Olin koronatilanteen vuoksi täysin varautunut siihen, että polttareita ei järjestettäisi lainkaan ja pitäisimme kaasojen kanssa kenties jonkinlaiset jälkipolttarit sitten, kun se taas olisi turvallisempaa.
Mutta vielä mitä! Minua hemmoteltiin jopa kahtena eri iltana, ensin livenä kaasojen kanssa ja sitten etänä Skypessä alkuperäisellä polttariporukalla, johon kuului lisäksi kaksi muuta ystävääni. Tuon etäjuhlan oli tarkoitus olla varsinaisten polttarien korvaaja, mutta hallituksen alettua pikku hiljaa lieventää rajoituksia kaasot puuhasivat nopealla varoitusajalla pikkujoukon morsiusillan vielä kasvotusten. Oli ihanaa, että sain nauttia polttaritunnelmasta kaikkien näiden ystävien kanssa, vaikka emme päässeetkään samaan tilaan yhdellä kertaa.
Charlie oli ollut hienosti mukana juonessa ja houkutellut minua lopettamaan työt eräänä perjantaina vähän aikaisemmin, jotta voisimme tehdä hääjuttuja. Olimme ehtineet tehdä hommia tuskin puoltakaan tuntia, kun avoimen parvekkeen oven kautta kadulta alkoi pauhata Love and Marriage -biisi. Jotenkin olin tässä vaiheessa jo varma, että tuo oli tarkoitettu minulle, vaikka uskomattomalta se tuntuikin. Siellä kaasoni seisoivat ilmapallojen kanssa, ja ilon ja yllätyksen kyyneleet herahtivat hetkeksi silmiini! Aivan mahtava "sisääntulo", jota en varmasti unohda. Sitten Charlie ojensi minulle salaa pakkaamansa kassin (kaasojen ohjeilla) ja sitten tulikin lähtö!
Anna-kaaso ajoi meidät lähellä sijaitsevaan kotiinsa, jossa sain ylleni kukkamekon, päähäni brittipolttariteemaisen pannan ja käteeni lasin kuplivaa. Koskettavien alkusanojen jälkeen oli ensimmäisen tehtävän aika: avioliittoneuvojen kysely, ei ohikulkijoilta vaan maailmantilanteeseen paljon paremmin sopivasti Jodelista! Lähetin ennaltamääritetyt kysymykset eri kanaville ja jäimme odottamaan vastauksia.
Seuraavaksi ryhdyimme koristelemaan itsellemme kangaskasseja hääviikonloppua varten. Kaasot olivat hankkineet vaikka mitä eri askartelutarvikkeita ja muun muassa tulostaneet meistä yhteiskuvan silitettävälle paperille.
Sitten minut jätettiin hetkeksi aurinkoiselle terassille odottelemaan, kun kaasot täyttivät koko olohuoneen (siltä se tuntui) vaatteilla ja rekvisiitalla. Lukuharrastukseni innoittamana he pistivät minut luomaan päivitettyjä kansikuvia tunnetuille kirjoille! Tehtävä oli kuin juuri minulle tehty (ja niinhän se olikin). Kaasot olivat mahtavasti mukana, kun puin heitä ja asettelin oikeisiin kohtiin kuvia varten. Tehtävän lomassa söimme Woltatut burgerit.
 |
| Vihervaaran Annan uusi kansi |
Seuraavakin tehtävä oli kirja-aiheinen. Minulla on Instagramissa kirjatili (@clothbindmyheart), josta inspiroituneena kaasot määräsivät minut ottamaan tililleni sopivan kuvan heidän valitsemansa kirjan ja rekvisiitan kanssa. Kirja oli omasta hyllystäni, ja sen oli Charlie pakannut minulle mukaan. Tuohon kirjaan liittyy uskomaton tarina, jonka kuultuani olin aivan ällikällä lyöty. Kaasot olivat jo joskus alkuvuonna keksineet tämän tehtävän ja ryhtyneet etsimään sitä varten jotakin vanhaa vaimo-opasta tai muuta avioliittoon liittyvää ohjekirjaa. Nettiantikvariaatista he löysivät "Morsiamen kirjan" vuodelta 1944 ja olivat jo aikeissa ostaa sen, kun minä lähetin yhteiseen WhatsApp-ryhmäämme kuvan juuri tuosta samaisesta kirjasta. Olin ostanut sen samana päivänä läheisestä Fidasta puolileikilläni. Aivan mieletön sattuma!
Bookstagrammailun jälkeen siirryimme nautiskelemaan Annan terassiporealtaasta ja herkullisista Bailey's-smoothieista. Auvoisen lillunnan jälkeen kaasot siirtyivät äänistä päätellen saunan puolelle juonimaan ja minä sain vielä hetken nauttia lämpimästä vedestä ennen kuin minut tultiin hakemaan morsiussaunaan!
