassa toinen haastatteluosio, jonka ikävä kyllä siis missasimme. Olin luullut, että haastateltavina olisi samat henkilöt kuin aiemminkin, koska muotinäytöskin järjestettiin kaksi kertaa, mutta näin ei kuitenkaan ilmeisesti ollut. Olisi ollut hauska kuulla myös muiden yhteistyökumppaneiden osuudet, mutta onneksi heidän kanssaan pääsi juttelemaan jälkeenkinpäin. Pääsimme muun muassa tutustumaan valokuvaaja Oka Morikawan kauniiseen portfolioon.

Mahtavan lisämausteen tapahtumaan toi kaksi Kämp Span hierojaa, jotka tekivät 5-10 minuutin niska- ja hartiahierontoja omalla pisteellään. Mekin suuntasimme hierontanurkkaukseen, kun tuolit olivat vapaana, ja voin kertoa että tuli kyllä tarpeeseen. Minulla on niska ja hartiat aina aivan jumissa tietokoneella työskentelyn myötä, joten tartun aina ilolla hierontamahdollisuuksiin.

Tutustuimme myös Katri Niskasen suunnittelemaan Lumoavan korumallistoon.

Täytyy vielä mainita, että Anni Kuusimäen harpunsoitto loi tapahtumaan ihanan tunnelman. En ole ennen kunnolla ajatellut häiden musiikkipuolta, mutta harpistiajatus jäi kyllä nyt hieman kutittelemaan mieleen. Se voisi sopia hyvin vaikkapa morsiamen sisääntuloon tai miksei ihan vain taustallekin juhlan ajaksi, tietysti budjetin puitteissa. Charliekin tuntui aika kiinnostuneelta harpistiosuudesta, kun kerroin kotona hänelle tapahtumasta. Vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa, millaiseen ratkaisuun päädymme, mutta näiden häätapahtumien parasta antia onkin varmasti juuri uusien ideoiden ja kontaktien saanti.

Oli tosi hienoa päästä mukaan Made in Haven -tapahtumaan. Kaikki sujui jouhevasti ja me osallistujina viihdyimme erinomaisesti, mikä mielestäni kertoo siitä, että tapahtuma oli hyvin järjestetty. Toivotaan, että Hotel Haven jatkaa häätapahtumalinjalla jatkossakin!

Omat hääkokemukseni vieraan roolissa

Vaikka olen aina tykännyt häistä, on kuitenkin harmittavan vähän häitä, joihin olen itse päässyt osallistumaan vieraana. Ne ovat kuitenkin olleet sitäkin mukavampia kokemuksia. Ajattelin nyt vähän muistella noita häitä postauksen muodossa! En tiedä, miten kiinnostava tällainen teksti on lukijoiden kannalta, mutta itse ainakin luen mielelläni häätarinoita, vaikka ne eivät olisikaan kauhean yksityiskohtaisia :)

Olin niinkin vanha kuin 17, kun sain ensimmäisen kerran kutsun häävieraaksi. Morsian oli yksi läheisimmistä serkuistani (ja on sitä edelleen), joten olin häistä erityisen innoissani. Helsingissä Agricolan kirkossa järjestytystä vihkitilaisuudesta jäi mieleen varsinkin morsiamen astelu alttarille - samalla hääparin ystävät nimittäin esittivät Pokémon-ohjelman tunnuslaulun, josta morsiuspari oli muuttanut pari sanaa tilaisuuteen sopivaksi :D oli kyllä todella mieleenpainuva sisääntulo!

Vihkimisen jälkeen juhlat jatkuivat ravintola Saaressa. Juhlapaikalle siirryttiin veneellä (rantaan ei ollut pitkä kävelymatka kirkolta), mikä olikin tosi ihanaa tuona aurinkoisena elokuun päivänä. Paikka oli kesäpäivän kannalta oikein hyvä valinta, koska ravintolaa ympäröivät upeat kalliot ja merimaisema. Kallioilta saikin todella kauniita ja merellisiä hääkuvia.

Muistan, että ainakin sulhasen sisko esitti juhlissa muutaman laulun. Omia häitä ajatellessa minustakin olisi ihanaa, jos joku taitava sukulainen tai ystävä pitäisi jonkinlaisen musiikkiesityksen. Näissä juhlissa soitti bändi ainakin ruokailun aikana/jälkeen, ja ilmeisesti illan puolella oli jokin soittolista, mutta minun kyytini lähti ennen varsinaisten bileiden alkua, joten ihan varma en ole. Ruoka muistaakseni tarjoiltiin pöytiin, mutta juomapuolen järjestelyistä minulla ei ole mitään muistikuvaa, koska olin häiden aikaan vielä alaikäinen. Vaikka emme ehtineetkään jäädä juhliin kovin pitkäksi aikaa, niin mieleen jäi silti koko päivän osalta hyvin välitön ja lämmin tunnelma :)

Toiset häät, joissa olin vieraana, olivat Charlien tädin ja järjestettiin Englannissa. Näistä kemuista on noin 4,5 vuotta. Olin todella otettu, että sain tulla häihin mukaan, ja tietenkin innoissani että pääsin häihin ulkomaille! Häät satuttiin pitämään juuri samalla viikolla, jolloin lähdin Englantiin opiskelijavaihtoon, joten ei olisi voinut kuvitella hauskempaa tapaa aloittaa jännittävää vaihtovuotta. Saavuin siis opiskelukaupunkiin torstaina, nukuin yhden yön ja lähdin heti perjantaiaamuna hääviikonlopun viettoon, kun yliopiston tutustumisviikko alkoi seuraavana maanantaina.

