Torstaina oli ensimmäisen kerran tällä viikolla sellaista kiireen tuntua, vaikka meillä ei tosiaan ole ollut kovin paljon tehtävää näille viimeisille viikoille. Aika myöhään tuli vielä viestiteltyä videokuvaajan kanssa ja linkiteltyä viimeisiä hyödyllisiä ohjeistuksia kaasoille. Silti oli jotenkin suurimman osan päivästä tyyni ja rauhallinen olo. Minuun ei ole vieläkään iskenyt paha jännitys, vaikka yleensä olen kova jännittämään ja hermoilemaan päiviäkin etukäteen.
Pientä stressiä ja harmitusta on aiheuttanut se kuuluisa sää, joka ei näillä näkymin ole parhaimmillaan huomenna. Toivon kovasti, että pääsisimme ainakin ottamaan valokuvia ulkona, vaikka vihkitilaisuus jouduttaisiinkin siirtämään sisälle. Onneksi sekä valo- että videokuvaaja vakuuttelivat, että sateella ja pilvisäällä saa parempiakin kuvia kuin auringonpaisteessa.
Torstaina hoidin bestmanien videon editoinnin, jossa ei onneksi mennytkään kovin kauan. Minun ei tarvinnut muuta kuin yhdistää kolme videota ja pätkäistä viimeisestä klipistä loppusähellykset pois.
Kasasimme myös kaikki juhlapaikalle vietävät tavarat samaan paikkaan, josta ne on helppo siirtää autoon tänä iltana ja huomisaamuna. Charlie lisäksi täytti saippuakuplapullot valmiiksi. Saippuakuplat ovat taas yksi asia, joita emme olleet saaneet aikaiseksi vielä ostaa lisää. Nyt kun juhlat pienenivätkin, niin kuplia riittääkin kaikille. Saa nähdä, päästäänkö niitä käyttämään, sillä juhlatilassa ei saa kuplia puhaltaa. Jos vihkiminen voidaan järjestää ulkona, niin sitten ei ole sen suhteen hätää.
Torstai-iltana pidimme vielä pienen Skype-palaverin veljeni kanssa, joka toimittaa osaa bestmanien tehtävistä nyt kun he eivät itse pääse tulemaan. Testasimme myös Facebookin livestriimiä, jollaisen yksi ystävämme kuvaa vihkimisestä Charlien vanhemmille. Hyvin toimi, ja ihanaa että hekin pääsevät näkemään vihkimisen oikeaan aikaan.
*
Nyt on tosiaan jo perjantai-iltapäivä, ja lähden kaasojen kanssa hotellille noin tunnin kuluttua. Halusin yrittää kirjoittaa vielä pikaisesti ennen sitä, ja nyt kaikki muu taitaa olla hoidettuna!
Tälle päivälle jäi minun osaltani lähinnä tavaroiden pakkaaminen: sekä tämän illan että sunnuntain. Pääsen kyllä loppurutistuksessa aika helpolla, sillä Charlie ja isäni pakkaavat auton kun olen jo lähtenyt ja vievät tavarat huomenna juhlapaikalle sekä hoitavat koristelut. Tuntuu hieman lusmulta, mutta tämä on lähinnä aikataulujen aiheuttamaa.
Tosi kummallinen ajatus, että aika lailla tähän aikaan huomenna olemme jo naimisissa! Ihan absurdia. Odotan kauhunsekaisella innolla, milloin tämä iskee tajuntaan jännityksen kera :D Ehkä vasta huomenna. Tämä kevät on mennyt niin erikoisissa merkeissä, että ehkä senkin takia on vaikea käsittää, että huomenna on jo kesäkuun kuudes - se päivä, joka on ollut mielenperukoilla jo kaksi ja puoli vuotta. Mielenkiintoista päästä näkemään, miltä avioelämä sitten tuntuu. Ehkä ei kovinkaan erilaiselta kuin elämä nyt, mutta jonkinlainen uudenlainen vire siinä varmasti on.
Ensi kertaan... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti