Vuosi kihloissa ja uutta puhtia

Viime päivinä olen huomannut itsessäni aivan uutta innostusta hääsuunnitteluun, vaikka syksy ja alkutalvi ovat kuluneet suunnitelmien puolesta aika verkkaisesti. Liekö kyse normaalista uuden vuoden inspiraatiosta tai sitten siitä, että tänään kihlauksestamme on kulunut tasan vuosi! Mennyt vuosi on tuntunut yhdeltä hujaukselta, mutta siihen on silti mahtunut vaikka mitä. Olen aloittanut uuden harrastuksen tämän hääblogin muodossa ja saanut sen kautta paljon hienoja hetkiä ja uusia tuttavuuksia, mistä olen tosi iloinen. Toivottavasti vuosi 2019 sujuu samoissa merkeissä!

Ja huomenna saamme sanoa, että häämme ovat "ensi vuonna"! Olen ihan hämmästynyt siitä, miten paljon puhtia tuo ajatus minulle on antanut. Tuntuu jopa siltä, että tässähän alkaa tulla kiire! ;) Toivon, että pystymme pitämään säännöllisen tahdin asioiden hoitamisessa. Tiedän valitettavan hyvin, että jos jokin homma tuntuu vaikealta, lakaisen sen mielessäni maton alle ja lykkään sen hoitamista viimeiseen asti. En missään nimessä halua herätä vuoden päästä siihen, että meiltä puuttuisi vaikka häiden pitopalvelu tai valokuvaaja.

Noiden kahden nostaminen esimerkiksi kertonee siitä, että ne ovat mielestäni seuraavat hoidettavat asiat. Pitopalveluiden kartoittamisesta huutelin jo syyskuun alussa, mutta siinä asiassa ei olla päästy puusta pitkään. Muutama tarjouspyyntö on tehty ja niistä on löytynyt pari varteenotettavaa vaihtoehtoa, mutta mitään ei olla tutkittu tarkemmin. Syksyn projektimme oli save the date -korttien askartelu, ja huomasin sen tuoksinassa, että ainakin itselleni tuntui paremmalta keskittyä yhteen asiaan kerrallaan kuin yrittää kahta samanaikaisesti (kortit vs. pitopalvelu).

Kuva: Taru Pitkänen

Yritän olla ajattelematta, että emme ole ottaneet kaikkea hyötyä irti yli kahden vuoden hääsuunnitteluajasta, vaikka tässä olisikin ollut aikaa hoitaa paljon kaikkea sellaista, mitä on vielä tekemättä. Ajassa ei voi kuitenkaan palata taaksepäin, ja olemme sentään saaneet tehtyä parikin sellaista asiaa, joiden hankaluutta aiemmin tuskastelin. Koin sekä hääpaikan etsinnän että vieraslistan laatimisen vaikeiksi rasteiksi, mutta niin nekin vain on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Tuokoon siis vuosi 2019 niin meille kuin kaikille muillekin tehokkuutta ja inspiraatiota hääsuunnitteluun! Monista kanssabloggaajistani tulee tänä vuonna vaimoja, joten vuosi on varsinkin heille erityisen jännittävä. Odotan suurella innolla, että pääsen lukemaan heidän häistään! Pääsen itsekin häävieraaksi tänä vuonna, kun heinäkuussa vietetään rakkaan ystäväni Annan häitä, ja syyskuussa naimisiin menee yksi Charlien bestmaneista. Ensi vuoteen mahtuu siis paljon ihania juhlia!

Onko (onhan) lukijoiden joukossa muitakin, joiden on välillä vaikea saada asioita aikaiseksi, vai ovatko kaikki varsinaisia tehopakkauksia hääsuunnittelun suhteen? Mitä teillä on seuraavana hääasialistalla? Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Kannattiko askarrella kutsukortit itse?

Moi taas liian pitkästä aikaa! Kirjoitustahti on selvästi ottanut hieman takapakkia näin loppuvuodesta, mikä on hassua siinä mielessä, että ollaan saatu konkreettisesti aika paljonkin aikaan (ainakin omasta mielestä). Ollaan nimittäin suunniteltu, askarreltu ja lähetetty save the date -kortit Englannin sukulaisille. Tämä prosessi onkin kestänyt ainakin ajatuksen tasolla koko syksyn ajan, josta aktiivista "työtä" oli ehkä parin viikon illat.

Koska emme ole vielä tehneet tai toimittaneet kortteja suomalaisille vieraille, esittelen lopputuloksen vasta myöhemmin. Toiveenani olisi saada homma hoidettua vielä tämän vuoden puolella. Joka tapauksessa ajattelin, että voisin ensin hieman kertoa, miten askartelu sujui.

Tässä kirjoituksessa kerroinkin, että suunnitelmissa oli tehdä save the date -korteista kirjanmerkin näköiset. Yhtenä tärkeimmistä elementeistä oli kirjansivut, joista voisimme leikata kutsuihin koristusta. Kuten olin toivonutkin, löysin kierrätyskeskuksesta sekä suomennetun että alkuperäisen version Ylpeydestä ja ennakkoluulosta (omistin ne jo ennestään, mutta omia kirjoja en lähde leikkelemään!). Näitä käytämme varmasti muissakin hääkoristeluissa.

Kirjaa ei haitannut leikata, kun sen kannessa oli kuva Y&E -elokuvasta :D
Ainoa oikea filmatisointi on vuoden 1995 minisarja, jossa Darcya esittää Colin Firth!

Ostimme sen kummempia paperin laatua tms. pohtimatta Prismasta sekä ruskeaa ekokartonkia että kermanväristä paksumpaa paperia (ylläolevassa kuvassa), jotka tuntuivat sopivan värisiltä ja paksuisilta. Teimme muutaman mallikappaleen, joissa kokeilimme eri elementtien asetteluja ja kokoja. Malleihin kirjoitin tekstin käsin, mutta lopullisiin kutsuihin suunnittelimme tekstit koneella ja tulostimme ne sitten kirjastossa. Koska käyttämämme paperi oli paksumpaa kuin normaali tulostuspaperi, meidät ohjattiin monen mutkan kautta kirjaston valokuvaskannerille, jossa erikoispaperille tulostus onnistui. Tässä vaiheessa minä olin jo ehtinyt lannistua, kun yksi kirjaston työntekijä väitti, ettei omalle paperille tulostaminen olisi lainkaan mahdollista, ja infopisteellä työskennellyt vartija käyttäytyi todella tylysti, kun häneltäkin erehdyin moista päätöntä asiaa tiedustelemaan. Onneksi emme luovuttaneet, ja oikea väline löytyi.

Tämän jälkeen vietimmekin sitten useamman illan leikaten ja liimaten! Tulostettujen tekstien lisäksi halusin kirjoittaa korttien "otsikon" käsin. Katsoin paljon kalligrafiavideoita YouTubesta (löytyy mm. hakusanoilla "hand lettering") ja harjoittelin lehtiöön sivukaupalla, mutta kesti jonkin aikaa löytää lopullinen "fontti". Tykkään kovasti sellaisesta kevyestä, ohuesta kirjoituksesta, mitä nyt näkee hääjutuissa paljon (ks. alla), mutta se ei tuntunut sopivan kirjanmerkkeihimme tyyliltään, kun kokeilin sitä mallikappaleisiin. Täytyi siis löytää toisenlainen vaihtoehto. Valmiisiin kirjanmerkkeihin oli niin jännittävää kirjoittaa, että lykkäsin puuhaa useampaan otteeseen. Rohkaistuttuani puuha kävi kuitenkin nopeasti, eikä yhtään kappaletta onneksi mennyt pieleen. Englantiin lähteviä kortteja teimme noin 20 kpl.

Tämän tapainen fontti miellytti, mutta ei oikein sopinut kokonaisuuteen. Kuva täältä

Tässä toinen samantyylinen. Kuva täältä 

Lopullinen versio muistuttaa enemmän kahta alempaa: paksummat viivat, isot alkukirjaimet pienten sijaan ja sanat allekkain tiukempana pakettina.

 Kuva täältä

Kuva täältä

Viimeisen silauksen, eli kirjanmerkkien yläreunaan tulevan nauhan, kävimme hakemassa Hobby Point -askarteluliikkeestä. Olin aiemmin käynyt nuuskimassa sekä Hobby Pointin että Sinellin satiininauhavalikoimat, ja ensin mainitussa tämä oli meidän tarkoituksiimme kattavampi.

No kannattiko askartelu, kuten otsikko kysyy? Kaiken kaikkiaan sanoisin kyllä. Yhteinen puuhailu korttien parissa musiikkia kuunnellen oli tosi mukavaa, samoin kuin oman kädenjäljen näkeminen jatkuvasti. Askartelu kuitenkin vei useita tunteja, joten jos aikaa on vaikea löytää arkena, ei itse tekeminen tietenkään ole varteenotettava vaihtoehto. Meillä ajankäyttö on oikeastaan täysin kiinni ryhtymisestä, mutta kun tavoite oli selvillä, niin valmista jälkeäkin syntyi suhteellisen kivuttomasti. Meille sopiva hääsuunnittelutyyli tuntuu olevan "usein mutta vähän kerrallaan". Näin teimme askartelunkin suhteen. Joinain iltoina korttien parissa saattoi tosin vierähtää useampikin tunti, koska se oli niin kivaa.

Säästimme korteissa varmasti ainakin joitain kymppejä siksi, että teimme ne itse. Koko höskään (korttien materiaaleihin, kirjekuoriin ja postikuluihin) on mennyt kaikkiaan hieman yli 60 euroa, johon ei siis vielä ole laskettu suomalaisvieraille menevien kutsujen postikuluja niiltä osin, kun emme tavoita saajia kasvotusten. Osa materiaaleista ei myöskään kulunut loppuun, vaan esimerkiksi kermanväristä paperia jäi paljon yli. Voin eritellä kulut tarkemmin korttien esittelyn yhteydessä - kenties se jotakuta kiinnostaa, mutta ainakin itselleni muistoksi.

Rahallisessa säästössä täytyy kuitenkin muistaa, että aikaa kului paljon enemmän kuin jos olisimme tilanneet kortit muualta. Kuten Luke Brandon Himoshoppaaja-elokuvassa viisaasti lausuu, hinta ja arvo ovat aivan eri asioita. (En missään nimessä ole nähnyt tätä leffaa useampaa kertaa, enkä varsinkaan muistele tätä sitaattia aina kun jokin maksaa paljon.)

Täytyy siis pohtia, haluaako mieluummin säästää rahaa vai aikaa. Ihannetilanteessa tietysti molempia! Kutsukorttiasiassa rahallinen säästö on minulle tärkeämpää, mutta olenpa silti saattanut mainita Charlielle, että en ole varma jaksanko askarrella varsinaisia, myöhemmin lähetettäviä kutsuja itse. Täytyy katsoa, mikä tilanne on kutsujen ollessa ajankohtaisia - silloin on varmasti paljon muitakin hääjuttuja samaan aikaan työn alla, toisin kuin nyt 1,5 vuotta ennen häitä.

En tiedä oliko tästä mitään hyötyä/iloa kellekään kun en vielä esitellyt lopputulosta, mutta teki mieli kuitenkin kirjoittaa tästä prosessista erikseen. Ja paljon tästä näköjään saikin lörpöteltyä! Oletteko te askarrelleet jotain häihinne tai voisitteko kuvitella askartelevanne?

Muuten, jos joku ei vielä ole muista blogeista huomannut, niin nyt on meneillään lukijaäänestys Vuoden hääblogiksi 2019! Äänestämään pääsee tästä linkistä. Finaalissa on monta mainiota, jo pidempään seuraamaani blogia ja lisäksi pari minulle uuttakin tuttavuutta. Suosittelen ehdottomasti äänestämään! Nimeämisvaiheessa ehdottamani blogi on ilokseni päässyt finaaliin asti, kuten myös ne blogit jotka olisin mielelläni nimennyt jos käytössä olisi ollut useampi ääni. Yleisöäänestyksen lisäksi me hääbloggaajat saamme toimia osana raatia, joka valitsee kilpailijoista myös median suosikin. Voittajan julkistustilaisuudessa tammikuun Love Me Do -messuilla tuleekin varmasti jännät paikat, kun kruunun ansaitsevia kirjoittajia on niin paljon.

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Kääntäjä iskee englanninkielisiin hääfraaseihin

Olen ammatiltani kääntäjä, joten minusta on aina mielenkiintoista ja mukavaa, kun kieliasiat herättävät keskustelua. Englannin kielen vaikutus suomeen on viime aikoina ollut tapetilla, ja Jotain keltaista -blogin Iira kirjoittikin aiemmin syksyllä hyvän kirjoituksen englannin käytöstä suomalaisissa häissä. Olen Iiran kanssa samaa mieltä siitä, että vieraskielisten lausahduksien käyttö koristeissa ja infokylteissä jne. tuntuu vähän oudolta, jos sille ei ole mitään varsinaista syytä. Meille on tulossa ns. kaksikieliset häät ja melkein kaikki vieraat ymmärtävät englantia, mutta haluaisin kuitenkin suomen olevan häissä vähintäänkin yhtä suuressa osassa kuin englannin.