Tietyt vanhat suomalaiset perinteet ovat lähellä sydäntäni, ja niinpä olin salaa toivonutkin, että saisin kokea morsiussaunan. Ihan kaikista yksityiskohdista en kuitenkaan ollut perillä etukäteen! Astuessani sisään saunaan kaasot loitsivat kovaan ääneen pahat henget pois ja istuttivat minut (erittäin) pistelevien katajanoksien päälle (koska avioliitto ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista). Sitten minut voideltiin kananmunalla, jauhoilla ja hunajalla (edistää ilmeisesti hedelmällisyyttä), minkä jälkeen sain saavillisen jäävettä niskaani (avioelämä on yllätyksiä täynnä)! Sain ylleni myös Charlien oman, pyykkikorista kaivetun likaisen paidan, minkä merkitys oli muistaakseni se, että hikien sekoittuessa myös meistä tulee yhtä :D
Saunan jälkeen söimme vielä vähän iltapalaa, ja sitten olikin aika lähteä kotia kohti.
Aamulla tajusin, että olin unohtanut kaasojen hankkimat polttari-ilmapallot Annan luo. Anna toi ne minulle illansuussa, mutta ilmapallojen lisäksi hän nostikin autostaan vielä skumppapullon ja ison kukkapuketin ja sanoi etäpolttarien alkavan puolen tunnin kuluttua :D Olin saanut hieman vihiä etäpolttarimahdollisuudesta, mutta en ollut osannut kuvitella mitään niin "järjestettyä" kuin tämä yllätyslähetys antoi ymmärtää.
Oli ihanaa nähdä Skypessä koko alkuperäinen polttariporukka. Jälleen kerran olin ihan hämmentynyt ja otettu kaikesta siitä panostuksesta, jonka ystäväni olivat antaneet näitä etäjuhliakin varten. Sillä niissäkin oli ohjelmaa!
Saamastani kukkapuketista ei paljastunutkaan kimppua kuten olin luullut, vaan tarvikkeet kukkaseppeleen punomiseen! Muukin polttariväki oli hankkinut itselleen kukkia, ja kukkataiteiluun perehtyneen Annan johdolla solmimme itsellemme ihanat kukkapannat. Vaikka olenkin häämessuilla ym. nähnyt erilaisia kukkatyöpajoja, mieleeni ei olisi ikimaailmassa juolahtanut, että sellaisen voisi pitää etänäkin!
Seppeleet päässä siirryimme seuraavan ohjelmanumeron pariin. Eräs ystäväni oli kerännyt muulta porukalta valokuvia yhteisistä hetkistämme ja koonnut ne Powerpoint-esitykseksi, jonka hän jakoi näytöltään hulvattoman kertomuksen siivin. Oli ihana palata muistoihin ja nähdä vuosien varrelta sellaisiakin kuvia, joita en ollut itse aiemmin nähnyt. Kahta eri ystäväporukkaa edustavista "vieraistakin" oli varmaan hauska nähdä kuvia ja kuulla tarinoita hetkistä, joita olen kokenut toisen joukon kanssa.
Viimeisenä aktiviteettina oli avioliiton ja häiden historiaa käsittelevä tietovisa, jonka veti Anna. Visa oli melko vaikea, mutta aika tasaisin pistein suoriuduimme kaikki, ja opimme varmasti paljon enemmän ja vähemmän tärkeitä morsiusknoppeja :D
Etäpolttarit tuntuivat täydellisiltä ja minulla oli koko ajan tosi huomioitu ja onnellinen olo, vaikka ystävät olivatkin vain kaksiulotteisia kuvia näytöllä. Tietenkin minua harmittaa heidän puolestaan, että heidän on pitänyt varmasti luopua monista suunnitelmista ja tehdä paljon "turhaa" työtä, kun juhlia ei voinutkaan järjestää kasvotusten. Mutta siitä huolimatta tuntui siltä, etten olisi voinut parempaa toivoa! Kaikkein tärkein, mitä polttareilta halusin, oli hauskanpito parhaiden ystävien kanssa ja se ihana tunne, että jotain on järjestetty juuri minua varten ja osallistujat välittävät minusta niin paljon, että ovat viitsineet nähdä moisen vaivan. Tämä toteutui sataprosenttisesti, joten toivon, että koronatilanne ei ole aiheuttanut järjestelyissä liikaa stressiä.
Polttareiden jälkeen vallitsi monta päivää sama onnellinen epäuskoisuus, jota pari viikkoa myöhemmin sain kokea itse häissä: miten kummassa saatan ansaita ympärilleni näin ihania ihmisiä? Ei sitä voi käsittää. <3
 |
| Kuvan asettelua |
 |
| Tässä lopputulos! |
Bookstagrammailun jälkeen siirryimme nautiskelemaan Annan terassiporealtaasta ja herkullisista Bailey's-smoothieista. Auvoisen lillunnan jälkeen kaasot siirtyivät äänistä päätellen saunan puolelle juonimaan ja minä sain vielä hetken nauttia lämpimästä vedestä ennen kuin minut tultiin hakemaan morsiussaunaan!
