maanantai 1. kesäkuuta 2020

Hääkuukausi, hääviikko, häät!

Anteeksi luvattoman pitkästä blogitauosta. Tänä keväänä ei ole ollut hirveästi energiaa/jaksamista/intoa kirjoittaa ja ihan viime viikkoina ei juuri aikaakaan. Nyt yritän kuroa kuilua umpeen ja julkaista tällä viikolla useammankin tekstin, jotta edes joitain valmisteluja voidaan käydä läpi ennen varsinaisia häitä. Jos siellä joku vielä on lukemassa!

Häät pidetään siis edelleen ja melkein alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Viimeksi kirjoittaessani maaliskuun lopulla juhlien kohtalohan oli siis vielä kovin epäselvä. Tässä siis pikainen katsaus häiden nykyiseen muotoon.

Suurin ja valitettavin muutos on se, että kukaan Charlien perheenjäsen, sukulainen tai ystävä Englannista ei pääse juhliimme. Eivät siis edes hänen vanhempansa. Se tuntuu edelleen kauhealta varsinkin näin tätä kirjoittaessa, mutta siihen on ehtinyt turtua viime viikkojen aikana. On tietysti hetkiä, joina heidän poissaolonsa tulee erityisen ikävästi mieleen (kuten ryhmäkuvia suunniteltaessa). Moni heistäkin oli kuitenkin sitä mieltä, että häitä ei kannata sen takia siirtää. Tilanne olisi ehkä toinen, jos kaikki olisivat Suomessa, jonka sisällä on helpompi matkustaa. Ulkomaanmatkojen tilannetta ei kuitenkaan osaa ennustaa vielä pitkiin aikoihin, emmekä halunneet siirtää häitä "sitten joskus" -tyylisesti.

Häihimme on tulossa vajaa 30 vierasta aiotun noin sadan sijaan. Vaikka 50 henkilön juhlat ovat nyt sallittuja, halusimme pitää vierasmäärämme reilusti sen alla. Järjestämme juhliin tämän lisäksi tietenkin myös asiaankuuluvat turvatoimet. Sukulaisista tulee minun vanhempani ja sisarukseni, kummitätini ja -setäni kumppaninsa kanssa sekä kummien lapset eli minun serkkuni. Toiset kummini ja yksi serkkuni perheineen päättivät kutsusta huolimatta jäädä kotiin, minkä tietenkin ymmärrämme erinomaisesti. Loput kutsutuista ovatkin sitten ystäviä, osa "pelkästään minun" ja osa yhteisiä. Tämä porukka tuntuu minusta tosi mukavalta ja läheiseltä.

Koska vierasmäärä väheni roimasti, päätimme varata Suomenlinnasta varmuuden vuoksi myös pienemmän juhlatilan Ruutikellarin, johon normaalisti mahtuu 60 henkilöä. Suomenlinnan tilavuokrapalvelussa ollaan koko kevään aikana (ja muutenkin) oltu erittäin ystävällisiä, joustavia ja ymmärtäväisiä, ja meidän annettiin pitää sekä Tenalji von Ferseniä että Ruutikellaria varattuna suunnitelmien tarkentumiseen asti. Vielä ihan viime päiville on saatu kuitenkin odotella juhlatilojen virallisia koronaohjeistuksia, ja pääsimme vasta eilen lopullisesti vahvistamaan Ruutikellari-varauksen (ja purkamaan Tenalji-varauksen). Häitämme juhlitaan siis Ruutikellarissa, joka tuntuu sekin oikein kivalta! Siinä on samaa tiilihenkeä kuin Tenaljissa.

Pitopalvelu meillä pysyy samana (siis Pitopalvelu Hupli). Hekin ovat olleet joustavia ja suostuvat edelleen tulemaan paikalle, vaikka normaalitilanteessa he eivät hoida Suomenlinnassa näin pieniä juhlia. Olemme tosi iloisia siitä, ettei meidän tarvinnut alkaa etsiä uutta pitopalvelua! Ruokalistaakaan ei tarvinnut muuttaa.

Oikeastaan ainoa elementti (monen vieraan lisäksi), joka meidän on täytynyt peruuttaa, on DJ. Aiemmin keväällä kirjoitin DJ-pohdinnoista, ja päädyimmekin lopulta sellaisen varaamaan. Nyt pienellä porukalla emme kuitenkaan koe tarvitsevamme ammattisoittajaa.