Sain heti Iiran blogitekstin luettuani idean tähän aiheeseen, mutta julkaisu on vain vähän venähtänyt. Ajattelin siis esittää omat (leikkimieliset) käännösehdotukseni muutamille yleisimmille englanninkielisille hääteksteille, joita olen nähnyt netissä ja häälehdissä. Tarkoitukseni ei ole arvostella englantifraaseja tai niiden käyttäjiä, esittää "parempia" vaihtoehtoja eikä muutenkaan yrittää vaikuttaa yhtään kehenkään tai mihinkään. Kyseessä on vain hauska harjoitus itselleni, ja ehkä siitä on hupia jollekulle muullekin! En ota asiaa kovin vakavasti, mikä varmasti käy ilmi kun näette käännökset (eli siis häännökset?!) :D

Kollaasin kuvat: ylärivin vasen, ylärivin keskimmäinen, ylärivin oikea,
alarivin vasen, alarivin keskimmäinen, alarivin oikea

Netistä löytyy kasoittain vaihtoehtoja ilmaisemaan sitä, että vihkimistilaisuudessa ei ole haluttu noudattaa perinteistä istumajärjestystä eli morsiamen suku käytävän vasemmalla puolella ja sulhasen oikealla. En tiedä kuinka yleistä Suomessa on tehdä toisin tai edes välittää asiasta, mutta tämä on tullut niin usein vastaan muunmaalaisissa medioissa, että halusin ottaa sen tähän mukaan.

Suomen kieleen ei istu leikittelevä, riimittelevä ja söpöstelevä ilmoitustyyli samalla tavalla kuin englantiin, jossa lyhyet sanat ja kielen rakenne mahdollistavat sen, että "helppoja" riimejä on todella paljon. Toisaalta suomen kielen pituus ja hankaluus tekevät puhtaista riimeistä (= sanat rimmaavat kokonaan, esim. vuonolta - huonolta) erityisen tyydyttäviä korvalle (tämän voi huomata mm. Juicen ja Eppu Normaalin kappaleista). Usein suomen kielessä riimejä luontevampi ratkaisu voi olla alkusoinnun käyttö, mutta koska joudun/pääsen työssäni riimittelemään harva se päivä, en tietenkään aio hylätä riimejä tässäkään harjoituksessa! Tässä siis paikkatoivelausahduksia, joille Agricolakin näyttäisi vihreää valoa:

Valitse itsellesi tuoli - rakkaus ratkaisee, ei puoli

Emme pidä paikoista lukua, pian ollaan kaikki kuitenkin sukua

Nyt kun olemme yhdessä ain, voit valita paikkasi mistä vain

Perinteistä älä kanna huolta - valitse paikka, älä puolta

Suomeksi pieni on yleensä kauneinta, tai ainakin sillä välttää pahimmat korniudet. "Tosissani" voisin siis ehdottaa ratkaisuksi jotain yksinkertaisempaa, kuten pelkkä Valitse paikka, älä puolta tai miksei vain suorasukaisesti Istu minne haluat.

Kuva täältä

Tällaista tekstiä saattaa nähdä korissa, josta vieraat voivat poimia juhlakenkien tilalle sandaalit tai muut läpsyttimet tanssimisesta kipeytyneille jaloille. Suomeksi tämä kuuluu luontevasti eikä lainkaan mukaillen: Jos jalkasi ovat kuin vettyneet vohvelit, nappaa korkojen tilalle tohvelit. 

Tai suoraviivaisemmin esimerkiksi:

Helpotusta väsyneille varpaille

Tossut jalkaan ja jatka tanssia

Lepuuta jalkoja, vaihda töppösiin

Korkkarit nurkkaan ja tossut tilalle

Miksi nämä kuulostavat niin mainosmaisilta? :D

Kuva täältä

Jos häissä on tarjolla vilttejä viileneviin iltoihin, niiden ohessa voisi lukea vaikkapa Jos pidät ulkoilutauon luovan, lämmikkeeksi voit ottaa huovan. Tai ihan vaan Vilttejä viluisille.

Kuva täältä

Karkkibuffetin tai muun jälkiruoan yhteyteen voi liittää kyltin, jossa sanotaan Sokerinhimoiset sedät ja serkut, heittäkää tästä huiviin herkut. Tai jos jostain syystä ei halua tällaista käyttää (siis miksi ihmeessä?) voisi vaihtoehtona olla esimerkiksi Suut makeaksi, Herkutellaan, Makeannälkään tms.

Kuva täältä

Hupikylttien lisäksi häissä on usein monta pienempää elementtiä, joissa on helppo käyttää englantia sen suurempia miettimättä. Tällaisia ovat esimerkiksi tekstipohjaiset kakunkoristeet, morsiusparin tuolien selkänojilla tai yläpuolella roikkuvat Mr & Mrs -kyltit ja hääauton takalasin Just Married -tekstit, jotka Iirakin postauksessaan mainitsi. Viimeksimainitun korvaa usein tuttu Vastanaineet/Vastavihityt, mutta entäs nuo muut? Myönnettäköön, että en välttämättä haluaisi hääpöytään "herra ja rouva" -tekstiä, vaikka se puhdasta suomea onkin. Titteleitä käytetään suomen yleiskielessä niin vähän, että ne kuulostavat harvoissa tilanteissa luontevilta. Jos vihkimisen seurauksena hääparille tulee yhteinen nimi, Mr & Mrs -tekstit voisi hyvin korvata tyyliin "Virtaset", ja tällaista olen jossain nähnytkin. Tällöin koristeita on toki hankala saada valmiina, mikä monelle on epäilemättä tärkeä kriteeri häähankintoja tehdessä.

Kuva täältä

Nykyään lähes joka häistä löytyy myös photo booth. Koska kyseessä ei ainakaan yleensä ole varsinainen valokuva-automaatti, ehdottaisin suomenkieliseksi vastineeksi kuvausseinää tai kuvausnurkkaa. Miksei myös kuvauskoppia, jos se on esimerkiksi erillisessä huoneessa tai muuten rakennettu kopiksi. Kuvauspiste kelpaisi myös, mutta se kuulostaa vähän liian kliiniseltä ainakin omaan korvaani - häät eivät kuitenkaan ole mikään passikuvastudio. Eihän paikalle tarvitse toki antaa varsinaista nimeä, vaan mahdollisessa kyltissä voisi aivan hyvin lukea esim. "Ota kuva".


Millaisia ajatuksia nämä marraskuun sumentaman pään aivoitukset teissä herättivät? Vahvistiko tämä jompaankumpaan suuntaan jonkun halua käyttää häissä englantia tai suomea? Tuleeko teille mieleen joitain muita hääfraaseja, joita näkee usein vain englanniksi? Pahoittelen, että meno oli hieman levottomampaa kuin olin alunperin suunnitellut, mutta toivottavasti kukaan ei traumatisoitunut pahasti.

