Sormuksen valinnasta

Minulla ei ole koskaan ollut mielessä jotain tiettyä sormustyyppiä, joka olisi itselleni erityisen mieluinen kuin toinen. En ole koskaan pohtinut tulevaa sormustani samalla tavalla kuin olen joskus pohtinut hääpukuja. Minulla ei siis myöskään ollut kovin vahvaa mielipidettä siitä, haluaisinko itse valita sormukseni vai antaisinko sulhasen valita sen.

Molemmissa on puolensa. Jos sormuksen valitsee itse, saa tietenkin juuri sellaisen kuin itse haluaa. Toisaalta tällaisessa tapauksessa kihlaus ei yleensä tule niin suurena yllätyksenä, vaikka kosinnan ajankohta saattaakin yllättää. Tietysti sekin on mahdollista, että sulhanen kosii ilman sormusta tai esim. jollain jo olemassa olevalla sormuksella, ja oikeat sormukset käydään sitten yhdessä valitsemassa kosinnan jälkeen.

Jos taas sulhanen valitsee sormuksen, tilanteessa saattaa olla vähän enemmän jännitettävää, ainakin jos sormuksen ulkonäkö on itselle merkittävä asia :D Minusta on ihanaa kuulla tarinoita, joissa sulhanen on onnistunut valitsemaan morsiamelle mieluisen sormuksen, ja uskon, että sormus on täydellinen osaksi senkin takia, että morsian tietää sulhasen valinneen rinkulan juuri nimenomaan häntä ajatellen.

Charlie oli ehdottanut jo kauan ennen kosintaa, että tekisin Pinterest-taulun minua miellyttävistä sormuksista, jonka voisin sitten "hienovaraisena" vinkkinä lähettää hänelle :D Olimme kuulleet erään naimisiin menneen tuttavapariskuntamme tehneen näin. Tätä ennen en ollut juuri sormuksia ajatellut, joten en oikein tiennyt millä hakusanoilla edes lähteä etsimään. Minulla oli vasemman käden keskisormessa pitkään "köynnösmäinen" sormus (esimerkkikuva alla) josta pidin kovasti ja jollaista saatoin ajatella kihlasormukseksikin, mutta en tiennyt millä sanoilla tuollaista mallia kuvailisi. Pienellä hapuilulla löysin sitten "infinity"-sanan, joka tuntui kuvaavan hakemaani kierteistä tyyliä.

Valkokultaiset sormukset miellyttivät silmääni eniten. Tulin myös siihen tulokseen, että koska olin pitänyt pitkään sormessani yksinkertaisempaa sormusta, halusin kihlasormukselta jotain selkeästi erilaista, mikä minun tapauksessani tarkoitti köynnösmäisen rungon lisäksi keskikiveä. Olen myös vintagetyylin ystävä, joten taisin lopulta syöttää hakusanoiksi joitain vintagen, white goldin ja infinityn yhdistelmiä. Muutamia tallensinkin muistiin, mutta oikeastaan vain yksi sormus jäi loppujen lopuksi mieleeni.

Tämä oli kaunein sormus, jonka olin koskaan nähnyt. Sormus jäi Pinterest-tauluun useaksi kuukaudeksi, kunnes sitten joulukuun alussa Charlie otti asian taas esiin. Päädyimme siihen tulokseen, että menisimme katsomaan sormuksia yhdessä ja voisin sitten valita mieleiseni. Sitten hän ehdottikin sormusreissua jo samalle päivälle. Ensimmäisten innostuskihinöiden jälkeen ehdotin, että menisimme Stockmannin yläkerrassa olevaan E. Lindroos -kultasepänliikkeeseen, sillä olin käynyt siellä kerran ystäväni kanssa katsomassa hänelle sormusta, ja olimme saaneet oikein hyvää palvelua.

Liikkeessä näytin oikeastaan heti kättelyssä myyjälle tuota ylläolevaa kuvaa ja kysyin, olisiko heillä jotakin samantyylistä. Sydämeni jätti lyönnin väliin (kyllä, tämä on vakava asia!), kun myyjä sanoi "Joo, meillä taitaa olla tismalleen tuo sama". Hän nosti esiin tämän Sandbergin Suvituuli-malliston sormuksen.

Olin aivan ällistynyt: miten heillä saattoikin olla juuri sellainen sormus, jota olin itse kaavaillut? Tiesin, että aivan sama sormus tuo ei voinut olla, sillä Pinterest-kuva oli alunperin joltain ulkomaiselta korusivulta, ja Sandberghan on suomalainen yritys. Mutta oikeastaan sitä suuremmalla syyllä hämmästykseni oli valtava. Sovitin muutamaa muutakin sormusta, mutta jotenkin tämä Suvituuli vain aina palasi sormeeni. Charlien sanoin olin "entranced", lumoutunut, hurmaantunut. Siltä se todellakin tuntui! Charliekin löysi mieleisensä sormuksen liikkeen valikoimista, ja 10-15 minuuttia liikkeeseen astumisen jälkeen saimme mukaamme sormusten tiedot paperilla ostotapahtumaa varten ja lähdimme prosessoimaan tapahtunutta liikkeen vieressä oleville sohville.

Tässä vaiheessa en tietenkään tiennyt, missä vaiheessa itse kosinta tapahtuisi, mutta uskoin Charlien silti hankkivan sormukset pian, kun sopivat olivat kerran löytyneet. Ajattelin kuitenkin, että hänhän voisi jemmata niitä vaikka kuinka kauan.

Minun ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kuin vajaa kuukausi, sillä uudenvuodenaattona sain tuon kauniin sormuksen viimein sormeeni! Huomaan edelleen päivittäin pysähtyväni ihailemaan sitä, mikä on mielestäni tosi ihana tunne ja kertoo siitä, että sormus on minulle juuri oikea. Aivan niin kuin sulhanenkin ;)