Myös hääaaton hotelli on vaihtunut. Kirjoitin helmikuussa, että varasin minulle ja kaasoille yhteisen huoneen Scandic Grand Marinasta Katajanokalta. Nyt tuo hotelli on kuitenkin kiinni, joten varaus siirrettiin Töölön Scandic Park -hotelliin. Minua hieman harmitti tämä, koska alun perin korvaavaksi hotelliksi oli mainittu Kampin Scandic Simonkenttä, joka olisi ollut hieman lähempänä Kauppatoria ja lauttalaituria. Ei Töölön hotelli kuitenkaan niin paljon kauempana ole, että se olisi suuresti haitannut. Ärsytti vain hieman selvitellä tätäkin asiaa. En voinut peruuttaa varausta, koska olin ehkä hieman lyhytnäköisesti (tosin jo syksyllä) valinnut varatessani peruuttamattoman supersäästöhinnan. Pohdin hetken, pitäisikö vain hyväksyä menetetty raha ja varata huone toisesta hotellista lähempää Kauppatoria, mutta päädyin kuitenkin vain tilaamaan meille taksin hääaamuksi. Aikataulu on silloin vähän tiukempi, mutta ei liian. Eiköhän näin ole hyvä.

Vaikka häät tulevat olemaan hyvin erilaiset kuin suunniteltiin, tuntuu silti kummasti siltä, että kovin paljon ei ole muuttunut. Ehkä se johtuu siitä, että suuret linjat ovat pysyneet samoina, kuten vihkipaikka, pitopalvelu ja tavallaan juhlapaikkakin (koska sama logistiikka pätee). Pienet häät myös mahdollistavat joitain sellaisia asioita, mitä isot juhlat eivät. Nyt ainakin ehdimme varmasti jutella kunnolla kaikkien kanssa!

Olen myös mielenkiinnolla tutkaillut omia tuntemuksiani näin häiden alla. Olemme keskittyneet (ymmärrettävästi) juhlien järjestämiseen ja hoidettaviin asioihin siinäkin määrin, että välillä toivoisi häiden jo olevan ohi (tai lähinnä häiden järjestämisen). Olen harmitellut tätä, koska haluaisin häiden alusajan olevan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. En kyllä tiedä, olenko sitten kuitenkaan sellainen hattaraihminen, ja kaikki häitä järjestäneet varmasti tietävät miten paljon hommaa viimeisinä viikkoina ja päivinä on: ei siinä ylettömästi tilaa jää haaveksunnalle.

Minulla on kova tarve ottaa kaikesta kaikki ilo irti ja oikein velloa tässä ajassa, mutta pelkään sen langanpään luiskahtaneen hyppysistä niin, että huomaan jossain vaiheessa ajan vain hupsahtaneen ohi. Pelkään, että mitä jos en osaa nauttia hääpäivästäkään niin kuin haluaisin? On myös ollut vähän vaikea löytää tasapainoa ajatusten väliltä: Joskus naimisiinmeno tuntuu olevan loppujen lopuksi aika pieni asia meidän yhteisessä elämässämme - arkeahan aviomieheys ja -vaimous (hui) ei varmaan paljoakaan muuta. Välillä se taas tuntuu maailman suurimmalta, kosmisia mannerlaattoja jyrisyttävältä Tapahtumalta, jota minun pitää pyrkiä pohtimaan omasta, sulhasen ja kaikkien läheistemme näkökulmasta jossain honkien huminassa ja oikein kunnolla paneutua siihen, mitä tämä kaikki Tarkoittaa. Äskeisen lauseen luettuani minusta tuntuu entistä sopivammalta, että edessä on pitkä loma - ehkä pääsen häiden jälkeen olemaan hetken jopa pohtimatta yhtään mitään!

Tärkeintä lienee, että tämän ihmisen kanssa on hyvä olla.

4 kommenttia:

  1. Onpa virkistävää lukea hääblogista pitkästä aikaa toteutuvista häistä! :D Ilman kompromisseja ei tosiaan tänä keväänä/kesänä taida juhlarintamalla selvitä, mutta ihanaa että olette päättäneet pitää juhlat kuitenkin! Eiköhän hääpäivänä (viimeistään) pääse tunnelmaan kiinni. Hyvää hääviikkoa ja -juhlaa!! :)

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihana kommentti, kiitos Satu! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana, kun kirjoitat taas! Sun blogi on yks mun lemppareista. Ihania häitä teille <3
    Ps. Park on tosi kiva hotelli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Tea! Ihana kuulla ja kiitos tosi paljon kun kommentoit! <3 Anteeksi että olen kirjoittanut niin epäsäännöllisesti, mutta yritän käydä häätkin läpi ilman suurempia kirjoitustaukoja. Mieltä todella lämmittää kuulla, että olet tykännyt blogistani!

      Ja hienoa! Kuvien perusteella Parkin huoneet näyttävätkin tosi mukavilta!

      Poista