Sormusasioilla

Minun on pitänyt jo pitkään käydä pienennyttämässä kihlasormusta, sillä se on "aina", eli nämä tänään tasan kymmenen kihlakuukautta, tuntunut aavistuksen liian löysältä. Varmaan valitsin kihlasormuksenhakureissulla sormuksen koon liian varovaisesti. Ihan päättömästi se ei pyöri sormessa, mutta tuntuu suurimman osan ajasta kuitenkin olevan vähän vinossa, ja saan usein olla korjaamassa sen asentoa. En yleensä pelkää että se putoaisi, mutta uidessa olen huomannut vetäväni käsiä automaattisesti vähän nyrkkiin.

Sormus menee välillä vinoon joko tällä tavalla tai niin,
että keskikivi liukuu selvästi jommallekummalle puolelle.

Pari viikkoa sitten otin vihdoin härkää sarvista. Olimme Charlien kanssa käymässä kaupungilla muutenkin, ja ajattelin että voisin käydä näyttämässä hänelle Love Me Do -messuilla sovittamaani vihkisormusehdokasta ja samalla hoitaa tämän pienennysasian. Suuntasimme siis Stockmannin yläkerran E. Lindroos -liikkeeseen, josta kihlasormuksemmekin on hankittu.

Selitin tilanteen myyjälle ja pohdin ääneen, miten paljon sormusta on edes järkeä lähteä pienentämään, kun tietyissä lämpötiloissa sen koko kuitenkin tuntuu ihan hyvältä ja joskus kuumalla jopa vähän tiukalta/ahdistavalta. Myyjä antoi minulle kokeiltavaksi kihlasormustani puolta kokoa pienemmän sormuksen. Se tuntui heti oikean jämptiltä, eikä lainkaan tiukalta. Sitten kokeilin toista samankokoista sormusta sen kaveriksi simuloimaan vihkisormusta, ja kas - enää sormus ei sujahtanutkaan sormeen, vaan sitä piti kunnolla ujuttaa ja pyöritellä, minkä tuloksena oli hemaisevan punainen sormi. Ilmeisesti tiukempi sormus "pullisti" sormen ihoa juuri sen verran, että toinen samankokoinen sormus ei enää mahtunut kauniisti. Olin vähän hölmistynyt: pitäisikö kihla- ja vihkisormusten olla siis erikokoiset?

Myyjä suositteli kohdalleni sellaista ratkaisua, että tilaisin vihkisormuksen pienemmässä koossa (eli siinä jota olin juuri sovittanut), jolloin se pitäisi kihlasormusta paikallaan, ja jos viikon tai parin yhteiskäytön jälkeen kihlasormus vieläkin tuntuisi liian suurelta, se kannattaisi pienennyttää vasta sitten. Varsinkin kun kihlasormus saattaisi olla oikean kokoinen vain neljänneskokoakin pienempänä, myyjä ei suositellut niin vähäistä pienennystä ennen molempiin sormuksiin totuttelua.

Mutta nyt niitä kuvia suosikistani, joita jo viimeksi lupailin! Tämä Sandbergin Suvituuli-malliston uutukainen oli oikeastaan ensimmäinen tähän asti kokeilemistani vihkisormuksista, joka aiheutti pieniä hykerryksen tunteita. Se on hyvin samantyyppinen kuin kihlasormukseni, mutta mielestäni juuri sopivan erilainen, jotta ne sopivat selkeästi yhteen mutta eivät näytä samalta sormukselta. Kihlaan erona sormuksessa ei ole keskikiveä, ja mantelinmuotoiset kohdat ovat sileää valkokultaa kihlasormuksen timanttien sijaan. Olen ollut "huolissani" kihlan ja kokotimanttisen rivitimanttisormuksen yhdistelmän liian bling-blingistä vaikutelmasta, mutta en haluaisi vihkisormuksen olevan täysin säihkeetön, koska se taas näyttäisi mielestäni liian erilaiselta kihlan kanssa. Tämä on täydellinen välimuoto!

Kihlan kanssa se näyttää tältä:

Kokeilin myös paria muuta sormusta, mutta niistä en niin vakuuttunut.

Vaikka olin alun perin ajatellut, että minulle sopiva ratkaisu voisi olla vain parin vierekkäisen timantin sormus, niin jotenkin en kuitenkaan tykkää tuosta sormuksen runkojen välisestä kontrastista. Vaikka sormukset ovat samasta mallistosta, niin ainakaan tässä kuvassa ne eivät mielestäni sovi yhteen lainkaan. Yksinään tuo toinen sormus on mielestäni tosi kaunis, mutta kaipaisi ehkä toisenlaista paria.

Tämä taas on yllättävän kiva yhdistelmä ja näistä kolmesta toiseksi paras, mutta ei aivan kuitenkaan vedä vertoja tuolle ekalle. Tykkään pelkistä mantelinmuotoisista istutuksista enemmän kuin pelkistä pyöreistä. Tämä saattaisi kuitenkin olla liian häikäisevä yhdistelmä kaikkine kivineen, ja muodot eivät mielestäni näytä yhdessä yhtä kivoilta kuin ekassa.

Love Me Do -messuilla sain myös suosikkisormuksestani oikein hyvän tarjouksen, joka on voimassa vuoden loppuun asti tiettyinä Sandbergin esittelypäivinä eri kauppakeskuksissa. Viimeistään joulukuun puoliväliin mennessä, kun esittelyjä pidetään meitä lähimmissä keskuksissa, pitäisi siis päättää, haluanko ottaa tarjouksesta vaarin ja hankkia vihkisormuksen puolitoista vuotta ennen hääpäivää (mikä tuntuu aika holtittomalta). Toisaalta jos mieluinen sormus on löytynyt ja vielä hyvään hintaan, niin mikäs siinä. En halua kuitenkaan hosuakaan, koska kihlasormus löytyi niin salamana, etten ehtinyt ottaa sovittelusta iloa irti :D Ajattelin siis vielä käydä eri liikkeissä kokeilemassa muidenkin suunnittelijoiden ja mallistojen sormuksia ja kysyä myyjiltä, minkälaista sormusta he suosittelisivat kihlasormuksen kaveriksi. Vaikka en lopulta tekisikään päätöstä näin aikaisin, niin messutarjouksia kyllä varmasti ehtii myöhemminkin saada ja hyödyntää.

Oletteko te osuneet kerralla oikeaan sormuksen koon kanssa ja ovatko teidän kihla- ja vihkisormukset täysin samaa kokoa? Entä kuinka aikaisin teidän mielestä on sosiaalisesti hyväksyttävää hankkia vihkisormus? :D (Osaan jo aavistaa häähumputtajien mielipiteen, mutta kysyn silti!)

Love Me Do -messut ja blogimiitti

Vajaa pari viikkoa sitten lauantaina oli pitkä, herkullinen ja häidentäyteinen päivä, kun osallistuin ensi kertaa Love Me Do -häämessuille morsiamena ja samoin ensi kertaa bloggaajana. Olin saanut kutsun messujen blogimiittiin, mistä olin todella innoissani! Päivä lunastikin odotukseni täydellisesti. Tässä pitkässä tekstissä kerron miitistä, yleisistä messutunnelmista ja messujen konkreettisista antimista omia häitä ajatellen.