Tietyt vanhat suomalaiset perinteet ovat lähellä sydäntäni, ja niinpä olin salaa toivonutkin, että saisin kokea morsiussaunan. Ihan kaikista yksityiskohdista en kuitenkaan ollut perillä etukäteen! Astuessani sisään saunaan kaasot loitsivat kovaan ääneen pahat henget pois ja istuttivat minut (erittäin) pistelevien katajanoksien päälle (koska avioliitto ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista). Sitten minut voideltiin kananmunalla, jauhoilla ja hunajalla (edistää ilmeisesti hedelmällisyyttä), minkä jälkeen sain saavillisen jäävettä niskaani (avioelämä on yllätyksiä täynnä)! Sain ylleni myös Charlien oman, pyykkikorista kaivetun likaisen paidan, minkä merkitys oli muistaakseni se, että hikien sekoittuessa myös meistä tulee yhtä :D
Saunan jälkeen söimme vielä vähän iltapalaa, ja sitten olikin aika lähteä kotia kohti.
Aamulla tajusin, että olin unohtanut kaasojen hankkimat polttari-ilmapallot Annan luo. Anna toi ne minulle illansuussa, mutta ilmapallojen lisäksi hän nostikin autostaan vielä skumppapullon ja ison kukkapuketin ja sanoi etäpolttarien alkavan puolen tunnin kuluttua :D Olin saanut hieman vihiä etäpolttarimahdollisuudesta, mutta en ollut osannut kuvitella mitään niin "järjestettyä" kuin tämä yllätyslähetys antoi ymmärtää.
Oli ihanaa nähdä Skypessä koko alkuperäinen polttariporukka. Jälleen kerran olin ihan hämmentynyt ja otettu kaikesta siitä panostuksesta, jonka ystäväni olivat antaneet näitä etäjuhliakin varten. Sillä niissäkin oli ohjelmaa!
Saamastani kukkapuketista ei paljastunutkaan kimppua kuten olin luullut, vaan tarvikkeet kukkaseppeleen punomiseen! Muukin polttariväki oli hankkinut itselleen kukkia, ja kukkataiteiluun perehtyneen Annan johdolla solmimme itsellemme ihanat kukkapannat. Vaikka olenkin häämessuilla ym. nähnyt erilaisia kukkatyöpajoja, mieleeni ei olisi ikimaailmassa juolahtanut, että sellaisen voisi pitää etänäkin!
Seppeleet päässä siirryimme seuraavan ohjelmanumeron pariin. Eräs ystäväni oli kerännyt muulta porukalta valokuvia yhteisistä hetkistämme ja koonnut ne Powerpoint-esitykseksi, jonka hän jakoi näytöltään hulvattoman kertomuksen siivin. Oli ihana palata muistoihin ja nähdä vuosien varrelta sellaisiakin kuvia, joita en ollut itse aiemmin nähnyt. Kahta eri ystäväporukkaa edustavista "vieraistakin" oli varmaan hauska nähdä kuvia ja kuulla tarinoita hetkistä, joita olen kokenut toisen joukon kanssa.
Viimeisenä aktiviteettina oli avioliiton ja häiden historiaa käsittelevä tietovisa, jonka veti Anna. Visa oli melko vaikea, mutta aika tasaisin pistein suoriuduimme kaikki, ja opimme varmasti paljon enemmän ja vähemmän tärkeitä morsiusknoppeja :D
Etäpolttarit tuntuivat täydellisiltä ja minulla oli koko ajan tosi huomioitu ja onnellinen olo, vaikka ystävät olivatkin vain kaksiulotteisia kuvia näytöllä. Tietenkin minua harmittaa heidän puolestaan, että heidän on pitänyt varmasti luopua monista suunnitelmista ja tehdä paljon "turhaa" työtä, kun juhlia ei voinutkaan järjestää kasvotusten. Mutta siitä huolimatta tuntui siltä, etten olisi voinut parempaa toivoa! Kaikkein tärkein, mitä polttareilta halusin, oli hauskanpito parhaiden ystävien kanssa ja se ihana tunne, että jotain on järjestetty juuri minua varten ja osallistujat välittävät minusta niin paljon, että ovat viitsineet nähdä moisen vaivan. Tämä toteutui sataprosenttisesti, joten toivon, että koronatilanne ei ole aiheuttanut järjestelyissä liikaa stressiä.
Polttareiden jälkeen vallitsi monta päivää sama onnellinen epäuskoisuus, jota pari viikkoa myöhemmin sain kokea itse häissä: miten kummassa saatan ansaita ympärilleni näin ihania ihmisiä? Ei sitä voi käsittää. <3
 |
| Polttarisankarin oli helppo hymyillä! |
Oi miten ihanalta päivältä kuulostaa!
VastaaPoistaMua kiinnostaa tuo Bailey’s smoothie, mitä siihen tulee?
Oli kyllä todella ihanat molemmat illat! Kysyin kaasolta tuota reseptiä ja tässä vastaus:
Poista"Siihen tulee pohjalle vähän murskattuja dominokeksejä ja mansikkapaloja. Sit päälle se smoothie, johon tulee strawberry & cream baileysia, banaania, mansikoita, mangoa, vanilijakastiketta ja kreikkalaista jogurttia. Sit laitoin päälle viel kermavaahtoa 😊"