Sekä (siviili)vihkiminen että itse juhlat pidettiin hotellissa Lake Districtissä, joka on todella kaunis järvialue Pohjois-Englannissa. Hotellin ympärillä ei oikeastaan ollut muuta kuin ihania maisemia.

Näissä juhlissa oli aika rento meininki varmaan osittain senkin vuoksi, että hääparin molemmat osapuolet olivat jo aiemmin olleet tahoillaan naimisissa. Musiikista vastasi DJ ja ruoka haettiin buffetista, johon mentiin pöytä kerrallaan. Näidenkään häiden juomajärjestelyistä en muista paljonkaan: juomat kyllä haettiin hotellin baarista, mutta en muista oliko hääparilla piikki auki vai olivatko juomat omakustanteisia. Varmasti ainakin jotkut alkumaljat tarjoiltiin.

Vaikka itse en ehkä haluaisikaan järjestää häitä hotellissa, niin pakko myöntää että oli tosi mukavaa, että meillä oli omat huoneet, joissa sai laittautua ja levätäkin välillä. Vihkimisen ja ruokailun/iltajuhlan välillä oli useampi tunti, ja muistan itse ihan rehellisesti nukkuneenikin tuossa välissä :D olin varmaan niin väsynyt kaikesta matkajännityksestä, kun oli se vaihtovuosikin alkamassa. Eli tuollainen tukikohta oli kyllä vieraiden kannalta tosi huippu, varsinkin meidän jotka tulimme kauempaa. Ja tosiaan tuo juhlapaikka oli niin keskellä ei mitään, että tässä tapauksessa oli ehkä välttämätöntäkin, että vierailla oli yöpymismahdollisuus paikan päällä.

Kolmannet häät olivatkin sitten viime elokuussa, eli olen vasta aika hiljattain saanut uudet häät listaan! Tässäkin tapauksessa morsian oli yksi serkuistani. Hääpari vihittiin Helsingissä Johanneksen kirkossa, josta siirryttiin juhlimaan ravintola Stansvikiin Laajasaloon. Stansvik oli kyllä tosi ihana paikka ja sopi loistavasti kesähäille. Itsekin voisin kuvitella hääjuhlat johonkin samantyyliseen paikkaan. Luulen, että meidän oletetulla vierasmäärällämme Stansvikin tilat saattaisivat kuitenkin jäädä hieman ahtaiksi (näissäkään häissä ei ollut kovin paljon tanssitilaa), enkä tokikaan haluaisi omia häitä sellaiseen paikkaan, jossa olen ollut häävieraana. Puitteet olivat kuitenkin enemmän kuin kunnossa.

Myös näissä häissä oli buffettarjoilu, ja juomat olivat (ainakin?) alkumaljaa lukuunottamatta omakustanteiset. Ruokailun aikana ja jälkeen muutamat vieraista esittivät musiikkiesityksiä eri soittimilla, kun taas varsinainen tanssimusiikki myöhemmin illalla tuli soittolistalta. Jotain tämänkaltaista järjestelyä voisin hyvin kuvitella meidänkin häihin. Bändi ei ole ainakaan minulle mitenkään tärkeyslistan kärkipäässä, vaan olisin aivan tyytyväinen vaikka vain Spotifyhin, ja ihana bonus tosiaan olisi jos joku vieraista haluaisi jonkin kappaleen esittää. Mutta näistä asioista tulee varmasti lisää lätistyä myöhemminkin :D

Illan huipennukseksi saatiin vielä aivan upea auringonlasku, jolle kuva ei todellakaan tee oikeutta. Olin tosi iloinen hääparin puolesta, että he saivat kaupan päälle vielä näin mahtavan taustan lopuille hääkuvilleen. He valitsivatkin juuri yhden auringonlaskukuvista kiitoskortteihinsa.

Tänä vuonna ei taida harmi kyllä olla mitään häitä tiedossa. Saimme kylläkin jo yli puoli vuotta sitten kutsun Charlien serkun häihin Englantiin kesäkuussa, mutta niihin emme pääse. Serkkukaan ei kyllä ole Charlielle yhtään läheinen, joten emme olisi varmaankaan pelkästään niitä varten Englantiin asti lähteneet. Seuraavat häät ainakin näillä näkymin ovatkin sitten rakkaan ystäväkaasoni häät vuoden 2019 heinäkuussa!

Oletteko te olleet monissa häissä tai onko teillä tiedossa hääjuhlintaa vieraan asemassa lähiaikoina? :)

Mennään naimisiin - ekat häämessut morsiamena

Noin kuukausi sitten Wanhassa satamassa järjestettiin Mennään naimisiin -messut, joista onkin jo paljon kirjoitettu eri blogeissa. Ajattelin itsekin palata messujen tunnelmiin tekstin ja kuvien muodossa, vielä kun muistan niistä edes jotain :D

Nämä olivat tosiaan elämäni ensimmäiset häämessut, joihin sain osallistua morsiamena - vähän yllättäenkin. Olimme nimittäin sopineet ystäväni Annan kanssa jo joskus syksyllä käyvämme messuilla yhdessä, minä kun olen yksi hänen kaasoistaan. Sitten tuli uusivuosi ja kosinta ja tajusin ilokseni, että nyt voinkin tunnelmoida messuilla ihan morsiamenkin asemassa! Ja Annasta tuli samaan syssyyn yksi minun kaasoistani, joten oltiin molemmat tuplaroolissa paikalla. 

Olimme sopineet tapaavamme messulauantain toisen häämuotinäytöksen jälkeen, sillä siihen loppui hääbloggaajien miitti, johon Anna osallistui (hän kirjoittaa Bride & co -blogia). Saavuin paikalle noin varttia ennen muotinäytöstä, ja olin häkeltyä messutilan kojujen määrästä niin, että minulla kesti hetken löytää sali, jossa muotinäytös pidettiin. Sain kuitenkin oikein hyvän paikan, ja sali täyttyikin kunnolla vasta juuri ennen näytöksen alkua.

Ikävä kyllä en saanut itse näytöksestä kunnon kuvia hämärässä salissa, mutta oli huikeaa nähdä samassa paikassa niin paljon kauniita pukuja, joista monet olisi voinut hyvin kuvitella itsellekin. Tämä oli mielestäni yksi suurimmista eroista ensimmäisiin häämessuihini eli viime kevään Love me do -messuihin: Love me don näytöksen puvuista monet olivat jotenkin niin "muotinäytösmäisiä" (= erikoisia tai superkimaltelevia), että niistä ei saanut niin paljon irti kuin olisi tulevana morsiamena halunnut (vaikka en silloin ollutkaan vielä kihloissa). Mennään naimisiin -messujen näytös taas oli paljon hedelmällisempi itseäni ajatellen. Joukossa oli paljon erilaisia tyylejä ja malleja, joista tosiaan monet olisin hyvin voinut kuvitella itseni päälle.

Näytöksen jälkeen lähdimme kiertämään messujen näytteilleasettajien pisteet. Ehdottomasti parhaiten edustettuna olivat erilaiset kultasepänliikkeet, joissa kävikin kova kuhina koko sinä aikana, jonka messuilla vietimme. Mekin kävimme sovittelemassa muutamia mahdollisia vihkisormuksia. Oma suosikkini sovittamistani vaihtoehdoista oli kihlasormukseni kanssa yhteensopiva Sandbergin Suvituuli-malliston pyöreäosainen sormus.

"Tositarkoituksella" vihkisormusjahdissa en toki vielä tässä vaiheessa ole, mutta oli kiva kokeilla muutamia vaihtoehtoja. En ole myöskään vielä varma, haluanko vihkisormukseksi näin samanlaista sormusta kuin kihlasormukseni, mutta tämä pohdinta voi onneksi hautua vielä pitkän aikaa.

Messuilla oli myös paljon kauniita kattausesimerkkejä, joista muutamia napsin talteenkin. Meillä ei ole vielä mietittynä mitään väriteemaa tai juuri muitakaan koristelujuttuja, joten varsinaista vaaria en näistä vinkeistä ottanut (voiko noin edes sanoa? :D) mutta on aina mukavaa katsella kauniita asetelmia ja koristeita.

Otin myös talteen muutamien palveluntarjoajien ja juhlapaikkojen nimiä. Mikään yksi tietty ei kuitenkaan pompannut esiin, sillä messujen aikaan tiesin vielä nykyistäkin vähemmän siitä, mitä me omilta häiltämme haluamme. Minulla ei siis ollut mitään filtteriä tarjontaa tutkiessa, mikä ehkä aiheutti jonkinlaisen runsaudenpulan päässäni. Messuista saakin varmasti enemmän konkreettisia asioita irti sitten, kun hääsuunnitelmat ovat vähän pidemmällä.

Viime kevään Love me do -messut vertailukohtanani jäin näiltä messuilta kaipaamaan esimerkiksi jotain pistettä, jossa olisi voinut tutustua erilaisiin kutsukortti-ideoihin. Ainakaan sellaista en oman kiertelyni aikana huomannut. Ikuisena sokerihiirenä olisin myös kaivannut hääkakkumaistiaisia :D Itselleni Mennään naimisiin -messujen kohokohdaksi nousi ihana häämuotinäytös sekä yleinen mukava häähumutunnelma, joka oli mukava kokea ystävän kanssa. Tämän kevään Love me do -messut jäivät valitettavasti väliin, joten häämessuilu jatkunee seuraavan kerran vasta syksyllä.

Ja tervehdys kaikille jotka olette tähän blogiin eksyneet, ihana nähdä että tekstejä luetaan <3


Sormuskuva täältä