Päivä alkoi mukavalla Kovasen taksikyydillä Kiasmalta messupaikalle Kaapelitehtaalle, ja vaikka minun olisi ehkä ollut logistisesti järkevämpää suunnata sinne suoraan kotoa, halusin totta kai siirtyä messuille samalla kyydillä muiden bloggaajien kanssa. Pienen sekoilun jälkeen paikansimme emäntämme, Never Say Never -blogin Susannan, joka johdatti meidät blogiloungeen, jonne saatoimme jättää enimmät tavarat.

Pääsimme tutustumaan ensimmäisten joukossa FujiFilmin Instax-pikakamerapisteelle. Oli hauskaa saada itsestäkin polaroid-kuva, mutta kameran hankinta ei ole toistaiseksi meillä harkinnassa, joten en keskittynyt teknisten puolten esittelyyn tarkemmin. Tämän jälkeen meillä oli messuilla vapaata kiertelyaikaa ennen loungeen katettua lounasta. Tässä välissä kiersin messualueen lähinnä yleisesti silmäillen ja ihaillen. Mieleeni jäi erityisesti kattauskilpailuun osallistuneet somistetut pöydät ja näyttely vanhoista hääkuvista menneiltä vuosikymmeniltä.

Tämä simppelin hempeä pöytä oli kattauksista oma suosikkini.

Lounaastamme blogiloungessa vastasi Food Camp Finland, ja voi miten sydämellistä palvelua saimmekaan heidän edustajaltaan, aurinkoiselta Ida-Marialta! Juuri se teki lounashetkestä erityisen miellyttävän, tietenkin herkullisen ruoan lisäksi. Meillähän ei vielä ole pitopalvelua varattuna häihin, joten olemme varmasti yhteydessä Food Camp Finlandiin tarjouspyynnön merkeissä. Pelkästään heidän nettisivujensa perusteella en välttämättä tohtisi ottaa yhteyttä (ja tuskin olisin heitä löytänytkään), sillä heillä tuntuu olevan niin monta muutakin rautaa tulessa kuin "pelkät" häät, mutta henkilökohtaisen tapaamisen perusteella ei tarvitse epäröidä.

Lounaan jälkeen meillä oli enemmän "vapaata" aikaa, joka minulla kuluikin tehokkaasti mm. kolmen hääpukunäytöksen parissa. Ensimmäisenä vuorossa oli kotimaisten suunnittelijoiden näytös. Toista näytöstä varten Vuoden hääpukusuunnittelija 2018 -kilpailun finalistit olivat suunnitelleet kolmen puvun mallistot. Heidi Tuisku voitti kokonaiset kolme kategoriaa: yleisön ja median suosikit sekä itse vuoden hääpukusuunnittelija -päätittelin. Itsekin äänestin häntä yleisöäänestyksessä, sillä pidin hänen mallistostaan kokonaisuutena eniten. Myös muilla suunnittelijoilla oli yksittäisiä pukuja, joista pidin kovasti. Pian kilpailunäytöksen jälkeen alkoi kansainvälinen häämuotinäytös, ja jäimmekin muutaman blogikollegan kanssa paikoillemme sitä odottamaan. En saanut näytöksistä juurikaan omia kuvia, mutta mm. täältä voi nähdä ainakin Heidi Tuiskun puvut.

Muotinäytösten jälkeen meille oli blogiloungessa tarjolla Patisserie Teemu & Markuksen herkullinen kakku. Tykkään tosi paljon tällaisesta luonnollisen näköisestä kakkutyylistä, johon kerrokset ja koristeet tuovat kuitenkin näyttävyyttä. Patisserie Teemu & Markus oli myös vastuussa yleisömäärän perusteella messujen ehdottomasta hitistä, eli hääkakkumaistajaisista. Jono oli monen kymmenen metrin pituinen!

Jälkiviisaana täytyy sanoa, että olisi pitänyt tutustua messujen ohjelmaan tarkemmin ennen messupäivää, jotta valikoimasta olisi saanut kaiken ilon irti. Olin ollut siinä uskossa, että kahden viimeisen muotinäytöksen välissä ei olisi aikaa lähteä kiertelemään. Jos olisin kuitenkin perehtynyt ohjelmaan, olisin huomannut, että tuomaroinnin ja kilpailunäytöksen tulosten julkistamisen puitteissa näytösten väliin jäikin lähes tunti aikaa, jonka aikana olisi voinut jatkaa messuilua. Tauolla ehdimme kuitenkin nähdä muun muassa HiMo Clubin tanssinäytöksen, jossa näytettiin maistiaisia useasta eri tanssilajista. Bongasinkin eräästä tanssiryhmästä opiskelukaverini, jonka en tiennyt harrastavan tanssia! Missään nimessä näytösten välinen aika ei siis mennyt hukkaan. Täytyy kuitenkin seuraavia messuja ajatellen pitää mielessä, että ihan joka hääpukunäytöstä ei tarvitse jäädä seuraamaan. Pukuja on kiva katsoa, mutta kolme näytöstä verotti jaksamista ja aikaa sen verran, että itse näytteilleasettajien tarjonta jäi minulle tällä kertaa vähän hämärään. Ensi kerralla muistan siis varata enemmän aikaa messualueelle ja valita ohjelman joukosta yhden tai korkeintaan kaksi kiinnostavinta pukunäytöstä, jos aika ei muuten näytä riittävän kaikkeen.

Onneksi ehdin kuitenkin kartoittaa messuilta niitä kahta asiaa, joita olin etukäteen suunnitellut: pitopalveluita ja vihkisormuksia. Halusin jutella mahdollisimman monelle pitopalvelulle ja tunnustella niiden sopivuutta meille. Ehdinkin vierailla neljän eri pitopalvelun ständillä, ja tuloksena tästä oli kaksi konkreettista paikan päällä täytettyä tarjouspyyntölomaketta (Pitopalvelu Hupli ja Tommi's Kitchen), yksi yritys jolta aion pyytää tarjouksen (jo mainittu Food Camp Finland) sekä yksi "varmasti ihan hyvä, mutta ei sovi meille" -kokemus (nimi taisi olla Quickies Catering tai vastaava?). Yhtenä kriteerinämme pitopalvelulle on aiempi kokemus juhlapaikastamme sen poikkeavan logistiikan takia. Kysyinkin kokemusta pitopalveluilta heti kättelyssä, mutta ainoastaan jälkimmäisen edustaja vastasi jotenkin kierrellen, mistä päättelin että kokemusta ei ollut. Tarkennettuani kysymystä edustaja vastasi hieman kireän tuntuisesti, että "olemme ammattilaisia, osaamme kyllä hoitaa juhlapaikan kuin juhlapaikan" tms. Kykyjä en epäile ollenkaan, mutta meillä ei nyt vain ole kiinnostusta olla "koekaniineja" näin suuren asian kuin cateringin kohdalla. En muutenkaan arvostanut välttelevää vastausta suoraan kysymykseen. Onneksi minulla kuitenkin oli jo useampi potentiaalinen vaihtoehto taskussa ja korvan takana, myös muita kuin näitä messuilla tapaamiani.

Toisen tavoitteeni, eli vihkisormuskokeilun, sain täytettyä messujen loppupuolella, vaikkakin aika hätäisesti. Olin jo kuukausia aiemmin bongannut kiinnostavan yksilön samasta Sandbergin mallistosta, josta kihlasormuksenikin on. Halusin kokeilla tätä sormusta livenä ja samalla katsoa tarkemmin myös muita vaihtoehtoja, vaikka tässä ei kiirettä vielä olekaan. Tämä sormus ei kuitenkaan vakuuttanut minua kihlasormukseni kanssa yhdessä, mutta sen sijaan löysin toisen erittäin kiinnostavan vaihtoehdon, joka on jäänyt mieleeni kummittelemaan. Sain siitä tiedot mukaan ja sen verran hyvän tarjouksen, että hieman houkuttelisi käydä hankkimassa se jo tämän vuoden puolella, minkä ajan tarjous on voimassa. Olen käynyt sovittamassa sitä jo toisenkin kerran... Ajattelin kertoa tuosta visiitistä erikseen, joten odottakoon kuvatkin siihen asti, jotta tämä teksti ei nyt tästä enää veny.

Vaikka messulauantai oli pitkä enkä ehtinyt tutustua kaikkiin näytteilleasettajiin kovin hartaasti, päivä oli kuitenkin mahtava! Oli ihanaa päästä näkemään blogituttuja ja tapaamaan uusia ja juttelemaan häistä täysin rinnoin. Messupäivän päätyttyä jatkoimme vielä melkein kaikkien bloggaajien kanssa syömään, joten häähupi sai jatkua iltaan asti. Vaikka lähdin itse jo noin puoli kymmenen aikoihin, se tuntui vähintäänkin keskiyöltä aikaisin alkaneen päivän takia - ehkä tuolta tuntuu sitten häissäkin! Suurkiitos kaikille mukanaolijoille ja etenkin Love Me Don järjestäjille, kun sain olla mukana :)

Bloggaajat, messujen juontaja Juri Silvennoinen sekä Häät-lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki.
Kuva: Susanna / Never Say Never

Blogimiitissä lisäkseni olivat:

Kristallihäät
Jotain keltaista
Bride & co
Bridelisa
Tyttö tahtoo
Satumaista
Enää ei voi vaihtaa
Mon Rêve d'Amour
Häähumussa
ja emäntänämme Never Say Never

Jotain lainattua -vintagehääpukuvuokraamon avajaisissa

Pidän kovasti menneiden vuosikymmenten tyylistä etenkin vaatteissa ja kauneudessa, ja pukeudun toisinaan itsekin vintagetyyliin. Siksi olin erityisen iloinen, kun blogisähköpostiin tuli kutsu uuden, vintagehääpukuja vuokraavan Jotain lainattua -liikkeen avajaisiin. Nuo avajaiset järjestettiin eilen keskiviikkona, ja suuntasin paikalle mukanani yksi kaasoistani.

Jotain lainattua sijaitsee Helsingissä aivan Hakaniemen metroaseman tuntumassa osoitteessa Siltasaarenkatu 13. Rakennus on jonkinlainen monitoimitila, eikä sen ulkopuolella ainakaan avajaispäivänä ollut viitteitä vintagepukuvuokraamon olemassaolosta. Vahingossa liikkeeseen ei siis voi eksyä, mutta kunhan löytää numeron 13, on oikeassa paikassa. Liikkeeseen pääsee ajanvarauksella, joten vierailupäivänä on varmasti joku ovella vastassa.

"Teollisen" ympäristön keskeltä liikkeeseen astuminen on kuin matkustaisi ajassa ainakin viisikymmentä vuotta taaksepäin. Avajaispäivänä liikkeessä soi vanha musikaalimusiikki, ja nurkkahyllykössä oli koristeena ihania ajanmukaisia asusteita ja kruununa liikkeen omistajan isovanhempien ja muiden sukulaisten hääkuvia. Liikkeen ulkonäköön on selvästi panostettu, ja sinne oli todella mukava tulla.

Saimmekin aivan yksityisen tilaisuuden, sillä olimme paikalla heti avajaisten alkaessa, jolloin moni muu oli varmaan vielä töissä tai muissa menoissa. Tämä oli mielestäni ainoastaan hyvä asia, koska liike on melko pieni, ja näin mahduimme rauhassa selaamaan ihania pukuja ja kyselemään lisätietoja. Liikkeen omistaja Emma on silminnähden erittäin kiinnostunut vintagesta ja hänellä on siitä vahva asiantuntemus, mikä lisäsi meidän vierailijoiden hyvää fiilistä.

Ja ne puvut! Liikkeen vanhimmat puvut taisivat olla 20-luvulta ja tuoreimmat 80-luvulta, mutta suurin osa sijoittui 50- ja 60-luvuille, ellen ole aivan väärässä. Mielestäni pukuvalikoima oli yllättävän laaja ja pukuja oli enemmän kuin niin pienikokoiselta liikkeeltä välttämättä olettaisi. Ainakin erilaiset tyylit ja mallit olivat mielestäni oikein hyvin edustettuina.

Omat suosikkini olivat kaikki 40-lukulaisia, mikä ei oikeastaan yllättänyt minua, sillä sen vuosikymmenen tyyli miellyttää silmääni muutenkin eniten. Löysin kaksi aika samantyyppistä pukua, joihin erityisesti ihastuin ja jonka tyylisiä haluan ehdottomasti sovittaa sitten kun koen oman puvun hankinnan ajankohtaisemmaksi. En olekaan tainnut juuri puhua hääpukutoiveistani, mikä johtuu siitä, että minulla ei ole asiasta vielä kovin selvää kuvaa. Alla olevista suosikeistani saa kuitenkin hieman osviittaa. Pitkät hihat ja pitsi ovat minulle erityisesti mieleen!

Kuvassa tätä ei näy, mutta tämä puku on sota-ajan tyyliin koottu saatavilla olevista kangaspaloista.
Helmassa näkyy yhdessä kohtaa palojen sauma, joka mielestäni lisää puvun viehättävyyttä. 

Viimeinen mekko on tosi ihana, mutta hääpukuun sen malli on omaan makuuni liian arkinen. Voisin kuitenkin hyvin käyttää tuollaista mekkoa muissa tilanteissa.

Suosikeissani, kuten monissa muissakin vintagepuvuissa, on se ongelma, että koot ovat hyvin pieniä. Aiemmin ihmiset olivat sirompia, joten vähänkään täyteläisemmän voi olla hankalaa löytää sopivaa vintagepukua. Jotain lainattua -liikkeessä oli kuitenkin yllättävän hyvin myös isokokoisempia pukuja, joten varmasti ihan kaikenkokoisilla ja -muotoisilla on mahdollisuus löytää unelmiensa vintageyksilö. Moni on varmaan kirppislöytöjen kohdalla tuntenut mieletöntä tuuria, kun on löytynyt täydellisesti istuva vaate. Vintagepukujen kohdalla tuo tunne on vielä voimakkaampi - kuin ihana vaate olisi odottanut kaikki nämä vuosikymmenet juuri minua! Emmakin puhui vintagen "taiasta", jonka voin itsekin allekirjoittaa, vaikka en kovin montaa oikeaa vintagevaatetta omista. Osa taiasta liittyy ainakin itselläni myös siihen ajatukseen, että joku viime vuosisadan puolenvälin kaunotar on käyttänyt vaatetta tai asustetta omana aikanaan, ja nyt se on minun hyppysissäni 2010-luvulla.

Vuokraamoajatus on siitä ihana, että samat kauniit puvut voivat ilahduttaa kymmeniä morsiamia ja silti pysyä liikkeessä niitä arvostavia käyttäjiä varten. Minulle puvun vuokraus tuntuu toistaiseksi vähän vieraalta - tavallaan sitä haluaisi hääpäivän puvun olevan käyttöhetkellä oma. Vuokraus ei kuitenkaan poikkea käytännössä yhtään siitä, että myy oman pukunsa eteenpäin häiden jälkeen. Vintagepukujen kohdalla vuokraus tuntuu järkevämmältä, koska kuten Emmakin sanoi, vintagekaupoista voi olla tosi vaikeaa löytää hääpukuja, puhumattakaan siitä että ne olisivat oikean kokoisia. Itsekin haluaisin edes jollain tapaa vintagesta muistuttavan puvun, enkä ole tähän mennessä nähnyt kovin monia seuratessani oman kaasotettavani (?) pukusovituksia. Olenkin melko varma, että tulen vierailemaan Jotain lainattua -liikkeessä sitten kun etsin omaa pukuani, vaikka en lopulta päätyisikään hankkimaan vuokrapukua.

Jotain lainattua on myös tulevan viikonlopun Love Me Do -messuilla, joita odotan jo kovalla innolla! Kannattaa pistäytyä heidän luonaan ihailemassa historiallisten helmojen havinaa :) Itse ainakin aion mennä katsastamaan varsinkin ne puvut, joita en vielä nähnyt avajaispäivänä.

Voisitteko te vuokrata hääpukunne? Tykkäättekö vintagetyylistä? Entä kävikö joku muukin noissa avajaisissa? :)

Save the date -kirjanmerkkien suunnittelua

Nyt kun meillä on ollut häiden päivämäärä tiedossa jo pari kuukautta ja häistä on muutama ihminen jo kysellytkin, olemme alkaneet suunnitella save the date -kortteja. Häihimme on toki vielä vajaa kaksi vuotta aikaa, mutta etenkin ulkomaalaiset vieraat varmasti arvostavat aikaista ilmoitusta, jotta he voivat selvittää, miten mahdollinen Suomen-matka heiltä onnistuisi. Lähetämme kortit todennäköisesti myös suomalaisille vieraille, vaikka he eivät tarvitsekaan näin pitkää varoitusaikaa. Minusta tuntuu vähän hoopolta lähettää kortteja suomalaisille jo tässä vaiheessa, mutta toisaalta tuntuisi ihan yhtä hassulta hamstrata puolta korteista kuukausikaupalla "hyväksyttävämpää" lähetysaikaa odotellessa, kun koko satsin voisi kipata postiin samalla vaivalla.

Ihan vielä emme kuitenkaan aio lähettää kortteja, vaan ajattelimme yhdistää ne joulukirjeisiin, jotka lähetämme varmaan joskus joulukuun alussa. Briteissä on tapana lähettää joulukorttien sijaan/lisäksi myös joulukirje, jossa kerrotaan omat tärkeimmät kuulumiset kuluneen vuoden ajalta. Me lähetimme tällaisen kirjeen viime vuonna sähköpostitse, mutta tänä vuonna ajattelimme yrittää ryhtyä puuhaan sen verran ajoissa, että kirjeet ehtivät perinteiseen postiin. Ja niiden mukaan sujautamme sitten myös save the date -kortit.

Tätä muutaman kuukauden suunnitteluaikaa korteille varmasti tarvitaankin, sillä ajattelimme yrittää askarrella ne itse! Enpä olisi uskonut kirjoittavani tätä, sillä en koe olevani mikään suuri visionääri askartelun saralla, eikä toteutuskaan ole koskaan niissä kirkkaimmissa kehissä paininut. Missään tapauksessa en inhoa askartelua, mutta en myöskään ole siitä erityisen kiinnostunut. Charlien päässä kuitenkin tuntui vilisevän jo jos jonkinlaisia ideoita, ja mikä tärkeintä - motivaatiota. Samalla tuo innostus tarttui minuunkin, ja nyt en malttaisi odottaa, että päästään väkertämään save the date -kortteja meidän häihin!

Esittelin eräässä aikaisimmista kirjoituksistani kirja-aiheisia hääkoristeluja. Näiden joukossa oli kirjanmerkiksi tehty save the date -kortti, johon vallan ihastuin. Vihjasin asiasta Charlielle, ja hänkin innostui siitä niin, että päätös syntyi siltä seisomalta: meillekin tulee save the date -kirjanmerkit! Netti kuhisee ihania esimerkkejä näistä, joten malleja ei ainakaan puutu. Tässä muutama kirjanmerkki, joiden tyylistä tykkään tosi paljon.

Tässä se aiemmassakin tekstissä käyttämäni kuva, johon alun perin ihastuin.

Haluaisimme kortteihimme ylimmän ja alimman kuvan mukaisen muodon, eli jonkinlaisen narun tai nauhan kirjanmerkin yläreunaan ja tuollaisen haarukkaleikkauksen alareunaan. Noista elementeistä kortti on aika helppo tunnistaa kirjanmerkiksi, jos sitä ei muuten hoksaa. Kuten tapana on, itse save the dateihin ei tule kovinkaan paljon tekstiä, mutta ajattelimme liittää mukaan vielä pienen lappusen, jossa tiedustellaan alustavasti englantilaisvieraiden osallistumisaikeita, jotta saisimme jonkinlaista osviittaa tulijoiden määrästä. Ehdottomasti vieraat saavat antaa lopullisen vastauksensa vasta varsinaisten kutsujen yhteydessä, mutta totesimme, että jo pienikin aavistus auttaa suunnittelussa, tai ehkä lähinnä henkisessä varautumisessa.

Itse kortti tulee todennäköisesti olemaan ruskeaa tai luonnonvalkoista kartonkia (kuten ylläolevissa kuvissa), mutta koristeeksi ylä- ja alareunaan kaavailemme kirjansivuista leikattuja kaistaleita. Hui, jo ajatuskin hirvittää! Pystynköhän tuhoamaan mitään kirjaa, vaikka se olisi varta vasten tähän tarkoitukseen hankittu? Varsinkin, kun minulla on jonkinlainen pakkomielle siitä, että kirjan pitäisi olla Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka on yksi lempikirjoistani (Charliekin on lukenut sen ja tykkäsi kovasti) ja oli tavallaan läsnä myös kosinnassa. Niin, ja tietysti tämän blogin nimessä!

Kävinkin jo tänään kotimme läheisessä Fidassa kuikuilemassa, löytyisikö sopivaa kirjaa, mutta kun juuri tuota ei löytynyt (muita potentiaalisia vaihtoehtoja kyllä), niin jätin ostopuuhat toistaiseksi sikseen. Tässä kun on sen verran aikaa, ettei kirjaa tarvitse juuri tällä punaisella sekunnilla alkaa leikellä. Sehän voisi oikeastaan olla mikä tahansa kirja - kovin moni siihen tuskin edes kiinnittää huomiota - mutta minusta olisi mukavaa, jos se olisi jokin meille merkityksellinen teos. Sitä paitsi jos käytämme kirjan sivuja muussakin koristelussa, niin olkoon se sitten saman tien joku oikeasti kiva.

Mitä ajatuksia nämä pohdinnat herättävät? Entä mitä mieltä te olette superaikaisista save the dateista?


Kuvat täältä, täältä, täältä

Vanajanlinnan häätapahtuma With Love

Nyt seuraa oma panokseni tähän väistämättömään With Love -tykitykseen, joka blogeissa varmaan näkyy seuraavan viikon aikana :D Viime lauantaina Hämeenlinnan Vanajanlinnassa siis järjestettiin With Love -häätapahtuma, johon suuntasin Annan kanssa. Osallistuimme kumpikin niin sanottuun kutsuvierastilaisuuteen (siihen sai itse ilmoittautua), johon kuului herkullinen buffet-lounas, kakkujälkkäri sekä vapaata tutustumista häämessualueeseen ja näytteilleasettajiin ennen kuin varsinainen tapahtuma alkoi.

Ennen lounasta meille esittäytyivät hääpuvuissa uusimmat Miss Suomi -kandidaatit ilmeisesti ensimmäisellä "keikallaan" finalistien julkistamisen jälkeen. En ole seurannut missikisoja enää moneen vuoteen, mutta oli silti aika hauskaa nähdä tytöt!

Lounaalle osallistui myös Suomen hääsuunnittelijat ry:n suunnittelijoita, jotka olivat kukin somistaneet tilaisuuteen yhden tai pari ruokapöytää. Meidän pöytämme punaruusuisesta ulkoasusta vastasi Petra Kiiskinen Bliss-yrityksestä. Kuulimme myös, että yhdistys on puuhaamassa Suomeen hääsuunnittelusta ihan virallista tutkintoa, mikä oli minusta mielenkiintoinen juttu!

Itse näyttelyalue oli melko pieni: kultakin alalta (floristit, koruliikkeet, koristelut, kultasepät, hääpukeutuminen, hääkakut, graafikot) oli esittäytymässä vain yksi tai kaksi yritystä. Kaikkien tarjonta oli mielenkiintoista, vaikka alue olikin nopeasti kierretty. Emme vielä ole siinä vaiheessa hääsuunnittelua, että koristelut tai kukat olisivat ensimmäisenä mielen päällä, mutta pidin kyllä paljon näytteilleasettajien, kuten Juhlahumua-koristepalvelun ja graafikkoyritys Crocus Paperin, tuotteiden visuaalisesta ilmeestä.

Mielestäni tapahtuman hedelmällisin anti oli ruokailun lisäksi mahdollisuus tutustua Vanajanlinnan tiloihin ja puutarhaan, joka oli mielestäni todella kaunis. Ihastuin syvästi etenkin yhteen puutarhan ulkovihkimispaikoista. Tuolla taustalla siintävällä Katumajärvellä on muuten kiellettyä ajaa moottorivesipeleillä, joten mahdollinen ulkovihkiminen järjestyy takuulla rauhallisissa merkeissä.

Kauniisti kaartuvat puut luovat ihanan "vihkikaaren".

Linnan juhlatiloista suosikkini oli puutarhassa sijaitseva "telttamainen" Juhlapaviljonki, jonne näytteilleasettajien pöydät oli sijoitettu. Tavallaan on hassua, että mielestäni linnan kivoin tila ei ollut osa itse linnaa vain pikemminkin sen ympäristöä. Linnan sisätilatkin olivat monelta osin kauniita, mutta joissain tiloissa oli räikeä kokolattiamatto, joka osaltaan söi vanhalta linnarakennukselta toivottavaa ajan patinoimaa arvokkuutta. Tämä häiritsi erityisesti linnan suurimmassa juhlasalissa. Toki juhlatilat ovat aivan erinäköisiä arkena kuin juhlia varten koristeltuna, mutta lattiaa on aika vaikea peittää. Sisäsaleista suosikkini oli kaunis Rytisali, joka kokonsa puolesta sopii parhaiten pienehköille häille.

Vähän kehno kuva, mutta tässä näkee hieman paviljonkia (sekä hääpukunäytöstä).

Juhlasali

Rytisali

Saimme nähdä myös morsiussviitin, josta on kaunis näköala linnan puutarhaan ja järvelle. Sviitissä oli ihana leveä ikkunalauta!

Sanoisin, että pääkaupunkiseudulta Hämeenlinnaan tähän tapahtumaan matkustaminen oli sen arvoista juuri kutsuvierastilaisuuden vuoksi. En olisi lähtenyt tapahtumaan pelkästään tutustumaan näytteilleasettajiin, koska valikoima oli niin paljon pienempi kuin suuremmilla häämessuilla, joita järjestetään lähempänä kotia. Toki myös linnan ainutlaatuisissa puitteissa kiertely lisäsi osallistumisen "mielekkyyttä". Mielestäni on kuitenkin kivaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään myös muualla kuin Helsingissä!

Ja mikä mukavinta, tapahtumassa pääsi myös näkemään tuttuja kasvoja blogimaailmasta. Osasta onkin jo tullut rouvia sitten viime näkemän! :)